Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinoinnille voimakas tarve

Pirkanmaan alueella toimii yhteensä 12 ammatillisen koulutuksen järjestäjää, joista neljä on ammatillisia erityisoppilaitoksia. Toisen asteen ammatillista peruskoulutusta sekä ammatillista erityisopetusta on siis melko runsaasti tarjolla Pirkanmaan alueella. Ammatillisessa koulutuksessa olevien erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrät ovat jatkuvasti kasvussa, joten koulutustarjontaa, erityistä tukea sekä joustavia erityisen tuen järjestämisen tapoja tarvitaankin aiempaa enemmän.

Erityistä tukea opinnoissaan tarvitsevan opiskelijan ensisijainen opiskelupaikka on tavallisessa oppilaitoksessa. Tavallisissa oppilaitoksissa erityistä tukea tarvitseva opiskelija voi opiskella joko pienryhmässä, valmentavassa koulutuksessa tai integroituna tavalliseen ryhmään. Lukuvuonna 2011–2012 pienryhmässä voi Pirkanmaalla opiskella ammattiin kulttuurialalla, luonnonvara- ja ympäristöalalla, matkailu, ravitsemis- ja talousalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla. Valmentavaa koulutusta Pirkanmaalla tarjoaa kuusi koulutuksen järjestäjää. Suurin osa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista opiskelee kuitenkin integroituna tavallisissa opetusryhmissä. Pirkanmaan alueellisen erityisen tuen järjestämisen strategian mukaisesti ammatillista koulutusta rakennetaan alueellisesti kohti inkluusiota (strategia löytyy muun muassa osoitteesta http://www.ammattipolku.fi/paek). Inkluusion mukainen koulutuksen järjestäminen edellyttää resurssien tehokkaan hyödyntämisen lisäksi koulutuksen järjestäjien vahvaa yhteistoimintaa sekä menetelmien kehittämistä ja tuen tarpeiden arvioimista yhteistyössä.

Koska ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on Pirkanmaan alueella useita ja erityisopetuksen järjestämisen tapoja erilaisia, ammatillisen koulutuksen kenttää erityisesti erityisopetuksen tarjonnan ja koulutuksen järjestäjien profiilien osalta on ollut vaikea hahmottaa. Kysymyksiä erityisopetuksen tilasta ja kentän kokonaiskuvasta on menneinä vuosina esitetty paitsi ammatillisen koulutuksen kentältä myös valtionhallinnon taholta ja perusopetuksesta. Viimeistään Pirkanmaan alueellisen erityisen tuen järjestämisen strategian kirjoittamisen ja strategiaan sitoutumisen myötä katsottiin tarpeelliseksi, että Pirkanmaalla tulisi aloittaa koko alueen ammatillista erityisopetusta koordinoiva toiminta. Vuoden 2009 loppupuolella Opetushallitukselta saadun hankerahoituksen avulla perustettiin Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus eli PAEK. Tällä hetkellä PAEK on kahdeksan Pirkanmaan alueella toimivan koulutuksen järjestäjän ylläpitämä. Toimintaa ylläpitäviin sopimuskumppaneihin kuuluvat Tampereen ammattiopisto, Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä, Tampereen palvelualan ammattiopisto, Tampereen aikuiskoulutuskeskus, Ammattiopisto Luovi, Kiipulan ammattiopisto, Aitoon koulutuskeskus sekä Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus. Lisäksi PAEK on allekirjoittanut kumppanuussopimuksen Silta-Valmennusyhdistyksen sekä Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa.

Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen toiminta palvelee sekä koulutuksen järjestäjiä että opiskelijoita

Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen toiminnan tavoitteina on muun muassa alueella toimivien koulutuksen järjestäjien yhteistoiminnan vahvistaminen sekä koulutustarjonnan koonti ja siitä tiedottaminen. Koko Pirkanmaan alueen ammatillisten koulutusten järjestäjien yhteistyötä vahvistamalla ja tiivistämällä voidaan tarjota entistä monipuolisempia ja laadukkaampia palveluita erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin. Koulutuksen järjestäjät tulee saada saman pöydän äärelle, jotta yhteistä keskustelua, kehittämistä ja innovointia voidaan tukea sekä yhteistoimintaa entisestään vahvistaa. Muun muassa näitä päämääriä kohti koordinaatiokeskuksen toiminnan avulla edetään. Koordinaatiokeskuksen toimesta kutsutaan koolle alueella toimivien koulutuksen järjestäjien edustajista koostuvia asiantuntijaryhmiä, joiden tapaamisissa tiedotetaan ajankohtaisista kentällä tapahtuvista asioista sekä työskennellään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehokkaan ja koordinoidun koulutuksen järjestäjien yhteistoiminnan avulla voidaan taata joustavat opintopolut kaikenlaisille oppijoille. Koordinaatiokeskuksen yhtenä avaintavoitteena on lisäksi olla mukana jalkauttamassa erityisen tuen järjestämisen alueellista strategiaa Pirkanmaalla.

Toimijoiden yhteistyön ja alueellisen koordinoinnin kautta alueella olevan koulutustarjonnan hahmottaminen sekä koulutukseen hakeutuminen helpottuu. Hyvänä esimerkkinä opiskelijaa ja huoltajaa sekä opetushenkilöstöä palvelevasta koordinoinnista voidaan pitää vuosittain järjestettävää Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden jatko-opintopäivää. Koordinaatiokeskuksen organisoimaan jatko-opintopäivään osallistui vuoden 2011 syksyllä noin 200 peruskoulun päättöluokan oppilasta, 130 huoltajaa sekä nelisenkymmentä koulujen henkilökuntaan kuuluvaa. Tilaisuudessa esiteltiin koko Pirkanmaan alueen koulutustarjontaa ammatillisten perustutkintojen, pienryhmäopetuksen sekä valmentavien koulutusten osalta.

Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen tehtävänä on tehokkaasta ja ajantasaisesta tiedottamisesta huolehtiminen. Yhtenä PAEKin tiedottamisen tärkeimpänä väylänä toimivat omat kotisivut, jotka löytyvät osoitteesta www.ammattipolku.fi. Kotisivuilta löytyy ajankohtaista tietoa muun muassa Pirkanmaan alueen koulutustarjonnasta erityistä tukea tarvitseville, koulutukseen hakemisesta, opiskelijan tukeen liittyvistä asioista sekä hanketoiminnasta. Lisäksi sivustolla tiedotetaan alaan liittyvistä tulevista tapahtumista ja koulutuksista sekä muista ajankohtaisista asioista.

Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen päätehtävät

PAEKin päätehtäviin on edellä mainittujen lisäksi määritelty kuuluvaksi seuraavat kolme:

1. ennakointityön tekeminen ja ennakointitiedon tuottaminen,

2. koulutuksen alueelliseen työnjakoon liittyvät asiat sekä

3. tiedon tuottaminen työllistymisen tueksi.

Ennakointitietoja kerätään vuosittain koordinaatiokeskuksen toimesta. Tietoja kerätään erityistä tukea tarvitsevia oppilaita koskien perusopetuksesta Pirkanmaan alueelta. Kokoamalla yläkoululaisia koskevaa ennakointitietoa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä autetaan kehittämään koulutustarjontaa ja tarjolla olevaa erityistä tukea vastaamaan entistä paremmin tulevien opiskelijoiden tarpeeseen. Alueellisen ennakoinnin ja sitä kautta palveluverkoston kehittämisellä, voidaan entistä paremmin mahdollistaa yksilölliset koulutuspolut ja tukitoimet.

Koulutuksen alueellisen työnjaon selkiyttäminen eli yksi koordinaatiokeskuksen päätehtävistä liittyy osaltaan koulutuksen järjestäjien yhteistoiminnan vahvistamiseen. Keväällä 2012 on kutsuttu koolle Pirkanmaan alueen ammatillisen koulutuksen järjestäjät sekä perusopetus Erityisen tuen tulevaisuuspajaan, jossa tarkoituksena oli linjata yhdessä tulevaisuuden tavoitteita. Tilaisuuden vastuutahoina toimivat Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus sekä Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tapaamisen tavoitteena oli tarkastella alueellista erityisen tuen järjestämisen

strategiaa sekä arvioida sen toteutumista. Lisäksi työskenneltiin alueellisen ennakoinnin ja opiskelijoiden työllistymisen seurannan kehittämiseksi. Toiveena oli, että tapaamisessa syntyisi uusia innovatiivisia visioita ja ideoita siihen, miten erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutukseen liittyviin tarpeisiin ja toiveisiin voitaisiin entistä paremmin vastata. Erityisen tuen tulevaisuuspajassa pohdittiinkin hyvin laajasti ratkaisuja muun muassa yksilöllisten opintopolkujen mahdollistamiseen sekä nivelvaiheiden yhteistyön kehittämiseen. Kevään aikana koordinaatiokeskus järjestää myös Pirkanmaan alueen Valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen toimijoiden yhteistapaamisia.

Tietoa työllistymisen tueksi tuotetaan koordinaatiokeskuksen toimesta muun muassa tutkimalla ammatillisen tutkinnon suorittaneiden, opinnoissaan erityistä tukea tarvinneiden opiskelijoiden jatkosijoittumista. Työllistymisen seurannan tavoitteena on selvittää erityistä tukea tarvinneen opiskelijan työllistyminen opiskelun jälkeen sekä mahdolliset työllistymisen esteet. Loka-marraskuussa 2011 Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus teki työllistymisen seuranta -kyselyn, jonka avulla kartoitettiin opinnoissaan erityistä tukea tarvinneiden, vuonna 2010 tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden työllistymistä. Kyselyn tekemiseen osallistui viisi Pirkanmaalaista ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Tutkimuksessa nousi esille erityisesti haastateltujen korkea työmotivaatio sekä tyytyväisyys sekä työpaikkaan että työnantajaan. Työn koettiin merkitsevän paljon, ja työttömänä olevista kyselyyn osallistuneista lähes kaikki (93 %) olisivat halunneet tehdä töitä.

Tulevaisuudessa tavoitteena on vielä entistä tehokkaammin ottaa käyttöön kaikkien alueella toimivien ammatillisen koulutuksen järjestäjien resurssit sekä erityisosaamisalueet ja hyödyntää jaettua asiantuntijuutta ammatillisen erityisopetuksen monimuotoisella kentällä, jotta saataisiin mahdollisimman tuntuvia synergiaetuja. Osaamisen yhdistäminen palvelee paitsi koulutuksen järjestäjiä viime kädessä tietysti opiskelijoita. Toiveena on myös, että PAEK voisi entistä laajemmin ottaa haltuun sitä alueellisen neuvonantajan roolia, jota sille alun perinkin on suunniteltu. Osaaminen ja asiantuntijuus ovat toki koulutuksen järjestäjillä ja jakaantuneena monelle taholle, mutta koordinaatiokeskuksen toiminnan kautta ajankohtaiset tiedot sekä kokonaiskuva kentällä tapahtuvista asioista on saatavilla koottuna yhdestä paikasta.

Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen kolme päätehtävää:

1. Koulutuksen alueellisen työnjaon selkiyttäminen ja yhteistyön vahvistaminen

2. Ennakointitietojen kerääminen koulutuksen suunnittelun tueksi

3. Tiedon tuottaminen työllistymisen tueksi

www.ammattipolku.

Johdanto 

Kehittämistehtävämme tarkoituksena oli kehittää erityisopetusta Savon Ammatti- ja aikuisopiston Toivalan yksikössä.  Savon ammatti- ja aikuisopistossa opiskelee 8000 opiskelijaa, josta Toivalan metsä- ja luontoalan opetusta antavassa yksikössä 250 opiskelijaa useissa metsäalan sekä luonto- ja ympäristöalan koulutusohjelmissa. Opiskelijoista noin puolet on ammatillista perustutkintoa opiskelevia nuoria ja puolet eri ohjelmissa opiskelevia aikuisia. Yksikössä on opetushenkilökuntaa 45 henkilöä.

Savon ammatti- ja aikuisopistossa on kattava erityisopetuksen suunnitelma, joka määrittelee selkeästi erityisopetuksen yhteistyötahot ja vastuunjaon. Suunnitelmassa on myös määritelty erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan opintopolku opintoihin hakeutumisesta työssäoppimiseen ja työelämään saattamiseen. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 6-8). Toivalan yksikössä noudatetaan Savon ammatti- ja aikuisopiston erityisopetussuunnitelmaa, mutta pienistä opiskelijamääristä johtuen erityisopetuksen ohjaus ja toteuttaminen on ollut sivutoimista.

Erityisopetuksen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Sen alkuun saattamiseksi ajattelimme kartoittaa lukuvuonna 2011 – 2012 erityisesti niitä odotuksia ja tarpeita, joita opetushenkilöstöllä on erityisopetuksen osalta. Valitsimme ideoinnin toteutustavaksi paneelikeskustelun. Kutsuimme keskusteluun mukaan kahdeksan eri Toivalan yksikön toimialoilla työskentelevää henkilöä, joista kuusi pääsi osallistumaan. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman avointa ja monipuolista keskustelua Toivalan yksikön erityisopetuksen nykytilanteesta ja sen kehittämisen tarpeesta. Tavoitteena oli myös löytää ne haastavimmat erityisopetuksen osa-alueet ja löytää niihin konkreettisia toimintamalleja.

Ennen paneelikeskustelun toteutusta laadimme kutsuttaville henkilöille kysymyslomakkeen keskeisimmistä paneelikeskustelun aiheista ja lähetimme sen kutsun mukana noin kaksi viikkoa aiemmin.

Saimme keskustelun tuloksena positiivista palautetta. Kehittämistehtävämme aihe koetaan tarpeelliseksi, ja se palvelee konkreettisesti oppilaitoksen opetushenkilöstöä. Koimme paneelikeskustelun hyväksi tavaksi herätellä keskustelua aiheesta ja luoda uusia ideoita ja ajatuksia erityisopetuksen kehittämiseen Toivalassa.

 Erityisopetus ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäiseen ammatin harjoittamiseen. Näin ollen opiskelija saavuttaa riittävän ammatillisen osaamisen. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 5).

Opetusministeriön julkaisemassa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016 yksi kehittämisen painopistealue on koulutuksen tasa-arvoiset mahdollisuudet. Tämä tavoite edellyttää kullekin oppijalle sopivan oppimismuodon mahdollistamista sekä sopivien tukitoimien kehittämistä. Näin myös Suomen perustuslain 16§ mukainen jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta voi parhaiten toteutua. (OKM 2012).

Erityisopetuksen järjestäminen ammatillisessa koulutuksessa perustuu useisiin lakeihin ja asetuksiin mm. L 630/1998; A811/1998; L631/1998; A812/1998. (OM 2012). Ammatillisen erityisopetuksen toimenpideohjelmassa painotetaan erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutukseen pääsyn turvaamista, alakohtaisen tarjonnan laajentamista ja erityisopetuksen laadun parantamista. (OM 2004).

 Erityisopetus Savon ammatti- ja aikuisopistossa

Erityisopetusta järjestettäessä noudatetaan Opetushallituksen määräyksiä opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteista, koulutuksen järjestäjän laatimaa opetussuunnitelmaa, erityisopetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa ja muuta oppilaitoksessa laadittua ohjeistusta. Erityisopetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman mukaan erityisopetuksen perustana ovat koulutuskuntayhtymässä määritellyt visio, missio ja arvot.  Savon koulutuskuntayhtymän tehtävänä on huolehtia omalta osaltaan koko ikäluokan kouluttamisesta toiminta-alueellaan. Koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä otetaan huomioon opiskelijoiden yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 5-6).

Savon ammatti- ja aikuisopistossa tuetaan erityisopetuksella niitä opiskelijoita, jotka eivät voi tavanomaisen opetuksen keinoin edetä opinnoissaan. Erityisopetuksen tavoitteena on, että opiskelija pystyy kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti omaksumaan koulutuksen aikana ne tiedot ja taidot, joita hän tarvitsee opinnoissaan ja ammatissaan. Erityisopetuksella turvataan henkilökohtaisiin edellytyksiin perustuva oppiminen, itsensä kehittäminen ja ihmisenä kasvaminen. Erityisopetuksessa käytetään joustavia ja oppijan valmiuksia painottavia opetusmenetelmiä ja käytännön työssä oppimista. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 6).

Erityisopetuksen tavoitteena on antaa kaikille alueen nuorille mahdollisuus kasvaa yhteiskunnan aktiivisiksi ja vastuullisiksi jäseniksi. Tavoitteena on saada nuorille heidän kykyjensä mukaan valmiudet ammattiin, työtoimintaan, jatko-opintoihin ja hyvään itsenäiseen elämään. Erityisopetuksen järjestämisessä toimitaan yhteistyössä huoltajien, työnantajien ja opiskelijan tukena toimivien verkostojen kanssa. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 6).

Käytännön tasolla erityisopetuksen tarpeet kartoitetaan koulutusaloilla. Erityisopetuksen perusteen määrittelyssä käytetään apuna luokitusta (Tilastokeskus), jossa huomio kiinnitetään ensisijaiseen, erityisopetuksen tarpeeseen eniten vaikuttavaan vaikeuteen tai vammaan. Lievät vaikeudet eivät ole erityisopetuksen peruste, ne kuuluvat normaalin tukiopetuksen piiriin. (Savon Ammatti- ja aikuisopisto 2011, 10).

 Erityisopetuksen tilanne Toivalan yksikössä

Toivalan yksikössä erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat pääsääntöisesti integroituna yleisopetuksen ryhmiin.  Vaikka erityistä tukea tarvitseva opiskelija opiskelee enimmän osan ajasta oman ryhmänsä mukana, voidaan hänelle tarvittaessa antaa yksilöopetusta, pienryhmäopetusta tai opetus voidaan järjestää työpainotteisena opiskeluna työpaikoilla tai koulun työkohteissa.  Toivalassa erityisopetusta toteutetaan myös samanaikaisopetuksena, jolloin ammatinopettaja, aineenopettaja tai ammattihenkilö työskentelee samanaikaisesti tuntia pitävän opettajan kanssa.

Erityisen tuen tarpeen ryhmät Savon ammatti- ja aikuisopistossa ja Toivalan yksikössä (Tilastokeskuksen luokittelun mukaisesti):

 Paneelikeskustelussa esiin tulleita teemoja

Paneelikeskustelu pidettiin Toivalan yksikön neuvotteluhuoneessa 10.2.2012 ja siihen osallistui yksikön koulutuspäällikkö, tutkintovastaava, neljä eri koulutusohjelmien ammatillista opettajaa. Metsäalan luonteesta johtuen oppilaitoksella on totuttu pitämään tiiviitä yhteyksiä alan toimijoihin, joten kaikilla paneeliin osallistuneilla on laajat ja monipuoliset työelämäyhteydet. Tällä seikalla on merkitystä kun pohditaan opiskelijoiden osallistumista työssäoppimisjaksoille ja siirtymistä työelämään. Hyvä alan toimijoiden ja toimintatapojen tuntemus on avuksi kun ratkotaan erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden erityiskysymyksiä. Mukana olleet henkilöt edustavat kattavasti Toivalan yksikön eri koulutusohjelmia ja opetusaineita.

Keskustelun aluksi tuli selkeästi ilmi, että erityisopetuksen kehittämisen tarve Toivalan yksikössä on merkittävä. Erityisopetuksen tarvetta on aina ollut ja aina se on myös tiedostettu. Viime vuosina tarve on kuitenkin selkeästi lisääntynyt ja siihen on alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Taustalla olevat syyt ovat mitä ilmeisimmin muuttaneet muotoaan. Hiukan kärjistäen voidaan sanoa, että aikaisempina vuosina erityistä tukea tarvitseva opiskelija oli sellainen, joka ei matematiikan tunnilla oppinut laskemaan tai äidinkielen tunnilla osannut juuri kirjoittaa. Ammattiaineissa hän teki kepposia tai häiritsi opetusta. Siinä vaiheessa, kun erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille ryhdyttiin laatimaan henkilökohtainen opiskelun järjestämistä koskevia suunnitelmia (HOJKS), on kuva monipuolistunut. Tänä päivänä erityistä tukea tarvitseva opiskelija voi olla tunnollinen ja rauhallinen opiskelija, jolla on vaikeuksia lukemisessa, hahmottamisessa tai toiminnanohjauksessa. Toisaalta hänellä voi olla elämänhallinnan ongelmia, mielenterveysongelmia tai päihteiden väärinkäyttöä. Nämä ongelmat voivat ilmetä poissaoloina, häiriökäyttäytymisenä tai keskittymiskyvyn puutteena. Luokittelun vaarana on kuitenkin kuvan yksinkertaistaminen.  Kaikessa ohjaustyössä tulee muistaa, että jokainen opiskelija on yksilö omine taustoineen ja tavoitteineen.

Toinen havaittava teema kulki läpi keskustelun. Sen ohella, että yksikössä on selkeää tarvetta erityisopetukseen ja sen kehittämiseen, opettajakunnassa on halua ja sitoutuneisuutta hyvään opettamiseen ja toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Erityisopetuksen kehittämisessä, organisoinnissa, resursoinnissa ja mm. koulutustoiminnassa on paljon tekemistä, mutta lähtökohdat ovat yleisesti ottaen hyvät.

Tiedon jakaminen

Selkeä, joskaan ei yllättävä, havainto on se, että useissa opiskelijan ohjaamisen vaiheissa (opiskelun aloitus, ryhmien muodostaminen, opintojaksojen aloitus, siirtyminen ohjausryhmästä toiseen) koettiin edelleen tiedon puutetta. Opetusryhmiä muodostettaessa ja eri opintojaksojen alkaessa tulisi opettajalla olla helposti saatavilla tiedot niistä opiskelijoista, joilla on erityisen tuen tarvetta tai joiden ohjaaminen vaatii keskimääräistä enemmän huomiota jonkin erityisominaisuuden vuoksi, vaikka opiskelijalle ei olisikaan laadittu HOJKSia. Tätä tietämystä toivottiin jaettavan erityisesti lukuvuoden alussa, mutta tiedon jakamisen tarvetta todettiin olevan myös opiskelun edettyä pidemmälle, koska erilaisissa opetustilanteissa opiskelijoiden käyttäytymisestä ja toimintatavoista ilmenee uusia piirteitä. Osa näistä on niin merkittäviä, että niitä olisi keskustelijoiden mielestä syytä jakaa toisille opettajille. Tarvittaessa ja kriteerien täyttyessä opiskelijalle laaditaan HOJKS kesken lukukauden (tuen tarpeen tunnistaminen).

Erityisopetuksen perustietopaketti kaikille opettajille

Paneelin osallistujat olivat myös yleisesti sitä mieltä, että erityisopetus ei kuulu vain erityisopettajille, vaan kaikilla opettajilla tulisi olla perustiedot erityisen tuen tarpeista ja keinoista tuen antamiseen. Tämä on rohkaiseva havainto, koska samalla korostettiin tähän alueeseen liittyvän erikoisosaamisen merkitystä ja jatkuvaa tietotaidon ylläpitoa.

Toivalan yksikössä on pitkään pyritty lähentämään ammattiaineiden ja ammattitaitoa täydentävien (atto-) aineiden opetusta toisiinsa. Erillisiä atto-jaksoja ei ole, vaan atto-aineiden opetus sovitetaan luonnon kierron mukaan jaksottuneeseen ammattiaineiden opetukseen. Tämä parantaa mahdollisuuksia integroida atto-opetusta ammattiaineisiin. Tästä on taas positiivisena seurauksena luontainen samanaikaisopetuksen mahdollisuus.

Pienryhmäopetustakin tarvitaan. Tähän asti sitä on toteutettu lyhyinä jaksoina, mutta kokovuotisen pienryhmänkään mahdollisuutta ei ole suljettu pois. Opiskelijan kannalta merkittävä eriyttämistä vastaan puhuva tekijä on leimautumisen pelko. Ryhmän merkitys yksilöopiskelijalle korostuu erityisesti internaattioppilaitoksessa. Asuntolaan muuttava nuori kohtaa samanaikaisesti kolme muutosta: peruskoulusta ammattiopintoihin, kotiasumisesta asuntolaan ja tutusta kaveripiiristä uuteen porukkaan. Tällaisessa tilanteessa erilaisuuden leima voi olla liian raskas.

Samanaikaisopetusta ja ammatinohjausta

Toivalan metsäopetusyksikkö osallistui 2000-luvun taitteessa Itä-Suomen yliopiston työkoulukokeiluun. Kokeilussa pyrittiin saamaan syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille työpainotteisuuden ja tekemällä oppimisen avulla väylä perustutkintoon ja ammattiin.”Opiskelijan elämäntilanteiden kriisit kulminoituvat usein opintojen keskeyttämiseen. Keskeyttämisen syyn liittyessä elämänhallintataitoihin, terveydentilaan, sosiaalisiin vaikeuksiin tai opiskeluvalmiuksiin, saattaa keskeyttämisestä tulla pitkäkestoinen tai jopa pysyvä. Koulutusmaailman tavoitteet laajenevat jatkuvasti ja odotuksena on, että opiskelijalla on tarvittavat valmiudet opiskella, vaikka samaan aikaan erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä kasvaa.” (Kiiski & Paajanen 2002, 53).

Itä-Suomen Työkoulukokeilussa käytettyjä menetelmiä, kuten kokeneen ammatinohjaajan käyttöä ja samanaikaisopetusta on hyödynnetty Toivalassa myöhemmin laajemminkin ammatillisen perustutkinnon opetuksessa.

 Erityisopetuksen menestystarinoita

Aina ei voida onnistua, mutta lähes jokaisena vuonna vaikeuksien ja raskaan työn lomassa koetaan myös onnistumisen hetkiä. Pienen yksikön erityisopetuksen menestystarinoiden kuvaaminen ei tietosuojan vuoksi ole juuri mahdollista, mutta ne ovat jokaisen opettajan jaksamisen kannalta erittäin merkittäviä. Niitä kerrottiin tässäkin keskustelussa.

 Pohdinta

Paneelikeskustelun yksi keskeisimmistä tuloksista oli, että samanaikaisopetusta halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Tähän mennessä Toivalan yksikössä on jo ollut selkeästi havaittavissa oppimistuloksien paranemista samanaikaisopetuksen ansiosta erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden keskuudessa. Tämä korostuu etenkin käytännön työtehtävissä, joissa yhdenkin työvaiheen opastaminen voi viedä yhden opettajan aikaa yllättävän paljon eikä se siltikään tavoita kaikkia opiskelijoita yhtä hyvin.  Ammatinohjaajien panosta ja ammattitaitoa haluttaisiin käyttää entistä tehokkaammin. Ajatuksena olikin, että ammatinohjaajia pyrittäisiin lisäämään käytännön työtehtäviin ensi lukuvuonna.

Opettajien toiveena oli, että erityisopetukseen annettaisiin resursseja enemmän. Keskustelun tuloksena oli selvää, että erityisopetuksen tarpeet Toivalan yksikössä ovat hyvin konkreettisia. Opetuksen parissa työskentelevät haluaisivat, että käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan oikein ja suunnitelmallisesti sekä henkilöstön tietotaitoa lisätään mahdollisesti eri koulutuksien kautta. Toiveena oli erityisopetuksen koulutuspäivän toteuttaminen koko opetushenkilöstölle. Tämä voitaisiin mahdollisesti toteuttaa jo syksyllä 2012. Ideana oli, että koulutuspäivän pitäisivät Toivalan erityisopetuksesta vastaavat ja ammatillisen erityisopettajan pätevyyden saaneet henkilöt. Mahdollisesti pyytäisimme mukaan myös vierailevia luennoitsijoita.

Tiedon jakaminen on yksi merkittävä haaste Toivalan yksikössä. Tämä tarkoittaa opintojen alkuvaiheen opiskelijatiedon siirtämistä kaikkien sitä tarvitsevien opettajien käyttöön. Yhtä tärkeää on opintojen aikana ilmenevän tiedon jakaminen. Ajatuksena oli, että esimerkiksi säännöllisissä (viikoittainen) palavereissa paneuduttaisiin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tilanteeseen.

Lukuvuonna 2012 – 2013 erityisopettajan rooli tulee olemaan monitahoinen, mutta resurssi keskitetään erityisopetukseen ja sen ohjaustyöhön. Arvioidaan, että tällä tavoin voidaan vaikuttaa kriittisimpiin keskustelussa esiin tulleisiin ongelmiin ja samalla lisäämään koko henkilöstön erityisopetusvalmiuksia.

Koimme, että paneelikeskustelu työvälineenä toimi erittäin hyvin. Keskustelun ilmapiiri oli myönteinen ja osallistujat olivat valmistautuneet aiheeseen perusteellisesti. Tämä edesauttoi konkreettisten toimintamallien ideointia ja kehittämistä. Keskustelulle asettamamme tavoitteet täyttyivät yli odotusten. Erityisopetuksen kehittämistyö sai hyvän alkusysäyksen.

Lähteet

Kiiski, E. & Paajanen, R. 2002. Teoksessa Työkoulu – visiosta käytäntöön. Toim. J. Hämäläinen & K. Komonen. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus, 53. Itä-Suomen työkoulun julkaisuja I.

Oikeusministeriö (2012) Ajantasainen lainsäädäntö. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ Luettu 19.3.2012.

Opetus- ja Kulttuuriministeriö (2012) Koulutus ja tutkimus vuosille 2012 – 2016. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Kehittamissuunnitelma.html. Luettu 26.3.2012.

Opetusministeriö (2004) Ammatillisen erityisopetuksen toimenpideohjelma. http://www.edu.fi/download/122517_amm_eritop_toimenpideohj.pdf. Luettu 19.3.2012.

Savon Ammatti- ja aikuisopisto, 2011. Erityisopetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Hyväksytty 31.5.2011.

Savon Ammatti- ja aikuisopisto, 2011. Tilasto erityisopetuksen perusteista.

Haastattelu liittyy erityisopettajakoulutuksessa olevaan kansainvälisyystehtävään. Videon tekijät Anna Pennanen ja Markku Silvennoinen ovat erityisopettajaopiskelijoita.

Kehittämishanke syntyi tarpeesta kehittää toimivia tapoja toteuttaa samanaikaisopetusta ammattiopisto Luovin Muhoksen yksikön opiskelijoille. Yksikön opiskelijat ovat erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Samanaikaisopetus otettiin käyttöön oppilaitoksessa ilman henkilöstön koulutusta. Samanaikaisopetuksessa ovat mukana ammattiaineiden (catering, rakennus, metalli logistiikka jne.)opettajat ja ATTO-aineiden (Englanti, Ruotsi, äidinkieli, matematiikka, fysiikka, kemia jne.) opettajat.

Tässä kehittämishankkeessa tarkastellaan, mitä samanaikaisopetus on ja mitkä ovat mahdolliset hyödyt opettajille ja opiskelijoille, kun oppitunnilla opettaa useampi kuin yksi opettaja samaan aikaan.

Hankkeen alussa teimme kyselyn opettajille, ja saimme opiskelijoille tehdyn kyselyn vastaukset käyttöömme. Saamien vastausten ja henkilöhaastattelujen pohjalta kartoitimme samanaikaisopetuksen tämän hetkisen tilan ja kehittämiskohteet. Hankkeen viimeisessä vaiheessa pidimme opettajille ”koulutuspäivän”.

Koulutuksessa painotettiin samanaikaisopetuksen hyviä puolia. Koulutuksessa käsiteltiin samanaikaisopetuksen kriittisiä kohtia, tuntien suunnittelua ja opettajien yhteistyötä. Koulutuksessa käytettyä PowerPoint esitystä voidaan käyttää hyväksi muissa Luovin toimipisteissä samanaikaisopetuksen koulutus tilaisuuksissa.  PowerPoint esitys sisältää samanaikaisopetusta käsitteleviä videoita. ”Koulutuspäivä” onnistui hyvin ja saimme lisättyä opettajien motivaatiota samanaikaisopetuksen opettamiseen. Samanaikaisopetuksen kehittämistä jatketaan Ammattiopisto Luovin yksikössä perustamalla samanaikaisopetuksen kehittämisryhmä.

Mikä ihmeen “Muu syy”? Miten ammatillinen erityisopetus kohtaa opiskelijat, joiden tuen tarve on vaikeasti määritettävissä? Miksi erityisen tuen tarpeen määrittely on vaikeaa? Tule mukaan Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Ammatilliset erityisopettajat ry:n järjestämään erityisopetuksen valtakunnalliseen teemapäivään, jossa perehdytään ”muun syyn” perusteella järjestettävään erityisopetukseen.

Paikka: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, IT-Dynamo , auditorio D110, Piippukatu 2

Katso esite: Erityisopetuksen teemapäivä (pdf)

Kehittämistyönäni oli laatia Kiipulan ammattiopiston kiinteistöpalvelualan perustutkinnon kiinteistönhoidon koulutusohjelmalle/osaamisalalle oppilaitoskohtainen toteutussuunnitelma yhdessä kiinteistön opetustiimin kanssa. Yhtenä tärkeänä tehtävänä Kiipulan opetussuunnitelmatyössä oli mukautetun *K3 arvioinnin perusteiden laatiminen eri tutkinnon osille. Kiipulassa tavoitellaan ensisijaisesti tyydyttävän tason T1 / mukautetun *K3:n ammattiosaamista. Opinnot käsittävät ammatillisia opintoja ja ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia. Toteutussuunnitelmassa tuli myös huomioida työperustaisen oppimisen integroiminen opetussuunnitelmaan ja oppimisympäristöihin.

Kiipulan kiinteistöpalvelualan perustutkinnon toteutussuunnitelmassa ammatilliset tutkinnonosat koostuvat selkeistä työtehtävistä, teemat nivoutuvat vahvasti valtakunnalliseen opetussuunnitelman perusteisiin. Ammatilliset opinnot aloitetaan työn opiskelusta, johon liitetään vähin erin teoriaopetusta sekä ammattitaitoa täydentäviä opintoja. Aluksi ammatillisia perustaitoja ja kädentaidon harjoituksia tehdään oppilaitoksen työpisteissä ja sen ympäristössä. Opintojen jatkuessa työtaidoissa edistyneet opiskelijat pääsevät työssäoppimaan koulun ulkopuolisiin työpaikkoihin. Opintoihin sisältyy opiskelijan ohjaamista aikuisuuteen, mahdollisimman hyvään arjen hallintaan ja vastuullisuuteen. Itsenäistymistaidot integroituvat luontevasti esim. asuntolatoimintaan, vapaa-ajantoimintaan, atto- ja ammatillisiin aineisiin sekä työssäoppimiseen.

Opetuksen toiminnallinen lähestymistapa

Työtapojen valinnan perusteita ovat, että ne virittävät oppilaassa halun oppia, aktivoivat työskentelemään tavoitteellisesti ja edistävät jäsentyneen tietorakenteen muodostumista.

Funktionaalisessa eli toiminnallisessa lähestymistavassa etsitään opetustavoitteita siitä ympäristössä, jossa toimitaan. Funktionaalisessa opetuksessa opetuksen kohteena ovat juuri ne tiedot ja taidot, jotka auttavat henkilöä osallistumaan lähiyhteisön toimintoihin ja tilanteisiin. Tämänhetkisten ympäristöjen ja niihin liittyvien vaatimusten ja odotusten lisäksi oppilasta valmistetaan kohtaamaan tulevaisuuden haasteita. Opettajan ja ohjaajien onkin pohdittava, mitkä ovat kunkin opiskelijan mahdolliset tulevat ympäristöt, joissa selviytymistä voidaan jo etukäteen opetella. (Pirttimaa 1999, 172 – 175).

Tänä päivänä myös teollisuus käyttää paljon toiminnallista oppimisen menetelmää koulutuksessa. Toiminnallisuus on siis yksi tärkeimpiä keinoja opetuksen konkretisoimisessa, sillä siinä eletään suoraan sitä todellisuutta, johon opiskelu kohdistuu, tutustuen, kokeillen harjoitellen ja osallistuen. Näin toimien oppiminen perustuu omiin kokemuksiin ja opiskelija saa välittömän palautteen oppimisestaan. (Vuorinen 2005, 179 – 181).

Erilaisissa työtilanteissa hankittu kokemus ei sinänsä välttämättä  merkitse oppimista, vaan kokemukseen liittyy olennaisesti erilaisissa työtilanteissa/työssäoppimispaikoissa saatujen työkokemusten reflektointi. Työtilanteiden oppimiskokemuksia tulee pohtia yhdessä opiskelijan/opiskelijaryhmän, opettajien ja ohjaajien kanssa työtilanteiden/ työssäoppimisjaksojen jälkeen. Näissä keskusteluissa opiskelijat ja muut keskusteluun osallistuvat oppivat paljon erilaisia taitoja ja käytänteitä joita voi soveltaa erilaisissa tilanteissa.

Tekemällä oppiminen

Tekemällä oppiminen eli toiminnallinen oppiminen on vanhin oppimismenetelmä ihmisen historiassa. Tämän päivän Suomessa työssä oppiminen erilaisissa työtilanteissa on ammatilliseen koulutukseen oleellisesti kiinteästi kuuluva opintojen osa. Työssäoppiminen on sekä koulutuksen järjestämismuoto että opiskelumenetelmä. Opetusmenetelmien innovatiivinen ja yksilöllinen soveltaminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta työssäoppimisen osuuden kasvattamista ja perinteisen teoreettisen opetuksen vähentämistä.

Tänä päivänä opetus ja oppiminen ovat yhä enemmän siirtymässä yrityksiin, työpaikoille ja erilaisiin projekteihin. Oppilaitosten ulkopuolisten, ns. avoimien ympäristöjen hyödyntäminen, opetuksen toteuttaminen projektimuotoisena, vaihtoehtoiset tavat opiskella, työssäoppimisen väylät ja osaamisen näytöt tarjoavatkin opetukselle nykyään uusia mahdollisuuksia. (Hirvonen 2006, 129).

Työvaltaista opetusta on käytetty mm. Itä-Suomen 2000 työkoulu-hankkeessa vuosina 2001 – 2004 pienten erityisryhmien työmuotona menestyksellisesti. Ryhmät olivat opetuksen pienryhmiä, joissa niin sanotuin vaihtoehtopedagogisiin menetelmiin ja työvaltaiseen opetussuunnitelmaan nojautuen opiskeltiin yksilöllisesti ja joustavasti ammatillinen perustutkinto. (Komonen 2004, 21 – 23).

Työvaltaisessa opetuksessa esiinnousseita epäkohtia

Työpaikoilla ongelmana ovat koulutettujen työpaikkaohjaajien puute, työpaikan kiire, työelämän tehokkuusvaatimukset, ohjauksen vaatima ajan puute sekä opiskelijoille annetut liian vaativat työtehtävät. Jokaisen erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kohdalla opettajan tulee tehdä työssäoppimispaikan soveltuvuusarviointi opintojakson sekä opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin nähden. Yrityksen soveltuvuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota etenkin työpaikan asenteeseen ja ilmapiiriin. Työpaikalta tulee löytyä tavoitteiden mukaisia työtehtäviä, tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan pätevää henkilökuntaa, joka voi toimia työpaikkaohjaajana. Työpaikan tulisi olla myös sellainen, joka soveltuu ammatiosaamisen näyttöjen suorittamiseen.

Atto-aineiden osalta yleisesti ajatuksena on, ettei integrointi käytännössä oikein onnistu. Yhteistyö ammattia tukevien aineiden ja ammatillisten aineiden opettajien välillä on lähtökohtana ainerajat rikkovalle kokonaisvaltaiselle opetukselle. Integraatioon päästään, kun opetustiimissä mukana olevat opettajat ja ohjaajat muodostavat kiinteän tiimin, joka kokoontuu säännöllisesti. Tiimin jäsenet suunnittelevat yhdessä ryhmän opetustoiminnan sekä vastaavat sen toteutuksesta. Tavoitteena on päästä pois pirstaleisesta oppiainejakoisuudesta ja pyrkiä rakentamaan opetusta oppiaineiden ja kurssien sijasta opiskeltavien aiheiden ympärille rakennetuille projekteille ja opintokokonaisuuksille, jolloin ammatilliset ja yhteiset opinnot tukevat perinteistä opetustapaa paremmin toisiaan. Yhteisten opintojen kurssit voidaan koota pienistä kokonaisuuksista eri kurssien sisältöjä integroiden. Kyseisen kurssin opettaja kirjaa opiskelijoiden suoritukset ja huolehtii siitä, että kurssin tavoitteet toteutuvat. Näin tiivis yhteistyö opettajien välillä mahdollistaa opiskelijoiden yksilöllisen ja ammatillisen kasvun tukemisen (Jaskio 2004, 5 – 10 ja Hietanen 2009, s 53).

Lähteet

Aro Mikko. 2006. Työsuhteiden epävakaistuminen ja työssäoppimisen edellytykset. Teoksesta Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen 203 – 220. Toim. Mäkinen Jarkko, Olkinuora Erkki, Rinne Risto Ja Suikkanen Asko. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hakala Katariina. 2009. Kehitysvammaliitto.  Koulutuspoliittinen inkluusioideologia ammatillisten erityisoppilaiden hallinnollisessa muutosprosessissa. Teoksessa Kasvatus toisin silmin. Kasvatustieteen päivät 26.-27.11.2009 Tampereen yliopistossa. Toim. Tompperi Tuukka, Salokangas Riikka ja Vuorinen Susanna. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos. Verkkojulkaisu. (http://tampub.uta.fi/tulos.php?tiedot=320)

Heikkinen Annika, Maskulainen Tarja ja Partanen Eeva Liisa. 2004. Yhteisten opintojen kehittämissuunnitelma. Ylä-Savon ammattiopistossa lukuvuonna 2003 – 2004. Itä-Suomen työkoulu 2000: Lisäresurssien kohdentaminen

http://www.uku.fi/mci/tyokoulu/Yhteistenopintojenraportointi.doc

Hietanen Marita. 2009. Ammatillinen koulutus erityistä tukea tarvitsemien opiskelijoiden kokemana. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Ammmattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Pro-gradu-tutkielma.

Hirvonen, Maija. 2006. Ammattikouluista avoimiin oppimisympäristöihin. Ammatillisenerityisopettajan työ muutoksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 64.

Ikonen Oiva. 1999. Opetuksen lähtökohdat ja opetusmenetelmät 248 – 334. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Ikonen Oiva. Helsinki: Hakapaino Oy.

Ikonen Oiva. 1999. Opetussuunnitelmat 153 – 169. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Oiva Ikonen. Helsinki: Hakapaino Oy

Jaskio, Sari . 2004. Kohti kokonaisvaltaista oppimista. Kuvaus yhteisten opintojen opetuksen kehittämisprojektista Savonlinnan ammattiopistossa. Itä-Suomen 2000 hankkeen julkaisut.  http://www.uku.fi/mci/tyokoulu/Kohtikokvaltaistaopp.pdf

Jokinen Jyrki, Lähteenmäki Lauri ja Nokelainen Petri. 2009. Työssäoppimisen lumo. Ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet. HAMKin julkaisuja 2/2009.

Komonen Katja. 2004. Opettajien ja ohjaajien työn jäsentyminen ja ammatilinen kehittyminen Itä-Suomen työkoulussa. Itä-Suomen työkoulun julkaisuja 5. Kuopio: Kopijyvä

Korhonen Salme, Tallbacka Sari ja Yli-Kojola Hannu. 2009. ATTO-aineiden ja ammatillisten aineiden integrointi ammatillisella toisella asteella. Kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Kovanen Pirjo ja Vastamäki Kalle. 2010. Näkökulmia ja työkaluja osaamisesta –työelämätavoitteinen oppiminen ja ohjaus ammatillisten opetussuunnitelmien pohjalta. nivelKytkin-Projekti. Seminaariesitys. Hämeenlinna.

Kylmäkoski Merja. 2004. Itä-Suomen työkoulu-opiskelijoiden menestystarinoita. Kuopio: Kopiojyvä.

Lehtovirta Pirjo, Leivo Harri ja Haapasalo Seija. 2006. Miten ohjaat työssäoppijoita. Terttu projektissa kehitetty koulutusmateriaali työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille. Helsinki: Yliopistopaino.

Miettinen Kaija. 2008. Opetussuunnitelmat ja erityisopetus ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa. Asiakirja- ja kyselytutkimus opetussuunnitelman perusteiden mukaisesta ammatillisesta erityisopetuksesta. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Miettinen Kaija ja Virtanen Pirkko. 2007.  Keskeisiä lähtökohtia opetussuunnitelmatyössä.  Teoksessa Erilainen oppija -  yhteiseen kouluun. Kokemuksia yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden kehittämisestä. Toim. Ikonen Oiva ja Virtanen Pirkko. Juva: PS-kustannus

Naukkarinen Aimo. 2000. Inkluusiodiskurssit. TeoksessaTUHTI2000 Verkkojulkaisu. Nuorisokasvatus ammattina – interventioita osattoman nuoren arkeen. Toim. Viitanen Reijo.  Seminaari Tampereella.

Opetushallitus. 1998. Työssäoppimisen opas. Opettajille ja kouluttajille. Kehittyvä koulutus. 7/1998. Helsinki:  Hakapaino

Pirttimaa Raija. 1999. Toiminnallinen opetussuunnitelma 170 – 184. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Oiva Ikonen. Helsinki: Hakapaino Oy.

Pöllänen S. 1998. Työvaltaisella erityislinjalla opiskelleiden ammatillinen ura ja elämänkulku. Joensuun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta. Joensuu: Joensuun yliopistopaino

Salminen Seija. 2008. Tähdätäänkö tutkintoon, opitaanko elämää vai koulutusta varten? Ammatillisen  koulutuksen vaiheita Perttulan erityisammattikoulussa. Teosessa Yhteistyössä itsensä kokoiseen ammattiin- artilleleita Perttulan erityisamaattikoulusta. Toim. Kokko-Parikka Piia ja Seppälä Minna. Perttulan erityisammattikoulun julkaisuja 12/2008. Hämeenlinna. Painopaikka: Edita Prima Oy, Helsinki 2008.

Vehviläinen Jukka. 2001. Innolla ammattiin? Ammatillisten oppilaitosten innovatiiviset työpajat-esr-projekti. Moniste 21/2001. Opetushallitus.

Vuorinen Ilpo. 2005. Tuhat tapaa opettaa. Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 1. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala

Ammatilliset erityisopettajat oman työnsä asiantuntijoina

Erkkaa englanniksi! Tässä sinun tilaisuutesi, kehitä englanninkielen taitojasi samalla, kun kehität osaamistasi erityisen tuen ja ohjauksen alueella. Koulutukseen osallistuminen ei edellytä sinulta vankkaa kielipohjaa!

TARGET GROUP

All teachers that require knowledge and understanding about learning difficulties in their work

KOHDERYHMÄ

Kaikki opettajat, jotka haluavat lisätä tietämystään erityisopetuksesta

AIMS

The main aim of this course is to direct your thoughts towards the pedagogy in special needs education and the practical methods involved. In this course you will consider learners with special needs from a vocational educational point of view. Furthermore, you will familiarize yourself with principles of special education and special pedagogy, different paradigmatic thinking and phases of life.

TAVOITTEET

Koulutuksen tavoitteena on tutustuttaa sinut erityispedagogiikan maailmaan ja siihen liittyviin käytännön menetelmiin. Koulutuksessa opit tarkastelemaan erityistukea tarvitsevia oppijoita ammatillisen erityisopetuksen näkökulmasta.  Tutustut myös erityisopetuksen perusteisiin, sekä erilaisiin ajattelumalleihin ja elämänvaiheisiin.

CONTENT

• Science of Special Needs Education
• Paradigmatic thinking on Special Needs Education
• Students with Learning Difficulties in Vocational Colleges

SISÄLTÖ

• Erityispedagogiikan tutkimus
• Paradigmaattinen ajattelu erityispedagogiikassa
• Oppilaan oppimisvaikeudet ammatillisessa koulutuksessa

IMPLEMENTATION

The studies will be delivered fully online utilising Optima and an asynchronous online working environment. A pre-course task will consist of formulating a Personal Learning Plan, where participants indicate their individual starting points in the topics included along with learning goals and targets.

Course can be partly accreditated to the teacher’s pedagogical studies at the Teacher Education College in Jyväskylä.

Study period: 19 October 2009- 31 January 2010. Register by 15 September 2009.

TOTEUTUS

Koulutus toteutetaan kokonaisuudessaan verkossa hyödyntäen Optimaa ja online työskentely-ympäristöä. Ennakkotehtävänä osallistujat laativat henkilökohtaisen oppimissuunnitelman, jossa he pohtivat yksilöllisiä lähtökohtiaan oppimistavoitteineen.

Koulutus voidaan hyväksilukea osaksi Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ammatillista erityisopettajakoulutusta.

Ajankohta: 19.10.2009–31.1.2010 Ilmoittautuminen 15.9.2009 mennessä.

EDUCATOR /KOULUTTAJA

Eila Burns, KM, opettajankouluttaja/ Teacher Educator, JAMK University of applied sciences, Teacher Education College

COST

The course is supported by the National Board of Education and therefore teaching is free of charge. Participation for personnel from universities and universities of applied sciences is chargeable.

HINTA

Koulutus on Opetushallituksen rahoittama ja opetuskustannuksiltaan osallistujille maksuton. Yliopistojen ja ammatikorkeakoulujen henkilöstö voi osallistua koulutukseen maksullisesti.

REGISTRATION

Please fill in the online registration form at www.jamk.fi/opelle by 15.9.2009. In order to begin the course 20 participants are required. A notification whether the course will take place or not will be sent about two weeks prior the course is due the begin. The registration is binding, any cancellations need to be made two weeks prior the course commences otherwise a cancellation fee of 150 € will be charged.

ILMOITTAUTUMINEN

Täytä ilmoittautumislomake 15.9.2009 mennessä osoitteessa www.jamk.fi/opelle. Koulutus toteutuu, jos osallistujia on 20 henkilöä. Koulutuksen toteuttamisesta ilmoitetaan noin kaksi viikkoa ennen sen alkua. Ilmoittautuminen on sitova. Perumis- ja keskeyttämismaksuna perimme 150 €, jos osallistumista ei ole peruttu kaksi viikkoa ennen koulutuksen alkua.

FURTHER INFORMATION / LISÄTIETOJA

Lea Vilmi, Education Planner/Koulutussuunnittelija +358 40 537 6888, lea.vilmi@jamk.fi

Päivi Hasia
paivi.hasia [at] fai.fi
Valmentava I-koulutuksen opetus ja opinto-ohjaus

Marjatta Kannisto
marjatta.kannisto [at] bovallius.fi
lehtori, Bovallius-ammattiopisto
Turun toimipaikka

Leena Luokomaa
leena.luokomaa [at] bovallius.fi
Ammatillinen erityisopettaja; käsi- ja taideteollisuusala
erityisalana kuvallinen oppimateriaali

Eira Nylander-Kananen
Ammatillinen erityisopettaja
kananen [at] pp.inet.fi
Ammattiala: vaatetus ja tekstiili

Kaija Peuna
kaija.peuna [at] lappia.fi
Ammattiopisto Lappian
koordinoiva erityisopettaja

Simo Sulander
simo.sulander [at] jao.fi
Työ- ja käytäntöpainotteinen erityisopetus;
Erityisopetuksen koordinointi

Timo Törmänen
timo.tormanen [at] sakky.fi
erikoisalana aikuisten erityisopetus

Sari Vieno
sari.vieno [at] satakola.fi
Catering pienryhmä, erva

Tapio Vähätalo
tapio.vahatalo [at] sedu.fi
Aeo ry:n sihteeri, jäsenasiat

—

Lisätietoja:

Ammatilliset erityisopettajat ry, Tapio Vähätalo, aeo [at] ippnet.fi ja
Maija Hirvonen, maija.hirvonen [at] jamk.fi