Haastattelun yhtenä tarkoituksena on selvittää, miten maahanmuuttajaopiskelijan opinnot sujuvat toisella asteella. Lisäksi tahdomme tietää, mitä maahanmuuttaja ajattelee suomalaisesta koulutuspolustaan, sen haasteista sekä omista haaveistaan. Haastattelimme Etelä-Intiassa syntynyttä Sunitha Edeä 5.10.2011 hänen itsenäisen opiskelun päivänään Koulutuskeskus Sedun sosiaali- ja terveysalan yksikössä Seinäjoella. Haasteltavamme on 33-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka opiskelee Sedussa englanninkielisessä lähihoitajakoulutuksessa toista vuotta ja aloitti syksyllä 2011 sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelman.

Sunitha on syntynyt Etelä-Intiassa, Vijayawadan kylässä 5.6.1978. Hän muutti Suomeen ja Seinäjoelle miehensä ja neljän lapsensa kanssa 3.5.2005. Myöhemmin eron jälkeen Sunitha matkusti takaisin Intiaan neljän lapsen ja kahden matkalaukun kanssa. Tie toi takaisin Suomeen lasten parempien koulutusmahdollisuuksien takia sekä halusta pitää lapset yhteydessä isäänsä.

Sunithan perheeseen kuuluu tällä hetkellä kuusi omaa lasta, joista kaksi nuorinta asuu äitinsä kanssa. Sunithan oma äidinkieli on telugu, jota hän puhuu kotona lapsiensa kanssa. Hän taitaa myös hindin kielen sekä käyttää opiskelukielenä englantia ja suomea. Sunitha puhuu ja ymmärtää erittäin hyvin suomea. Hän kertoo, että auttaa, kun ajattelee ja keskustelee suomeksi.

– Ei ole vika, että ajattelee suomeksi.

Koulu- ja kulttuurieroja

Intiassa on maksettava kaikesta, kun käy koulua. Mikään ei ole ilmaista. Haastattelun aikana tämä luonteeltaan avoin ja valoisa nainen korostaa monta kertaa, miten Suomessa koulutus on mahdollisuus.

– Täytyy käyttää mahdollisuuksia ja kehittää enemmän itseään.

Hänen on vaikea ymmärtää suomalaista kulttuuria ja yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia, joita suomalaiset opiskelijat eivät välttämättä kaikki kunnioita tai koe samanlaisena mahdollisuutena kuin hän.

– Opiskelu on työ, joka vie eteenpäin.

Sydämen asioita

– Siellä missä lapset, siellä koti, Sunitha vastaa kysymykseen, minkä maan hän kokee kotimaakseen.

Suomeen muutettuaan Sunitha oli pitkään kotona ja äitiyslomalla ja teki samalla töitä kaupassa. Hän mietti usein sitä, voisiko tämä olla hänen koko elämänsä.

– Tämä ei ole minun paikka ja minulla ei ole täydellinen olo, hän kertoo tuolloin ajatelleensa.

Sunithan sydäntä lähellä ovat aina olleet lapset. Hän aloitti 16-vuotiaana työt lastenkodissa omassa kotimaassaan. Silloin hän oivalsi, että hän halusi työskennellä lasten ja nuorten kanssa tulevaisuudessa. Työ kaupassa ei antanut täyttymystä, vaan mielessä pyörivät hyvät kokemukset lastenkodin johtajana olemisesta.

Sunithalla on ollut neljä tavoitetta Suomessa: kieliopiskelut, autokoulu, oma asunto ja oman ammatin opiskelu. Muut ovat toteutuneet lyhyessä ajassa Suomessa, vain opiskelut ovat vielä kesken. Hän uskoo vielä auttavansa kotimaassaan juuri lastenkodin tyyppistä hoitolaitosta.

Oma opinpolku

Sunitha on käynyt koulua omassa kylässään Vijayawadassa kolme vuotta ja sen jälkeen hän siirtyi neljän kilometrin päähän kouluun Issionomiin kuudeksi vuodeksi. Hän aloitti englannin opiskelun viidennellä luokalla. Koulumatkat kuljetaan edelleen kävellen.

Suomessa Sunitha kuuli tutultaan Seinäjoen sosiaali- ja terveysalan opintojen ohjaajan nimen ja soitti tälle kyselläkseen eri opiskelumahdollisuuksista. Sunithan oli aluksi vaikea ymmärtää, mitä opiskelu on, mitä eri oppiaineita koulussa on ja miten kouluun haetaan. Opo onneksi auttoi. Sunitha haki tammikuussa 2009 englanninkieliseen lähihoitajakoulutukseen ja maaliskuussa olivat pääsykokeet.

Pääsykoe oli hänen mielestään helppo ja sopi hänelle hyvin. Matematiikan testit tuntuivat helpoilta, mutta psykologin haastattelussa oli vaikea vastata suomen kielellä kysymyksiin.

– Lääkelaskut eivät menneet hyvin.

Yksilöhaastatteluun hän oli tyytyväinen. Siinä hän sai kertoa itse tavoitteistaan, elämästään ja tuoda vahvuuttaan esille lasten kanssa. Pääsykoetulokset kolahtivat postilaatikkoon kesäkuussa 2009. Ovet aukenivat ja Sunithan opinnot alkoivat saman vuoden elokuussa.

Positiivisella asenteella pärjää

Ihmeellistä kyllä, Sunitha ei ole halunnut mitään tukea opiskeluunsa. Hän ei edes ajatellut tai etsinyt tukea. Hän kertoo aluksi lukeneensa sanan tai tekstin 10 kertaa, ja näin hän alkoi ymmärtää lukemansa.  Aluksi sanat eivät jääneet päähän ja hän pelkäsi, ettei opi mitään.

– Jos on oikea asenne ja positiivinen ajattelutapa, apua saa aina.

– Myös ystävät ovat tärkeä apu elämässä ja opiskelussa.

Osa tunneista oli suomeksi, mutta suurin osa englanniksi. Sanavarasto on laajentunut opiskelun myötä, etenkin lähihoitajan työssä tarvittava ammattisanasto. Muun muassa sana varhaiskasvatus oli vaikea ymmärtää ja hänen täytyi eritellä sanat ja sitä kautta avata itselleen sanan merkitys. Sunitha on käyttänyt nettisanakirjaa apuna opiskelussa.

Hän kävi aluksi aikuiskoulutuskeskuksessa suomen kielen tunneilla kaksi kertaa viikossa. Tämä opiskelumuoto ei sopinut hänelle. Sanat selvisivät aluksi käytännön kautta, ei kirjan avulla.  Näkemisen ja kuulemisen yhdistäminen sekä käytännön tilanteet ovat auttaneet ymmärtämään sanojen merkitystä. Esimerkiksi hän ei pitänyt moodle-oppimisympäristöstä fysiikan ja kemian tunneilla vaan halusi tulla kouluun tunneille opiskelemaan. Sunitha on hyvin tyytyväinen koulutukseensa eikä muuttaisi siinä mitään.

Monipuolista työssäoppimista

Työssäoppimisjaksot ovat olleet opettavia ja haastavia. Ne ovat tuoneet opiskeluun kansainvälisyyttä ja mahdollisuuden käydä kotimaassa. Sunitha suoritti ensimmäisen kasvun tukemisen ja ohjauksen työssäoppimisjakson Intiassa, Chennain kaupungin sairaalan lastenosastolla. Koulu järjesti työssäoppimispaikan, matkat ja asumisen. Työssäoppimisaika oli neljä viikkoa, joten hänelle jäi aluksi aikaa viikko olla kotona Vijayawadassa.

Pian Suomeen tulonsa jälkeen hän piti koko koululle esitelmän työssäoppimisjaksostaan. Opetuspisteensä avoimien ovien päivänä Sunitha tarjosi intialaista teetä, kertoi Intiasta, kulttuurista, työssäoppimisjaksosta ja opiskelun eri vaiheista Suomessa.

Seuraavat työssäoppimisjaksot hän tekee Suomessa Seinäjoella Eskoon keskuslaitoksessa ja Ilmajoella kotipalvelussa. Suunnitelmat jatkuvat Irlantiin, jonne hän matkaa huhtikuussa 2012.

Tavoitteita

Sunitha korostaa, miten tärkeää on hoitaa itseään, että jaksaa opiskella, hoitaa kodin ja lapset. Hänellä on selvä ohjelmarunko kotona, mikä luo turvallisuutta. Viikonloput hän viettää lastensa kanssa, hoitaa kodin ja kauppa-asiat.

Sunitha kertoo vielä, että hänen tavoitteensa on saada lähihoitajan paperit ja tätä kautta saada ammatti ja työpaikka.

– Tärkeää on INTO ja kun on opiskellut lisää, on saanut uutta tietoa, hän korostaa.

Into on pysynyt ja hän haluaa jatkaa opiskelua. Sunithalla on selvät jatkosuunnitelmat lähihoitajaopintojen jälkeen. Hakemuspaperit lähtevät Ilmajoelle valmennuskurssille lääketieteellisiä opintoja varten. Ja sitten laitetaan hakemuspaperit alan koulutukseen Tampereelle tai Helsinkiin.

Sunithan unelma on valmistua lääkäriksi ja tehdä työtä Suomessa. Oman kotimaan ja kylän kehittäminen on lähellä sydäntä tulevaisuudessa. Esille tuli myös sponsoreiden kautta etätyön mahdollisuus: tehdä työtä sekä Suomessa että Intiassa.

Yhteenveto

Sunithan haastattelun perusteella pohdimme seuraavia asioita:

• motivaation ja asenteen merkitystä. Opiskelijalla opiskelumotivaatiolla ja asenteella on suuri merkitys. Halu oppia ja integroitua uuteen kulttuuriin ja yhteiskunnan tapoihin. Opiskelijan rohkeus tarttua uusiin asioihin, elämänmyönteisyys ja suuntautuneisuus eteenpäin. Koulutuksen näkeminen mahdollisuutena, itsensä kehittämisenä eikä itsestäänselvyytenä, välttämättömänä pahana.
• elämän arvojen ja kulttuurieron merkitystä. Elämän arvot, kunnioitus vanhempia, auktoriteetteja ja elämää kohtaan ovat paikoin erilaiset, jos peilataan niitä suomalaiseen kulttuuriin. Sunitha selvästi haluaa vaalia arvojaan omassa elämässään. Ne antavat hänelle valtavasti voimaa ja jaksamista. Huomioimme hänen kanssaan keskustellessamme, miten kulttuurilliset erot korostuivat monessa asiassa.
• perheen ja ystävien merkitystä. Ystävien kautta opiskelijan on helpompi integroitua uuteen kotimaahansa ja kulttuuriin ja pitää samalla kiinni omista juuristaan. Sosiaalisten suhteiden kautta saatu kielen oppiminen on rikkaus: kieltä oppii sitä käyttämällä.
• opiskelijaryhmän, koulun ja opettajien merkitystä. Mietimme tässä tukitoimien tarpeellisuutta. Mutta opiskelijan asenne ja hyvät arvosanat toivat eteen tilanteen, että tukitoimia ei tarvittu. Niistä kyllä kerrottiin ja niitä tarjottiin, mutta Sunitha ei halunnut tukitoimia. Hän halusi pärjätä ”omillaan”. Englanninkielinen opetus koko ryhmän kohdalla helpotti opiskelijoiden ryhmäytymistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Suurin osa opettajista käytti opetuksessaan englanninkielisiä kirjoja ja englannin kieltä joko kokonaan tai osaksi. Sosiaali- ja terveysalalla on muissakin ryhmissä opiskelijoita eri kulttuureista eli ennakkoasenteita ei tullut esille.

Oppimisvaikeudet

“Joka ikäluokassa on henkilöitä, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. Tällä hetkellä arvioidaan oppimisvaikeuksia ikäluokassaan olevan noin 20 %:lla. Oppimisvaikeudet johtuvat monista eri syistä. ”

Mistä oppimisvaikeudet johtuvat? Minkälaisia tekijöitä oppimvaikeuteen liittyy? Millaisia oppimisen esteitä voi olla ja miten niitä voi purkaa? Katso video oppimisvaikeuksista (5:51 min).

Lukivaikeus

Lukivaikeutensa takia ammattiin opiskeleva joutuu monien haasteiden eteen. Millaisia nämä haasteet ovat? Mitä lukaivaikeuden taustalla piilee? (10:47 min)

 

Millainen lukivaikeus opiskelijalla on? Millaisia apuvälineitä on tarjolla ja mitä opettaja voi tehdä? (6:14 min)

Tallinnan Ehituskooli

Apulaisrehtori Erkki Piisong esitteli koulun toimintamallia ja tulevaisuuden visioita, joissa aikuiskoulutus näyttäytyy varsin voimakkaasti. Piisongin mukaan oppilaitoksen toiminta-ajatus on ’järjestää työelämälähtöistä koulutusta, joka tukee opiskelijan oppimista ja ammatillista kasvua yhteiskunnan jäseneksi’.

Apulaisrehtori Erkki Piisong

AEO:n sihteeri Tapio Vähätalo kiitteli apulaisrehtoria mielenkiintoisesta esityksestä.

Erkki Piisong ja Tapio Vähätalo

Kids’ Skills Online on verkossa oleva interaktiivinen tietokoneohjelma, joka auttaa lapsia voittamaan erilaisia vaikeuksia. Ohjelma perustuu Muksuopille, Suomessa kehitetylle lasten ongelmien ratkaisemismenetelmälle. Muksuopissa lapset voittavat vaikeuksia opettelemalla taitoja, joiden oppiminen ratkaisee heidän ongelmansa.

Kids’ Skills Online sallii käyttäjän perustaa lapsille salasana-suojattuja verkkosivuja. Lapsen verkkosivulla on Velho nimeltä Bam, joka toimii sinun ja lapsen oppaana. Ohjelma alkaa siitä, että lapsen kanssa päätetään ensin, mitä taitoa hän alkaa opetella. Sen jälkeen velho opastaa sinua ja lasta laatimaan seikkaperäisen suunnitelman taidon oppimiseksi.

Sitä mukaa kun lapsi oppii taitonsa, sinä voit muuttaa velhon käsissä olevien kolmen pallon väriä. Yksi pallo tarkoittaa, että lapsi on päässyt hyvään alkuun, kaksi, että hän on jo melkein oppinut taitonsa ja kolme, että hän osaa taitonsa ja voi aloittaa seuraavan taidon oppimisen.

Ohjelma luo edellytykset yhteistyölle lapsen vanhempien kanssa. Lisäksi se sallii lapsen pyytää itselleen kannustajia, jotka voivat olla esimerkiksi isovanhempia tai muita sukulaisia. Näin ”koko kylä” voi osallistua lapsen tukemiseen ja auttamiseen hänen opetellessaan kehittymisensä kannalta tärkeitä taitoja.

Yhteydenpitoa varten lapsen verkkosivuun liittyy viestipalsta, jonne kaikki ne, joilla on pääsy lapsen verkkosivulle – siis sinä, lapsi vanhempineen sekä lapsen kannustajat – voivat jättää viestejä. Ohjelman käyttäjänä sinulla on mahdollisuus ilahduttaa lasta kirjoittamalla lapselle viestejä Bam-velhon nimissä.

Ohjelman käyttäminen edellyttää rekisteröitymistä. Rekisteröityminen on maksutonta, sillä käyttäjä maksaa vain niistä verkkosivuista, jotka hän luo lapsille. Yhden verkkosivun hinta on 15 euroa.

Lisää tietoa ohjelmasta löytyy ohjelman kotisivulta osoitteesta www.kidsskillsonline.com, josta voi mm. ladata powerpoint-esityksen, joka esittelee ohjelman ominaisuudet ruutukaappausten avulla.

Ohjelman on suunnitellut psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman ja sen on tuottanut australialainen lastensuojelujärjestö Kyabra Community Association.

After graduation from senior middle school, since we have taken the college entrance examination, we need to decide what university we will attend according to the result of the exam, if fortunately not failed, and interested in becoming a teacher in the future, we can choose Normal Universities.

Take my experience for example, I chose to become an English teacher as my profession, so I went to Foreign Language College of Zhejiang Normal University. There, skills of English are taught as well as literature, translation, and linguistics .Knowledge of the profession occupies one very important part in teacher training, besides that,  psychology, pedagogy are also what we should learn, since as a teacher, we must be totally aware of these. For another, skills of teaching, such as calligraphy, teaching methods are also taught during the university. At the last semester, we practise teaching in different schools.

Before we teach, we must acquire Teachers’ Qualification Certificate, otherwise we are not allowed to teach in any school. During the first year of teaching , in order to guide us in our teaching, schools will help us to find tutors, who will observe our lessons frequently and put forward suggestions of improving the way of teaching. At the end of one year, we have to have a public lesson to see whether we are qualified as a teacher.

Learning never stops in one’s life, this is especially true to a teacher, since we have a saying in China that if you want to give your students a bottle of water, you first should have a bucket of water, which means we should never stop learning in order to sustain enough knowledge. That’s why we have teacher training centers everywhere in China, different training programs are provided so that we can choose the most suitable one for us.

Supports to students in our university are generally carried out in three ways: economically, psychologically and on study.

High education in China is not free, tuition together with living expenses becomes a kind of burden to some families, especially those in the poverty in remote villages. There are many students with economic difficulty in our university due to various reasons, some because of low income of the family, some due to serious disease of family member, some students are even orphans. In order to help such students, the university guarantees that they can get study loan from the bank, and they can return the loan after their graduation when they have found a job. Besides that, there are different kinds of economic hardship grants as well as scholarship and financial aid to those students with economic difficulty, who will have different amount of money in every semester, which is essential for them to keep body and soul together.

With the development of society, a problem occurred on university students, that is the problem of psychological health. In order to help students with this problem, there’s Psychological Counseling Center in our university, there teachers with psychological counseling qualification will help to solve their problems. Also, there’s a head teacher for each class, the teacher who is in charge of the class also has the responsibility to help the students with psychological problem, and there’s students’ affairs office, they can go anywhere to talk about their problems.

As far as study support is concerned, this is usually given to those students who fail in their study. There is a system of peer support and exchange of learning experience if they apply for it. Of course, there will also be one chance for repeating course in our university, with the purpose that every student can graduate without any problem. This is usually conducted in this way: once a student fail in one course, he can apply for the chance to repeat learning the course, then a teacher will be assigned to supervise the study, until he finally passes it.

Eila Burns, Anna Kaukanen, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu

Auditoriossa tunnelma oli varsin tiivis, kun lähes kaksisatapäinen yleisö osallistui Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa maaliskuun lopulla pidettyyn seurauspedagogiikka –teemapäivään. Valtiotieteiden tohtori Sonja Kurtén-Vartio valotti innokkaalle kuulijakunnalle, mitä seurauspedagogiikka oikeastaan tarkoittaa. Lyhyesti sen voisi kiteyttää niin, että omista valinnoista seuraa aina jotain ja jokaisesta valinnasta on kannettava vastuu.

Seurauspedagogiikka on eksistentialistiseen filosofiaan perustuva kasvatus ja opetusmenetelmä tai työskentelytapa.  Pedagogiikan kehittäjä, Jens Bay, halusi vuonna 1974 kokeilla voitaisiinko ongelmallisten nuorten kanssa työskenneltäessä saavuttaa parempia tuloksia kasvatuksellisin keinoin, kuin rangaistusten, hoitojen tai sosiaalityön menetelmin.  Hänen mielestään vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksesta on siirretty vanhemmilta päiväkodeille, kouluille ja ammattiauttajille. Jokainen toimija luulee, että joku toinen hoitaa asian ja lopputuloksena on ongelmallinen normittomuus ja juurettomuus.

Jensin ajattelun mukaan, nuoret eivät ole pahoja, siksi heitä ei tule rangaista. He eivät ole sairaita, siksi heitä ei tule hoitaa. Se mitä heillä ei ole, ovat kasvatus, käytöstavat ja ammattitaito, kaikki puutteita, jotka syrjäyttävät heitä yhteiskunnasta ja työelämästä. Jens painottaa sitä, että nuorille tulee antaa käsitys siitä miten yhteiskunnassa tulee käyttäytyä ja toimia.  Seurauspedagogiikka pohjautuu siihen, että jokainen ihminen on vapaa tekemään oman elämänsä valinnat, joita kunnioitetaan, mutta vastuuta valinnoista ei voi paeta.  Asiantuntijat, ”auttajat” eivät voi valita nuorten puolesta, muuten ”autettavalta” viedään vapaus ja vastuu sekä vaatimus omaan ajatteluun. Nuorille on tehtävä näkyväksi mitä erilaisista valinnoista seuraa. Kaikki valinnat näkyvät tekoina – nuori siis on sitä, mitä teoillaan näyttää. Jonkun on kerrottava miltä nuoren valinnat ja sitä kautta teot näyttävät muiden silmissä ja mitä ne kertovat hänestä itsestään.

Kurtén-Vartion mielestä seurauspedagogiikan toteuttamisen avain on työvaltainen oppiminen.  Seurauspedagogiikkaa toteuttavissa tanskalaisissa kouluissa nuoret kouluttautuvat yksinkertaisiin, perusammatteihin. Ammatin hallinta antaa heille osaamista, joka avaa ovia työelämään ja sitä kautta positiiviseen yhteiskunnassa toimimiseen.  Näissä tanskalaisissa kouluissa opiskelijoilta vaaditaan paljon, usein enemmän kuin mihin he ovat tottuneet. Koulussa ollaan kiinnostuneita vain opiskelijoiden tulevaisuudesta – ei menneisyydestä.  Menneisyyttä ei voida muuttaa, mutta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla ja teoilla. Koulun henkilökuntaa yhdistää yhteinen toimintatapa, sillä jokaisen on toimittava pedagogiikkaan kuuluvan filosofisen ajattelutavan mukaisesti ja opiskelijan tekemät valinnat ja sen seuraukset on aina pantava käytäntöön.  Onnistuminen edellyttää myös sitä, että henkilökunta uskaltaa ottaa riskin siitä, että opiskelija voi myös epäonnistua.

Leena Heimonen, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu, Kimmo Kekki, Ammatilliset erityisopettajat ry (AEO) ja Sonja Kurtén-Vartio

Miksei Suomessa?

Tanskassa on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka tukevat ja mahdollistavat seurauspedagogisen toiminnan täydellisen soveltamisen. Suomen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia seurauspedagogiikan täydelliseen toteuttamiseen, mutta maassamme on kuitenkin toimijoita, jotka osittain soveltavat seurapedagogisia menetelmiä.  Jens Bayn mukaan menetelmän vähäinen käyttö tuottaa vähäisiä tuloksia, suuria tuloksia voidaan saavuttaa vain seurauspedagogiikan täydellisellä soveltamisella. Seurauspedagogiikan sovellettavuus on koettu varsin vaativaksi ja rankaksi, koska jokaiseen asiaan pitää reagoida heti ja johdonmukaisesti. Myös työyhteisöltä vaaditaan paljon, kaikkien työyhteisön jäsenten on toimittava samalla tavalla, heidän on toteuttava yhtä filosofiaa ja pedagogiikkaa.

Seurauspedagogiset koulut Tanskassa

• Træningsskolens arbejdsmarkeds uddanelser = TAMU
• Kuusi yksikköä eri puolilla Tanskaa
• Noin 500 opiskelijaa/vuosi
• Käytännön ammatillista opetusta joissa filosofialla ja kasvatuksella on leijonanosa
• Hakeutuminen koulutukseen vapaaehtoista
• Koulutusajalta maksetaan minimipalkka
• Vaatimukset täysin samat kuin avoimilla työmarkkinoilla
• Henkilökunta ei moralisoi, tekee vain hyviä kysymyksiä, joihin opiskelijoiden on itse vastattava
• Opiskelija voidaan lähettää pois koulusta
• Opettajilla suuremmat valtuudet kuin Suomessa

Kenelle?

• Henkilöt joilla on lukuisia epäonnistumisia
• ”Huonoimmilla” etusija koska he tarvitsevat koulua eniten
• Vaatimuksena tahto elämänmuutokseen koulutusten, työsuhteiden, ihmissuhteiden ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuyrityksissä

Kuinka työskentely tapahtuu käytännössä?

• Oikean työn puitteet tarjoavat areenan pedagogiselle työlle
• Henkilökunta esittää koko ajan kysymyksiä, jotka pakottavat
  

  Teemapäivää oli mahdollisuus seurata myös suorana verkkolähetyksenä.

  tilanteen arviointiin, kannanottoon ja valintoihin

• Henkilökunta tekee näkyväksi, mitä eri valinnoista seuraa
• Kaikista valinnoista seuraa aina jotain – hyvää tai huonoa
• Konfrontaatiot ovat jokapäiväisiä ja välttämättömiä
• Valintojen seuraukset on aina pantava täytäntöön
• Positiivisia asioita ei koskaan unohdeta
• Dialogin on oltava elävää ja jatkuvaa

Ni Huaying (English name: Susan),

Education in China generally consists of four phases, namely preschool education, primary education, secondary education and high education.

Preschool education is becoming increasingly important in China since we attach more and more importance to the education of this phase, we have a saying that what kind of education a kid of three years old receives decides what kind of person he or she will become in the future. Preschool education is mainly kindergarten of three years: bottom classes for kids from 3-4 years old, middle classes for 4-5, and top classes for 5-6, of course there’re also nursery classes for 2-year-old kid if you prefer. Kids learn how to have good habits and develop them from different aspects. Most of the kindergartens in China are private now, and that’s why we have almost the highest tuition for this part of the education, especially when parents prefer superior kindergarten for their kids.

Besides the normal preschool education, we also have irregular education with various forms for kids, such as children activity centers, game groups, etc.
For primary education, it contains 6 years. The Compulsory Education Law started from 1986 in China specifies 9 years of compulsory education, and the 6 years of primary education is included, so that it is free for all the students to study in public primary schools. Students who graduate from primary schools may, without examinations, advance to the appropriate junior middle school, which is the other part of compulsory education.

Secondary education contains two parts: Junior middle school and senior middle school education. Junior middle school graduates, after 3 years of free compulsory education, may enter senior middle schools after passing examinations set by the local examination authorities. The result decides whether they can go to academic oriented senior middle schools which aims at advancing to high education, if failed in the examination, there’s secondary vocational school waiting for them, after which they can either work or advance to high vocational education if they pass a certain kind of examination.

High education is becoming popular in China now, though there’s still college entrance examination for senior school graduates, the result only decides what kind of university or college you can go to instead of deciding who can advance to high education, as it did in the past. There’re different kinds of high education in China: regular universities, colleges, adult universities, advanced vocational institutions as well as other alternative forms of higher education institutions. For regular universities, 4years to achieve bachelor’s degree, 2-3years to achieve master’s degree, and then doctor’s degree.

Kun aloitin syksyllä 2009 matematiikan opettajan työt Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa, jouduin uuteen tilanteeseen, jossa osalla opiskelijoistani oli hyvin suuria motorisia haasteita ja osalla opiskelijoista oli niiden lisäksi myös hyvin heikko näkö. Eräässä opetusryhmässäni nämä haasteet yhdistyivät, ja tässä ryhmässä oli kaksi pyörätuoliopiskelijaa, jotka molemmat käyttivät hyvin paljon tietotekniikkaa avukseen opinnoissaan.

Toisella opiskelijoista oli erikoisvalmisteinen, suurikokoinen näppäimistö, jossa näppäinten päällä oli reiítetty muovilevy. Muovilevyn tarkoitus oli ohjata opiskelijan sormet osumaan oikeaan näppäimeen (ks. kuva oikealla). Lisäksi opiskelijalla oli tavallista isokokoisempi näyttö. Tietokoneeseen oli asennettu ohjelma, joka luki näytöllä olevaa tekstiä opiskelijalle. Opiskelija kuunteli kuulokkeiden välityksellä näytön luentaa. Näillä apuvälineillä tietokoneen käyttö onnistui, mutta oli hidasta.

Toinen opiskelija ei pystynyt käyttämään konetta käsiensä avulla, vaan hän käytti paljaita jalkojaan sekä näppäimistön että hiiren käytössä (ks. kuva alla). Opiskelijan äidinkieli ei ollut suomi, joten jo edellä mainittujen oppimishaasteiden lisäksi opiskelija hyvin usein käytti netin käännösohjelmia asian ymmärtämiseen: Jos suora käännös suomesta hänen äidinkielelleen ei auttanut ymmärtämään asiaa, hän saattoi kääntää selvitettävän asian myös englanniksi. Tähän käännöstyöhön opiskelija oli selvästi harjaantunut ja se sujui suhteellisen nopeasti.

Olen matematiikan opintojen alussa yleensä pitänyt opiskelijoille jonkinlaisen lähtötasokartoituksen. Enkä  nytkään nähnyt syytä poiketa siitä. Kysymys kuului, minkälaisen kartoituksen teen: Kartoitus pitää olla mahdollista tehdä tietokoneella, tämä oli ehdoton edellytys. Millä ohjelmalla sen teen? Onko testi täynnä monivalintatehtäviä, joista opiskelijat jollain tavalla valitsevat oikean vaihtoehdon? Miten he sen valinnan suorittavat? Entä mittaanko erikseen päässälaskutaidot ja miten se tapahtuu? Laskintehtävien kohdalla he oletettavasti käyttävät vaikkapa tietokoneen apuohjelmista löytyvää laskinta.

Halusin yrittää mitata opiskelijoiden osaamista mahdollisimman monipuolisesti. Tehtävien joukossa voisi olla tunnistamistehtäviä, jolloin oikea vastaus on poimittava annettujen vaihtoehtojen joukosta, mutta myös tehtäviä, joiden vastauksen (ratkaisun) opiskelija itse tuottaa. Pitkään pohdin sitä, minkä painoarvon kartoituksessa laitan esitettävien ratkaisujen välivaiheille ja välivaiheiden määrälle, mutta sitten päädyin siihen, että yritän pitää testin mahdollisimman selkeänä ja helppona tietoteknisesti, jotta minun ei tarvitsisi opettaa opiskelijoille uusia ohjelman tai koneen käyttöön liittyviä asioita, vaan pitkälle pelattaisiin sillä, mitä he jo osasivat koneen äärellä tehdä.

Mitattaviin asioihin otin lopulta mukaan mm. lukumäärän määrittämisen kolmesta eri kuvasta. Enimmillään kuvissa oli noin seitsemänkymmentä objektia. Objektit olivat joko suorissa riveissä tai epäjärjestyksessä. Tietokoneella ei voinut ”vetää viivaa yli” esineestä, joka oli jo laskettu mukaan kuten paperiversiosta pystyi tekemään – strategia, jota toiset ryhmät käyttivät paljon paperiversion kanssa. Lisäksi mitattiin kellonaikojen tunnistamista, lämpömittarin lukua, kymmenjärjestelmän (paikkajärjestelmän) ymmärtämistä, laskujärjestystä, murtolukukäsitettä, prosenttikäsitettä ja sanallisten tehtävien ratkaisutaitoa. Kartoitus oli laadittu niin, että tehtävät alkoivat hyvin helposta. Alussa tehtäviä oli yhdellä sivulla vain yksi tai muutama. Mitä pitemmälle testissä opiskelija eteni, sitä enemmän tehtäviä oli yhdellä sivulla, sitä enemmän oli sanoja tehtävissä ja vähemmän tehtävää tukevia kuvia.

Minkälainen testistä lopulta tuli? Suunnittelin testin word-tekstinkäsittelyohjelmalla. Tein siitä kaksiosaisen (kaksi eri tiedostoa). Ensimmäisessä osassa ei saanut käyttää lainkaan laskinta, vaan tehtävät olivat päässälaskuiksi suunniteltuja. En vaatinut opiskelijoilta – ainakaan tässä versiossa – sitä, että he olisivat suorittaneet vaativia alekkainlaskuja korvaamaan kiperät päässälaskut. Yhdessäkään tehtävässä ei tarvinnut merkitä välivaiheita. Vastaukselle tarkoitettu kohta oli osoitettu selkeästi. Yleensä tein tekstikehyksen avulla valmiin ”laatikon”, johon opiskelija merkitsi vastauksen. Lisäksi olin valmiiksi muotoillut tekstikehyksen sisällä olevan fontin tarpeeksi isoksi ja monesti myös lihavoinut sen valmiiksi. Kun tehtävässä oli valinnan mahdollisuuksia (ks. kuva vasemmalla), opiskelijoille oli valmiiksi tehty ympyrä, jonka he siirsivät hiirellä oikean vaihtoehdon kohdalle. Murtolukujen merkitsemiseen olin tehnyt valmiit laatikot sekä osoittajalle että nimittäjälle murtoviivan ollessa myös valmiina.

Toisessa osassa he saivat käyttää tietokoneen apuohjelmien laskinta hyväksi. Koska laskin on kooltaan aika pieni, heikkonäköinen opiskelija käytti lisäksi näyttöä suurentavaa suurennuslasia, mutta sekään ei toiminut tarpeeksi hyvin. Myös toisen osan tehtävät jäivät pitkälti hänen päässälaskutaitojensa varaan. Kun opiskelijat olivat saaneet osat tehtyään yksi kerrallaan, kävin tallentamassa (siirtämässä) viimeisen version omalle muistitikulleni. Alusta alkaen olin ohjeistanut opiskelijoita tallentamaan tiedoston omalle verkkolevyasemalleen, josta viimeinen tallennettu versio sitten siirrettiin muistitikulleni. Alkuperäiset tiedostot opiskelijat kävivät avaamassa opetuksen verkkolevyasemalta.

Nimensä mukaisesti suunnittelemani word-tiedosto oli matematiikan lähtötasokartoitus, ja jo ensimmäinen versio toimi suhteellisen hyvin. Tarkkailemalla opiskelijoita testin aikana sekä tutustumalla heidän tuotoksiinsa myöhemmin antoivat riittävän kuvan heidän senhetkisistä matemaattisista taidoistaan.

Mitä muuttaisin seuraavaan versioon?  Ottaisin ehkä mukaan alekkainlaskut jossain muodossa. Alekkainlaskuruudukon voisi laatia valmiiksi siten, että jokaiseen valmiiseen ruutuun  – opiskelijan niin halutessaan – on mahdollisuus syöttää numero. Muistinumeroille on valmiiksi tehty tekstikehyksen avulla liikuteltavat laatikot ruudukon sivuun (opiskelija määrittää siis itse muistinumeron sijainnin). Lisäksi kun muistinumero on käytetty, sivussa voi olla valmiiksi tehtyjä viivoja, joita opiskelija voi käyttää muistinumeron ”yli vetämiseen”. Lisäksi tekisin valmiiksi hiirellä liikuteltavia objekteja tehtäviin kuten ”Laita seuraavat luvut suuruusjärjestykseen” tai ”Hae vasemman sarakkeen luvuille oikea vastinpari oikean puolen sarakkeesta.”

Tietoa kirjoittajasta

Kirjoittaja työskentelee matematiikan päätoimisena tuntiopettajana Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa. Hän on ensimmäistä lukuvuotta töissä erityisammattioppilaitoksessa. Tähänastinen työura matematiikan opettajana on tehty pääasiassa yleisammattioppilaitoksissa vuodesta 1990 alkaen. Kirjoittaja on opiskellut erityispedagogiikkaa ja psykologiaa Yhdysvalloissa. Hän suosittaa parhaillaan ammatillisen erityisopettajan opintoja Jyväskylän  ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Atte valmiina kevään työssäoppimiseen

Metsäoppilaitoksella pienryhmäopetusta on toteutettu jo useamman vuoden ajan. Pienryhmään opiskelijat ovat valikoituneet pääsääntöisesti lähtötasotestien perusteella. Opintojen alkuvaiheessa pidetään kaikille opiskelijoille matematiikan ja äidinkielen lähtötasotestit, testien perusteella tehdään ryhmäjako. Käytäntö on osoittautunut toimivaksi, näin saadaan tuen tarpeessa olevat opiskelijat tuen piiriin. Pienryhmäopetusta annetaan lähinnä ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoille.

Mitä pienryhmäopetus tarkoittaa sitten käytännöntasolla? Pienryhmä opiskelee normaalin opetussuunnitelman mukaiset kurssit, tarvittaessa voidaan kuitenkin oppiaineita mukauttaa. Opiskelu on työvaltaista ja käytännönläheistä, tekemällä oppimista. Käytännön opiskelun lisäksi opintoihin kuuluu tietty määrä teoriaopintoja niin yleisissä aineissa kuin ammattiaineissa. Myös yleisiä aineita voidaan osittain siirtää käytäntöpainotteisiin aineisiin, esim. matematiikkaa tarvitaan puunkorjuun opiskelussa.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellaan perusteellisesti metsänhoitoa ja puunkorjuuta. Opiskeluun kuuluu puuntaimien istutusta, taimikoiden hoitoa raivaussahoilla ja puutavaran valmistusta moottorisahoilla. Miksi tulevat metsäkoneenkuljettajat sitten tarvitsevat tällaista manuaalisten taitojen opiskelua? Syitä on tietenkin useita. Ensiksikin, metsään ja metsäluontoon ei ole parempia keinoja tutustua kuin tekemällä metsänhoitotöitä. Toiseksi, metsänhoitotöillä on paljon yhtäläisyyksiä metsäkoneenkuljettajan ammattiin kuten esimerkiksi poistettavien puiden valinta ja taas toisaalta oikeiden puiden kasvamaan jättäminen tulevaisuutta varten. Metsänhoidon ja puunkorjuun parissa tehdään työtä nimenomaan tulevaisuutta ajatellen. Kolmanneksi, metsänhoitotöiden opiskelu tuo vaihtelua sekä opiskeluun että työelämään lisäten työnsaantimahdollisuuksia alalla.

Työssäoppiminen ensimmäisellä vuosikurssilla toteutetaan toukokuussa. Harjoittelujakso on kolmen viikon mittainen ja se painottuu metsänhoitotöihin eli taimikonhoitoon ja metsän viljelyyn. Työssäoppimispaikan opiskelija hankkii itse, tarvittaessa koululta annetaan tukea paikan etsintään. Lähes kaikki kuitenkin löytävät paikan itse. Tavanomainen harjoittelupaikka on esim. metsänhoitoyhdistyksellä tai metsäpalveluyrittäjällä. Myös oman perheen tai naapurin/tutun metsässä työskentely on melko yleistä. Työpaikalta pitää löytyä työpaikkaohjaaja joka neuvoo ja opastaa opiskelijaa tarvittaessa. Opettaja käy opiskelijan luona 1-2 kertaa jakson aikana. Jakson päätteeksi työssäoppiminen arvioidaan työpaikkaohjaajan ja opiskelijan toimesta.

Pienryhmän opiskelijan Atte Pylvänäinen kertoo ensimmäisen vuoden kokemuksistaan.

Mitä mieltä olit ensimmäisen vuoden opiskelusta metsäoppilaitoksella?
Mukava vuosi, monipuolista opiskelua. Paljon käytäntöä joka sopi minulle hyvin.

Miten koit opiskelun pienryhmässä?
Peruskoulussa opiskelin melko isossa ryhmässä joten siihen verrattuna kokemus oli mielenkiintoinen. Pienryhmässä oppii paremmin, opettajilla on enemmän aikaa oppilaille.

Löytäisitkö jotain kehittämiskohteita pienryhmäopiskeluun?
Ei kovin paljon tule mieleen. Käytännössä asiat oppii kuitenkin parhaiten joten sitä puolta ei kannata ainakaan vähentää.

Onko työssäoppimista mielestäsi riittävästi ensimmäisenä vuonna?
Ihan sopivasti on. Ja voihan sitä sitten jatkaa kesäloman puolella jos intoa riittää.

Teet taimikonhoitotöitä. Riittääkö siinä haastetta?
Kyllä riittää. Työmaat on kuitenkin erilaisia ja raivaussahan kanssa riittää aina opeteltavaa.

Löysitkö hyvin oman työssäoppimispaikkasi?
Kyllä löysin. Kysyin jo talvella paikkaa kun tiesin että tämä tulee keväällä ajankohtaiseksi.

Ensin terä kuntoon…

… ja sitten töihin…

…reippaasti ja hyvällä asenteella.

Syksyisiä opiskelumaisemia.