Esteettömyys on kiinni asenteista

Meidän on helppo torjua erilaisuutta ajattelemalla, että erilaisuus on meitä huonompaa. Erilaisuus antaa alitajunnallemme syyn syrjiä, kun sen sijaan pitäisi nähdä erilaisuuden rikkaus. Jokaisella meistä on erityistä lahjakkuutta, toisaalta voimakkaita rajoitteita.

Rampin rakentaminen kirjastoon tai sosiaalisten työpaikkojen tukeminen ovat tekoja, joilla lisätään esteettömyyttä yhteiskunnassa. Fyysisten esteiden poistaminen on enimmäkseen kiinni siitä, haluaako kunta tai valtio niin toimia. Euroopan unioni ei toistaiseksi pysty puuttumaan esimerkiksi työpaikan ulkopuolella tapahtuvaan syrjintään.

Esteettömyyttä koskevaa EU-lainsäädäntöä ollaan lisäämässä. Euroopan komissio teki joulukuun alussa ehdotuksen esteettömyysstandardista tuotteisiin ja palveluihin, kuten esimerkiksi pankkiautomaatteihin, matkustuspalveluihin, sähköiseen kaupankäyntiin ja tiedonsiirtopalveluihin. Komission esitys parantaa esteettömien tuotteiden ja palveluiden saatavuutta ja tekee esteettömästä suunnittelusta – design for all – valtavirtaa.

Esteettömyyttä on jo aiemmin pyritty parantamaan julkisten nettisivujen kohdalla – EU:ssa vain 10 prosenttia julkisesta sähköisestä tiedosta on kaikkien saatavilla. Direktiiviehdotus nettisivujen esteettömyydestä on kuitenkin jumittunut parlamentin ja jäsenmaiden välisiin neuvotteluihin, joissa parlamentin esittämä esteettömyysvaatimus myös mobiilisovelluksiin uhkaa vesittyä jäsenmaiden vastustuksessa.”

Valtaosa syrjinnästä on hiljaista, asenteisiin perustuvaa syrjintää.

Sitä, kun huomaamattamme puhumme höppänistä mummoista, blondeista naisista tai änkyttävistä vammaisista. Syvälle juurtuneet asenteet vaikuttavat suuresti siihen, miten muihin ihmisiin suhtaudumme – esimerkiksi työnantajina, asiakaspalvelijoina tai päättäjinä.

Hiljaiseen syrjintään on vaikea puuttua, mutta mahdotonta se ei ole. Suomen ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa olisi tartuttava aiempaa laajemmin hiljaisen syrjinnän muotoihin ja keinoihin sen vähentämiseksi. Järjestöille tulisi säätää juridinen oikeus ajaa oman jäsenkuntansa – esimerkiksi ikäihmisten tai vammaisten – etuja ja puuttua epäkohtiin. Ympäristöjärjestöillä on tällainen oikeus jo olemassa Århusin sopimuksen nojalla.

Erilaisten ihmisten – oli sitten kyseessä vammaiset tai ikäihmiset – tulisi olla mukana suunnittelemassa heille suunniteltuja palveluja. Palvelujen paras asiantuntija on käyttäjä itse.

Tärkeää on päästä eroon eri väestöryhmien lokeroinnista. Eri-ikäiset, näköiset ja -taustaiset ihmiset tarvitsevat toistensa seuraa. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä meillä on osana elämäämme, sitä paremmin osaamme nähdä maailman toisen ihmisen silmin.

Kirjoittaja Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko

 

Jätä kommentti


Miksi kysytään?