Monikulttuurisuus osana koulun arkea

Suomalainen yhteiskunta on siirtynyt yksikulttuurisuudesta monikulttuurisuuteen. Globaalin maailman muutokset heijastuvat myös suomalaiseen kouluelämään ja haastavat opettajia. Moni opettaja voi kokea oman ammatillisuutensa olevan vähintäänkin koetuksella. Tähän viittaavat esimerkiksi Talib ja Lipponen (2008) Helsingin Sanomien vieraskynä artikkelissaan todeten, että opettajat eivät välttämättä osaa kohdata monikulttuurisia oppilaita. Artikkelin kirjoittajat perustelevat väitettään mm. sillä, että koulujen käytännöt suosivat yhä monin tavoin suomalaisia oppilaita. Niin ikään opettajan toimintaa ohjaavat usein sellaiset teoriat ja uskomukset, jotka ovat syntyneet jo ennen opettajankoulutusta. Tällöin tiedostamattaan opettaja saattaa pitää omaa kulttuuriaan ainoana oikeana, jolloin muita tyydytään vain sietämään. Monikulttuurisuutta haastaa osaltaan myös se, että edes monikulttuurisuuden käsite ei aina ole itsestään selvästi samalla tavalla ymmärrettävissä.

Mitä monikulttuurisuus on?

Monikulttuurisuuden määritteleminen on haasteellista, koska käsite näyttää muuntuvan ja kehittyvän alituisesti. Perinteiseen monikulttuurisuuden määritelmään liitetään eri kulttuurien tasa-arvoinen rinnakkaiselo, joka syntyy kulttuurien kohtaamisessa ja molemminpuolisessa oppimisessa. Monikulttuurisuus kiinnitetään aina myös yksilön henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan ja elämänhistoriaan, jolloin monikulttuurisuuteen mielletään kuuluvaksi sellaisia osa-alueita kuin mm. minäkuva, maailmankuva, elämänkatsomus, roolit, tunteet ja vuorovaikutus. (ks. moninet.rovala.fi).  Käsitteen rinnalla saatetaan puhua myös moninaisuudesta, monimuotoisuudesta tai kansainvälisyysosaamisesta. (ks. Timonen 2001; moninet.rovala.fi).  Käsitteiden kirjavuudesta huolimatta kaikki rinnakkaiset käsitteet näyttävät kiinnittyvän yhteiseen maaperään. Kaikissa määritelmissä ihmisten välinen tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja aito kohtaaminen ovat läsnä. Vain tämän kaltainen ennakkoluuloton heittäytyminen mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen.

Monikulttuurisuus osana koulun arkea

Monikulttuurisuus on koulussa läsnä monin eri tavoin. Tarkastelukulmia tavataan jäsentää kahtaalle. Toisaalta siten, että monikulttuurisuus ilmentyy eri kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden (toisinaan myös opettajien)   läsnäolon myötä. Tämän katsontakannan näkökulmasta tarkasteltuna elämme todellisuutta, jossa jonkin yksittäisen koulun oppilaiden enemmistö ei puhu suomea äidinkielenään. Tämä ilmiö todentuu erityisesti joissakin pääkaupunkiseudun kouluissa.(ks. Talib ja Lipponen 2008). Toisaalta monikulttuurisuuden läsnäoloa koulussa voidaan tarkastella koulun maailmankuvan, koulutiedon (opetussisällöt) sekä koulun käytänteiden (toimintatavat, perinteet jne.) kautta. (ks. monikulttuurisuus koulussa 2008/05). Tarkastellaan ilmiötä sitten kummasta näkökulmasta tahansa, tutkimukset osoittavat, että arki synnyttää sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Souto (2011) tutki väitöksessään joensuulaisia monikulttuurisia luokkia. Hän nostaa tutkimuksessaan esille aran ja vaietun tosiasian. Koulu saattaa olla hyvin rasistinen ympäristö. Näin mm. siksi, että koulujen opetussuunnitelmat eivät käsittele rasismin teemoja juuri lainkaan, kysymykset nuorten ryhmädynamiikasta, arkisesta syrjinnästä tai nuorten valmiuksista kohdata monikulttuuristuvaa arkea jäävät vähäiselle huomiolle koulun keskittyessä opetuksellisiin kysymyksiin. ”Maassa maan tavalla” periaatteeseen vetoaminen saattaa tukahduttaa keskustelua kulttuurisesti joustavista pelisäännöistä. Maahanmuuttajanuorten kokemusta leimasi ulkopuolisuuden tunne, toisaalta olemassa olevat käytännöt eivät vahvistaneet kouluyhteisön mahdollisuutta oppia maahanmuuttajanuorten elämänkokemuksista ja vähemmistöasemasta kumpuavasta tiedosta.

Opettajan näkökulmasta koulun arkea koettelevat monenlaiset muutokset. Aikaisempaa heterogeenisemmat ja samalla suuremmat opetusryhmät haastavat. Miten ottaa samanaikaisesti huomioon eri kieli– ja kulttuuriryhmiin kuuluvat oppilaat? Miten ottaa huomioon oppilaiden sukupuoli, uskonto, seksuaalinen orientaatio tai etninen ja sosiaalinen tausta? Koulun toiminnan periaatteita pohdittaessa (ks. esim. monikulttuurisuus koulussa 2008/05) on korostettu myös sitä, että opettajilla tulee olla uskallusta puhua oppilaiden ja itsensä puolesta. Liian suuret ja vaikeat inkluusioryhmät tai avustajien ja tukihenkilöiden puute vaarantavat koulutyöskentelyä. Opettajat eivät saa olla liian kilttejä ja itseään syyllistäviä näissä vaikeissa ja haastavissa tilanteissa. Tätä samaa ajatusta tukevat myös Talib ja Lipponen (2008) todetessaan, että mikäli opettaja kokee oman työnsä epätyydyttäväksi alati kasvavien paineiden alla, saattaa epävarmuus lisääntyä suhteessa kasvatustavoitteisiin. Tällöin ei ole poissuljettua se, että opettaja alkaa vältellä oppilaitaan, heidän vanhempiaan sekä työtovereitaan.

Novitsky (2013) tarkastelee kouluun kotoutumisen haasteita maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten näkökulmasta. Esimerkiksi erilainen opintohistoria, koulukulttuuri, leikkikulttuuri, huumori, nuorisokulttuuri asettavat tulijan tilanteeseen, jossa kiinnittymistä uuteen, usein täysin erilaiseen kouluun jo lähtökohtaisesti koetellaan. Miten nämä monesta suunnasta tulevat haasteet voidaan ratkaista ja tätä kautta esiin nostaa kaikki se rikkaus, jonka monikulttuurisuus voi mukanaan tuoda? Niksilistaa tuskin on tarjolla, pikemminkin kysymyksessä on yhteinen, usein pitkäkestoinen prosessi, johon kaikkien osapuolten toivotaan osallistuvan.

Timonen (2011) nostaa väitöksessään esille prosessin ydinajatuksen eli toimijuuden käsitteen. Tällä hän tarkoittaa oppijan kykyä toimia moninaisessa ja muuttuvassa maailmassa. Toimijuuteen kytkeytyy kyky ajatella itsenäisesti ja vastuullisesti, kyky tehdä valintoja, jotka ovat perusteltuja oppijalle itselleen sekä ympäröivälle yhteisölle. Toimijuuden perustana on kulttuurienvälinen oppiminen. Tämä puolestaan ohjaa kykyyn kohdata toinen silloinkin, kun tämä on vieras ja erilainen. Kohtaamisen taito edellyttää ymmärrystä siitä, mitä monikulttuurisuus, erilaisuus ja toiseus ovat. Kohtaamisen taidolla voidaan omalta osaltaan ehkäistä äärimmäisiä tekoja. Taito helpottaa myös sopeutumista monikulttuuristuvaan työelämään ja yhteiskuntaan. Kohtaamisen taito on kuitenkin haasteellista saavuttaa, niin ikään toimijaksi kasvaminen nähdään pitkänä, jopa elinikäisenä prosessina. Timonen (2011) peräänkuuluttaa yhteisen ymmärryksen muodostumista kulttuurienvälisen (myös monikulttuurisen) kasvatuksen tavoitteista. Tavoitteiden täyttämiseen tulee sitoutua koko yhteisön voimalla. Opettajan tehtävänä on tukea oppijan kasvamista toimijaksi. Tähän pitkäkestoiseen prosessiin hän puolestaan tarvitsee oman työyhteisönsä tuen. Talib ja Lipponen (2008) kiteyttävät asian ytimen osuvasti todetessaan, että vain omaan osaamiseensa luottava opettaja pystyy näkemään asioita oppilaan näkökulmasta – mitkä valmiudet oppilaalla on ja mistä lähtökohdista hän tulee. Muuttuvassa maailmassa tarvitsemme oman osaamisemme lisäksi yhä enemmän yhteistä sitoutumista ja yhdessä tekemistä yksin puurtamisen sijaan. Tästä lähtökohdasta alkaa systemaattinen työ, joka antaa opettajalle riittäviä eväitä tukea oppijan tietä toimijaksi. Toimijaksi kasvaminen alkaa kyvystä kohdata erilaisia ihmisiä.

Lähteet

Monikulttuurisuus koulussa.www.multikult.files.wordpress.com/2008/05. Luettu 28.4.2014.

Moninet.rovala.fi. Monikulttuurisuus. Luettu 28.4.2014.

Novitsky, A. 2013. Monikulttuurisuus koulussa. Kotipuu. Väestöliitto.

Souto, A-M. 2011. Arkipäivän rasismi koulussa. Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 110. Helsinki.

Talib, M-T. ja Lipponen, P. 2008. Opettajat eivät osaa kohdata monikulttuurisia oppilaita. Helsingin Sanomat. 21.11.2008.

Timonen, L. 2011. Kansainvälisty tai väisty? tapaustutkimus kansainvälisyysosaamisen ja kulttuurienvälisen oppimisen merkityksenannoista oppijan, opettajan ja korkeakoulutoimijan pedagogisen suhteen rajaamissa kohtaamisen tiloissa. Väitöskirja. Filosofinen tiedekunta. Itä-Suomen Yliopisto.

Kirjoittaja Hanne Salovaara-Pitkänen, opiskelija, ammatilliset erityisopettajanopinnot JAMK

Jätä kommentti


Miksi kysytään?