Kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylä

Johdanto

Maahanmuuttajien opiskeluun liittyviä kysymyksiä on pohdittava jo lähes jokaisessa Suomen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa.  Oppilaitoksessamme Sedun  Lapuan yksikössä  maahanmuuttajia opiskelee useilla eri linjoilla. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen on haaste koko oppilaitokselle, opettajille ja opiskelijoille.  Yhteiskunnassamme  pohditaan ja tutkitaan  paljon sitä, miten maahanmuuttajien opiskelua voitaisiin tukea ja millaista ohjausta heille annettaisiin, että heidän kotoutumisensa ja koulutustiensä olisi helpompi. Usein asiaa lähestytään juuri maahanmuuttajien näkökulmasta  mutta unohdetaan, että opetustyötä tekevät tarvitsisivat  myös selkeitä  ohjeita ja apukeinoja  selviytyäkseen  arjen haasteista  monikulttuurisessa  opetustyössä.  Työssäni kieltenopettajana ja erityisopetuksenkin parissa olen kohdannut useita opettajia,  jotka ovat epätietoisia toimintatavoistaan  maahanmuuttajien opetuksen suhteen.  Opettajien on myös varmaan vaikeaa myöntää pelkonsa  ja vaikeutensa maahanmuuttajien ohjaamisessa.  Omassa työssäni HOJKS-vastaavana olen myös kohdannut opettajia, jotka pohtivat maahanmuuttajien erityisopiskelijastatuksen saamista. On monesti vaikeaa tunnistaa maahanmuuttajan oppimisvaikeuksia, kun taustatietoja ei välttämättä ole saatavilla, kielen osaaminen epävarmaa,kultturieroavuudet mietityttävät jne.   Oppilaitoksemme opettajat  ovat monesti miettineet ja kyselleet,  miten he voisivat auttaa maahanmuuttajaopiskelijaa oppimaan ammatin vaatimia perustaitoja,kun yhteisen kielen löytäminenkin on vaikeaa. Opettajan työ isojen ryhmien parissa on kiireistä ja maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen  tai niihin puuttuminen,voi tuntua ylimääräiseltä työltä kaiken keskellä.  Oppilaitoksemme  käytännöt ovat vieläkin varsin epävarmoja ja puutteellisiakin koskien juuri maahanmuuttajien opintoja.Halusin tämän kirjoituksen yhteydessä pohtia ja etsiä joitain konkreettisia apukeinoja ja ohjeita maahanmuuttajien parissa työskenteleville opettajille.  Haastattelin oppilaitoksemme  äidinkielen opettajaa, Ulla Tiitua, joka  antaa suomi toisena kielenä opetusta koulumme maahanmuuttajille. Ullalla on kokemusta monien eri kansallisuuksien opettamisesta.   Haastattelutilanteessa hänellä oli  oppilaanaan  Senait Wahlroos ,joka on lähtöisin Eritreasta. Senaitin äidinkieli on tigre , hän osaa myös englantia  ja on opiskellut  mm.Keniassa.  Koulussamme hän opiskelee matkailualaa.

Mitä vaikeuksia tai ongelmia olet kohdannut opinnoissasi Suomessa ?

Haastattelu

Suomalaiset suhtautuvat vieraskulttuurisiin opiskelijoihin vähän etäisesti, varsinkin nuoret. He eivät välttämättä suostu vastaamaan, kun kysyn asioita. Erityisesti tytöt haluavat päästä vähemmällä, kun eivät ota asiakseen vastata tai ottaa selvää jostakin asiasta ollakseen avuksi. Vieras kulttuuri tuntuu olevan muurina – ei ole helppoa päästä suomalaisen opiskelijan lähelle – keskusteluyhteyteen. Se motivoisi hyvin, voisin keskustella opiskeluasioista, ja miksei muustakin, toisten opiskelijoiden kanssa. Niin tehdään Afrikassa. Vertaisryhmän jäsenenä haluaisin opiskella ja kuulla asioita toisten opiskelijoiden suulla, monesti yksityiskohdat helpompia ymmärtää opiskelijan selittäminä. Opin nopeasti ja haluan osallistua, olla yhdessä suomalaisten kanssa, oppiminen helpottuu.

Kielitaidon kartuttaminen iso asia. Se on hankalaa, kun ei ole monia kontakteja suomalaisiin. Kun tulin Suomeen, ensimmäinen vuosi oli vaikea. Suomen kieltä opeteltiin peruskurssin verran, sen jälkeen olisi pitänyt ymmärtää ammattiaineiden kieltä, käsitteitä, vaikeita lauserakenteita. Myös kulttuurin oletetaan olevan tuttu, Suomessa pitäisi heti tullessa tietää, miten kaikki toimii: koulu, virastot, aikakäsitys, opintotuet, yhteiskunta. Niin suomalaiset ajattelevat. Eri kulttuureista tulevat pitää perehdyttää Suomen tapoihin ja käytäntöihin kunnolla, käytännössä.

 Mitä positiivista voit kertoa opinnoista ja koulusta?

 Hyvät oppimateriaalit, kaikki valmiina, ilmaisia. Kaikki on helppo saada. Opettajat yrittävät auttaa ja ymmärtää, sovitella ja joustaa. Koulussa on hyvä ruoka, auttaa jaksamaan pitkän päivän. Opettajilla myös paljon diplomaattikykyjä, kun yrittävät saada kaiken luistamaan. Oma motivaatio on hyvä, tykkään opiskelemisesta ja haluan tietää enemmän. Opiskeleminen sinänsä sujuu hyvin, joskus opiskelukaverien nuoruus ja kypsymättömyys häiritsee: aikuisena on huvittavaa ja turhauttavaa kuunnella teinien valitusta ja laiskuutta. Ikä ja elämänkokemus auttavat.

Millaisia tukitoimia tai muuta apua tarvitsisit opinnoissasi?

Materiaalien ymmärtämisessä joskus vaikeuksia (ammattisanasto, pitkät, viralliset virkkeet), vie aikaa lukea. Joskus käynyt niin, että vaikka kuinka lukisin, en vain ymmärrä. Ammattisanastoa ei löydy englannin sanakirjasta, tai jos löytyy, en ymmärrä englanninkielistäkään. Alku oli hankala perustason suomen taidoilla. Opettajan asenne voi joskus olla asiaton: kerran alussa kysyin, että on vaikeaa ymmärtää materiaalia, joten voisiko sen saada tai edes osan, englanniksi. Siitä on vaivaa opettajalle, mutta voisi silti miettiä, miten vastaa: opettaja suuttui ja sanoi, ettei kyseessä ole mikään englannin kurssi ja pitäisihän minun osata ne suomeksi. Opettaja olettaa, että suomen puhuminen ja kielitieto riittävät ammatin opiskelemiseen muiden mukana. Aika paljon saamme monisteita, joista sanotaan, että lue ja opiskele. On helpompaa oppia, jos niitä käydään yhdessä läpi. Teen paljon muistiinpanoja, jotta tiedän, mistä monisteissa puhutaan ja muistan vaikeitakin kohtia. Se on helpompaa.

Selkokieli auttaa, sillä pääsee hyvin alkuun. Asiat voisi opetella vähän kerrallaan. Materiaalit kielitaidon mukaan, hiukan ymmärrystä ja ystävällisyyttä opiskelijaa kohtaan. Silloin on tosi hauskaa ja helppoa opiskella.

Opettaja Ulla Tiitun  pohdintoja:

Ullalla on kokemusta eri kansalaisuuksista lähtöisin olevien maahanmuuttajien opettamisesta ja hänen mielestään meidän suomalaisten pitäisi muistaa, että maahanmuuttajien lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Myös kulttuuritausta vaikuttaa paljon, millaisia odotuksia opiskelijaan kotikulttuurissa kohdistuu, mistä opiskelumotivaatio nousee (vapaaehtoisuudesta vai pakosta), millaisia työntekotapoja ja asenteita opiskelijalla on jne. 

Ulla mainitsee huomanneensa samoja ongelmia, joita Senaitkin mainitsi, eli juuri kielitaidottomuuden ongelma , mikä vaikeuttaa eritoten ammattiaineiden oppimista. Ulla miettii myös sitä, miten oletetaan opiskelijan pärjäävän niin pienellä sanavarastolla vaikeiden ammattiopintojen parissa. Hän muistuttaa, että  maahanmuuttajillakin on luki-, hahmotus- ja muita oppimisvaikeuksia. Opiskelijoiden poissaolot ovat myös ongelma, monet maahanmuuttajat rahoittavat elämäänsä tehdas- ja palvelutyöllä, ja opintojen ja työn yhteensovittaminen on raskasta ja vie aikaa opinnoilta.

Hyvää löytyy hänen mielestään paljonkin; maahanmuuttajat pitävät ammattiaineiden opinnoista, ja suurin osa heistä arvostaa suomalaista opetuksen tasoa, kouluolosuhteita ja opettajia. Maahanmuuttajien opiskelumotivaatio on yleensä hyvä.  Useimmat haluavat oppia ja valmistua ammattiin.

UllaTiitu mietiskelee mahdollisia keinoja, jotka auttaisivat  opettajan arjessa. Hän toteaa, että opettajien tulisi olla kärsivällisiä ja muistaa, että monet maahanmuuttajat ovat urheasti ammattiopissa aivan minimaalisen kielitaidon varassa. Avuksi selkokieli! Ammattiopin antaminen pieninä paloina, selkeästi. Kirjalliset ohjeet. Samoin: lyhyet ohjeet. Alan keskeisten sanojen varmistaminen ja kertaaminen tarpeen.Hän kehottaa opettajia käyttämään kuvia ja paloittelemaan tietoa. Vertaisryhmän kanssa tekeminen olisi hyvä keino ja tietenkin, jos resursseissa on varaa, niin avustaja esim. työsalissa olisi ihanteellinen ratkaisu.

Tutustuin aiheen tiimoilta opetushallituksen tilaamaan selvitykseen, jonka Karoliina Kuisma on tehnyt vuonna 2001.( Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa -Selvitys koulutuksen käytännöistä.)  Vaikka selvityksestä on jo kymmenen vuotta, on todettava, että tulokset olisi voinut siirtää tähän päivään. Uskon, että selvityksen lukeminen voisi auttaa monia ammatillisen koulutuksen opettajia päivittäisessä työssään maahanmuuttajien parissa. Selvityksessä todettiin mm. että maahanmuuttajien ohjaustarpeen syyksi mainitaan heikko kielitaito, jonka vuoksi myös ohjaus on työlääm-pää.

 Opettajien koulutusta maahanmuuttajiin liittyvissä asioissa toivottiin laajennettavan ja parannettavan. Selvityksessä on liitteenä kehittämisehdotuksia, joissa tässä muutama oppilaitostasolle: maahanmuuttajalle opiskelijatutorointi opintojen alussa, maahanmuuttajien opetusjärjestämissuunnitelman laatiminen oppilaitokselle, työssäoppimisen painottaminen ja työvaltaisuuden lisääminen maahanmuuttajien opintoihin.

Lisäksi koejärjestelyjä voidaan muuttaa, oppiaineiden sisältöjä voidaan tenttiä suullisesti tai koeaikoja pidentää. Myös työssäoppimisesta ja sen järjestämisestä kerrotaan selvityksessä kattavasti.

Pohdintoja

Oppilaitoksessamme useilla maahanmuuttajilla on henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Heille pyritään antamaan erityistä tukea ja ohjausta päivittäisissä opinnoissaan. Mahdollisuus pienryhmäopiskeluun on olemassa, ja erityisopetuksen selkokielistä materiaalia voi hyödyntää opiskelussa.

Mielestäni paljonkin olisi vielä tehtävissä. Esimerkiksi ammattiaineiden opettajien ja erityisopetuksen välisen yhteistyön lisääminen.  Ammattiaineiden teoriaosuuksia voitaisiin käydä läpi vaikkapa pienryhmässä selkokielisesti ja ammattisanastoa kerrata. Yhteistyö äidinkielen- ja ammattiopetuksen välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Maahanmuuttajille voisi olla mahdollista koota vaikkapa omaa ammattioppimateriaalia.

Tämä kaikki edellyttää kuitenkin paljon jaksamista, osaamista ja tietenkin resursseja.

Lopuksi, jos mietitään keinoja, joita tässä on jo mainittukin; selkokieli, lyhyet ohjeet, selkeä ääntäminen, johdonmukaisuus opetuksessa, kuvien, kaavioiden ym.käyttäminen, alleviivaamiset, värit, sekä asioiden toisto ja kertaaminen. Kaikki ovat mielestäni melko yksinkertaisia ja helppojakin keinoja, joilla yksittäinen opettaja pystyy vaikkapa juuri maahanmuuttajaopiskelijoita auttamaan. Samalla opetettava asia voi selventyä myös muille opiskelijoille paremmin.

Lähteet:   Kuisma, K. Moniste 18/2001, Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa - selvitys koulutuksen käytännöistä. OPH.

Oppimistehtävä: kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen erityisopettajakoulutus

Suomea on pidetty yhtenä koulutuksen, tutkimuksen ja teknologian johtavista maista. Tämä asema perustuu laadukkaaseen koulutusjärjestelmään, yritysmaailman ja julkisen sektorin panostamiseen toiminnan kehittämisessä.  Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän kehittämisasiakirjassa on todettu, että kuntayhtymän toimintaympäristö muuttuu olennaisesti strategiakauden 2012–2015 aikana. Työelämän kansainvälistyminen näkyy myös koulutuksen arjessa ja toimintatavoissa.  Globaalisaation myötä kulttuurimme monimuotoistuu ja samalla kilpailu osaajista ja tekijöistä kasvaa.

Eurooppalaisella yhteistyöllä parannetaan ammatillisen koulutuksen suorituskykyä ja laatua. Yhteistyöllä lisätään myös koulutuksen vetovoimaisuutta ja ammatillisen koulutuksen vertailtavuutta Euroopassa. Kansainvälisyys on koko organisaation yhteistä toimintaa joka kuuluu kaikille opiskelijoille. Osallistuminen ei voi olla valinnaista ja erikoista.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä on mukana Opimme Euroopassa -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on ollut siirtää Eurooppalaisia hyviä käytänteitä Itä – Suomalaiseen ammatilliseen koulutukseen.  Hankkeen kohderyhmänä on Itä- Suomen ammatillisten oppilaitosten henkilöstö.

Hankkeessa on pohdittu:

• elinikäisten avaintaitojen edistämiseen ammatillisessa koulutuksessa
• kansainvälisen verkostojen – ja toimintamallien hankkiminen
• kansainvälisten parhaiden elinikäisten oppimisen valmiuksien kehittämisen mallit
• eurooppalaisen koulutuksen läpinäkyvyys.

Kansainvälisyyttä  Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä toteutetaan monin eri tavoin. Opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa työssäoppimisjaksoja ulkomailla. Henkilöstöllä on mahdollisuus Cimon, USA-vaihdon, Otsakorpisäätiön ja mm. opetushallituksen tuen turvin liikkuvuusjaksoihin. Oppilaitoksessa tuetaan myös kotikansainvälisyyttä kansainvälisyysviikkojen ja muiden oppilaitostapahtumien kautta . Opiskelijalla on mahdollisuus valita valinnaisina opintoina kansainvälisyysopintoja 10 opintoviikkoa. Lisäksi oppilaitoksessamme vierailee kansainvälisiä vieraita.

Suomesta ulkomaille lähti vuonna 2010 noin 5500 ammatillisen koulutuksen opiskelijaa, joista Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymästä oli noin 300 opiskelijaa. Suosituimpia kohdemaita oli Espanja, Viro, Ruotsi, Saksa ja Ranska.

Esimerkki kansainvälisyystoiminnasta: Opimme Euroopassa hanke

 Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä toteutettiin Opimme Euroopassa hanke ajalla 1.10.2009–31.12.2011, jota koulutuskuntayhtymä myös hallinnoi. Mukana olivat myös Savon, Etelä-Savon, Itä-Savon ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymät. Tarkoituksena oli tuoda eurooppalaisia hyviä käytäntöjä itäsuomalaisen ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi, hankkia eurooppalaista osaamista ja toimintamalleja ammatilliseen koulutukseen, lisätä eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen läpinäkyvyyttä koulutuksen vertailulla sekä tukea EQF:n käyttöönottoa alueellisella tasolla. Kohdemaita olivat Slovenia, Englanti, Tanska, Hollanti, Saksa, Ruotsi, Viro, Italia ja Itävalta.

Hankkeen aikana itäsuomalaisten ammatillisten oppilaitosten henkilöstö perehtyi eurooppalaisiin ratkaisuihin ja toimintamalleihin työssäoppimisen ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen alueella. Elinikäisen oppimisen sisältöihin liittyvät teemat ovat:

• aloitekyky ja yrittäjyys
• yhteiskunnallinen osallistuminen
• terveys, turvallisuus ja toimintakyky
• vuorovaikutus ja yhteistyö

Hankkeen varsinaisina kohderyhminä olivat Itä-Suomen ammatillisen toisen asteen oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä johto. Tärkeänä kohderyhmänä olivat erityisesti uudet opettajat. Välilliseen kohderyhmään kuuluivat ammatillisten oppilaitosten opiskelijat, muu henkilöstö sekä työpaikkojen henkilöstö.

Pohjois-Karjalan ammattipiston Joensuun yksiköstä olivat Itävallassa vierailemassa Leena Hirvonen, Sirpa Partanen ja Jaana Kauppinen. Tutustuimme Etelä-Itävallassa StVeitissä olevaan Höhere Bundeslehranstalt fur wirtschaftliche Berufe -ammatilliseen oppilaitokseen. Koulu vastaa meidän toisen asteen oppilaitosta ja on erikoistunut matkailuun ja kaupan alaan. Siellä on noin 500 opiskelijaa. Opetus koostuu teoriatunneista sekä käytännön töistä. Käytännön tunneilla opiskelijat harjoittelivat ruuanlaittoa ja tarjoilemaan sekä ruuan liekitystä. Viinit olivat erityisessä asemassa koulussa ja niiden ominaisuuksia opetettiin. Toisen erityisaseman veivät juustot, sillä jokaisen tuli tietää mikä juusto käy minkin viinin kanssa.

Koulun kesto jakaantuu kolmeen osaan: 1-vuotinen Business School, kolmevuotinen kollege ja viisivuotinen korkeakoulu. Opiskelijat eivät voi paljon vaikuttaa omaan oppiaineisiinsa, vaan ainoastaan he voivat valita koulutuksen keston sekä viisivuotisessa koulutuksessa haluamansa linjan.

Koulun pääperiaatteen mukaan ihmisten välinen kanssakäyminen on tärkeää. Keskinäistä kunnioitusta, huomioonottamista ja arvostusta opetettiin. Myös hyvät käytöstavat ja ystävällisyys olivat tärkeässä asemassa. Isäntämme koulun puolelta Gunther Prommer kertoikin, että ihmisten luonne St.Veit:ssä tulee sekä Italiasta ja Saksasta, sillä italialainen avoimuus ja vieraanvaraisuus sekä saksalainen täsmällisyys näkyivät koulussa ja koko kaupungissa. 

Maahanmuuttajat, haaste ja rikkaus oppimisympäristöön

Kansainvälisyys lähtee yksilöstä itsestään, yksilön asenteista, kielitaidosta ja tiedoista muista kulttuureista. Suomi on kansainvälinen maa, päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla on eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä. Vaihdamme kulttuurien välisiä tapoja ja opimme toisilta kulttuureilta väistämättä ja samalla olemme mukana luomassa uutta kulttuuria. Kansainvälisyys on noussut uudenlaiseksi kysymykseksi maahanmuuttajien määrien kasvun myötä. Yhteiskuntamme monikulttuurisuus näyttäytyy isona haasteena kasvatusalalla maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrän kasvaessa.

Yksi kuntayhtymämme kansainvälisen toiminnan tavoitteena on monikansallisen ja kansainvälistyvän kulttuurin välittyminen opiskelijoille. Luontevasti tätä edistää maahamme muuttaneet vieraan kulttuurin edustajat. Erityisesti Itä-Suomessa on runsaasti Venäjältä muuttaneita lapsia ja nuoria tai heillä on toinen vanhempi venäläinen. Opettajalla on merkittävä rooli sekä oppimiseen että suvaitsevaisuuteen kannustajana ja esimerkin antajana.

Kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että opiskelijat ja henkilökunta ovat toimijoita, jotka osaavat toimia yhtä luontevasti kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin ympäristössä. Opettajien ammatilliseen identiteettiin kuuluu laajakatseisuus ja suvaitsevaisuus. Opettajan tulisi myös osata antaa opetusta vieraalla kielellä, valmentaa opiskelijoita kansainvälistyvään ja monikulttuuriseen työyhteisöön ja vuorovaikutustilanteisiin. Paikallisesti tulisikin ottaa opetussuunnitelmissa ja – sisällöissä venäläisten opiskelijoiden runsas opiskelijamäärä. Työssäoppimiminen on luonteva tapa tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Venäläiset ammattiin opiskelevat, joilla on myös Suomessa suoritettu ammattitutkinto ja suomen kielen taito, ovat haluttua työvoimaa Itä- Suomessa.

Kam´oon China –verkosto perustuu 1990 –luvulta toimineeseen Kiina –verkostoon ja se on toiminut vuodesta 2007 nykyisellä nimellä. Verkostoon kuuluu Jokilaaksojen, Jyväskylän, Keski-Pohjanmaan, Oulun seudun, Rovaniemen seudun, Omnian ja Raision seudun koulutuskuntayhtymien oppilaitoksia sekä Oy Porvoon kauppaoppilaitos – Borgå handelsläroverk Ab. Verkostoa hallinnoi Jokilaaksojen kky/Ylivieskan ammattiopisto. Verkostolla on neljä yhteistyöoppilaitosta Shanghaissa sekä useita kiinalaisia ja suomalaisia yhteistyöyrityksiä. Toiminnan painopisteinä ovat opiskelijoiden työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen kehittäminen, Kiinan ja Suomen välisen ammattitaitokilpailutoiminnan kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla sekä yhteistyön käynnistäminen Thaimaan kanssa. Hankkeen puitteissa on toteutettu useita opettajavaihtoja ja opiskelijoiden työssäoppimisjaksoja Kiinassa, ja vierailumme aikanakin oli 10 opiskelijaa verkostosta työssäoppimisen jaksolla.

Minulla oli mahdollisuus päästä opintomatkalle vuonna 2011 tutustumaan Shanghain koulutusmaailmaan. Yhteistyökumppanit olivat Shanghai Institute of Health Science ja AiLun päivähoito. Opintomatkani tavoitteena oli tutustua Kiinan hoito- ja koulutuskulttuuriin sekä opiskelijayhteistyöhön.

Erityisopetuksen tiimoilta tutustuin sairaanhoitajaopiskelijoiden matematiikan opetukseen Shanghai Institute of Health Science opistossa. Oli hyvin mielenkiintoisaa huomata, että opettaja käytti tunneilla paljon erilaisia apuvälineitä havainnollistamaan laskujen oppimista. Heillä oli käytössä vanhat kunnon helmitaululaskimet, ”punnusvaaka”, erilaisia mittatikkuja ja mittoja sekä erilaisia materiaaleja. Opettajan haastattelussa tuli esille, että opiskelijat saavat valita oppimista tukevaa materiaalia mielensä mukaisesti. Opiskelijat, joilla on hankaluuksia oppia jotain asiaa esimerkiksi laskennassa, saavat ”tutor-opiskelijan” eli ”apuopettajan” tukijaksi.

 Shanghai Institute of Health Science

Shanghai Institute on Health ScienceShanghai Instituutin kampusalue on toiminut vuodesta 2006 ja siellä järjestetään sairaanhoidon eri erikoistumisalojen kuten hammas-, laboratorio-, optiikka- ja lääkealojen koulutusta. Opiskelijoita on yli 4000. Laajalla kampuksella on opetus- ja kansainvälisen toiminnan tilat, opiskelija-asuntolat sekä monipuoliset liikuntatilat. Opetustilat olivat moderneja ja hyvin varusteltuja mm. simulaatio-opetuksen laitteistoja. Opetushenkilöstöön kuuluu lähes 140 kokoaikaista opettajaa, joista n. 60 toimii professorinnimikkeellä, ja lisäksi opetukseen osallistuu runsaasti asiantuntijoita ja eri yrityksien ammattilaisia osa-aikaisina opettajina.Kansainvälinen toiminta on laajaa; kv-projekteja oli meneillään 26 ja pitkäaikaisia vaihto-opettajia 22 Yhdysvalloista, Britanniasta, Australiasta, Kanadasta ja Japanista. Lisäksi on opettajavaihtoja Suomen, Hollannin, Norjan, Itävallan ja Uuden-Seelannin kanssa. Kv- toimintojen talossa oli lukuisia valokuvia todentamassa myös alan suomalaisopettajien vaihdosta.Opettajien yhteistyötä välillä Kiina-Suomi

Oma ennakkokäsitykseni Kiinan kaltaisen keskusjohtoisen maan koulujärjestelmästä oli huomattavasti jäykempi, muodollisempi ja byrokraattisempi, kuin mitä käytännössä sain havaita. Tarkemmin ajatellen oppilaskeskeisyydelle on kuitenkin löydettävissä ymmärrettäviä selityksiä. Maassa jo pitkään harjoitettu yhden lapsen politiikka on nostanut lasten/nuorten arvostusta ja merkitystä perheissä, mutta varmasti myös koko yhteiskunnassa. Maan menestystekijäksi on nostettu osaaminen, jonka varaan rakennetaan kehittämällä peruskoulujärjestelmää oppilaslähtöisesti ja ottamalla avoimesti ja rohkeasti mallia muualta.

Kiinan koulumaailmasta sain enemmän tietoa haastattelemalla erästä opiskelijaa, joka kertoi esimerkiksi miten koulupukujen käyttö on muuttunut useassa koulussa vapaaehtoiseksi. Lisäksi hän kertoi kiinalalaisen koulun kestän 12 vuotta, ja se jakaantuu viisi- tai kuusivuotiseen alakouluun, kolmevuotiseen yläkouluun ja kolmevuotiseen lukioon tai ammattikouluun. Ensimmäiset yhdeksän vuotta ovat pakollisia.

Shanghain alueen yhtenäinen koulujärjestelmä koostui seuraavasti:

(Nursery: alle 3 vuotiaille, yli 50 % lapsista osallistuu)

• Kindergarten: kesto 3 vuotta, yli 90 % lapsista osallistuu – maksullinen

• Primary school: kesto 5 vuotta:  pakollinen – maksuton

• Junior secondary school: kesto 4 vuotta: pakollinen – maksuton

• Senior secondary school: kesto 3 vuotta, yli 97 % lapsista osallistuu

– Ammatillisen koulutuksen linja 40 % ikäluokasta, maksuton

– Yleissivistävän koulutuksen linja 60 % ikäluokasta, maksullinen

Opiskelijoita valmistumassa sairaanhoitajiksi

 Shanghai Institute of Health Sciencen opettaja tiedusteli minulta Suomen menestystä PISA-testeissä. Heille Shanghain uusin hieno PISA-tulos antoi koulujärjestelmälle itseluottamusta. Opettaja kertoi, että seuraava PISA-testi tulee sisältämään ongelmanratkaisutehtäviä: tunnista, ymmärrä, analysoi, ratkaise. Tässä on haastetta Shanghain kouluille. Kiinalaiset ovat enneminkin tottuneet opiskelemaan ulkoa. Erityisesti kaavioiden ja kuvien lukeminen (discontinuous text) on kiinalaisille vaikeaa. Nyt pitäisi oppia tutkivasti (inquiry-based learning). Kiinalaisen koulutuksen uusi tavoite onkin varsin samanlainen kuin Suomessakin: opettaa oppilaat löytämään ongelmia ja ratkaisemaan niitä. Verkostoituminen, yhteistyö, tiimityö, tekemällä oppiminen ovat myös uusia opittavia taitoja.

Erilaisia opetusmuotoja kokeilussa Shanghai Institute of Health Science

Vuonna 2011 oli alkamassa kolmas opetussuunnitelman uudistussykli. Se perustuu edellisen syklin kaksivuotisen arviointitutkimuksen tuloksiin. Shanghain kunnanhallitus on luvannut panostaa koulutukseen vuonna 2012 neljä prosenttia BKT:stä, ja aluehallitukset lupasivat koulutukseen 15 % budjetistaan.

AILUN PÄIVÄKOTI

Ms AiLu Yang omistaa Kiinassa lähes parikymmentä päiväkotia ja muutaman taidekoulun. Kiinalainen päiväkotikulttuuri eroaa meidän suomalaisesta kulttuurista lähinnä sääntöjen puolelta. Kiinassa lapsilla on hyvin tiukka kuri ja esimerkiksi vapaaseen leikkiin aikaa annetaan päiväkodissa 15-30 minuuttia päivässä. Muuten päiväkodin päiväjärjestys on hyvin tiukka.

Minulla oli mahdollisuus tutustua AiLun kahteen taide- ja musiikkipainotteiseen päiväkotiin. Päiväkodeissa oli tarjolla monipuolisia vaihtoehtoja lapsille esimerkiksi oma musiikkiryhmä, englanninkielinen ryhmä, taidepiiri, esiintyvä lauluryhmä. Päivän aikana lapset osallistuivat oman ryhmänsä toiminnan lisäksi jokapäiväisten asioiden harjoittamiseen kuten esimerkiksi puikoilla syönnin harjoitteluun.

Opintomatkallani oli mukana myös meidän ammattiopistomme media-assistentti, joka kuvasi erään AiLu päiväkodin päivänkulkua. Olen sen liittänyt linkiksi tähän.

http://www.youtube.com/watch?v=iN3Xkh8MZFc

Kiinalaisia lapsiaKiinalaista vaippakulttuuriaSuurin osa tapaamistani lapsista oli hyvin kiinnostunut minun vaaleudestani ja osa kokeili hiuksiani ja naureskeli puheelleni. Ailun päiväkodeissa oli myös englannin kielisiä ryhmiä, joten pääsin myös keskustelemaan osan kanssa ihan ymmärrettävästi. Tietysti elekielellä pääsin ryhmien toimintaan aika äkkiä mukaan.SHANGHAI KAUPUNKINAShanghai 上海 (suomeksi: meren yllä). Väkiluku kaupungissa 23 019 148 (vuosi 2010).Arkikielessä paikalliset käyttävät Shanghain murretta, joka on yksi wu-kiinan murteista; virallinen kieli on mandariini. Paikallinen murre ei ole ymmärrettävissä kumpaakaan suuntaan mandariinin kanssa. Murre on erottamaton osa shanghailaista identiteettiä, mutta lähes kaikki alle 50-vuotiaat shanghailaiset puhuvat myös mandariinia sujuvasti. Yleisimmät kouluissa opetetut vieraat kielet ovat englanti ja japani.Huangpu-joen varrella kohoavat pilvenpiirtäjät lyövät ensi kertaa Shanghaissa vierailevan ällikällä. Shanghai onkin Kiinan kosmopoliitti, aidosti kansainvälinen kaupunki, jonka värikäs historia, nopeatempoinen elämänrytmi ja tiuhaan vaihtuvat asukkaat pitävät kaupungin alituisessa muutoksessa. Liike-elämän lisäksi Shanghain alueella toimii Kiinan parhaimmistoon kuuluvia yliopistoja: Nanjingin yliopisto Jiangsun provinssissa, Shanghai Jiao Tong – yliopisto, Fudan ja Tongi – yliopistot Shanghaissa sekä Zhejiangin yliopisto Hangzhoun kaupungissa.Shanghai ja sen lähialueet ovat pitkään olleet suomalaisten Kiinassa toimivien yritysten tärkein sijoittumiskohde erityisesti valmistavalle teollisuudelle. Kiina ja sen lähialueet muodostavat suuren markkina-alueen konepajateollisuudelle (Kone Oy, Wärtsilä Oy, Metso Oy, ABB Oy jne.), minkä takia mm. näillä yrityksillä on täällä valmistukseen ja huoltopalveluihin liittyviä yksiköitä. Myös metsäteollisuus (Stora Enso, UPM Kymmene) on tehnyt alueelle suuria investointeja.Tutustuin opintomatkallani myös rahan arvostamiseen. Shanghain kaupungin noin neljän miljoonan kelluvan työläisen joukko ansaitsee 50-90 euroa kuukaudessa ja työskentelee 14 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. 300 euron kuukausipalkkaa pidetään erinomaisena. Katukioskista saa illallisen 50 sentillä, kun huippuravintolan illalliseen saa helposti uppoamaan rakennustyöläisen kuukausipalkan. Eriarvoisuus on mittavaa, shanghailaisten elintaso on lukujen mukaan Kiinan korkein. Isot kauppakeskukset vetivät puoleensa turisteja ja menokin oli sen tasoista, että oikein hirvitti yksin liikkua väen paljoudessa.Tällä menopelillä matka taittui Shanghain kylässä (Katja peränpitäjänä)

Shanghain tunnetuin maanmerkki on upea joenrantabulevardi Bund. Vuosisadan alun eurooppalainen arkkitehtuuri vie menneisyyteen, aikaan jolloin Shanghaita kutsuttiin Aasian Pariisiksi. Bundin vastarannalla kohoaa Shanghain maanmerkki, Oriental Pearl TV Tower, maailman kolmanneksi korkein rakennus, jonka vaaleanpunaiset pyörylät kuvaavat helmiä. Shanghai levittyy silmien eteen 468 metrin korkeudesta. Illan hämärtyessä nousin jokilaivaan, jonka kyydissä pystyin aistimaan nimensä veroiset Shanghain valot.

Haastattelun yhtenä tarkoituksena on selvittää, miten maahanmuuttajaopiskelijan opinnot sujuvat toisella asteella. Lisäksi tahdomme tietää, mitä maahanmuuttaja ajattelee suomalaisesta koulutuspolustaan, sen haasteista sekä omista haaveistaan. Haastattelimme Etelä-Intiassa syntynyttä Sunitha Edeä 5.10.2011 hänen itsenäisen opiskelun päivänään Koulutuskeskus Sedun sosiaali- ja terveysalan yksikössä Seinäjoella. Haasteltavamme on 33-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka opiskelee Sedussa englanninkielisessä lähihoitajakoulutuksessa toista vuotta ja aloitti syksyllä 2011 sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelman.

Sunitha on syntynyt Etelä-Intiassa, Vijayawadan kylässä 5.6.1978. Hän muutti Suomeen ja Seinäjoelle miehensä ja neljän lapsensa kanssa 3.5.2005. Myöhemmin eron jälkeen Sunitha matkusti takaisin Intiaan neljän lapsen ja kahden matkalaukun kanssa. Tie toi takaisin Suomeen lasten parempien koulutusmahdollisuuksien takia sekä halusta pitää lapset yhteydessä isäänsä.

Sunithan perheeseen kuuluu tällä hetkellä kuusi omaa lasta, joista kaksi nuorinta asuu äitinsä kanssa. Sunithan oma äidinkieli on telugu, jota hän puhuu kotona lapsiensa kanssa. Hän taitaa myös hindin kielen sekä käyttää opiskelukielenä englantia ja suomea. Sunitha puhuu ja ymmärtää erittäin hyvin suomea. Hän kertoo, että auttaa, kun ajattelee ja keskustelee suomeksi.

– Ei ole vika, että ajattelee suomeksi.

Koulu- ja kulttuurieroja

Intiassa on maksettava kaikesta, kun käy koulua. Mikään ei ole ilmaista. Haastattelun aikana tämä luonteeltaan avoin ja valoisa nainen korostaa monta kertaa, miten Suomessa koulutus on mahdollisuus.

– Täytyy käyttää mahdollisuuksia ja kehittää enemmän itseään.

Hänen on vaikea ymmärtää suomalaista kulttuuria ja yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia, joita suomalaiset opiskelijat eivät välttämättä kaikki kunnioita tai koe samanlaisena mahdollisuutena kuin hän.

– Opiskelu on työ, joka vie eteenpäin.

Sydämen asioita

– Siellä missä lapset, siellä koti, Sunitha vastaa kysymykseen, minkä maan hän kokee kotimaakseen.

Suomeen muutettuaan Sunitha oli pitkään kotona ja äitiyslomalla ja teki samalla töitä kaupassa. Hän mietti usein sitä, voisiko tämä olla hänen koko elämänsä.

– Tämä ei ole minun paikka ja minulla ei ole täydellinen olo, hän kertoo tuolloin ajatelleensa.

Sunithan sydäntä lähellä ovat aina olleet lapset. Hän aloitti 16-vuotiaana työt lastenkodissa omassa kotimaassaan. Silloin hän oivalsi, että hän halusi työskennellä lasten ja nuorten kanssa tulevaisuudessa. Työ kaupassa ei antanut täyttymystä, vaan mielessä pyörivät hyvät kokemukset lastenkodin johtajana olemisesta.

Sunithalla on ollut neljä tavoitetta Suomessa: kieliopiskelut, autokoulu, oma asunto ja oman ammatin opiskelu. Muut ovat toteutuneet lyhyessä ajassa Suomessa, vain opiskelut ovat vielä kesken. Hän uskoo vielä auttavansa kotimaassaan juuri lastenkodin tyyppistä hoitolaitosta.

Oma opinpolku

Sunitha on käynyt koulua omassa kylässään Vijayawadassa kolme vuotta ja sen jälkeen hän siirtyi neljän kilometrin päähän kouluun Issionomiin kuudeksi vuodeksi. Hän aloitti englannin opiskelun viidennellä luokalla. Koulumatkat kuljetaan edelleen kävellen.

Suomessa Sunitha kuuli tutultaan Seinäjoen sosiaali- ja terveysalan opintojen ohjaajan nimen ja soitti tälle kyselläkseen eri opiskelumahdollisuuksista. Sunithan oli aluksi vaikea ymmärtää, mitä opiskelu on, mitä eri oppiaineita koulussa on ja miten kouluun haetaan. Opo onneksi auttoi. Sunitha haki tammikuussa 2009 englanninkieliseen lähihoitajakoulutukseen ja maaliskuussa olivat pääsykokeet.

Pääsykoe oli hänen mielestään helppo ja sopi hänelle hyvin. Matematiikan testit tuntuivat helpoilta, mutta psykologin haastattelussa oli vaikea vastata suomen kielellä kysymyksiin.

– Lääkelaskut eivät menneet hyvin.

Yksilöhaastatteluun hän oli tyytyväinen. Siinä hän sai kertoa itse tavoitteistaan, elämästään ja tuoda vahvuuttaan esille lasten kanssa. Pääsykoetulokset kolahtivat postilaatikkoon kesäkuussa 2009. Ovet aukenivat ja Sunithan opinnot alkoivat saman vuoden elokuussa.

Positiivisella asenteella pärjää

Ihmeellistä kyllä, Sunitha ei ole halunnut mitään tukea opiskeluunsa. Hän ei edes ajatellut tai etsinyt tukea. Hän kertoo aluksi lukeneensa sanan tai tekstin 10 kertaa, ja näin hän alkoi ymmärtää lukemansa.  Aluksi sanat eivät jääneet päähän ja hän pelkäsi, ettei opi mitään.

– Jos on oikea asenne ja positiivinen ajattelutapa, apua saa aina.

– Myös ystävät ovat tärkeä apu elämässä ja opiskelussa.

Osa tunneista oli suomeksi, mutta suurin osa englanniksi. Sanavarasto on laajentunut opiskelun myötä, etenkin lähihoitajan työssä tarvittava ammattisanasto. Muun muassa sana varhaiskasvatus oli vaikea ymmärtää ja hänen täytyi eritellä sanat ja sitä kautta avata itselleen sanan merkitys. Sunitha on käyttänyt nettisanakirjaa apuna opiskelussa.

Hän kävi aluksi aikuiskoulutuskeskuksessa suomen kielen tunneilla kaksi kertaa viikossa. Tämä opiskelumuoto ei sopinut hänelle. Sanat selvisivät aluksi käytännön kautta, ei kirjan avulla.  Näkemisen ja kuulemisen yhdistäminen sekä käytännön tilanteet ovat auttaneet ymmärtämään sanojen merkitystä. Esimerkiksi hän ei pitänyt moodle-oppimisympäristöstä fysiikan ja kemian tunneilla vaan halusi tulla kouluun tunneille opiskelemaan. Sunitha on hyvin tyytyväinen koulutukseensa eikä muuttaisi siinä mitään.

Monipuolista työssäoppimista

Työssäoppimisjaksot ovat olleet opettavia ja haastavia. Ne ovat tuoneet opiskeluun kansainvälisyyttä ja mahdollisuuden käydä kotimaassa. Sunitha suoritti ensimmäisen kasvun tukemisen ja ohjauksen työssäoppimisjakson Intiassa, Chennain kaupungin sairaalan lastenosastolla. Koulu järjesti työssäoppimispaikan, matkat ja asumisen. Työssäoppimisaika oli neljä viikkoa, joten hänelle jäi aluksi aikaa viikko olla kotona Vijayawadassa.

Pian Suomeen tulonsa jälkeen hän piti koko koululle esitelmän työssäoppimisjaksostaan. Opetuspisteensä avoimien ovien päivänä Sunitha tarjosi intialaista teetä, kertoi Intiasta, kulttuurista, työssäoppimisjaksosta ja opiskelun eri vaiheista Suomessa.

Seuraavat työssäoppimisjaksot hän tekee Suomessa Seinäjoella Eskoon keskuslaitoksessa ja Ilmajoella kotipalvelussa. Suunnitelmat jatkuvat Irlantiin, jonne hän matkaa huhtikuussa 2012.

Tavoitteita

Sunitha korostaa, miten tärkeää on hoitaa itseään, että jaksaa opiskella, hoitaa kodin ja lapset. Hänellä on selvä ohjelmarunko kotona, mikä luo turvallisuutta. Viikonloput hän viettää lastensa kanssa, hoitaa kodin ja kauppa-asiat.

Sunitha kertoo vielä, että hänen tavoitteensa on saada lähihoitajan paperit ja tätä kautta saada ammatti ja työpaikka.

– Tärkeää on INTO ja kun on opiskellut lisää, on saanut uutta tietoa, hän korostaa.

Into on pysynyt ja hän haluaa jatkaa opiskelua. Sunithalla on selvät jatkosuunnitelmat lähihoitajaopintojen jälkeen. Hakemuspaperit lähtevät Ilmajoelle valmennuskurssille lääketieteellisiä opintoja varten. Ja sitten laitetaan hakemuspaperit alan koulutukseen Tampereelle tai Helsinkiin.

Sunithan unelma on valmistua lääkäriksi ja tehdä työtä Suomessa. Oman kotimaan ja kylän kehittäminen on lähellä sydäntä tulevaisuudessa. Esille tuli myös sponsoreiden kautta etätyön mahdollisuus: tehdä työtä sekä Suomessa että Intiassa.

Yhteenveto

Sunithan haastattelun perusteella pohdimme seuraavia asioita:

• motivaation ja asenteen merkitystä. Opiskelijalla opiskelumotivaatiolla ja asenteella on suuri merkitys. Halu oppia ja integroitua uuteen kulttuuriin ja yhteiskunnan tapoihin. Opiskelijan rohkeus tarttua uusiin asioihin, elämänmyönteisyys ja suuntautuneisuus eteenpäin. Koulutuksen näkeminen mahdollisuutena, itsensä kehittämisenä eikä itsestäänselvyytenä, välttämättömänä pahana.
• elämän arvojen ja kulttuurieron merkitystä. Elämän arvot, kunnioitus vanhempia, auktoriteetteja ja elämää kohtaan ovat paikoin erilaiset, jos peilataan niitä suomalaiseen kulttuuriin. Sunitha selvästi haluaa vaalia arvojaan omassa elämässään. Ne antavat hänelle valtavasti voimaa ja jaksamista. Huomioimme hänen kanssaan keskustellessamme, miten kulttuurilliset erot korostuivat monessa asiassa.
• perheen ja ystävien merkitystä. Ystävien kautta opiskelijan on helpompi integroitua uuteen kotimaahansa ja kulttuuriin ja pitää samalla kiinni omista juuristaan. Sosiaalisten suhteiden kautta saatu kielen oppiminen on rikkaus: kieltä oppii sitä käyttämällä.
• opiskelijaryhmän, koulun ja opettajien merkitystä. Mietimme tässä tukitoimien tarpeellisuutta. Mutta opiskelijan asenne ja hyvät arvosanat toivat eteen tilanteen, että tukitoimia ei tarvittu. Niistä kyllä kerrottiin ja niitä tarjottiin, mutta Sunitha ei halunnut tukitoimia. Hän halusi pärjätä ”omillaan”. Englanninkielinen opetus koko ryhmän kohdalla helpotti opiskelijoiden ryhmäytymistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Suurin osa opettajista käytti opetuksessaan englanninkielisiä kirjoja ja englannin kieltä joko kokonaan tai osaksi. Sosiaali- ja terveysalalla on muissakin ryhmissä opiskelijoita eri kulttuureista eli ennakkoasenteita ei tullut esille.

Kehittämishankeraportin tiivistelmä

Kehittämistyöni tarkoituksena oli selvitellä käytöshäiriöiden tematiikkaa. Kirjallisuuteen perehtymisen tavoitteena oli löytää aineksia ymmärtää nuorten oirehtivaa käyttäytymistä. Teoriakehittelyn pyrkimyksenä oli myös löytää Peräpohjolan Opiston pajatoiminnalle laaja-alainen tietopuolinen viitekehys, jonka avulla käytännön ohjaustoiminta saisi uusia ulottuvuuksia käytöshäiriöisten kohtaamisen näkökulmasta. Yhtenä päämääränäni oli selvitellä, millaiset pedagogiset metodit ovat rationaalisia käytöshäiriöisten nuorten oppimisessa? Kehittämistyöni empiirisen osion tavoitteena oli osallistaa koko työyhteisö em. tutkimuskysymysten tarkasteluun. Pari tuntia kestäneessä koulutustilaisuudessa yritin esitellä aihealuettani mahdollisimman konkreettisesti ja kansantajuisesti, koska kohderyhmänä eivät olleet pelkästään opettajat vaan kaikki muutkin tiimit. Ajatuksenani oli jakaa tietoa ja kokemuksia kohderyhmälle sekä osallistaa heitä aiheen ympärille vuorovaikutuksellisin keinoin.

Tutkimuksellisesti yritin konstruoida kokonaisuuteen sekä teoreettista viitekehystä että empiiristä osiota. Tavoitteenani oli saada teoria ja empiria kytkettyä jollakin tasolla toisiinsa. Empiria koostui työssäni omista havainnoistani ja kokemuksistani erityisopettajana sekä yhteisöllisestä koulutustilaisuudesta Peräpohjolan Opistolla. Kokemusperäisten ainesten avulla yritin myös rajata varsin massiivista tietopuolista ainesmäärää. Tutkimustulokset täyttyivät henkilökohtaisen tavoitteen asettelun näkökulmasta eli teoreettinen perehtyneisyys toteutui haluamallani tavalla. Löysin taustaselvittelyjen kautta myös uudenlaista ajattelua ja toimintamallia oirehtivan nuoren kohtaamiseen, jota voi soveltaa ja kokeilla pajatoiminnassa. Esimerkiksi emootioihin liittyviä ideoita (dialogi, harjoitteet). Tietopuolinen selvittely myös vahvisti jo toteutuneita käytänteitä ohjaustilanteissa. Lisäksi yhteistyötason prosessointi organisaatiotasolla edistyi koulutustilaisuuden pitämisen jälkeen. Kehittämishanke-esittelyn myötävaikutuksella olen käynyt monia kahvipöytäkeskusteluita käytöshäiriöistä useiden eri tiimin jäsenten kanssa. Näiltä osin tutkimustulokset myös täyttyivät. Laaja-alainen osallisuustavoite koulutustilaisuudessa ei toteutunut haluamallani tavalla, vaikkakin sain jonkin verran työyhteisön jäseniä mukaan. Toisaalta epäviralliset kohtaamiset dialogeineen paikkasivat osin tätä epäkohtaa.

Kehittämistyöni tarkoituksena oli selkeennyttää sekä itselle että muille käytöshäiriöihin liittyvää problematiikkaa. Oman perehtymisen ja työyhteisön esittelyn sekä pajatoiminnan välinen kombinaatio oli varsin monimutkikas kokonaisuus rajattavaksi. Kriittisin kohta on teoreettisen viitekehyksen laajuus suhteessa näihin suppeampiin empiirisiin aineistoihin, vaikka yrittäisinkin sitä deduktiivisesti argumentoida. Joka tapauksessa työ antoi itselleni runsaasti ajatuksellisia välineitä kehittää erityisopetusta Peräpohjolan Opistolla. Koulutustilaisuudesta saamani palautteen mukaan esitys selkeytti kohderyhmän ymmärrystä käsitellystä aiheesta. Tavoitteet saavutin näiltä osin. Teorian ja empirian kytkemisessä en onnistunut haluamallani tavalla. Kirjallinen katsaus ja empiirinen toiminta olivat hieman irrallisia, vaikka yhtymäkohtia löytyikin. Mitä tekisin toisin? Pitäisin ensin koulutustilaisuuden ja lähtisin syventämään siellä nousseita asioita kirjallisuuden avulla.

Osallistuin EAIE (European Association for International Education http://www.eaie.org/)  konferenssiin, joka pidettiin Kööpenhaminassa 12-16.9.2011. Konferenssi pidetään kerran vuodessa jossakin eurooppalaisessa suurkaupungissa. Tällä kertaa konferenssiin osallistui 4200 kansainvälisyys –toimijaa 87 eri maasta ja itse osallistuin konferenssiin nyt kolmatta kertaa.

Konferenssin tavoitteena oli olla alusta, jossa osallistujat voivat jakaa ajatuksia teemoilla ‘Cooperate, Innovate, Participate’. Erilaisten yhteisöjen ja akateemisen maailman yhteistyö on tärkeä innovaatioprosessien alusta. Yliopistot, jotka tuottavat kehittäjiä, ovat avainasemassa tulevaisuuden muokkaamisessa. Opiskelijoita tulee rohkaista opiskelemisen lisäksi itsenäiseen ajatteluun ja vaihtoehtoisiin toimintoihin. Moninaisuus synnyttää tietoa! Diversity creates knowledge! Cooperation across borders shapes strong academic profiles, which is why international and national synergies are in focus as we cooperate, innovate, participate! Omina tavoitteinani oli tavata partneriyliopistojen edustajia, vierailla Fröbelseminarietissa Kööpenhaminassa sekä kartoittaa mahdollisia uusia partnereita, varsinkin terveysalalle Diakiin. Halusin lisäksi kuunnella joitakin mielenkiintoisia luentoja konferenssin aikana.

Osallistuin Study Visit –vierailulle Kööpenhaminalaiseen Metropol ammattikorkeakouluun. Meille kerrottiin tanskalaisesta korkeakoulutuksesta ja erityisesti Metropol amk:n koulutusohjelmista. Koulutus on ollut varsinkin aiemmin hyvin käytännönläheistä, mutta tavoitteena on kehittää koulutuksia teoreettisimmiksi tulevaisuudessa. Opettajia kannustetaan kouluttautumaan tohtoreiksi ja valtakunnalliset opetussuunnitelmat on otettu käyttöön.    

Session 1.01 Your education has no limits – develop your future: increasing active participation of students with disabilities.

Keskiviikko klo 14.00–16.00, huone 16.

Luennolla kerrottiin ONCE ja REPSOL –järjestöjen projektista ‘Your education has no limits – develop your future’. Projektin tavoitteena on lisätä vammaisten opiskelijoiden määrää espanjalaisissa yliopistoissa.  Luennolla kerrottiin tilastotietoa vammaisten opiskelijoiden määristä espanjalaisissa yliopistoissa sekä kuvattiin niitä menetelmiä, kuten esim. leiritoiminta, joilla pyritään lisäämään vammaisten opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa tietoa ja valmiuksia hakeutua yliopisto-opintoihin. Projektin laajempana tavoitteena on että yhä useammat nuoret ihmiset, joilla on jonkinlainen (fyysinen) vamma, pystyisivät koulutuksen kautta vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa, saavuttamaan autonomian, itseluottamuksen ja itsenäisen elämän sekä todellisen sosiaalisen inkluusion espanjalaisessa yhteiskunnassa.  

Osallistuin luennolle siinä toivossa, että siellä puhuttaisiin vammaisten opiskelijoiden vaihto-opiskeluun liittyvistä asioista. Luennolla käsiteltiin kuitenkin vain vammaisten opiskelijoiden yliopisto-opintoihin hakeutumisen tukemista Espanjassa. Luento oli mielenkiintoinen ja yleissivistävä. Se oli katsaus espanjalaiseen koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntaan. Espanjassa perheyhteisöt on tiiviitä ja vanhemmat keskimääräisesti melkoisen suojelevia, varsinkin vammaisten lastensa suhteen. Projektissa otettiin huomioon myös vanhempien tiedottaminen, koska vanhempien nuorille antama tuki ja kannustus on erityisen tärkeää nuorten hakeutumisessa korkeakouluopintoihin.   

Chair: Sabina Lobato, FUNDACION ONCE, Spain Speaker: Ester Bueno, FUNDACION ONCE, Spain ; Luisa Roldan, Fundacion Repsol, Spain ; Victoria Salvador, FUNDACION REPSOL, Spain

Session 5.03 Virtual challenges: using e-learning as a strategic tool for students with disabilities. Torstai klo 08.30–09.30, huone 16, hyvät käytännöt.

Esityksessä käsiteltiin sitä, kuinka e-learning voisi olla sellainen strateginen valinta, joka lisäisi eurooppalaisten ja pohjois-amerikkalaisten yliopistojen mahdollisuuksia kouluttaa vammaisia opiskelijoita. Association for Higher Education Access & Disability (AHEAD http://www.ahead.org/) on kehittänyt Virtual Study Support Network –verkoston , jonka tavoitteena on kehittää elinikäisen oppimisen taitoja ja lisätä tietoa joustavasta oppimisesta ja erilaisista e-learning mahdollisuuksista. Luennolla kuvattiin erilaisia tietokoneohjelmia, joiden avulla esimerkiksi näkövammainen opiskelija pystyy käyttämään tietokonetta. Design for all- käsitettä avattiin.  www.ahead.org -sivujen kautta saan materiaalia kehittämistehtäväänikin ajatellen.

Lisäksi esityksessä kerrottiin kuinka the American Public University System kohtaa opiskelijat, joilla on erilaisia vammoihinsa liittyviä tarpeita. Yliopisto on täysin online-yliopisto eli kaikki oppiminen tapahtuu verkossa. Siellä opiskelee paljon armeijan sotilaita ja heillä esiintyy jonkin verran esim. post traumaattista stressi oireyhtymää. Yliopiston opettajat kuvasivat ongelmien tunnistamista, opiskelijoiden tukemista opiskelussa ja mahdollisuuksiaan ohjata opiskelijoita kuntouttavan avun piiriin. Luento oli mielenkiintoinen ja jäin itse pohtimaan Diakin aikuisopiskelijoita sekä ns. hankittuja neurologisia ongelmia sekä niiden aiheuttamia oppimisvaikeuksia.  Haluaisin käsitellä näitä asioita lisää omassa kehittämistehtävässäni. 

Chair: Adele Browne, University of Sussex, Speaker: Ann Heelan, AHEAD, Ireland ; Chad Patrizi, American Public University; Bob Barrett, American Public University.

Yhteenvetoa 

 Konferenssi ja luennot olivat hyödyllisiä, koska korkeakoulutuksen esteettömyyttä tutkitaan ja kehitetään korkeakouluissa ja järjestöissä eri puolilla maailmaa sekä  myöskin erilaisissa kansainvälisissä kehittämisverkostoissa. ESOK-hanke on ollut minulle jonkin verran tuttu entuudestaan, joten tiedän että esteettömyyttä kehitetään myös Suomessa. Olen ainoa korkeakoulun opettaja ammatillisessa erityisopettaja –koulutuksessa, joten korkea-asteen näkökulma ei aina ole automaattisesti esillä verkkokeskusteluissa tai lähipäivissä.

Mutta tämä konferenssi selkeytti ajatuksiani kehittämistehtäväni osalta ja sain myös hyviä lähteitä tehtävääni ajatellen.

Tämän artikkelin tavoitteena on luoda pieni katsaus Venäjän vähäosaisten lasten elämään. Kuinka lapset ovat pärjänneet maan muuttuessa tarkoin säädellystä yhteiskunnasta kohti vapaampaa demokratiaa? Venäjän lasten olot kiinnostavat myös minua työni, lastenkodin opettajan, kautta. Onko maidemme lastensuojelussa yhtenäisyyksiä vai eroavatko ne täysin toisistaan? Aiheen ajankohtaisuus tulee myös esille näin loppu vuodesta, kun ympärillämme pyörii erilaisia keräyksiä ja kampanjoita . Useat Suomalaiset järjestöt ja yksityiset tahot suuntaavat avustukset Venäjän ja varsinkin sen lähialueiden lapsille.

Venäjällä on lähteestä riippuen 26–29 miljoonaa lasta. Venäjä on hyväksynyt YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen vuonna 1990. Viimeisen vuosikymmenen aikana Venäjällä on kehitetty lapsia koskevaa lainsäädäntöä ja lastensuojelun palvelurakennetta. Maan korkein johto on linjannut lähivuosien yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista lasten hyvinvoinnin parantamisen ja sosiaalialan järjestelmän uudistukset (Medvedev).

Venäjän lastensuojelu on pikkuhiljaa omaksumassa vaikutteita länsimaisista työmenetelmistä. Laitos keskeisyydestä halutaan biologisen perheen tukemiseen ja avohuollon tukitoimien kehittämiseen niin, että lasten laitossijoituksilta voitaisiin ainakin osittain välttyä (Mikkola.)  Venäjältä puuttuu vielä ennalta ehkäisevä lastensuojelun toimintamalli sekä julkisen sektorin toimiva palveluohjaus. Näin ollen perheet eivät saa tukea arjen ongelmissa tai kriisitilanteissa.  Lastensuojelutoimet käynnistyvät usein vasta, kun lapsen ja perheen tilanne on niin vaikea, että lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Lapsen huostaanotto merkitsee lähes poikkeuksetta vanhempainoikeuksien menettämistä tuomioistuimen päätöksellä. Huostaan otettuna sijoitetut lapset ovat yleensä sijaishuollossa aikuisuuteen saakka (Pehkonen.)

Suomalais-venäläisenä yhteistyönä on toteutettu ja toteutetaan parhaillaan useita hankkeita, joiden tavoitteena on parantaa Venäjän lasten oikeuksia ja elinoloja.  Suomalaisina kumppanina toimivat eri järjestöt, oppilaitokset, kunnat ja valtio.  Hankkeet on suunnattu pääosin Suomen lähialulle.

Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta on vähäosaisten lasten määrä suuri. Lapsista arviolta kaksi- kolme miljoonaa voidaan luokitella vähäosaisiksi. Lasten köyhyys, huono terveys, hyväksikäyttö, vammaisuus ja laiminlyönti vanhempien taholta ovat merkittäviä riskitekijöitä lasten kasvulle ja kehitykselle. Vähäosaisista lapsista noin 800 000 on orpoja tai vailla vanhempien huolenpitoa. Varsin tavallista on, että lapsella on vanhemmat elossa, mutta he eivät millään tavoin ole mukana lapsen elämässä. Vanhemmat ovat yleensä alkoholisteja tai narkomaaneja ja käyttäytyvät lapsiaan kohtaan väkivaltaisesti. Usein lapselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin karata, mikäli häntä ei tätä ennen ole jo ajettu kadulle (Pelastakaa lapset ry.) Vaikka Venäjän lakien mukaan hädänalaiset lapset ovat valtion erityissuojeluksessa, joutuvat he käytännössä selviytymään ilman riittävää tukea vanhempien kyvyttömyyden tai haluttomuuden sekä sosiaalijärjestelmän puutteellisuuden takia. Nämä lapset eivät useinkaan ole edes koululaitoksen piirissä. Heidän syrjäytymisensä yhteiskunnasta alkaa nuorena ja on hyvin totaalista. Aikuisena heillä on usein sama kohtalo kuin vanhemmillaan: päihdekierre, rikollisuus, itsemurhat ja omien lasten hylkääminen Lasten heitteelle jättö kasvoi huomattavasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja orvot lapset ovat jääneet pysyväksi ilmiöksi. Perheensä laiminlyömät lapset päätyvät lastenkoteihin, kasvatuslaitoksiin, kadulle tai jopa vankiloihin. (Pyshkina.)

Lastenkodit

Laitoshoito on edelleen pääasiallisin sijaishoidon muoto. Enemmistö lastenkodeista on isoja valtiollisia lastenkoteja, joissa asuu jopa 200 lasta. Tämä johtaa kasvatuksen laitostumiseen, lasten välisiin konflikteihin, henkilökunnan uupumiseen sekä lasten oikeuksien rikkomiseen. ”Lastenkodit pyrkivät valitettavasti enemmän eristämään lapsia kuin sosiaalistamaan heitä yhteiskuntaan” (Medvedev.)

Huonokuntoiset lastenkodit ovat ylitäysiä, eikä kasvattajilla riitä aikaa huomioida jokaista lasta vaikeine ongelmineen ja tarpeineen yksilöinä. Tilanteesta kärsivät sekä lapset että lastenkotien kasvattajat, jotka haluaisivat auttaa lapsia parhaansa mukaan. Matala palkka ja epätyydyttävät työolosuhteet johtavat tilanteeseen, jossa kouluttautunut henkilökunta siirtyy yhteiskunnassa muihin tehtäviin (Pyshkina.)

Lastenkotien valtiollinen rahoitus on riittämätöntä ja satunnaista. Useat lastenkodit toimivat kansalaistoiminnan ja ulkomaisten avustusten ja hyväntekeväisyyden varassa. Henkilökunnan palkkojen ja ruoan jälkeen ei varoja juuri jää rakennusten kunnostamiseen tai lapsille tärkeän virkistystoiminnan järjestämiseen. Lastenkotien arki on monissa tapauksissa rutiininomaista ja tarjoaa lapsille virikkeitä vähän. Suomesta useat yksityiset ja järjestöt auttavat lähiseutujemme lastenkoteja. Avustuksilla pyritään lasten elämänlaadun parantamiseen tarjoamalla mm. kerho- ja harrastustoimintaa. Lahjoituksia käytetään myös lastenkotien kunnostamiseen ja tarvikkeiden ja lääkkeiden hankinaan. Järjestöt myös pyrkivät kehittämään erilaisilla hankkeilla lännessä hyväksi havaittuja menetelmiä sekä kouluttamaan lastenkotien henkilökuntaa (Pelastakaa lapset. ry.)

Katulapset

Venäjän katulasten määrää on hyvin vaikea arvioida. Eri auttajatahot pystyvät tavoittamaan vain osan lapsista ja suurin osa jää vaille minkäänlaista turvaverkkoa. Katulasten tueksi ei ole riittävää lainsäädäntöä, yhteiskunnallisia ohjelmia eikä resursseja. Katulasten avustustyötä vaikeuttaa myös se, että lasta, jolla on vanhemmat, ei voi ottaa huostaan tai hoitoon ilman hänen taustaansa ja vanhempien oikeuksiin liittyvien kysymysten selvitystä. Monilla lapsilla ei ole lainkaan henkilöllisyyspapereita. Katulapsi on juridinen väliinputoaja, jonka auttaminen vaatii laajoja toimenpiteitä (IRR/TV ry.)

Katuelämän taustalla on useimmiten jokin seuraavista syistä:

• Toinen vanhemmista tai molemmat ovat vankeudessa. Monen lapsen katuelämä ja varkaudet ovat alkaneet, kun heidän äitinsä on vangittu, isän ollessa jo vangittuna tai alkoholisti.
• Vanhemmat ovat alkoholisteja eivätkä kykene huolehtimaan lapsesta.
• Vanhemmilla ei ole varaa ruokkia lasta, ja he hylkäävät hänet tai tuovat hänet ylikuormitettuun miliisin vastaanottokotiin.
• Lapsi pakenee kodin moraalitonta ja väkivaltaista elämää. Monet lapset ovat kuvanneet kotielämäänsä mahdottomaksi.
• Lapsi pakenee seksuaalista hyväksikäyttöä.
• Lapsi on pakolainen sota-alueelta tai muuten levottomalta alueelta
• Osa katulapsista on paennut valtion orpokotien väkivaltaisia oloja
• Kadulla on myös lapsia, jotka ovat karanneet kotoaan etsimään jännitystä elämäänsä (IRR/TV ry.)

Lapset elävät kadulla, yöpyen kellareissa, putkitunneleissa, autiotaloissa ja varastoissa. Osa asuu lähes elinkelvottomassa kodissa ilman vanhempiensa huolenpitoa. Nuorimmat ovat alle kouluikäisiä. Kadulla lapset altistuvat useille sairauksille, väkivallalle ja rikolliselle elämälle. Monet katulapsista elättävät itsensä prostituutiolla. Suurimmalla osalla on vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia.  Katulapset tarvitsevat päihde- ja muihin ongelmiinsa aivan erityistä hoitoa ja omia erityisiä turvakoteja (Mission Possible.)

Lapsivangit

Venäjän valtion virallisen tilaston mukaan vuoden 2008 alussa 62:lla alaikäisten vankileirillä oli 10 700 lasta, joiden ikä oli 14–18 vuotta. Todellisuudessa tarkkaa määrä on kuitenkin suurempi, reilu 20 000 lasta. Alaikäisistä tuomituista lähes 60 % kärsii tuomiota raskaasta rikoksesta. Tuomiot ovat yleensä usean vuoden mittaisia. Lapsivankileirien lisäksi tutkintavankeudessa arvioidaan olevan vuosittain kymmeniätuhansia lapsia. Myös vankilaa muistuttaviin suljettuihin erityiskasvatuslaitoksiin lähetetään tuntematon määrä pieniä rikoksia tehneitä lapsia. Tuomittujen lasten elinolosuhteet ovat ankeita ja epäasiallisia. Vankilaparakit ja rakennukset ovat huonokuntoisia ja kylmiä, vaatteet ja hygienia ovat puutteellista ja ruoka yksipuoleista ja ravintoköyhää. Lasten elämää voidaan kuvata yksiselitteisesti ankeaksi ja lohduttomaksi. Vapauduttuaan näiden lasten on vaikea löytää paikkansa yhteiskunnasta ja rikoksen uusimisen riski on suuri. (IRR/TV ry.)

Venäjän vähäosaisten lasten auttamiseksi on keinoja, mutta tahtoa ja resursseja tarvitaan.  Venäjän lainsäädäntö ja erilaiset kansalliset ohjelmat tulisi saada ajan tasalle ja ennen kaikkea lastensuojelun käyttöön. Sekä kansallisin että ulkomaisin varoin toteutettavat hankkeet pitää suunnata edistämään eri sosiaalialan toimijoiden yhteistyötä. Lapsia koskevassa päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon venäläisten asiantuntijoiden kokemukset sekä lasten itsensä tarpeet. Venäläiset järjestöt tulisivat myös saada mukaan erilaisten lapsien oikeuksia puolustavien ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavien kansainvälisten verkostojen toimintaan. Ensisijaisesti lapset tarvitsevat konkreettista apua, kuten ruokaa, vaatteita, rahaa ja katon päänsä päälle (Pyshkina.)

Esimerkkejä Suomi-Venäjä yhteistyöhankkeista:

Pelastakaa Lasten lähialueyhteistyö tukee Luoteis-Venäjällä, erityisesti Suomeen rajoittuvissa Karjalan tasavallassa ja Leningradin alueella, kansalaisjärjestöjen ja julkishallinnon tekemää lastensuojelutyötä ja lasten tasa-arvoisuutta. Tavoitteena on edistää erityistarpeisten lasten asemaa ja kouluopetuksen järjestämistä yhteisopetuksessa muiden lasten kanssa sekä vähentää lasten syrjäytymistä. Pelastakaa Lapset toteuttaa hankkeet yhdessä paikallisten kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Lastensuojelun keskusliitto yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa on selvittänyt sitä, miten Venäjän lasten oikeudet toteutuvat ja vastaavat eurooppalaisia ihmisoikeusvaatimuksia. Hankkeessa on nostettu esille keskeisiä lainsäädännön ja palvelujen uudistamisen tarpeita sekä koulutettu avainasiantuntijoita ja tuettu heitä kehittämään lastensuojelunpalvelun palvelurakennetta avohuollon tukitoimien ja ennalta ehkäisyn suuntaan

Suomen lähetysseura ja Inkerin kirkko ovat aloittaneet Pietarissa kolmivuotisen lastenkotinuorten syrjäytymistä ehkäisevän hankeen, “Elämän siiville”. Pietarista on vuokrattu kolmen huoneen ja keittiön asunto, joka toimii nuorten viikonloppukotina. Vapaa-ajan kodissa opetellaan perheenomaisessa ilmapiirissä kodin arjen askareista itsenäisesti selviytymistä.

Lopuksi

Lähteitä lukiessani ja artikkelia kirjoittaessani, oli silmiin pistävää kuinka eri lähteiden tiedot poikkesivat toisistaan. Tarkkojen lukujen löytäminen oli mahdotonta. Lasten kokonaismäärä vaihteli 46–49 miljoonan välillä! Venäläisten virallisten lähteiden mukaan ongelmia on, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin mitä esimerkiksi Suomalaiset järjestöt raportoivat. Venäläisistä näkyvimmin maan lastenoloja, lastensuojelun toimintatapoja ja alanammattilaisten koulutusta kritisoivat aiheeseen perehtyneet yliopistojen asiantuntijat.

Venäjän viralliset lastensuojelun kehittämistoimenpiteet ovat oikean suuntaisia, mutta maan suuruudesta ja toimintakulttuurista johtuen, en usko lastensuojelun länsimaistumiseen ja ennen kaikkea vähäosaisten lasten elinolojen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Niin venäläisillä kuin ulkomaisillakin avustusjärjestöillä riittää töitä. Kaikkia avun tarpeessa olevia lapsia eivät mitkään avustukset tavoita, mutta monelle niiden kautta saadaan edes jotakin.

Lähteet:

IRR TV, Medialähetysjärjestö. Venäjän ja Keski-Aasian unohdetut lapset. Viitattu 1.11.2011.http://www.irr-tv.fi/tyoalueet/venaja/prisoncamps.

Medvedev. D, 30.11.2010. Näkemyksiä maan talouden, sosiaalialan ja poliittisen järjestelmän tärkeimmistä suunnista sekä turvallisuus- ja puolustusasioista. Viitattu 30.10.2011. http://www.rusembassy.fi/Files/Poslanije2010.pdf

Mikkola. V,2008, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Venäjä kehittää lasten oikeuksia eurooppalaiseen suuntaan. Viitattu 28.10.2011. http://www.helsinki.fi/palmenia/ajankohtaista/tiedotteet.htm.

Mission Possible. Maailman pohjoisimmat katulapset — Miksi lapset joutuvat kadulle ja mikä heitä siellä kohtaa? Viitattu 1.11.2011. www.mp-net.org/…/ongelman_syyt_ja_seuraukset.htm.

Pehkonen. A, 2006. Sosiaalityön kehittämishanke Petroskoin valtion yliopistossa.  Marraskuunkolumni. Viitattu 1.11.2011.

http://www.sosiaalityontutkimuksenseura.fi/Kolumnit%202010/huhti2010.htm.

Pelastakaa lapset ry, 2011. Kansainväliset ohjelmat, Venäjä. Viitattu 29.10.2011. http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/kansainvaliset-ohjelmat/missa-toimimme/venaja/.

Pelastakaa lapset ry. Karjalan orpojen apuna. Sosiopaatti 1/ 2007. Viitattu 1.11.2011. http://www.uta.fi/jarjestot/interaktio/sosiopaatit/Sosiopaatti-01-07.pdf

Pyshkina, T. Katulasten määrä kasvaa Venäjällä. Tiimi 5/2003, 8-10.

Johdanto

Maahanmuutto on lisääntynyt ja sen oletetaan edelleen lisääntyvän. Lisäksi yhteiskunta on moniarvoistunut. Tämän vuoksi maahanmuuttajien opetus on muodostunut yhdeksi ajankohtaisimmista opetusalan haasteista. Vieraitten kulttuurien ja maailmankatsomusten kohtaaminen on oppilaitosten päivittäinen haaste. Tämä edellyttää ammatilliselta erityisopettajalta perehtymistä monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajaopiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen.

Ammatillisen erityisopettajan on tiedostettava erilaisista kulttuureista ja niiden alaryhmistä tulevien asiakkaiden kommunikointityylejä ja heidän arvojensa mukaisia toimintatapoja. Maahanmuuttajilla on myös kielellisesti ja etnisesti määräytyneitä käyttäytymismalleja, joita opettajan tulisi tuntea. Toisaalta valtakulttuuria edustavalla ohjaushenkilöstöllä on itsellään asenteita, odotuksia ja arvoja, jotka vaikuttavat opetus- ja ohjausprosessiin. Pystyäkseen asettumaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön asemaan opettajan on ensin tultava tietoiseksi oman kulttuurin ja omien arvojen vaikutuksista, jotta hän voisi ymmärtää muita kulttuureita. Lisäksi on otettava huomioon ja painotettava eri ryhmien jäsenten yksilöllisiä tarpeita. Lairio ja Leino (2007, 49 – 50) viittaavat Hiebertiin, jonka mukaan sosiaalisen inkluusion avulla on koetettava tukea maahanmuuttajien integroitumista vallitsevaan kulttuuriin. Sosiaalisen inkluusion avulla pyritään muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita niin, että kaikki ihmiset voisivat elää täysipainoista elämää. Tämän takia ohjauksen asema yksilöllisissä ja yhteiskunnallisissa muutoksissa on tärkeä.

Maahanmuuttajien taustatekijöitä

Kulttuuritausta ohjailee yksilöiden käyttäytymistä ja vaikuttaa yksilöiden väliseen kanssakäymiseen ja viestimiseen. Toisaalta mikään kulttuuri ei ole täysin yhtenäinen, vaan jokaisen kulttuurin sisällä on alueellisia eroja ja eri lähtökohtien mukaan muodostuneita alakulttuureja. Saman maan eri sukupuolien ja sukupolvien edustajien käytänteet ja tavat hahmottaa maailmaa voivat vaihdella suuresti. Eri maiden kulttuurien sisällä ero maaseudun ja kaupunkien elämäntavassa saattaa olla suuri. Jokainen ihminen voi kuulua samanaikaisesti myös useampaan kulttuuriin ja kulttuurien väliset rajat ovat liukuvia.

Kulttuuritaustojen erojen lisäksi erilaiset poliittiset jännitteet eri maiden välillä saattavat vaikuttaa siihen, millaisiksi eri kansallisuuksiin kuuluvien maahanmuuttajien keskinäiset suhteet muodostuvat. Jopa samaa kieltä puhuvien maahanmuuttajien välillä voi olla ongelmia, jos maiden tai vähemmistö- ja enemmistöryhmien välillä on keskinäisiä poliittisia, uskonnollisia tai sotilaallisia ristiriitoja. Opetus ja ohjaushenkilöstön on oltava valmis keskustelemaan rakentavalla tavalla näistä arvolähtökohdista opiskelijan maailmankatsomusta kunnioittaen. Monesti tarvitaan myös Suomen kulttuuriin ja arvomaailmaan tutustumista, jotta opiskelija kykenee hahmottamaan uutta toimintaympäristöään ja tekemään valintoja ottamalla huomioon sekä omat arvolähtökohtansa ja uuden maan kulttuurin. Tällä tavoin on mahdollista luoda uusia, rakentavia näkökulmia, joiden kautta syntyneitä jännitteitä voidaan helpottaa tai ratkaista.

Oppilaitoksessamme jännitteitä valtaväestön kanssa on ollut esim. Irakista saapuneella opiskelijalla. Opiskelija oli hyvin avoin ja iloinen persoona, joten uskomme hänen luonteensa auttaneen paljon valtaväestöön sopeutumisessa. Opiskelija oli uskonnoltaan muslimi. Hän kertoi avoimesti Saddam Husseinin valtakaudesta ja peloista, joita hänen perheensä joutui kokemaan. Opiskelijalla oli ollut ongelmia huumeiden kanssa ja hänen yhteiskuntaan sopeutumisessa oli vaikeuksia. Maahanmuuttajien moniongelmaisuus saattaakin kasaantua liiaksi yksilön hartioille. Maahanmuuttajan saattaa olla vaikeaa hakea apua ongelmiin kielivaikeuksien takia tai syynä voi olla tietämättömyys yhteiskunnan palveluista. Opettajan onkin oltava tuntosarvet pystyssä ja yritettävä havaita myös ongelmia, joista opiskelija ei välttämättä kerro opettajalle.

Opiskelijoiden ainutlaatuista suhdetta omaan maahan ja kulttuuriin on hyvä hyödyntää opetuksessa. Esimerkiksi opiskelija saa kertoa omasta kulttuuristaan luokalle ja laitamme etnisiä ruokalajeja. Erilaisten kulttuurien tuntemus avartaa omaa maailmankatsomusta ja helpottaa maahanmuuttajan luokkaan ja valtaväestöön sopeutumisessa.

Erilaisiin elämäntapavalintoihin esim. ammatinvalintaan liittyvät päätösten tekemiset saattavat muotoutua luonteeltaan erilaisiksi sen mukaan, onko opiskelija yksilö- vai yhteisökeskeisestä kulttuurista. On kuitenkin muistettava, että jokaisella opiskelijalla on kuitenkin oma ainutkertainen suhde omaan ja uuden maan kulttuuriin. Yksilöllisiin eroihin vaikuttavat myös yksilön koulutus, varallisuus, sosiaalinen asema, vakaumus sekä persoonalliset luonteenpiirteet.

Vieraaseen maahan siirtyessään maahanmuuttajat joutuvat määrittelemään uudelleen omaa identiteettiään ja kohtaavat monia käytännöllisiä ja rakenteellisia haasteita, esimerkiksi uuden kielen, uudenlaisen koulutusjärjestelmän, elinkeinoelämän rakenteen, työkulttuurin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen käytänteet. Uuteen kulttuuriin sopeutumiseen vaikuttaa hyvin paljon se, mistä kulttuuripiiristä ihminen tulee ja kuinka suuret erot ovat uuden ja vanhan kulttuurin välillä.

Maahanmuuttajaopiskelijat oppivat kielemme ja tapamme, mutta heillä on oikeus myös omaan kulttuuriinsa. Kaikilla meillä on lupa omaan kieleemme, uskontoon ja kulttuuriin ja niitä kunnioittamalla sopeutuminen uuteen elinympäristöön ja ihmisiin tapahtuu ajan kanssa kivuttomammin.

Maahanmuuttajanuoren opiskelua helpottaa, jos muutto Suomeen on ollut vapaaehtoista ja hänen vanhempansa ovat kiinnostuneita nuoren opiskelusta ja luottavat koulujärjestelmäämme. Lisäksi sopeutumista auttaa, jos nuoren perheessä on työssäkäyvä aikuinen malli. Tämä auttaa koko perhettä yhteiskuntaan sopeutumisessa. Valitettavasti hyväkään koulutausta ei välttämättä takaa maahanmuuttajan työllistymistä.

Kulttuurien tiedostaminen

Ammatillisena erityisopettajana olemme merkittävässä asemassa kulttuurien kohtaamisessa. Koska opettajien toiminnasta riippuu paljon, miten maahanmuuttajaopiskelijat kotoutuvat keskuuteemme ja tuovat oman panoksensa maamme hyväksi. Opettajina meillä on tilaisuus tutustua kaukaisiin kulttuureihin, mahdollisuus avartaa maailmankuvaamme ja päästä osalliseksi elämää rikastuttavasta kulttuurien kohtaamisesta.

Monikulttuurisuustyötä tekevän erityisopettajan ei välttämättä tarvitse opetella kaikkea maahanmuuttajan kulttuurista. Tiettyjen perusasioiden tunteminen voi auttaa esimerkiksi luottamuksen rakentamisessa ja väärinkäsitysten välttämisessä. Tärkeintä on avoin, empaattinen suhtautuminen ja halu oppia erilaisista kulttuureista. Hyvä itsetuntemus ja omien toimintamallien tiedostaminen ovat parhaimpia lähtökohtia monikulttuuriselle työlle, jossa myös jokaisen oma kulttuuritausta on aina mukana.

Toisaalta, vaikka opettaja olisikin tottunut käsittelemään vieraista kulttuureista tulleita oppilaita, hänen voi olla vaikeaa hallita opiskelijoiden lähettämiä sanallisia ja sanattomia viestejä. Siksi opettajien olisi hyvä valmistaa ryhmiänsä erilaisesta kulttuurista tulevan opiskelijan tuloon, vaikka tutustuttamalla heidät omaan kulttuuriinsa ja sen ominaispiirteisiin ja maahanmuuttajanopiskelijan kulttuuriin ja niiden eroavaisuuksiin. Tällä tavalla pystytään ehkäisemään ainakin osa konfliktitilanteista.

Työmme yksi rikkaus on, että opiskelijoina on myös maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien kulttuuria pitää kunnioittaa ja kaikkia opiskelijoita on kohdeltava samalla tavalla. Maahanmuuttajien on kuitenkin otettava huomioon suomalaisten pelisäännöt ja kunnioitettava niitä. Maahanmuuttajien on myös oltava tiiviissä yhteydessä valtaväestöön, että heille muodostuu käsitys suomalaisista ja suomalaisuudesta. Muslimit opiskelijoina aiheuttavat muissa opiskelijoissa ennakkoluuloja. Muslimi opiskelijan oma persoona ja suhtautuminen valtaväestöön vaikuttavat muiden suhtautumiseen opiskelijaan. Tiettyjen ihmisryhmien leimaaminen uskonnon mukaan ei ole hyvä asia. Aroista asioista myös pelätään keskustella avoimesti. Maahanmuuttajalla saattaa olla menneisyydessään sotia ja väkivaltaa ehkäpä kidutustakin. Heidän taustojen ymmärtäminen vaatii erityisopettajalta paljon ammattitaitoa. Meille opiskelijat ovat kertoneet avoimesti menneisyydestään ja perhesiteiden katkeamisestakin omaan maahan. Perhe on saattanut katkaista kaikki siteet maahanmuuttajaan ja suomeen perustettu perhe on heidän voimavaransa. Tuntuu julmalta ajatellakin, että paluuta omaan maahan tai oman perheen luo ei välttämättä ole.

Maahanmuuttajaopiskelijan kulttuurin tavat voivat olla hyvin paljon erilaisia kuin oppilaitoksen normit, on hyvä neuvotella myös opiskelijan ja vanhempien kanssa etukäteen tietyistä pelisäännöistä. Ongelmiahan voivat aiheuttaa esim. määrättyihin ruokiin, terveydenhoitoon, pukeutumiseen, liikuntaan, uskonnollisiin juhlapyhiin, taideaineisiin ja oman äidinkielen liittyvät asiat.

Mielestämme maahanmuuttajien mukanaolo ryhmässä auttaa hyväksymään erilaisuutta, poistaa ennakkoluuloja, lisää suvaitsevaisuutta ja vähentää rasismia. Opiskelijat huomaavat myös kielitaidon merkityksen tärkeyden. Keskustelu maahanmuuttajaopiskelijoiden taustoista ja kokemuksista auttaa meitä ymmärtämään heidän erilaisuuttaan ja samalla se muuttuu meille jokapäiväisemmäksi.

Ammatillinen erityisopettaja monikulttuurisuuden kohtaajana

Monikulttuurisuuden myötä opettajat ja muu oppilaitosyhteisö ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, jossa he omaavat rajalliset tiedot eri kulttuureista ja niistä ongelmista, joita maahanmuuttajien kohtaaminen tuo tullessaan. Usein opettaja havahtuu monikulttuurisuuden tuomiin muutoksiin vasta kun maahanmuuttajaopiskelija tulee luokkaan.

Erityisopettajan tulisi opetuksessaan huomioida oma suhtautumisensa monikulttuurisuuteen, jotta hän osaisi puuttua sen asettamiin haasteisiin. On oltava valmis uuden oppimiseen, omien tapojen kyseenalaistamiseen ja keskusteluun maahanmuuttajien kanssa. Ristiriitatilanteiden ilmetessä, olisi hyvä purkaa tilanteet ja katsoa mitä ne pitävät sisällään. Kaikki ongelmat eivät aina johdu erilaisesta kulttuurista. On tärkeää, että opiskelija on luontevasti kouluyhteisön jäsen. Ammatillisen erityisopettajan on oltava tarkkana, ettei esim. hiljainen opiskelija omalla puuhastelullaan peitä osaamattomuuttaan tai koulukiusaamisesta johtuvaa pelkoa kavereitaan kohtaan. Opettajan on kiinnitettävä huomiota omiin kommunikaatiotapoihinsa ja varmistettava, jotta viestit menevät oikein perille. Maahanmuuttajaopiskelijat aistivat herkästi myös piiloviestit. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus vaatii vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja toisen asemaan eläytymistä. Turvallisessa oppimisympäristössä voi aina pyytää opettajien ja kavereiden apua.

Oppilaitoksessamme on ollut vähän ongelmia virolaisten opiskelijoiden kanssa. Heidän kulttuuriinsa on ilmeisesti helppo samaistua. Viron kieli on hauskan kuuloista meidän suomalaisten korviin, joten virolaiset tuovat myös huumoria ja hauskuutta luokkaan. Ongelmia tulee helposti ihonväristä. Tummasta ihonväristä saattaa tulla nimittelyä luokassa. Opettajan onkin heti puututtava nimittelyyn ja tehtävä selväksi, ettei nimittelyä hyväksytä.

Ammatillinen erityisopettaja tarvitsee tietoa vieraista kulttuureista ja niiden takana olevista arvo- ja normijärjestyksistä. Pitää muistaa, että vuorovaikutuksessa on aina mukana myös tunteita. Tarvitaan kulttuurista herkkyyttä ja empatiakykyä. Opettajalta vaaditaan niin tiedollisia kuin tunnepitoisia valmiuksia. Lisäksi on osattava monenlaisia toiminnallisia valmiuksia, ennen kaikkea kielitaitoa ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitoja. Tarvitaan myös kykyä kulttuuriperustaisten ongelmien ja oppimisvaikeuksien ymmärtämiseen.

Pohdinta

Maahanmuuttajien kanssa työtä tekevien on syytä tutustua nuorten perhetaustaan ja kulttuuriin, sillä se helpottaa arkipäivän kohtaamista ja voi ratkaista monia ongelmia. Kaikkien kasvattajien on hyvä pohtia omia arvojaan ja kehittää kulttuurista herkkyyttään. Mutta on kuitenkin muistettava pitää mielessä yksilölliset erot, koska ne ovat suurempia kuin ryhmien ja kulttuurien väliset erot. Joka ikinen meistä on ainutkertainen ja jokainen meistä olisi kohdattava ennen kaikkea yksilönä, huolimatta siitä mihin etniseen tai kulttuuriseen ryhmään kuulumme.

Integraation onnistuminen vaatii maahanmuuttajilta omien kulttuuristen lähtökohtien kunnioittamista ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista. Oman perinteisen yhteisöllisen arvoarvomaailman lisäksi maahanmuuttajien olisi omaksuttava myös läntisen arvomaailman mukaisia yksilöllisiä ajatusmalleja, jotta he tulisivat toimeen suomalaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Oppilaitos on tässä merkittävässä asemassa: ristiriitojen ratkaisemiseksi kaivataan tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajaopiskelijoiden vanhempien ja oppilaitoksen välille. (OPH 2010)

Opetusministeriön kehittämissuunnitelman vuosille 2007 – 2012 (2007, 9) mukaan vieraitten kulttuurien ja toimintatapojen kohtaaminen tulee osaksi arkipäivää. Korkeatasoinen ja laajasti tarjottu ammatillinen koulutus ei riitä tarvittavien laadullisesti uudenlaisten toimintamallien syntymiseen. Tarvitaan korkeaa sivistystasoa, jotta näkisimme oman toiminnan osana suurempaa kokonaisuutta ja olisimme valmiita toisilta oppimiseen. Oppilaitos toimii myös yhteisöllisyyden rakentajana niin oppilaitoksen sisällä kuin paikallisesti. Koska muuttoliike ja lisääntynyt maahanmuutto lisäävät juurettomuutta, koulu on merkittävä yhteiskunnallinen instituutio, jolla yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa.

Lähteet:

Lairio, M. & Leino, L. 2007. Moninaisuutta arvostava ohjaus – Näkökulmia opinto-ohjaajan työhön ja koulutukseen. Teoksessa Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä. Toim. M. Taajama & S. Puukari. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49 – 50. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 36.

OPH (2010): Maahanmuuttajien koulutus 2010. Luettavissa:

http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus/monikulttuurinen_koulu/kulttuurien_valinen_viestinta/tavoitteena_integraatio Viitattu 26.10.2011

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007 – 2012. Opetusministeriön julkaisuja 2007.

Heli Eskelinen, Raili Orjala ja Annemaarit Ålander, Ammatillinen erityisopettajan koulutus,  JAMK, AOKK, Jyväskylä

Tiivistelmä

VAKES-projekti oli yhdessä Jyväskylän ammatillisten erityisopettajaopiskelijoiden kanssa toteuttamassa elokuun 9.  päivänä Voimavarat käyttöön – kehittämispäivää.  Tavoitteena oli vankilaopetuksen eri organisaatioiden yhteistyöhön liittyvien hyvien käytänteiden etsiminen ja kehittäminen. Lisäksi tavoitteena oli vankilahenkilökunnan ja Piippolan käsi- ja taideteollisuusopiston opettajien positiivisten voimavarojen vahvistaminen ja tukeminen. Kehittämispäivänä keskusteltiin ja ratkottiin yhdessä SWOT-analyysin pohjalta yhteistyön ja opetuksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.

Työskentelyn avuksi laadittiin etukäteen lomake, jonka kysymysten pohjana käytettiin SWOT-analyysin mukaista jaottelua. Ryhmät kirjasivat keskustelun tulokset ylös ja tulokset jaettiin keskustellen lopuksi kaikkien osallistujien kanssa.

Kehittämispäivä koettiin tarpeelliseksi sekä vankilan henkilökunnan että opettajien kesken. Yhteisessä keskustelussa tuli esille asioita, joita ei kiireellisen arjen keskellä ehdi eikä tule otettua esille yhteisen tarkastelun kohteeksi. Myös uudet työntekijät kokivat päivän erittäin antoisana, koska he tunsivat tarvitsevansa perehdytystä uuteen työhön ja päivän aikana keskeisiin asioihin sai perusteellisen selvityksen. Saadun palautteen mukaan kehittämispäivää toivottiin jokavuotiseksi käytännöksi vankilaopetuksen eri toimijoiden kesken.

Johdanto

Nykyisin vankiloissa pyritään jär­jestämään vangeille erilaisia aktiviteetteja. Opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen on niistä keskeisintä. Vankiloissa koulutuksen järjestää pääsääntöisesti ns. vankilan ulkopuoliset tahot.

Siika-Pyhäjokialueen koulutuskuntayhtymään kuuluva Piippolan käsi- ja taideteollisuusopisto aloitti vankien kouluttamisen Kestilän avovankilassa vuonna 1991. Vuosien saatossa koulutustoiminta on laajentunut Pelson ja Sukevan vankiloihin. Syksyllä 2007 toiminta aloitettiin Oulun ja Pyhäselän vankiloissa. Tammikuussa 2009 koulutus käynnistyi Laukaan vankilassa. Näin PIO:sta on muodostunut Suomen suurin vankien kouluttaja.

Vankiloissa opistolla on lähinnä ohjaavaa ja valmistavaa (ammattistartti) koulutusta sekä valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Lisäksi on tutkintotavoitteista koulutusta. Opettajia on yhteensä 20, joista suurin osa on erityisopettajia. Opiskelijoita oli viimeisen tilaston (Toimintakertomus 2009 – 2010) mukaan noin 130.

Vankilakoulutuksen järjestämisessä ja toteuttamisessa toimivat rinnakkain kaksi hyvin erilaista organisaatiota, joiden saumaton yhteistyö on edellytys  laadulliseen ja  hyvään opetukseen. Piippolan käsi- ja taideteollisuusopistossa on käynnissä tällä hetkellä EU-rahoitteinen VAKES-projekti, Vankilaopetuksen hyvät käytännöt ja kehittäminen-projekti, joka omalta osaltaan edistää vankilaopetuksen kehittämistä. (Toimintakertomus 2009 – 2010.).

VAKES-projekti oli yhdessä Jyväskylän ammatillisten erityisopettajaopiskelijoiden kanssa toteuttamassa elokuun 9.  päivänä Voimavarat käyttöön – kehittämispäivää.  Tavoitteena oli vankilaopetuksen eri organisaatioiden yhteistyöhön liittyvien hyvien käytänteiden etsiminen ja kehittäminen. Lisäksi tavoitteena oli vankilahenkilökunnan ja Piippolan käsi- ja taideteollisuusopiston opettajien positiivisten voimavarojen vahvistaminen ja tukeminen. Kehittämispäivänä keskusteltiin ja ratkottiin yhdessä SWOT-analyysin pohjalta yhteistyön ja opetuksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.

Kehittämispäivän kääntyessä iltapäivään Totti Karpela luennoi dialogista aggressiivisen henkilön kohtaamisessa, psyykkisestä itsepuolustuksesta ja puhejudosta. Vankilassa työskentelevät opettajat kohtaavat usein työssään haastavia tilanteita. Opetustilanteissa tulee eteen tilanteita, joita siviilipuolen opetuksessa harvemmin esiintyy, esimerkiksi aggressiot, uhka- ja konfliktitilanteet. Työn vaativuus stressaa. Koulutuspäivän yhtenä tavoitteena oli antaa työvälineitä näihin tilanteisiin ja niistä selviämiseen.

Johdanto

Opetushallitus on teettänyt selvityksen Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen tilasta 2009-2010. Tässä selvityksessä kartoitettiin maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen tilaa, opiskelijavalintaa ja opetusjärjestelyjä kyseisenä ajankohtana. Tämä selvitys on jatkoa vuonna 2009 päättyneelle maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttämisselvitykselle. Selvitystyön avulla saatiin tietoa siitä miten maahanmuuttajaopiskelijoille on saatu turvattua riittävä ammatillinen peruskoulutus ja sen tukimuodot. Tilannetta selvitettiin kyselyn avulla. Kysely lähetettiin sellaisille koulutuksen järjestäjille, joiden ylläpitämissä oppilaitoksissa opiskeli opetussuunnitelmaperusteisissa ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa vieraskielisiä opiskelijoita. Kyselyyn vastasi 63 koulutuksen järjestäjää. Selvityksessä saatua tietoa tullaan käyttämään poliittisen päätöksenteon tukena. Selvityksen toteutti Turun ammatti-instituutti ja sen tukena toimi Opetushallituksen nimeämä ohjausryhmä.

Selvitys kiinnosti meitä, koska oppilaitoksessamme on jonkin verran maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja heidän määränsä kasvaa koko ajan. Osa opiskelijoista selviää opiskeluista pienen lisätuen avulla hyvin mutta liian monelle opiskelu käy ylivoimaiseksi ja opinnot keskeytyvät. Mielestämme maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opintopolkua tukemaan tarvittaisiin juuri heille räätälöityjä tukitoimia ja halusimme tietää tarjoaisiko tämä selvitys vastauksia näihin kysymyksiin.Opiskelijoiden määrä ja valinta

Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ovat kasvava ryhmä ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kevään 2009 yhteishaussa maahanmuuttajataustaisten hakijoiden osuus oli jo 4,5 % kaikista hakijoista. Mutta heidän on vaikeampaa päästä opiskelemaan kuin muiden hakijoiden. Kaikista ammatilliseen peruskoulutukseen hakeneista vieraskielisistä 55,4 % hyväksyttiin. Kaikkien hakijoiden kohdalla hyväksymisprosentti oli 88,2 %. (Kilpinen & Salonen 2011, 17.) Ero vieraskielisten ja kaikkien koulutukseen hyväksyttyjen välillä oli yhä suuri.

Helpottaako joustava valinta maahanmuuttajien pääsyä opiskelemaan? Kyllä ja ei. Yleisin syy joustavaan valintaan on ollut koulutodistusten vertailuvaikeudet tai perusopetuksen päättötodistuksen puuttuminen. Kyselyn perusteella 81 % vieraskielisistä haki koulutukseen joustavan valinnan kautta ja kaikista hyväksytyistä maahanmuuttajataustaisista hakijoista 31 % valittiin joustavan valinnan kriteerein (Kilpinen & Salonen 2011,  22-23.) Joten joustava valinta mahdollistaa koulutukseen pääsyn vaikka todistus perusopinnoista puuttuisikin mutta joustavan valinnan kautta opiskelijaksi pääsy on vaikeampaa kuin yleensä.

Koulutuksen kulku

Ammattiopinnoissa opetuskielen hallinta on tärkeää. Melkein kaikki koulutuksen järjestäjät varmistivat opetuskielen hallinnan ennen oppilaaksi valintaa joko kielikokeella ja/ tai haastattelulla (Kilpinen & Salonen 2011, 23). Monessa oppilaitoksessa tarjotaan oppilaille myös mahdollisuus osallistua suomenkielen tuki- ja lisäopetukseen. Useimmiten maahanmuuttajataustaiset opiskelijat opiskelivat suomea tai ruotsia joko omissa ryhmissä suomi tai ruotsi toisena kielenä – tavoitteiden mukaan tai äidinkielen tavoitteiden mukaan yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa.

Aikaisemmin hankittua osaamista oli tunnistettu ja tunnustettu 30% opiskelijoista. Suurimman osan kohdalla oli hyväksi luettu ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien osaamista. Tämä johtui vastaajien mukaan siitä, että opiskelijoilla oli Suomessa suoritettu lukion oppimäärä tai vastaavat ulkomaiset opinnot (Kilpinen & Salonen 2011, 50).

Koulutuksen keskeyttäminen ja sen ehkäisy

Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat keskeyttävät ammatilliset perusopinnot useammin kuin muut opiskelijat. Kaikkien opiskelijoiden keskeyttämisprosentti on noin kymmenen mutta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskeyttämisprosentti on noin kolmetoista. (Kilpinen & Salonen 2011, 56). Lisäksi keskeyttämisistä 69 % oli negatiivisia eli opiskelija jäi keskeytettyään koulu – ja työelämän ulkopuolelle ja on vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Keskeyttämisen yleisimmät syyt olivat vaihto toiseen oppilaitokseen, opetuskielen osaamisen vaikeudet sekä motivaatio-ongelmat. Keskeyttämisen ehkäisyyn oli käytetty pitkälti samoja keinoja kuin kantaväestöä edustavien opiskelijoiden kohdalla. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opintojen etenemisen tukemiseksi koulutuksen järjestäjät ovat käyttäneet selkokielistä opetusmateriaalia, tarjonneet mahdollisuuksia suorittaa rästiin jääneitä opintoja sekä järjestäneet klinikka muotoista tukiopetusta. Keskeyttämistä on pyritty ehkäisemään lisäämällä tukiopetusta sekä kehittämällä keinoja varmistaa opiskelijavalinnan yhteydessä riittävä opetuskielen taso. (Kilpinen & Salonen 2011, 72.)

Toimenpide-ehdotuksia

Selvitystyön perusteella on tehty toimenpide-ehdotuksia, jotka kohdistuvat sekä Opetushallitukselle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle että koulutuksen järjestäjille. Selvityksen tekijät ehdottavat muun muassa seuraavia toimenpiteitä. Tiedonkeruu- ja seurantajärjestelmiä tulee kehittää, jotta saadaan ajantasaista tietoa maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tilanteesta ja tukitoimia osataan suunnata paremmin niitä tarvitseville. Koulutustarjontaa tulisi kohdentaa alueille, joilla on paljon koulutustarvetta ja – kysyntää. Lisäksi tulisi varmentaa ja seurata, että koulutustakuu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan toiselle asteelle toteutuvat myös maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohdalla. Kaikkien koulutuksen järjestäjien tulee puolestaan laatia maahanmuuttajien koulutusstrategia sekä varmistaa, että hyviksi koetut toimintatavat opiskelijoiden tukemiseksi otetaan käyttöön. (Kilpinen & Salonen 2011, 73-74.)

Yhteenveto

Selvitys toi mielestämme maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tilanteen hyvin esille. Riviopettajina koemme, että olisi tärkeää keskustella avoimesti maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista ammatillisessa koulutuksessa ja heidän erityisestä tuentarpeesta. Olisi tärkeää myös levittää hyväksi havaittuja toimintatapoja oppilaitosten välillä. Suuret odotukset kohdistuvat nyt laadittavaan maahanmuuttajien koulutusstrategiaan. Jos se toimii, yhtä hyvin kuin erityisopetuksenstrategia, niin uskomme, että maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tilanne paranee ammatillisessa koulutuksessa huomattavasti.

Lähde:

Kilpinen, J. & Salonen, M. 2011. Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen tila lukuvuonna 2009 – 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2011:3. Helsinki. Opetushallitus.