Tutustuin Savon ammatti- ja aikuisopiston Kuopion yksikön erillisryhmien toimialueen maahanmuuttajien koulutuksiin, koulutukset näkyvät alla olevassa taulukossa.

Erityisesti minua kiinnosti erityistä tukea tarvitsevat maahanmuuttaja-aikuiset. Haastattelin ammatillista erityisopettaja Nina Pulkkista, hän työskentelee maahanmuuttajien valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa. Lisäksi tutustuin opetuskotiin, jossa maahanmuuttajat tutustuvat suomalaiseen arkipäivään liittyviin asioihin. Haastattelin opetuskodissa koulunkäyntiavustaja Leena Vänskää ja tapasin muutamia opiskelijoita.

Koulutuksen alkuvaiheet

Nina Pulkkinen kertoi, että suurin osa valmentavaan ja kuntouttavaan koulutukseen tulijoista on kiintiöpakolaisia ja maahanmuuttajayksikön asiakkaita. Koulutus on joko työ- ja elinkeinotoimiston rahoittamaa tai valtionosuusrahoituksen kautta toteutettavaa koulutusta. Työ- ja elinkeinotoimisto käynnistää hakijoille alkukartoituksen (Laki kotoutumisen edistämisestä 10§).

Jos maahanmuuttajalla ei ole selkeää vammaa kuten esim. näkö- tai kuulovamma, tuen tarpeen kartoittaminen on haastavaa. On vaikea tietää, mitkä vaikeudet johtuvat kulttuurieroista, traumaattisista kokemuksista kotimaassa tai esimerkiksi oppimisvaikeuksista. Lisäksi joidenkin maahanmuuttajien kohdalla aliravitsemus ja kasvuympäristön virikkeettömyys ovat voineet aiheuttaa kognitiivisen kehityksen pulmia.  Nina Pulkkinen totesikin, että 12-portainen HOJKS-luokitus ei aina sovellu maahanmuuttajien opetukseen, koodia 12 (muut syyt) käytetään aika paljon.

Eri kulttuurit samassa opiskelijaryhmässä – vahvuudet ja haasteet

Pulkkinen kertoi, että opiskelijaryhmän yhdistäminen on haastavaa.  Suomalainen erityisopetus on usein käsitteenä vieras maahanmuuttajalle, joten yhteistyön tekeminen opintojen alkuvaiheessa on haasteellista. Opiskelijaryhmässä on aikuisia, joilla ei ole koulutusta omasta kotimaastaan ja itsearviointi omasta osaamisesta on vaikeaa.

Ryhmässä on myös opiskelijoita, joilla on korkea koulutus taustalla, mutta esimerkiksi sodan aiheuttaman trauman vuoksi opiskeluvalmiudet ovat puutteellisia. Pulkkinen totesi, että ryhmässä kuitenkin toteutuu inklusiivisuus parhaalla mahdollisella tavalla: erilaiset oppijat ovat samassa ryhmässä ja kaikille tarjotaan tarvittavaa tukea yksilöllisesti sekä yhdessä.

Kun samassa opiskelijaryhmässä on maahanmuuttajia eri kulttuureista, yksi keskeinen tavoite on yhdessä olon harjoittelu. Päivittäinen opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti ilman tulkkia, joten siinä suhteessa kaikki opiskelijat ovat samassa tilanteessa, Pulkkinen toteaa.  Lisäksi kaikki opiskelijat tutustuvat suomalaiseen kulttuurin, säädöksiin ja tapoihin yhdessä.

Pulkkinen kertoi, että valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa ei ole vielä ensimmäisenä vuonna pakollista työssäoppimisjaksoa, tilanne suunnitellaan opiskelijan tarpeiden mukaan. Toisena opiskeluvuonna työssäoppimiseen menevät kaikki. Työssäoppimispaikkaan voi mennä esimerkiksi opiskelijakaverin kanssa, jos yksin meneminen tuntuu vaikealta.

Opetuskodissa harjoitellaan arjentaitoja

Koulunkäyntiavustaja Leena Vänskä työskentelee opetuskodissa maahanmuuttaja-aikuisten kanssa maanantaisin ja tiistaisin. Vänskä kertoi, että opetuskodissa harjoitellaan arjentaitoja, kuten kaupassa käymistä, sähköhellan ja -uunin sekä pakastimen käyttöä. Lisäksi opiskelijat leipovat säännöllisesti ja maanantaiaamuisin 2. ja 3. vuoden opiskelijat käyvät kaupassa ostamassa leipomistarpeet. Lisäksi opetuskodissa harjoitellaan kädentaitoja esimerkiksi kankaanpainannan avulla.

Opiskelijat harjoittelevat myös ompelukoneen käyttöä ja vaatteiden korjaamista. Vänskä kertoi, että he käyttävät hyvin paljon kierrätysmateriaaleja. Opiskelijat ovat valmistaneet opetuskodin keittiöön esiliinat entisistä verhokankaista ja tehneet kauppakassit kierrätyskankaista.

Aikuisten ryhmässä on alle kymmenen opiskelijaa, yksi heistä on näkövammainen ja yksi kuuro. Kuurolla opiskelijalla on tukenaan viittomakielen tulkki aamupäivisin. Koulunkäyntiavustajan on myös hallittava viittomat, sillä muuten opiskelija olisi iltapäivisin ilman tulkkia. Ryhmässä on myös luku- ja kirjoitustaidottomia opiskelijoita.

Aikuisen maahanmuuttajan tukeminen ja suomalaiseen kulttuuriin tutustuttaminen tukee myös maahanmuuttajan perhettä ja vahvistaa vanhemmuutta. Nina Pulkkinen toteaa, että kun opetuskodissa harjoitellaan tavallisia suomalaisen arjen taitoja kuten kaupassa käyntiä, opiskelijan toimiminen suomalaisessa kulttuurissa vahvistuu ja hänelle jää enemmän aikaa vanhemmuuteen.

Mitä vaaditaan ammatilliselta erityisopettajalta?

Nina Pulkkinen toi esille työssään vaadittavia taitoja. Hän korosti, että kaikkia kulttuureja ei voi tuntea mutta perustietous on hyväksi ja työssä oppii lisää. Tärkeintä on, että opettaja on kiinnostunut opiskelijoista ja että opettaja tunnistaa omat tunteensa, heikkoutensa ja ennakkoluulonsa. Opettajalla on oltavat valmiudet toimia laajassa moniammatillisessa verkostossa. Maahanmuuttajayksikön terveydenhoitaja ja perhetyöntekijät ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita.

Pulkkinen piti tärkeänä myös sitä, että opettaja uskaltaa kohdata erilaisia ihmisiä ja ennen kaikkea opettaja uskaltaa olla aidosti läsnä. Opiskelijat vaistoavat helposti, jos opettaja on epäaito. On myös huomioitava, että kehonkieli ei suinkaan ole samanlainen kaikissa kulttuureissa. Pulkkinen korosti, että opettajan tehtävänä on ohjata ja antaa vaihtoehtoja eri tilanteisiin, mutta aikuisella opiskelijalla on valinnan vapaus itseään koskevissa asioissa, holhoava asenne ei tue kotoutumista.

Pulkkinen toi vielä lopuksi esille tärkeä muistilistan erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukemiseen.

Haastateltavat: Ammatillinen erityisopettaja Nina Pulkkinen ja koulunkäyntiavustaja Leena Vänskä

Ammatilliset erityisopettajat oman työnsä asiantuntijoina