Tasa-arvoa oppimiseen ammatillisessa koulutuksessa

Kaikilla opiskelijoilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet valita itselleen sopiva opiskelupaikka ja edetä opinnoissaan. Entistä useammin erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat muiden joukossa ammatillisessa koulutuksessa. Tavoitteena olisi rakentaa oppimisympäristö, joka edistää jokaisen opiskelijan oppimista.

Inklusiivisen koulutuksen edistäminen ammatillisessa koulutuksessa on eurooppalaisen ja kansallisen koulutuspolitiikan sekä lainsäädännön painopisteenä. Kansalliset tavoitteet ja oppilaitosten käytänteet eivät aina  kohtaa toimivien työmallien puuttuessa.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu  on koordinaattorina kansainvälisessä hankkeessa, jossa kehitetään ja pilotoidaan  inklusiivisen oppimisen ohjekirjaa, joka tarjoaa työkaluja tasavertaisten oppimismahdollisuuksien kehittämiseen ammatillisessa koulutuksessa. Ohjekirjan pääasiallisena kohderyhmänä ovat sekä oppilaitoshallinto että opetushenkilöstö.

Inklusiivisella koulutuksella tarkoitetaan oppimisympäristön kehittämistä siten, että oppimiselle ei ole esteitä. Tavoitteena on yhteinen koulu kaikille. Opetuksessa korostuvat yhä enemmän erilaisten opetusmenetelmien hyödyntäminen ja opettamisen suunnitelmallisuus. Inklusiivisessa oppilaitoksessa opiskelijan tarvitsema erityinen tuki on rakennettu osaksi normaalia opiskeluympäristöä.

Lisätietoja:

Maija Hirvonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

maija.hirvonen@jamk.fi

Äännevirheiden kuntoutus voi olla haastavaa kouluikäisillä lapsilla. Mistä löytää kestävää motivaatiota oppilaan omatoimiseen harjoitteluun ja kodin osallistumiselle? Miten aktivoida äännevirheiden kuntoutusta oppilasryhmissä ja luoda innostava yhteinen oppimisympäristö äänteiden harjoittelulle? Koulutuksessa perehdytään äännevirheiden kuntoutuksen perusteisiin ja tarjotaan vinkkejä äänteiden harjoitteluun myös käytännön työpajoissa.

Puhuvat kädet -syventäväkurssi 8.3.2012

Tule syventämään puhuvien käsien osaamistasi ja saamaan uusia ideoita käytännön työskentelyyn viittomien parissa! Kurssilla harjoitellaan tukiviittomien ja viitotun puheen käyttöä erilaisissa tilanteissa ja opetellaan uusia viittomia käyttäjien tarpeiden mukaan. Kurssille vaaditaan Puhuvat kädet -peruskurssin suorittaminen tai vastaavat tiedot ja taidot. Jatkokurssi sopii kaikille, jotka tarvitsevat tukiviittomia työssään lasten parissa. Kerrothan ilmoittautuessa myös toiveistasi, esimerkiksi viittomistoaiheista kurssille!

Ääniaarteeksi – äänenkäytönperusteet arjessa 13.4.2012

Väsyykö äänesi työpäivän aikana? Tuntuuko ettet hallitse ääntäsi kunnolla? Koetko ajoittaista kurkun kuivumista tai yskimisen tarvetta? Tule perehtymään hyvän äänenkäytön saloihin ääniasiantuntijamme yksilöllisessä ohjauksessa. Koulutuksessa käsitellään oikean äänenkäyttötavan perusteita; mistä se koostuu, mitä ongelmia siihen liittyy ja miten ongelmat ratkaistaan. Koulutus sisältää runsaasti käytännön ääniharjoituksia työpajoissa.

Kerro kuvin! – kuvakommunikaation perusteet 19.4.2012

Kaipaatko opastusta kuvien käyttöön puheen tukena lapsiryhmissä? Toivotko ideoita  viestien välittämiseen kuvien avulla? Tule monipuoliselle ja käytännönläheiselle kurssille, jolla tutustutaan syvemmin kuvakommunikaatioon ja sen käyttämiseen arkipäivän kommunikaatiotilanteissa, leikeissä, peleissä ja harrasteissa. Tule mukaan käyttämään puhelaitteita ja kansioita, tutustumaan työpajoissa materiaalin luomiseen myös Boardmaker-ohjelman ja Papunetin kuvatyökalun avulla.

Aika: 11.4. 2012 klo 9:30 – 16:00

Paikka: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Rajakatu 35, D 205

Seminaarin ohjelma

9.30 – 10.00    Aloituskahvi

10.00 – 10.15  JAMK:n tervehdys, päivän ohjelma ja käytännön järjestelyt , Maija Hirvonen, yliopettaja, JAMK

10.15 – 10.30 OKM:n tervehdys Birgitta Vuorinen, opetusneuvos, Opetus- ja kulttuuriministeriö

10.30 – 12.00 Opiskelijan kokemus toiminnan suunnan näyttäjänä
Merja Ylönen, laatupäällikkö, DIAK ja Hanna Ilola, yliopettaja, TAMK

12.00 – 13.00 Lounas

13.00 – 14.30 Työpajatyöskentelyä ”Hyvien käytänteiden jakaminen” (sisältää kahvitauon):

1. Lukivaikeudet korkeakouluissaa – caset: Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Keskustelun johdattelijoina Satu Liukko, lehtori, JAMK ja Hanna Ilola, yliopettaja, TAMK
2. Opiskelijan hyvinvointi. Keskustelun johdattelijoina Heini-Maria Pietilä, opintopsykologi, JAMK ja Satu Eerola, psykologi, Campus Conexus -projekti
3. Esteetön korkeakoulun tieto- ja viestintäympäristö: miten verkkosivut, sähköiset (ja ei sähköiset) oppimateriaalit, oppimisympäristöt ja viestintä saadaan kaikille toimiviksi? Keskustelun johdattelijoina Hannu Puupponen, suunnittelija, Jyväskylän yliopisto ja Merja Ylönen, laatupäällikkö, DIAK
4. Menetelmiä ja toimintamalleja opiskelun  tukemiseen korkeakouluissa – uusien hankkeiden tuloksia. Keskustelun johdattelijana Päivi Pynnönen, lehtori, HAMK
5. Saavutettavuus kansainvälisessä vaihdossa. Keskustelun johdattelijana Sini Piippo, projektikoordinaattori, CIMO

14.30 – 15.15 Opiskelijoiden kokemuksia saavutettavuuden nykytilasta korkeakouluissa, Elina Lavikainen, tutkija, Opiskelijajärjestöjen Tutkimussäätiö OTUS

15.15 – 16.00 Päivän koonti; miten korkeakoulut toimivat esteettömyysverkostossa?

Etäosallistuminen

Seminaariin voi osallistua myös etänä. Työpajoista vain numero 3: Korkeakoulujen esteettömyyteen liittyvä viestintä, strategiat ja ohjeet lähetetään etäosallistujille. Tarkemmat tiedot etäosallistumisesta lähetetään ilmoittautuneille noin viikkoa ennen seminaaria.

Kustannukset

Seminaaripäivän hinta on 50 euroa / osallistuja. Hintaan sisältyy aloituskahvi. Laskutus tapahtuu seminaaripäivän jälkeen.

Ilmoittautuminen

Täytä ilmoittautumislomake 26.3.2012 mennessä.

Lisätietoja ilmoittautumisesta koulutussihteeri Anneli Kähärä, 040 254 0576, anneli.kahara@jamk.fi

Kysy ja kommentoi ennakkoon!

Tervetuloa aloittamaan keskusteluja, kommentoimaan, kysymään ja esittämään ideoita. Keskusteluja hyödynnetään työpajatyöskentelyssä. Jaa kysymyksesi, kommenttisi tai ideasi alla olevan kommenttikentän avulla.

Kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylä

Johdanto

Maahanmuuttajien opiskeluun liittyviä kysymyksiä on pohdittava jo lähes jokaisessa Suomen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa.  Oppilaitoksessamme Sedun  Lapuan yksikössä  maahanmuuttajia opiskelee useilla eri linjoilla. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen on haaste koko oppilaitokselle, opettajille ja opiskelijoille.  Yhteiskunnassamme  pohditaan ja tutkitaan  paljon sitä, miten maahanmuuttajien opiskelua voitaisiin tukea ja millaista ohjausta heille annettaisiin, että heidän kotoutumisensa ja koulutustiensä olisi helpompi. Usein asiaa lähestytään juuri maahanmuuttajien näkökulmasta  mutta unohdetaan, että opetustyötä tekevät tarvitsisivat  myös selkeitä  ohjeita ja apukeinoja  selviytyäkseen  arjen haasteista  monikulttuurisessa  opetustyössä.  Työssäni kieltenopettajana ja erityisopetuksenkin parissa olen kohdannut useita opettajia,  jotka ovat epätietoisia toimintatavoistaan  maahanmuuttajien opetuksen suhteen.  Opettajien on myös varmaan vaikeaa myöntää pelkonsa  ja vaikeutensa maahanmuuttajien ohjaamisessa.  Omassa työssäni HOJKS-vastaavana olen myös kohdannut opettajia, jotka pohtivat maahanmuuttajien erityisopiskelijastatuksen saamista. On monesti vaikeaa tunnistaa maahanmuuttajan oppimisvaikeuksia, kun taustatietoja ei välttämättä ole saatavilla, kielen osaaminen epävarmaa,kultturieroavuudet mietityttävät jne.   Oppilaitoksemme opettajat  ovat monesti miettineet ja kyselleet,  miten he voisivat auttaa maahanmuuttajaopiskelijaa oppimaan ammatin vaatimia perustaitoja,kun yhteisen kielen löytäminenkin on vaikeaa. Opettajan työ isojen ryhmien parissa on kiireistä ja maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen  tai niihin puuttuminen,voi tuntua ylimääräiseltä työltä kaiken keskellä.  Oppilaitoksemme  käytännöt ovat vieläkin varsin epävarmoja ja puutteellisiakin koskien juuri maahanmuuttajien opintoja.Halusin tämän kirjoituksen yhteydessä pohtia ja etsiä joitain konkreettisia apukeinoja ja ohjeita maahanmuuttajien parissa työskenteleville opettajille.  Haastattelin oppilaitoksemme  äidinkielen opettajaa, Ulla Tiitua, joka  antaa suomi toisena kielenä opetusta koulumme maahanmuuttajille. Ullalla on kokemusta monien eri kansallisuuksien opettamisesta.   Haastattelutilanteessa hänellä oli  oppilaanaan  Senait Wahlroos ,joka on lähtöisin Eritreasta. Senaitin äidinkieli on tigre , hän osaa myös englantia  ja on opiskellut  mm.Keniassa.  Koulussamme hän opiskelee matkailualaa.

Mitä vaikeuksia tai ongelmia olet kohdannut opinnoissasi Suomessa ?

Haastattelu

Suomalaiset suhtautuvat vieraskulttuurisiin opiskelijoihin vähän etäisesti, varsinkin nuoret. He eivät välttämättä suostu vastaamaan, kun kysyn asioita. Erityisesti tytöt haluavat päästä vähemmällä, kun eivät ota asiakseen vastata tai ottaa selvää jostakin asiasta ollakseen avuksi. Vieras kulttuuri tuntuu olevan muurina – ei ole helppoa päästä suomalaisen opiskelijan lähelle – keskusteluyhteyteen. Se motivoisi hyvin, voisin keskustella opiskeluasioista, ja miksei muustakin, toisten opiskelijoiden kanssa. Niin tehdään Afrikassa. Vertaisryhmän jäsenenä haluaisin opiskella ja kuulla asioita toisten opiskelijoiden suulla, monesti yksityiskohdat helpompia ymmärtää opiskelijan selittäminä. Opin nopeasti ja haluan osallistua, olla yhdessä suomalaisten kanssa, oppiminen helpottuu.

Kielitaidon kartuttaminen iso asia. Se on hankalaa, kun ei ole monia kontakteja suomalaisiin. Kun tulin Suomeen, ensimmäinen vuosi oli vaikea. Suomen kieltä opeteltiin peruskurssin verran, sen jälkeen olisi pitänyt ymmärtää ammattiaineiden kieltä, käsitteitä, vaikeita lauserakenteita. Myös kulttuurin oletetaan olevan tuttu, Suomessa pitäisi heti tullessa tietää, miten kaikki toimii: koulu, virastot, aikakäsitys, opintotuet, yhteiskunta. Niin suomalaiset ajattelevat. Eri kulttuureista tulevat pitää perehdyttää Suomen tapoihin ja käytäntöihin kunnolla, käytännössä.

 Mitä positiivista voit kertoa opinnoista ja koulusta?

 Hyvät oppimateriaalit, kaikki valmiina, ilmaisia. Kaikki on helppo saada. Opettajat yrittävät auttaa ja ymmärtää, sovitella ja joustaa. Koulussa on hyvä ruoka, auttaa jaksamaan pitkän päivän. Opettajilla myös paljon diplomaattikykyjä, kun yrittävät saada kaiken luistamaan. Oma motivaatio on hyvä, tykkään opiskelemisesta ja haluan tietää enemmän. Opiskeleminen sinänsä sujuu hyvin, joskus opiskelukaverien nuoruus ja kypsymättömyys häiritsee: aikuisena on huvittavaa ja turhauttavaa kuunnella teinien valitusta ja laiskuutta. Ikä ja elämänkokemus auttavat.

Millaisia tukitoimia tai muuta apua tarvitsisit opinnoissasi?

Materiaalien ymmärtämisessä joskus vaikeuksia (ammattisanasto, pitkät, viralliset virkkeet), vie aikaa lukea. Joskus käynyt niin, että vaikka kuinka lukisin, en vain ymmärrä. Ammattisanastoa ei löydy englannin sanakirjasta, tai jos löytyy, en ymmärrä englanninkielistäkään. Alku oli hankala perustason suomen taidoilla. Opettajan asenne voi joskus olla asiaton: kerran alussa kysyin, että on vaikeaa ymmärtää materiaalia, joten voisiko sen saada tai edes osan, englanniksi. Siitä on vaivaa opettajalle, mutta voisi silti miettiä, miten vastaa: opettaja suuttui ja sanoi, ettei kyseessä ole mikään englannin kurssi ja pitäisihän minun osata ne suomeksi. Opettaja olettaa, että suomen puhuminen ja kielitieto riittävät ammatin opiskelemiseen muiden mukana. Aika paljon saamme monisteita, joista sanotaan, että lue ja opiskele. On helpompaa oppia, jos niitä käydään yhdessä läpi. Teen paljon muistiinpanoja, jotta tiedän, mistä monisteissa puhutaan ja muistan vaikeitakin kohtia. Se on helpompaa.

Selkokieli auttaa, sillä pääsee hyvin alkuun. Asiat voisi opetella vähän kerrallaan. Materiaalit kielitaidon mukaan, hiukan ymmärrystä ja ystävällisyyttä opiskelijaa kohtaan. Silloin on tosi hauskaa ja helppoa opiskella.

Opettaja Ulla Tiitun  pohdintoja:

Ullalla on kokemusta eri kansalaisuuksista lähtöisin olevien maahanmuuttajien opettamisesta ja hänen mielestään meidän suomalaisten pitäisi muistaa, että maahanmuuttajien lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Myös kulttuuritausta vaikuttaa paljon, millaisia odotuksia opiskelijaan kotikulttuurissa kohdistuu, mistä opiskelumotivaatio nousee (vapaaehtoisuudesta vai pakosta), millaisia työntekotapoja ja asenteita opiskelijalla on jne. 

Ulla mainitsee huomanneensa samoja ongelmia, joita Senaitkin mainitsi, eli juuri kielitaidottomuuden ongelma , mikä vaikeuttaa eritoten ammattiaineiden oppimista. Ulla miettii myös sitä, miten oletetaan opiskelijan pärjäävän niin pienellä sanavarastolla vaikeiden ammattiopintojen parissa. Hän muistuttaa, että  maahanmuuttajillakin on luki-, hahmotus- ja muita oppimisvaikeuksia. Opiskelijoiden poissaolot ovat myös ongelma, monet maahanmuuttajat rahoittavat elämäänsä tehdas- ja palvelutyöllä, ja opintojen ja työn yhteensovittaminen on raskasta ja vie aikaa opinnoilta.

Hyvää löytyy hänen mielestään paljonkin; maahanmuuttajat pitävät ammattiaineiden opinnoista, ja suurin osa heistä arvostaa suomalaista opetuksen tasoa, kouluolosuhteita ja opettajia. Maahanmuuttajien opiskelumotivaatio on yleensä hyvä.  Useimmat haluavat oppia ja valmistua ammattiin.

UllaTiitu mietiskelee mahdollisia keinoja, jotka auttaisivat  opettajan arjessa. Hän toteaa, että opettajien tulisi olla kärsivällisiä ja muistaa, että monet maahanmuuttajat ovat urheasti ammattiopissa aivan minimaalisen kielitaidon varassa. Avuksi selkokieli! Ammattiopin antaminen pieninä paloina, selkeästi. Kirjalliset ohjeet. Samoin: lyhyet ohjeet. Alan keskeisten sanojen varmistaminen ja kertaaminen tarpeen.Hän kehottaa opettajia käyttämään kuvia ja paloittelemaan tietoa. Vertaisryhmän kanssa tekeminen olisi hyvä keino ja tietenkin, jos resursseissa on varaa, niin avustaja esim. työsalissa olisi ihanteellinen ratkaisu.

Tutustuin aiheen tiimoilta opetushallituksen tilaamaan selvitykseen, jonka Karoliina Kuisma on tehnyt vuonna 2001.( Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa -Selvitys koulutuksen käytännöistä.)  Vaikka selvityksestä on jo kymmenen vuotta, on todettava, että tulokset olisi voinut siirtää tähän päivään. Uskon, että selvityksen lukeminen voisi auttaa monia ammatillisen koulutuksen opettajia päivittäisessä työssään maahanmuuttajien parissa. Selvityksessä todettiin mm. että maahanmuuttajien ohjaustarpeen syyksi mainitaan heikko kielitaito, jonka vuoksi myös ohjaus on työlääm-pää.

 Opettajien koulutusta maahanmuuttajiin liittyvissä asioissa toivottiin laajennettavan ja parannettavan. Selvityksessä on liitteenä kehittämisehdotuksia, joissa tässä muutama oppilaitostasolle: maahanmuuttajalle opiskelijatutorointi opintojen alussa, maahanmuuttajien opetusjärjestämissuunnitelman laatiminen oppilaitokselle, työssäoppimisen painottaminen ja työvaltaisuuden lisääminen maahanmuuttajien opintoihin.

Lisäksi koejärjestelyjä voidaan muuttaa, oppiaineiden sisältöjä voidaan tenttiä suullisesti tai koeaikoja pidentää. Myös työssäoppimisesta ja sen järjestämisestä kerrotaan selvityksessä kattavasti.

Pohdintoja

Oppilaitoksessamme useilla maahanmuuttajilla on henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Heille pyritään antamaan erityistä tukea ja ohjausta päivittäisissä opinnoissaan. Mahdollisuus pienryhmäopiskeluun on olemassa, ja erityisopetuksen selkokielistä materiaalia voi hyödyntää opiskelussa.

Mielestäni paljonkin olisi vielä tehtävissä. Esimerkiksi ammattiaineiden opettajien ja erityisopetuksen välisen yhteistyön lisääminen.  Ammattiaineiden teoriaosuuksia voitaisiin käydä läpi vaikkapa pienryhmässä selkokielisesti ja ammattisanastoa kerrata. Yhteistyö äidinkielen- ja ammattiopetuksen välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Maahanmuuttajille voisi olla mahdollista koota vaikkapa omaa ammattioppimateriaalia.

Tämä kaikki edellyttää kuitenkin paljon jaksamista, osaamista ja tietenkin resursseja.

Lopuksi, jos mietitään keinoja, joita tässä on jo mainittukin; selkokieli, lyhyet ohjeet, selkeä ääntäminen, johdonmukaisuus opetuksessa, kuvien, kaavioiden ym.käyttäminen, alleviivaamiset, värit, sekä asioiden toisto ja kertaaminen. Kaikki ovat mielestäni melko yksinkertaisia ja helppojakin keinoja, joilla yksittäinen opettaja pystyy vaikkapa juuri maahanmuuttajaopiskelijoita auttamaan. Samalla opetettava asia voi selventyä myös muille opiskelijoille paremmin.

Lähteet:   Kuisma, K. Moniste 18/2001, Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa - selvitys koulutuksen käytännöistä. OPH.

Oppimistehtävä: kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen erityisopettajakoulutus

Suomea on pidetty yhtenä koulutuksen, tutkimuksen ja teknologian johtavista maista. Tämä asema perustuu laadukkaaseen koulutusjärjestelmään, yritysmaailman ja julkisen sektorin panostamiseen toiminnan kehittämisessä.  Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän kehittämisasiakirjassa on todettu, että kuntayhtymän toimintaympäristö muuttuu olennaisesti strategiakauden 2012–2015 aikana. Työelämän kansainvälistyminen näkyy myös koulutuksen arjessa ja toimintatavoissa.  Globaalisaation myötä kulttuurimme monimuotoistuu ja samalla kilpailu osaajista ja tekijöistä kasvaa.

Eurooppalaisella yhteistyöllä parannetaan ammatillisen koulutuksen suorituskykyä ja laatua. Yhteistyöllä lisätään myös koulutuksen vetovoimaisuutta ja ammatillisen koulutuksen vertailtavuutta Euroopassa. Kansainvälisyys on koko organisaation yhteistä toimintaa joka kuuluu kaikille opiskelijoille. Osallistuminen ei voi olla valinnaista ja erikoista.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä on mukana Opimme Euroopassa -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on ollut siirtää Eurooppalaisia hyviä käytänteitä Itä – Suomalaiseen ammatilliseen koulutukseen.  Hankkeen kohderyhmänä on Itä- Suomen ammatillisten oppilaitosten henkilöstö.

Hankkeessa on pohdittu:

• elinikäisten avaintaitojen edistämiseen ammatillisessa koulutuksessa
• kansainvälisen verkostojen – ja toimintamallien hankkiminen
• kansainvälisten parhaiden elinikäisten oppimisen valmiuksien kehittämisen mallit
• eurooppalaisen koulutuksen läpinäkyvyys.

Kansainvälisyyttä  Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä toteutetaan monin eri tavoin. Opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa työssäoppimisjaksoja ulkomailla. Henkilöstöllä on mahdollisuus Cimon, USA-vaihdon, Otsakorpisäätiön ja mm. opetushallituksen tuen turvin liikkuvuusjaksoihin. Oppilaitoksessa tuetaan myös kotikansainvälisyyttä kansainvälisyysviikkojen ja muiden oppilaitostapahtumien kautta . Opiskelijalla on mahdollisuus valita valinnaisina opintoina kansainvälisyysopintoja 10 opintoviikkoa. Lisäksi oppilaitoksessamme vierailee kansainvälisiä vieraita.

Suomesta ulkomaille lähti vuonna 2010 noin 5500 ammatillisen koulutuksen opiskelijaa, joista Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymästä oli noin 300 opiskelijaa. Suosituimpia kohdemaita oli Espanja, Viro, Ruotsi, Saksa ja Ranska.

Esimerkki kansainvälisyystoiminnasta: Opimme Euroopassa hanke

 Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä toteutettiin Opimme Euroopassa hanke ajalla 1.10.2009–31.12.2011, jota koulutuskuntayhtymä myös hallinnoi. Mukana olivat myös Savon, Etelä-Savon, Itä-Savon ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymät. Tarkoituksena oli tuoda eurooppalaisia hyviä käytäntöjä itäsuomalaisen ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi, hankkia eurooppalaista osaamista ja toimintamalleja ammatilliseen koulutukseen, lisätä eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen läpinäkyvyyttä koulutuksen vertailulla sekä tukea EQF:n käyttöönottoa alueellisella tasolla. Kohdemaita olivat Slovenia, Englanti, Tanska, Hollanti, Saksa, Ruotsi, Viro, Italia ja Itävalta.

Hankkeen aikana itäsuomalaisten ammatillisten oppilaitosten henkilöstö perehtyi eurooppalaisiin ratkaisuihin ja toimintamalleihin työssäoppimisen ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen alueella. Elinikäisen oppimisen sisältöihin liittyvät teemat ovat:

• aloitekyky ja yrittäjyys
• yhteiskunnallinen osallistuminen
• terveys, turvallisuus ja toimintakyky
• vuorovaikutus ja yhteistyö

Hankkeen varsinaisina kohderyhminä olivat Itä-Suomen ammatillisen toisen asteen oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä johto. Tärkeänä kohderyhmänä olivat erityisesti uudet opettajat. Välilliseen kohderyhmään kuuluivat ammatillisten oppilaitosten opiskelijat, muu henkilöstö sekä työpaikkojen henkilöstö.

Pohjois-Karjalan ammattipiston Joensuun yksiköstä olivat Itävallassa vierailemassa Leena Hirvonen, Sirpa Partanen ja Jaana Kauppinen. Tutustuimme Etelä-Itävallassa StVeitissä olevaan Höhere Bundeslehranstalt fur wirtschaftliche Berufe -ammatilliseen oppilaitokseen. Koulu vastaa meidän toisen asteen oppilaitosta ja on erikoistunut matkailuun ja kaupan alaan. Siellä on noin 500 opiskelijaa. Opetus koostuu teoriatunneista sekä käytännön töistä. Käytännön tunneilla opiskelijat harjoittelivat ruuanlaittoa ja tarjoilemaan sekä ruuan liekitystä. Viinit olivat erityisessä asemassa koulussa ja niiden ominaisuuksia opetettiin. Toisen erityisaseman veivät juustot, sillä jokaisen tuli tietää mikä juusto käy minkin viinin kanssa.

Koulun kesto jakaantuu kolmeen osaan: 1-vuotinen Business School, kolmevuotinen kollege ja viisivuotinen korkeakoulu. Opiskelijat eivät voi paljon vaikuttaa omaan oppiaineisiinsa, vaan ainoastaan he voivat valita koulutuksen keston sekä viisivuotisessa koulutuksessa haluamansa linjan.

Koulun pääperiaatteen mukaan ihmisten välinen kanssakäyminen on tärkeää. Keskinäistä kunnioitusta, huomioonottamista ja arvostusta opetettiin. Myös hyvät käytöstavat ja ystävällisyys olivat tärkeässä asemassa. Isäntämme koulun puolelta Gunther Prommer kertoikin, että ihmisten luonne St.Veit:ssä tulee sekä Italiasta ja Saksasta, sillä italialainen avoimuus ja vieraanvaraisuus sekä saksalainen täsmällisyys näkyivät koulussa ja koko kaupungissa. 

Maahanmuuttajat, haaste ja rikkaus oppimisympäristöön

Kansainvälisyys lähtee yksilöstä itsestään, yksilön asenteista, kielitaidosta ja tiedoista muista kulttuureista. Suomi on kansainvälinen maa, päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla on eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä. Vaihdamme kulttuurien välisiä tapoja ja opimme toisilta kulttuureilta väistämättä ja samalla olemme mukana luomassa uutta kulttuuria. Kansainvälisyys on noussut uudenlaiseksi kysymykseksi maahanmuuttajien määrien kasvun myötä. Yhteiskuntamme monikulttuurisuus näyttäytyy isona haasteena kasvatusalalla maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrän kasvaessa.

Yksi kuntayhtymämme kansainvälisen toiminnan tavoitteena on monikansallisen ja kansainvälistyvän kulttuurin välittyminen opiskelijoille. Luontevasti tätä edistää maahamme muuttaneet vieraan kulttuurin edustajat. Erityisesti Itä-Suomessa on runsaasti Venäjältä muuttaneita lapsia ja nuoria tai heillä on toinen vanhempi venäläinen. Opettajalla on merkittävä rooli sekä oppimiseen että suvaitsevaisuuteen kannustajana ja esimerkin antajana.

Kansainvälisyys tarkoittaa sitä, että opiskelijat ja henkilökunta ovat toimijoita, jotka osaavat toimia yhtä luontevasti kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin ympäristössä. Opettajien ammatilliseen identiteettiin kuuluu laajakatseisuus ja suvaitsevaisuus. Opettajan tulisi myös osata antaa opetusta vieraalla kielellä, valmentaa opiskelijoita kansainvälistyvään ja monikulttuuriseen työyhteisöön ja vuorovaikutustilanteisiin. Paikallisesti tulisikin ottaa opetussuunnitelmissa ja – sisällöissä venäläisten opiskelijoiden runsas opiskelijamäärä. Työssäoppimiminen on luonteva tapa tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Venäläiset ammattiin opiskelevat, joilla on myös Suomessa suoritettu ammattitutkinto ja suomen kielen taito, ovat haluttua työvoimaa Itä- Suomessa.

Kam´oon China –verkosto perustuu 1990 –luvulta toimineeseen Kiina –verkostoon ja se on toiminut vuodesta 2007 nykyisellä nimellä. Verkostoon kuuluu Jokilaaksojen, Jyväskylän, Keski-Pohjanmaan, Oulun seudun, Rovaniemen seudun, Omnian ja Raision seudun koulutuskuntayhtymien oppilaitoksia sekä Oy Porvoon kauppaoppilaitos – Borgå handelsläroverk Ab. Verkostoa hallinnoi Jokilaaksojen kky/Ylivieskan ammattiopisto. Verkostolla on neljä yhteistyöoppilaitosta Shanghaissa sekä useita kiinalaisia ja suomalaisia yhteistyöyrityksiä. Toiminnan painopisteinä ovat opiskelijoiden työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen kehittäminen, Kiinan ja Suomen välisen ammattitaitokilpailutoiminnan kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla sekä yhteistyön käynnistäminen Thaimaan kanssa. Hankkeen puitteissa on toteutettu useita opettajavaihtoja ja opiskelijoiden työssäoppimisjaksoja Kiinassa, ja vierailumme aikanakin oli 10 opiskelijaa verkostosta työssäoppimisen jaksolla.

Minulla oli mahdollisuus päästä opintomatkalle vuonna 2011 tutustumaan Shanghain koulutusmaailmaan. Yhteistyökumppanit olivat Shanghai Institute of Health Science ja AiLun päivähoito. Opintomatkani tavoitteena oli tutustua Kiinan hoito- ja koulutuskulttuuriin sekä opiskelijayhteistyöhön.

Erityisopetuksen tiimoilta tutustuin sairaanhoitajaopiskelijoiden matematiikan opetukseen Shanghai Institute of Health Science opistossa. Oli hyvin mielenkiintoisaa huomata, että opettaja käytti tunneilla paljon erilaisia apuvälineitä havainnollistamaan laskujen oppimista. Heillä oli käytössä vanhat kunnon helmitaululaskimet, ”punnusvaaka”, erilaisia mittatikkuja ja mittoja sekä erilaisia materiaaleja. Opettajan haastattelussa tuli esille, että opiskelijat saavat valita oppimista tukevaa materiaalia mielensä mukaisesti. Opiskelijat, joilla on hankaluuksia oppia jotain asiaa esimerkiksi laskennassa, saavat ”tutor-opiskelijan” eli ”apuopettajan” tukijaksi.

 Shanghai Institute of Health Science

Shanghai Institute on Health ScienceShanghai Instituutin kampusalue on toiminut vuodesta 2006 ja siellä järjestetään sairaanhoidon eri erikoistumisalojen kuten hammas-, laboratorio-, optiikka- ja lääkealojen koulutusta. Opiskelijoita on yli 4000. Laajalla kampuksella on opetus- ja kansainvälisen toiminnan tilat, opiskelija-asuntolat sekä monipuoliset liikuntatilat. Opetustilat olivat moderneja ja hyvin varusteltuja mm. simulaatio-opetuksen laitteistoja. Opetushenkilöstöön kuuluu lähes 140 kokoaikaista opettajaa, joista n. 60 toimii professorinnimikkeellä, ja lisäksi opetukseen osallistuu runsaasti asiantuntijoita ja eri yrityksien ammattilaisia osa-aikaisina opettajina.Kansainvälinen toiminta on laajaa; kv-projekteja oli meneillään 26 ja pitkäaikaisia vaihto-opettajia 22 Yhdysvalloista, Britanniasta, Australiasta, Kanadasta ja Japanista. Lisäksi on opettajavaihtoja Suomen, Hollannin, Norjan, Itävallan ja Uuden-Seelannin kanssa. Kv- toimintojen talossa oli lukuisia valokuvia todentamassa myös alan suomalaisopettajien vaihdosta.Opettajien yhteistyötä välillä Kiina-Suomi

Oma ennakkokäsitykseni Kiinan kaltaisen keskusjohtoisen maan koulujärjestelmästä oli huomattavasti jäykempi, muodollisempi ja byrokraattisempi, kuin mitä käytännössä sain havaita. Tarkemmin ajatellen oppilaskeskeisyydelle on kuitenkin löydettävissä ymmärrettäviä selityksiä. Maassa jo pitkään harjoitettu yhden lapsen politiikka on nostanut lasten/nuorten arvostusta ja merkitystä perheissä, mutta varmasti myös koko yhteiskunnassa. Maan menestystekijäksi on nostettu osaaminen, jonka varaan rakennetaan kehittämällä peruskoulujärjestelmää oppilaslähtöisesti ja ottamalla avoimesti ja rohkeasti mallia muualta.

Kiinan koulumaailmasta sain enemmän tietoa haastattelemalla erästä opiskelijaa, joka kertoi esimerkiksi miten koulupukujen käyttö on muuttunut useassa koulussa vapaaehtoiseksi. Lisäksi hän kertoi kiinalalaisen koulun kestän 12 vuotta, ja se jakaantuu viisi- tai kuusivuotiseen alakouluun, kolmevuotiseen yläkouluun ja kolmevuotiseen lukioon tai ammattikouluun. Ensimmäiset yhdeksän vuotta ovat pakollisia.

Shanghain alueen yhtenäinen koulujärjestelmä koostui seuraavasti:

(Nursery: alle 3 vuotiaille, yli 50 % lapsista osallistuu)

• Kindergarten: kesto 3 vuotta, yli 90 % lapsista osallistuu – maksullinen

• Primary school: kesto 5 vuotta:  pakollinen – maksuton

• Junior secondary school: kesto 4 vuotta: pakollinen – maksuton

• Senior secondary school: kesto 3 vuotta, yli 97 % lapsista osallistuu

– Ammatillisen koulutuksen linja 40 % ikäluokasta, maksuton

– Yleissivistävän koulutuksen linja 60 % ikäluokasta, maksullinen

Opiskelijoita valmistumassa sairaanhoitajiksi

 Shanghai Institute of Health Sciencen opettaja tiedusteli minulta Suomen menestystä PISA-testeissä. Heille Shanghain uusin hieno PISA-tulos antoi koulujärjestelmälle itseluottamusta. Opettaja kertoi, että seuraava PISA-testi tulee sisältämään ongelmanratkaisutehtäviä: tunnista, ymmärrä, analysoi, ratkaise. Tässä on haastetta Shanghain kouluille. Kiinalaiset ovat enneminkin tottuneet opiskelemaan ulkoa. Erityisesti kaavioiden ja kuvien lukeminen (discontinuous text) on kiinalaisille vaikeaa. Nyt pitäisi oppia tutkivasti (inquiry-based learning). Kiinalaisen koulutuksen uusi tavoite onkin varsin samanlainen kuin Suomessakin: opettaa oppilaat löytämään ongelmia ja ratkaisemaan niitä. Verkostoituminen, yhteistyö, tiimityö, tekemällä oppiminen ovat myös uusia opittavia taitoja.

Erilaisia opetusmuotoja kokeilussa Shanghai Institute of Health Science

Vuonna 2011 oli alkamassa kolmas opetussuunnitelman uudistussykli. Se perustuu edellisen syklin kaksivuotisen arviointitutkimuksen tuloksiin. Shanghain kunnanhallitus on luvannut panostaa koulutukseen vuonna 2012 neljä prosenttia BKT:stä, ja aluehallitukset lupasivat koulutukseen 15 % budjetistaan.

AILUN PÄIVÄKOTI

Ms AiLu Yang omistaa Kiinassa lähes parikymmentä päiväkotia ja muutaman taidekoulun. Kiinalainen päiväkotikulttuuri eroaa meidän suomalaisesta kulttuurista lähinnä sääntöjen puolelta. Kiinassa lapsilla on hyvin tiukka kuri ja esimerkiksi vapaaseen leikkiin aikaa annetaan päiväkodissa 15-30 minuuttia päivässä. Muuten päiväkodin päiväjärjestys on hyvin tiukka.

Minulla oli mahdollisuus tutustua AiLun kahteen taide- ja musiikkipainotteiseen päiväkotiin. Päiväkodeissa oli tarjolla monipuolisia vaihtoehtoja lapsille esimerkiksi oma musiikkiryhmä, englanninkielinen ryhmä, taidepiiri, esiintyvä lauluryhmä. Päivän aikana lapset osallistuivat oman ryhmänsä toiminnan lisäksi jokapäiväisten asioiden harjoittamiseen kuten esimerkiksi puikoilla syönnin harjoitteluun.

Opintomatkallani oli mukana myös meidän ammattiopistomme media-assistentti, joka kuvasi erään AiLu päiväkodin päivänkulkua. Olen sen liittänyt linkiksi tähän.

http://www.youtube.com/watch?v=iN3Xkh8MZFc

Kiinalaisia lapsiaKiinalaista vaippakulttuuriaSuurin osa tapaamistani lapsista oli hyvin kiinnostunut minun vaaleudestani ja osa kokeili hiuksiani ja naureskeli puheelleni. Ailun päiväkodeissa oli myös englannin kielisiä ryhmiä, joten pääsin myös keskustelemaan osan kanssa ihan ymmärrettävästi. Tietysti elekielellä pääsin ryhmien toimintaan aika äkkiä mukaan.SHANGHAI KAUPUNKINAShanghai 上海 (suomeksi: meren yllä). Väkiluku kaupungissa 23 019 148 (vuosi 2010).Arkikielessä paikalliset käyttävät Shanghain murretta, joka on yksi wu-kiinan murteista; virallinen kieli on mandariini. Paikallinen murre ei ole ymmärrettävissä kumpaakaan suuntaan mandariinin kanssa. Murre on erottamaton osa shanghailaista identiteettiä, mutta lähes kaikki alle 50-vuotiaat shanghailaiset puhuvat myös mandariinia sujuvasti. Yleisimmät kouluissa opetetut vieraat kielet ovat englanti ja japani.Huangpu-joen varrella kohoavat pilvenpiirtäjät lyövät ensi kertaa Shanghaissa vierailevan ällikällä. Shanghai onkin Kiinan kosmopoliitti, aidosti kansainvälinen kaupunki, jonka värikäs historia, nopeatempoinen elämänrytmi ja tiuhaan vaihtuvat asukkaat pitävät kaupungin alituisessa muutoksessa. Liike-elämän lisäksi Shanghain alueella toimii Kiinan parhaimmistoon kuuluvia yliopistoja: Nanjingin yliopisto Jiangsun provinssissa, Shanghai Jiao Tong – yliopisto, Fudan ja Tongi – yliopistot Shanghaissa sekä Zhejiangin yliopisto Hangzhoun kaupungissa.Shanghai ja sen lähialueet ovat pitkään olleet suomalaisten Kiinassa toimivien yritysten tärkein sijoittumiskohde erityisesti valmistavalle teollisuudelle. Kiina ja sen lähialueet muodostavat suuren markkina-alueen konepajateollisuudelle (Kone Oy, Wärtsilä Oy, Metso Oy, ABB Oy jne.), minkä takia mm. näillä yrityksillä on täällä valmistukseen ja huoltopalveluihin liittyviä yksiköitä. Myös metsäteollisuus (Stora Enso, UPM Kymmene) on tehnyt alueelle suuria investointeja.Tutustuin opintomatkallani myös rahan arvostamiseen. Shanghain kaupungin noin neljän miljoonan kelluvan työläisen joukko ansaitsee 50-90 euroa kuukaudessa ja työskentelee 14 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. 300 euron kuukausipalkkaa pidetään erinomaisena. Katukioskista saa illallisen 50 sentillä, kun huippuravintolan illalliseen saa helposti uppoamaan rakennustyöläisen kuukausipalkan. Eriarvoisuus on mittavaa, shanghailaisten elintaso on lukujen mukaan Kiinan korkein. Isot kauppakeskukset vetivät puoleensa turisteja ja menokin oli sen tasoista, että oikein hirvitti yksin liikkua väen paljoudessa.Tällä menopelillä matka taittui Shanghain kylässä (Katja peränpitäjänä)

Shanghain tunnetuin maanmerkki on upea joenrantabulevardi Bund. Vuosisadan alun eurooppalainen arkkitehtuuri vie menneisyyteen, aikaan jolloin Shanghaita kutsuttiin Aasian Pariisiksi. Bundin vastarannalla kohoaa Shanghain maanmerkki, Oriental Pearl TV Tower, maailman kolmanneksi korkein rakennus, jonka vaaleanpunaiset pyörylät kuvaavat helmiä. Shanghai levittyy silmien eteen 468 metrin korkeudesta. Illan hämärtyessä nousin jokilaivaan, jonka kyydissä pystyin aistimaan nimensä veroiset Shanghain valot.

Haastattelu liittyy erityisopettajakoulutuksessa olevaan kansainvälisyystehtävään. Videon tekijät Anna Pennanen ja Markku Silvennoinen ovat erityisopettajaopiskelijoita.

Haastattelun yhtenä tarkoituksena on selvittää, miten maahanmuuttajaopiskelijan opinnot sujuvat toisella asteella. Lisäksi tahdomme tietää, mitä maahanmuuttaja ajattelee suomalaisesta koulutuspolustaan, sen haasteista sekä omista haaveistaan. Haastattelimme Etelä-Intiassa syntynyttä Sunitha Edeä 5.10.2011 hänen itsenäisen opiskelun päivänään Koulutuskeskus Sedun sosiaali- ja terveysalan yksikössä Seinäjoella. Haasteltavamme on 33-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka opiskelee Sedussa englanninkielisessä lähihoitajakoulutuksessa toista vuotta ja aloitti syksyllä 2011 sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelman.

Sunitha on syntynyt Etelä-Intiassa, Vijayawadan kylässä 5.6.1978. Hän muutti Suomeen ja Seinäjoelle miehensä ja neljän lapsensa kanssa 3.5.2005. Myöhemmin eron jälkeen Sunitha matkusti takaisin Intiaan neljän lapsen ja kahden matkalaukun kanssa. Tie toi takaisin Suomeen lasten parempien koulutusmahdollisuuksien takia sekä halusta pitää lapset yhteydessä isäänsä.

Sunithan perheeseen kuuluu tällä hetkellä kuusi omaa lasta, joista kaksi nuorinta asuu äitinsä kanssa. Sunithan oma äidinkieli on telugu, jota hän puhuu kotona lapsiensa kanssa. Hän taitaa myös hindin kielen sekä käyttää opiskelukielenä englantia ja suomea. Sunitha puhuu ja ymmärtää erittäin hyvin suomea. Hän kertoo, että auttaa, kun ajattelee ja keskustelee suomeksi.

– Ei ole vika, että ajattelee suomeksi.

Koulu- ja kulttuurieroja

Intiassa on maksettava kaikesta, kun käy koulua. Mikään ei ole ilmaista. Haastattelun aikana tämä luonteeltaan avoin ja valoisa nainen korostaa monta kertaa, miten Suomessa koulutus on mahdollisuus.

– Täytyy käyttää mahdollisuuksia ja kehittää enemmän itseään.

Hänen on vaikea ymmärtää suomalaista kulttuuria ja yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia, joita suomalaiset opiskelijat eivät välttämättä kaikki kunnioita tai koe samanlaisena mahdollisuutena kuin hän.

– Opiskelu on työ, joka vie eteenpäin.

Sydämen asioita

– Siellä missä lapset, siellä koti, Sunitha vastaa kysymykseen, minkä maan hän kokee kotimaakseen.

Suomeen muutettuaan Sunitha oli pitkään kotona ja äitiyslomalla ja teki samalla töitä kaupassa. Hän mietti usein sitä, voisiko tämä olla hänen koko elämänsä.

– Tämä ei ole minun paikka ja minulla ei ole täydellinen olo, hän kertoo tuolloin ajatelleensa.

Sunithan sydäntä lähellä ovat aina olleet lapset. Hän aloitti 16-vuotiaana työt lastenkodissa omassa kotimaassaan. Silloin hän oivalsi, että hän halusi työskennellä lasten ja nuorten kanssa tulevaisuudessa. Työ kaupassa ei antanut täyttymystä, vaan mielessä pyörivät hyvät kokemukset lastenkodin johtajana olemisesta.

Sunithalla on ollut neljä tavoitetta Suomessa: kieliopiskelut, autokoulu, oma asunto ja oman ammatin opiskelu. Muut ovat toteutuneet lyhyessä ajassa Suomessa, vain opiskelut ovat vielä kesken. Hän uskoo vielä auttavansa kotimaassaan juuri lastenkodin tyyppistä hoitolaitosta.

Oma opinpolku

Sunitha on käynyt koulua omassa kylässään Vijayawadassa kolme vuotta ja sen jälkeen hän siirtyi neljän kilometrin päähän kouluun Issionomiin kuudeksi vuodeksi. Hän aloitti englannin opiskelun viidennellä luokalla. Koulumatkat kuljetaan edelleen kävellen.

Suomessa Sunitha kuuli tutultaan Seinäjoen sosiaali- ja terveysalan opintojen ohjaajan nimen ja soitti tälle kyselläkseen eri opiskelumahdollisuuksista. Sunithan oli aluksi vaikea ymmärtää, mitä opiskelu on, mitä eri oppiaineita koulussa on ja miten kouluun haetaan. Opo onneksi auttoi. Sunitha haki tammikuussa 2009 englanninkieliseen lähihoitajakoulutukseen ja maaliskuussa olivat pääsykokeet.

Pääsykoe oli hänen mielestään helppo ja sopi hänelle hyvin. Matematiikan testit tuntuivat helpoilta, mutta psykologin haastattelussa oli vaikea vastata suomen kielellä kysymyksiin.

– Lääkelaskut eivät menneet hyvin.

Yksilöhaastatteluun hän oli tyytyväinen. Siinä hän sai kertoa itse tavoitteistaan, elämästään ja tuoda vahvuuttaan esille lasten kanssa. Pääsykoetulokset kolahtivat postilaatikkoon kesäkuussa 2009. Ovet aukenivat ja Sunithan opinnot alkoivat saman vuoden elokuussa.

Positiivisella asenteella pärjää

Ihmeellistä kyllä, Sunitha ei ole halunnut mitään tukea opiskeluunsa. Hän ei edes ajatellut tai etsinyt tukea. Hän kertoo aluksi lukeneensa sanan tai tekstin 10 kertaa, ja näin hän alkoi ymmärtää lukemansa.  Aluksi sanat eivät jääneet päähän ja hän pelkäsi, ettei opi mitään.

– Jos on oikea asenne ja positiivinen ajattelutapa, apua saa aina.

– Myös ystävät ovat tärkeä apu elämässä ja opiskelussa.

Osa tunneista oli suomeksi, mutta suurin osa englanniksi. Sanavarasto on laajentunut opiskelun myötä, etenkin lähihoitajan työssä tarvittava ammattisanasto. Muun muassa sana varhaiskasvatus oli vaikea ymmärtää ja hänen täytyi eritellä sanat ja sitä kautta avata itselleen sanan merkitys. Sunitha on käyttänyt nettisanakirjaa apuna opiskelussa.

Hän kävi aluksi aikuiskoulutuskeskuksessa suomen kielen tunneilla kaksi kertaa viikossa. Tämä opiskelumuoto ei sopinut hänelle. Sanat selvisivät aluksi käytännön kautta, ei kirjan avulla.  Näkemisen ja kuulemisen yhdistäminen sekä käytännön tilanteet ovat auttaneet ymmärtämään sanojen merkitystä. Esimerkiksi hän ei pitänyt moodle-oppimisympäristöstä fysiikan ja kemian tunneilla vaan halusi tulla kouluun tunneille opiskelemaan. Sunitha on hyvin tyytyväinen koulutukseensa eikä muuttaisi siinä mitään.

Monipuolista työssäoppimista

Työssäoppimisjaksot ovat olleet opettavia ja haastavia. Ne ovat tuoneet opiskeluun kansainvälisyyttä ja mahdollisuuden käydä kotimaassa. Sunitha suoritti ensimmäisen kasvun tukemisen ja ohjauksen työssäoppimisjakson Intiassa, Chennain kaupungin sairaalan lastenosastolla. Koulu järjesti työssäoppimispaikan, matkat ja asumisen. Työssäoppimisaika oli neljä viikkoa, joten hänelle jäi aluksi aikaa viikko olla kotona Vijayawadassa.

Pian Suomeen tulonsa jälkeen hän piti koko koululle esitelmän työssäoppimisjaksostaan. Opetuspisteensä avoimien ovien päivänä Sunitha tarjosi intialaista teetä, kertoi Intiasta, kulttuurista, työssäoppimisjaksosta ja opiskelun eri vaiheista Suomessa.

Seuraavat työssäoppimisjaksot hän tekee Suomessa Seinäjoella Eskoon keskuslaitoksessa ja Ilmajoella kotipalvelussa. Suunnitelmat jatkuvat Irlantiin, jonne hän matkaa huhtikuussa 2012.

Tavoitteita

Sunitha korostaa, miten tärkeää on hoitaa itseään, että jaksaa opiskella, hoitaa kodin ja lapset. Hänellä on selvä ohjelmarunko kotona, mikä luo turvallisuutta. Viikonloput hän viettää lastensa kanssa, hoitaa kodin ja kauppa-asiat.

Sunitha kertoo vielä, että hänen tavoitteensa on saada lähihoitajan paperit ja tätä kautta saada ammatti ja työpaikka.

– Tärkeää on INTO ja kun on opiskellut lisää, on saanut uutta tietoa, hän korostaa.

Into on pysynyt ja hän haluaa jatkaa opiskelua. Sunithalla on selvät jatkosuunnitelmat lähihoitajaopintojen jälkeen. Hakemuspaperit lähtevät Ilmajoelle valmennuskurssille lääketieteellisiä opintoja varten. Ja sitten laitetaan hakemuspaperit alan koulutukseen Tampereelle tai Helsinkiin.

Sunithan unelma on valmistua lääkäriksi ja tehdä työtä Suomessa. Oman kotimaan ja kylän kehittäminen on lähellä sydäntä tulevaisuudessa. Esille tuli myös sponsoreiden kautta etätyön mahdollisuus: tehdä työtä sekä Suomessa että Intiassa.

Yhteenveto

Sunithan haastattelun perusteella pohdimme seuraavia asioita:

• motivaation ja asenteen merkitystä. Opiskelijalla opiskelumotivaatiolla ja asenteella on suuri merkitys. Halu oppia ja integroitua uuteen kulttuuriin ja yhteiskunnan tapoihin. Opiskelijan rohkeus tarttua uusiin asioihin, elämänmyönteisyys ja suuntautuneisuus eteenpäin. Koulutuksen näkeminen mahdollisuutena, itsensä kehittämisenä eikä itsestäänselvyytenä, välttämättömänä pahana.
• elämän arvojen ja kulttuurieron merkitystä. Elämän arvot, kunnioitus vanhempia, auktoriteetteja ja elämää kohtaan ovat paikoin erilaiset, jos peilataan niitä suomalaiseen kulttuuriin. Sunitha selvästi haluaa vaalia arvojaan omassa elämässään. Ne antavat hänelle valtavasti voimaa ja jaksamista. Huomioimme hänen kanssaan keskustellessamme, miten kulttuurilliset erot korostuivat monessa asiassa.
• perheen ja ystävien merkitystä. Ystävien kautta opiskelijan on helpompi integroitua uuteen kotimaahansa ja kulttuuriin ja pitää samalla kiinni omista juuristaan. Sosiaalisten suhteiden kautta saatu kielen oppiminen on rikkaus: kieltä oppii sitä käyttämällä.
• opiskelijaryhmän, koulun ja opettajien merkitystä. Mietimme tässä tukitoimien tarpeellisuutta. Mutta opiskelijan asenne ja hyvät arvosanat toivat eteen tilanteen, että tukitoimia ei tarvittu. Niistä kyllä kerrottiin ja niitä tarjottiin, mutta Sunitha ei halunnut tukitoimia. Hän halusi pärjätä ”omillaan”. Englanninkielinen opetus koko ryhmän kohdalla helpotti opiskelijoiden ryhmäytymistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Suurin osa opettajista käytti opetuksessaan englanninkielisiä kirjoja ja englannin kieltä joko kokonaan tai osaksi. Sosiaali- ja terveysalalla on muissakin ryhmissä opiskelijoita eri kulttuureista eli ennakkoasenteita ei tullut esille.

Kehittämishankeraportin tiivistelmä

Kehittämistyöni tarkoituksena oli selvitellä käytöshäiriöiden tematiikkaa. Kirjallisuuteen perehtymisen tavoitteena oli löytää aineksia ymmärtää nuorten oirehtivaa käyttäytymistä. Teoriakehittelyn pyrkimyksenä oli myös löytää Peräpohjolan Opiston pajatoiminnalle laaja-alainen tietopuolinen viitekehys, jonka avulla käytännön ohjaustoiminta saisi uusia ulottuvuuksia käytöshäiriöisten kohtaamisen näkökulmasta. Yhtenä päämääränäni oli selvitellä, millaiset pedagogiset metodit ovat rationaalisia käytöshäiriöisten nuorten oppimisessa? Kehittämistyöni empiirisen osion tavoitteena oli osallistaa koko työyhteisö em. tutkimuskysymysten tarkasteluun. Pari tuntia kestäneessä koulutustilaisuudessa yritin esitellä aihealuettani mahdollisimman konkreettisesti ja kansantajuisesti, koska kohderyhmänä eivät olleet pelkästään opettajat vaan kaikki muutkin tiimit. Ajatuksenani oli jakaa tietoa ja kokemuksia kohderyhmälle sekä osallistaa heitä aiheen ympärille vuorovaikutuksellisin keinoin.

Tutkimuksellisesti yritin konstruoida kokonaisuuteen sekä teoreettista viitekehystä että empiiristä osiota. Tavoitteenani oli saada teoria ja empiria kytkettyä jollakin tasolla toisiinsa. Empiria koostui työssäni omista havainnoistani ja kokemuksistani erityisopettajana sekä yhteisöllisestä koulutustilaisuudesta Peräpohjolan Opistolla. Kokemusperäisten ainesten avulla yritin myös rajata varsin massiivista tietopuolista ainesmäärää. Tutkimustulokset täyttyivät henkilökohtaisen tavoitteen asettelun näkökulmasta eli teoreettinen perehtyneisyys toteutui haluamallani tavalla. Löysin taustaselvittelyjen kautta myös uudenlaista ajattelua ja toimintamallia oirehtivan nuoren kohtaamiseen, jota voi soveltaa ja kokeilla pajatoiminnassa. Esimerkiksi emootioihin liittyviä ideoita (dialogi, harjoitteet). Tietopuolinen selvittely myös vahvisti jo toteutuneita käytänteitä ohjaustilanteissa. Lisäksi yhteistyötason prosessointi organisaatiotasolla edistyi koulutustilaisuuden pitämisen jälkeen. Kehittämishanke-esittelyn myötävaikutuksella olen käynyt monia kahvipöytäkeskusteluita käytöshäiriöistä useiden eri tiimin jäsenten kanssa. Näiltä osin tutkimustulokset myös täyttyivät. Laaja-alainen osallisuustavoite koulutustilaisuudessa ei toteutunut haluamallani tavalla, vaikkakin sain jonkin verran työyhteisön jäseniä mukaan. Toisaalta epäviralliset kohtaamiset dialogeineen paikkasivat osin tätä epäkohtaa.

Kehittämistyöni tarkoituksena oli selkeennyttää sekä itselle että muille käytöshäiriöihin liittyvää problematiikkaa. Oman perehtymisen ja työyhteisön esittelyn sekä pajatoiminnan välinen kombinaatio oli varsin monimutkikas kokonaisuus rajattavaksi. Kriittisin kohta on teoreettisen viitekehyksen laajuus suhteessa näihin suppeampiin empiirisiin aineistoihin, vaikka yrittäisinkin sitä deduktiivisesti argumentoida. Joka tapauksessa työ antoi itselleni runsaasti ajatuksellisia välineitä kehittää erityisopetusta Peräpohjolan Opistolla. Koulutustilaisuudesta saamani palautteen mukaan esitys selkeytti kohderyhmän ymmärrystä käsitellystä aiheesta. Tavoitteet saavutin näiltä osin. Teorian ja empirian kytkemisessä en onnistunut haluamallani tavalla. Kirjallinen katsaus ja empiirinen toiminta olivat hieman irrallisia, vaikka yhtymäkohtia löytyikin. Mitä tekisin toisin? Pitäisin ensin koulutustilaisuuden ja lähtisin syventämään siellä nousseita asioita kirjallisuuden avulla.

Osallistuin EAIE (European Association for International Education http://www.eaie.org/)  konferenssiin, joka pidettiin Kööpenhaminassa 12-16.9.2011. Konferenssi pidetään kerran vuodessa jossakin eurooppalaisessa suurkaupungissa. Tällä kertaa konferenssiin osallistui 4200 kansainvälisyys –toimijaa 87 eri maasta ja itse osallistuin konferenssiin nyt kolmatta kertaa.

Konferenssin tavoitteena oli olla alusta, jossa osallistujat voivat jakaa ajatuksia teemoilla ‘Cooperate, Innovate, Participate’. Erilaisten yhteisöjen ja akateemisen maailman yhteistyö on tärkeä innovaatioprosessien alusta. Yliopistot, jotka tuottavat kehittäjiä, ovat avainasemassa tulevaisuuden muokkaamisessa. Opiskelijoita tulee rohkaista opiskelemisen lisäksi itsenäiseen ajatteluun ja vaihtoehtoisiin toimintoihin. Moninaisuus synnyttää tietoa! Diversity creates knowledge! Cooperation across borders shapes strong academic profiles, which is why international and national synergies are in focus as we cooperate, innovate, participate! Omina tavoitteinani oli tavata partneriyliopistojen edustajia, vierailla Fröbelseminarietissa Kööpenhaminassa sekä kartoittaa mahdollisia uusia partnereita, varsinkin terveysalalle Diakiin. Halusin lisäksi kuunnella joitakin mielenkiintoisia luentoja konferenssin aikana.

Osallistuin Study Visit –vierailulle Kööpenhaminalaiseen Metropol ammattikorkeakouluun. Meille kerrottiin tanskalaisesta korkeakoulutuksesta ja erityisesti Metropol amk:n koulutusohjelmista. Koulutus on ollut varsinkin aiemmin hyvin käytännönläheistä, mutta tavoitteena on kehittää koulutuksia teoreettisimmiksi tulevaisuudessa. Opettajia kannustetaan kouluttautumaan tohtoreiksi ja valtakunnalliset opetussuunnitelmat on otettu käyttöön.    

Session 1.01 Your education has no limits – develop your future: increasing active participation of students with disabilities.

Keskiviikko klo 14.00–16.00, huone 16.

Luennolla kerrottiin ONCE ja REPSOL –järjestöjen projektista ‘Your education has no limits – develop your future’. Projektin tavoitteena on lisätä vammaisten opiskelijoiden määrää espanjalaisissa yliopistoissa.  Luennolla kerrottiin tilastotietoa vammaisten opiskelijoiden määristä espanjalaisissa yliopistoissa sekä kuvattiin niitä menetelmiä, kuten esim. leiritoiminta, joilla pyritään lisäämään vammaisten opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa tietoa ja valmiuksia hakeutua yliopisto-opintoihin. Projektin laajempana tavoitteena on että yhä useammat nuoret ihmiset, joilla on jonkinlainen (fyysinen) vamma, pystyisivät koulutuksen kautta vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa, saavuttamaan autonomian, itseluottamuksen ja itsenäisen elämän sekä todellisen sosiaalisen inkluusion espanjalaisessa yhteiskunnassa.  

Osallistuin luennolle siinä toivossa, että siellä puhuttaisiin vammaisten opiskelijoiden vaihto-opiskeluun liittyvistä asioista. Luennolla käsiteltiin kuitenkin vain vammaisten opiskelijoiden yliopisto-opintoihin hakeutumisen tukemista Espanjassa. Luento oli mielenkiintoinen ja yleissivistävä. Se oli katsaus espanjalaiseen koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntaan. Espanjassa perheyhteisöt on tiiviitä ja vanhemmat keskimääräisesti melkoisen suojelevia, varsinkin vammaisten lastensa suhteen. Projektissa otettiin huomioon myös vanhempien tiedottaminen, koska vanhempien nuorille antama tuki ja kannustus on erityisen tärkeää nuorten hakeutumisessa korkeakouluopintoihin.   

Chair: Sabina Lobato, FUNDACION ONCE, Spain Speaker: Ester Bueno, FUNDACION ONCE, Spain ; Luisa Roldan, Fundacion Repsol, Spain ; Victoria Salvador, FUNDACION REPSOL, Spain

Session 5.03 Virtual challenges: using e-learning as a strategic tool for students with disabilities. Torstai klo 08.30–09.30, huone 16, hyvät käytännöt.

Esityksessä käsiteltiin sitä, kuinka e-learning voisi olla sellainen strateginen valinta, joka lisäisi eurooppalaisten ja pohjois-amerikkalaisten yliopistojen mahdollisuuksia kouluttaa vammaisia opiskelijoita. Association for Higher Education Access & Disability (AHEAD http://www.ahead.org/) on kehittänyt Virtual Study Support Network –verkoston , jonka tavoitteena on kehittää elinikäisen oppimisen taitoja ja lisätä tietoa joustavasta oppimisesta ja erilaisista e-learning mahdollisuuksista. Luennolla kuvattiin erilaisia tietokoneohjelmia, joiden avulla esimerkiksi näkövammainen opiskelija pystyy käyttämään tietokonetta. Design for all- käsitettä avattiin.  www.ahead.org -sivujen kautta saan materiaalia kehittämistehtäväänikin ajatellen.

Lisäksi esityksessä kerrottiin kuinka the American Public University System kohtaa opiskelijat, joilla on erilaisia vammoihinsa liittyviä tarpeita. Yliopisto on täysin online-yliopisto eli kaikki oppiminen tapahtuu verkossa. Siellä opiskelee paljon armeijan sotilaita ja heillä esiintyy jonkin verran esim. post traumaattista stressi oireyhtymää. Yliopiston opettajat kuvasivat ongelmien tunnistamista, opiskelijoiden tukemista opiskelussa ja mahdollisuuksiaan ohjata opiskelijoita kuntouttavan avun piiriin. Luento oli mielenkiintoinen ja jäin itse pohtimaan Diakin aikuisopiskelijoita sekä ns. hankittuja neurologisia ongelmia sekä niiden aiheuttamia oppimisvaikeuksia.  Haluaisin käsitellä näitä asioita lisää omassa kehittämistehtävässäni. 

Chair: Adele Browne, University of Sussex, Speaker: Ann Heelan, AHEAD, Ireland ; Chad Patrizi, American Public University; Bob Barrett, American Public University.

Yhteenvetoa 

 Konferenssi ja luennot olivat hyödyllisiä, koska korkeakoulutuksen esteettömyyttä tutkitaan ja kehitetään korkeakouluissa ja järjestöissä eri puolilla maailmaa sekä  myöskin erilaisissa kansainvälisissä kehittämisverkostoissa. ESOK-hanke on ollut minulle jonkin verran tuttu entuudestaan, joten tiedän että esteettömyyttä kehitetään myös Suomessa. Olen ainoa korkeakoulun opettaja ammatillisessa erityisopettaja –koulutuksessa, joten korkea-asteen näkökulma ei aina ole automaattisesti esillä verkkokeskusteluissa tai lähipäivissä.

Mutta tämä konferenssi selkeytti ajatuksiani kehittämistehtäväni osalta ja sain myös hyviä lähteitä tehtävääni ajatellen.