Äännevirheiden kuntoutus voi olla haastavaa kouluikäisillä lapsilla. Mistä löytää kestävää motivaatiota oppilaan omatoimiseen harjoitteluun ja kodin osallistumiselle? Miten aktivoida äännevirheiden kuntoutusta oppilasryhmissä ja luoda innostava yhteinen oppimisympäristö äänteiden harjoittelulle? Koulutuksessa perehdytään äännevirheiden kuntoutuksen perusteisiin ja tarjotaan vinkkejä äänteiden harjoitteluun myös käytännön työpajoissa.

Puhuvat kädet -syventäväkurssi 8.3.2012

Tule syventämään puhuvien käsien osaamistasi ja saamaan uusia ideoita käytännön työskentelyyn viittomien parissa! Kurssilla harjoitellaan tukiviittomien ja viitotun puheen käyttöä erilaisissa tilanteissa ja opetellaan uusia viittomia käyttäjien tarpeiden mukaan. Kurssille vaaditaan Puhuvat kädet -peruskurssin suorittaminen tai vastaavat tiedot ja taidot. Jatkokurssi sopii kaikille, jotka tarvitsevat tukiviittomia työssään lasten parissa. Kerrothan ilmoittautuessa myös toiveistasi, esimerkiksi viittomistoaiheista kurssille!

Ääniaarteeksi – äänenkäytönperusteet arjessa 13.4.2012

Väsyykö äänesi työpäivän aikana? Tuntuuko ettet hallitse ääntäsi kunnolla? Koetko ajoittaista kurkun kuivumista tai yskimisen tarvetta? Tule perehtymään hyvän äänenkäytön saloihin ääniasiantuntijamme yksilöllisessä ohjauksessa. Koulutuksessa käsitellään oikean äänenkäyttötavan perusteita; mistä se koostuu, mitä ongelmia siihen liittyy ja miten ongelmat ratkaistaan. Koulutus sisältää runsaasti käytännön ääniharjoituksia työpajoissa.

Kerro kuvin! – kuvakommunikaation perusteet 19.4.2012

Kaipaatko opastusta kuvien käyttöön puheen tukena lapsiryhmissä? Toivotko ideoita  viestien välittämiseen kuvien avulla? Tule monipuoliselle ja käytännönläheiselle kurssille, jolla tutustutaan syvemmin kuvakommunikaatioon ja sen käyttämiseen arkipäivän kommunikaatiotilanteissa, leikeissä, peleissä ja harrasteissa. Tule mukaan käyttämään puhelaitteita ja kansioita, tutustumaan työpajoissa materiaalin luomiseen myös Boardmaker-ohjelman ja Papunetin kuvatyökalun avulla.

Johdanto

Maahanmuutto on lisääntynyt ja sen oletetaan edelleen lisääntyvän. Lisäksi yhteiskunta on moniarvoistunut. Tämän vuoksi maahanmuuttajien opetus on muodostunut yhdeksi ajankohtaisimmista opetusalan haasteista. Vieraitten kulttuurien ja maailmankatsomusten kohtaaminen on oppilaitosten päivittäinen haaste. Tämä edellyttää ammatilliselta erityisopettajalta perehtymistä monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajaopiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen.

Ammatillisen erityisopettajan on tiedostettava erilaisista kulttuureista ja niiden alaryhmistä tulevien asiakkaiden kommunikointityylejä ja heidän arvojensa mukaisia toimintatapoja. Maahanmuuttajilla on myös kielellisesti ja etnisesti määräytyneitä käyttäytymismalleja, joita opettajan tulisi tuntea. Toisaalta valtakulttuuria edustavalla ohjaushenkilöstöllä on itsellään asenteita, odotuksia ja arvoja, jotka vaikuttavat opetus- ja ohjausprosessiin. Pystyäkseen asettumaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön asemaan opettajan on ensin tultava tietoiseksi oman kulttuurin ja omien arvojen vaikutuksista, jotta hän voisi ymmärtää muita kulttuureita. Lisäksi on otettava huomioon ja painotettava eri ryhmien jäsenten yksilöllisiä tarpeita. Lairio ja Leino (2007, 49 – 50) viittaavat Hiebertiin, jonka mukaan sosiaalisen inkluusion avulla on koetettava tukea maahanmuuttajien integroitumista vallitsevaan kulttuuriin. Sosiaalisen inkluusion avulla pyritään muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita niin, että kaikki ihmiset voisivat elää täysipainoista elämää. Tämän takia ohjauksen asema yksilöllisissä ja yhteiskunnallisissa muutoksissa on tärkeä.

Maahanmuuttajien taustatekijöitä

Kulttuuritausta ohjailee yksilöiden käyttäytymistä ja vaikuttaa yksilöiden väliseen kanssakäymiseen ja viestimiseen. Toisaalta mikään kulttuuri ei ole täysin yhtenäinen, vaan jokaisen kulttuurin sisällä on alueellisia eroja ja eri lähtökohtien mukaan muodostuneita alakulttuureja. Saman maan eri sukupuolien ja sukupolvien edustajien käytänteet ja tavat hahmottaa maailmaa voivat vaihdella suuresti. Eri maiden kulttuurien sisällä ero maaseudun ja kaupunkien elämäntavassa saattaa olla suuri. Jokainen ihminen voi kuulua samanaikaisesti myös useampaan kulttuuriin ja kulttuurien väliset rajat ovat liukuvia.

Kulttuuritaustojen erojen lisäksi erilaiset poliittiset jännitteet eri maiden välillä saattavat vaikuttaa siihen, millaisiksi eri kansallisuuksiin kuuluvien maahanmuuttajien keskinäiset suhteet muodostuvat. Jopa samaa kieltä puhuvien maahanmuuttajien välillä voi olla ongelmia, jos maiden tai vähemmistö- ja enemmistöryhmien välillä on keskinäisiä poliittisia, uskonnollisia tai sotilaallisia ristiriitoja. Opetus ja ohjaushenkilöstön on oltava valmis keskustelemaan rakentavalla tavalla näistä arvolähtökohdista opiskelijan maailmankatsomusta kunnioittaen. Monesti tarvitaan myös Suomen kulttuuriin ja arvomaailmaan tutustumista, jotta opiskelija kykenee hahmottamaan uutta toimintaympäristöään ja tekemään valintoja ottamalla huomioon sekä omat arvolähtökohtansa ja uuden maan kulttuurin. Tällä tavoin on mahdollista luoda uusia, rakentavia näkökulmia, joiden kautta syntyneitä jännitteitä voidaan helpottaa tai ratkaista.

Oppilaitoksessamme jännitteitä valtaväestön kanssa on ollut esim. Irakista saapuneella opiskelijalla. Opiskelija oli hyvin avoin ja iloinen persoona, joten uskomme hänen luonteensa auttaneen paljon valtaväestöön sopeutumisessa. Opiskelija oli uskonnoltaan muslimi. Hän kertoi avoimesti Saddam Husseinin valtakaudesta ja peloista, joita hänen perheensä joutui kokemaan. Opiskelijalla oli ollut ongelmia huumeiden kanssa ja hänen yhteiskuntaan sopeutumisessa oli vaikeuksia. Maahanmuuttajien moniongelmaisuus saattaakin kasaantua liiaksi yksilön hartioille. Maahanmuuttajan saattaa olla vaikeaa hakea apua ongelmiin kielivaikeuksien takia tai syynä voi olla tietämättömyys yhteiskunnan palveluista. Opettajan onkin oltava tuntosarvet pystyssä ja yritettävä havaita myös ongelmia, joista opiskelija ei välttämättä kerro opettajalle.

Opiskelijoiden ainutlaatuista suhdetta omaan maahan ja kulttuuriin on hyvä hyödyntää opetuksessa. Esimerkiksi opiskelija saa kertoa omasta kulttuuristaan luokalle ja laitamme etnisiä ruokalajeja. Erilaisten kulttuurien tuntemus avartaa omaa maailmankatsomusta ja helpottaa maahanmuuttajan luokkaan ja valtaväestöön sopeutumisessa.

Erilaisiin elämäntapavalintoihin esim. ammatinvalintaan liittyvät päätösten tekemiset saattavat muotoutua luonteeltaan erilaisiksi sen mukaan, onko opiskelija yksilö- vai yhteisökeskeisestä kulttuurista. On kuitenkin muistettava, että jokaisella opiskelijalla on kuitenkin oma ainutkertainen suhde omaan ja uuden maan kulttuuriin. Yksilöllisiin eroihin vaikuttavat myös yksilön koulutus, varallisuus, sosiaalinen asema, vakaumus sekä persoonalliset luonteenpiirteet.

Vieraaseen maahan siirtyessään maahanmuuttajat joutuvat määrittelemään uudelleen omaa identiteettiään ja kohtaavat monia käytännöllisiä ja rakenteellisia haasteita, esimerkiksi uuden kielen, uudenlaisen koulutusjärjestelmän, elinkeinoelämän rakenteen, työkulttuurin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen käytänteet. Uuteen kulttuuriin sopeutumiseen vaikuttaa hyvin paljon se, mistä kulttuuripiiristä ihminen tulee ja kuinka suuret erot ovat uuden ja vanhan kulttuurin välillä.

Maahanmuuttajaopiskelijat oppivat kielemme ja tapamme, mutta heillä on oikeus myös omaan kulttuuriinsa. Kaikilla meillä on lupa omaan kieleemme, uskontoon ja kulttuuriin ja niitä kunnioittamalla sopeutuminen uuteen elinympäristöön ja ihmisiin tapahtuu ajan kanssa kivuttomammin.

Maahanmuuttajanuoren opiskelua helpottaa, jos muutto Suomeen on ollut vapaaehtoista ja hänen vanhempansa ovat kiinnostuneita nuoren opiskelusta ja luottavat koulujärjestelmäämme. Lisäksi sopeutumista auttaa, jos nuoren perheessä on työssäkäyvä aikuinen malli. Tämä auttaa koko perhettä yhteiskuntaan sopeutumisessa. Valitettavasti hyväkään koulutausta ei välttämättä takaa maahanmuuttajan työllistymistä.

Kulttuurien tiedostaminen

Ammatillisena erityisopettajana olemme merkittävässä asemassa kulttuurien kohtaamisessa. Koska opettajien toiminnasta riippuu paljon, miten maahanmuuttajaopiskelijat kotoutuvat keskuuteemme ja tuovat oman panoksensa maamme hyväksi. Opettajina meillä on tilaisuus tutustua kaukaisiin kulttuureihin, mahdollisuus avartaa maailmankuvaamme ja päästä osalliseksi elämää rikastuttavasta kulttuurien kohtaamisesta.

Monikulttuurisuustyötä tekevän erityisopettajan ei välttämättä tarvitse opetella kaikkea maahanmuuttajan kulttuurista. Tiettyjen perusasioiden tunteminen voi auttaa esimerkiksi luottamuksen rakentamisessa ja väärinkäsitysten välttämisessä. Tärkeintä on avoin, empaattinen suhtautuminen ja halu oppia erilaisista kulttuureista. Hyvä itsetuntemus ja omien toimintamallien tiedostaminen ovat parhaimpia lähtökohtia monikulttuuriselle työlle, jossa myös jokaisen oma kulttuuritausta on aina mukana.

Toisaalta, vaikka opettaja olisikin tottunut käsittelemään vieraista kulttuureista tulleita oppilaita, hänen voi olla vaikeaa hallita opiskelijoiden lähettämiä sanallisia ja sanattomia viestejä. Siksi opettajien olisi hyvä valmistaa ryhmiänsä erilaisesta kulttuurista tulevan opiskelijan tuloon, vaikka tutustuttamalla heidät omaan kulttuuriinsa ja sen ominaispiirteisiin ja maahanmuuttajanopiskelijan kulttuuriin ja niiden eroavaisuuksiin. Tällä tavalla pystytään ehkäisemään ainakin osa konfliktitilanteista.

Työmme yksi rikkaus on, että opiskelijoina on myös maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien kulttuuria pitää kunnioittaa ja kaikkia opiskelijoita on kohdeltava samalla tavalla. Maahanmuuttajien on kuitenkin otettava huomioon suomalaisten pelisäännöt ja kunnioitettava niitä. Maahanmuuttajien on myös oltava tiiviissä yhteydessä valtaväestöön, että heille muodostuu käsitys suomalaisista ja suomalaisuudesta. Muslimit opiskelijoina aiheuttavat muissa opiskelijoissa ennakkoluuloja. Muslimi opiskelijan oma persoona ja suhtautuminen valtaväestöön vaikuttavat muiden suhtautumiseen opiskelijaan. Tiettyjen ihmisryhmien leimaaminen uskonnon mukaan ei ole hyvä asia. Aroista asioista myös pelätään keskustella avoimesti. Maahanmuuttajalla saattaa olla menneisyydessään sotia ja väkivaltaa ehkäpä kidutustakin. Heidän taustojen ymmärtäminen vaatii erityisopettajalta paljon ammattitaitoa. Meille opiskelijat ovat kertoneet avoimesti menneisyydestään ja perhesiteiden katkeamisestakin omaan maahan. Perhe on saattanut katkaista kaikki siteet maahanmuuttajaan ja suomeen perustettu perhe on heidän voimavaransa. Tuntuu julmalta ajatellakin, että paluuta omaan maahan tai oman perheen luo ei välttämättä ole.

Maahanmuuttajaopiskelijan kulttuurin tavat voivat olla hyvin paljon erilaisia kuin oppilaitoksen normit, on hyvä neuvotella myös opiskelijan ja vanhempien kanssa etukäteen tietyistä pelisäännöistä. Ongelmiahan voivat aiheuttaa esim. määrättyihin ruokiin, terveydenhoitoon, pukeutumiseen, liikuntaan, uskonnollisiin juhlapyhiin, taideaineisiin ja oman äidinkielen liittyvät asiat.

Mielestämme maahanmuuttajien mukanaolo ryhmässä auttaa hyväksymään erilaisuutta, poistaa ennakkoluuloja, lisää suvaitsevaisuutta ja vähentää rasismia. Opiskelijat huomaavat myös kielitaidon merkityksen tärkeyden. Keskustelu maahanmuuttajaopiskelijoiden taustoista ja kokemuksista auttaa meitä ymmärtämään heidän erilaisuuttaan ja samalla se muuttuu meille jokapäiväisemmäksi.

Ammatillinen erityisopettaja monikulttuurisuuden kohtaajana

Monikulttuurisuuden myötä opettajat ja muu oppilaitosyhteisö ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, jossa he omaavat rajalliset tiedot eri kulttuureista ja niistä ongelmista, joita maahanmuuttajien kohtaaminen tuo tullessaan. Usein opettaja havahtuu monikulttuurisuuden tuomiin muutoksiin vasta kun maahanmuuttajaopiskelija tulee luokkaan.

Erityisopettajan tulisi opetuksessaan huomioida oma suhtautumisensa monikulttuurisuuteen, jotta hän osaisi puuttua sen asettamiin haasteisiin. On oltava valmis uuden oppimiseen, omien tapojen kyseenalaistamiseen ja keskusteluun maahanmuuttajien kanssa. Ristiriitatilanteiden ilmetessä, olisi hyvä purkaa tilanteet ja katsoa mitä ne pitävät sisällään. Kaikki ongelmat eivät aina johdu erilaisesta kulttuurista. On tärkeää, että opiskelija on luontevasti kouluyhteisön jäsen. Ammatillisen erityisopettajan on oltava tarkkana, ettei esim. hiljainen opiskelija omalla puuhastelullaan peitä osaamattomuuttaan tai koulukiusaamisesta johtuvaa pelkoa kavereitaan kohtaan. Opettajan on kiinnitettävä huomiota omiin kommunikaatiotapoihinsa ja varmistettava, jotta viestit menevät oikein perille. Maahanmuuttajaopiskelijat aistivat herkästi myös piiloviestit. Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutus vaatii vastavuoroisuutta, kuuntelemista ja toisen asemaan eläytymistä. Turvallisessa oppimisympäristössä voi aina pyytää opettajien ja kavereiden apua.

Oppilaitoksessamme on ollut vähän ongelmia virolaisten opiskelijoiden kanssa. Heidän kulttuuriinsa on ilmeisesti helppo samaistua. Viron kieli on hauskan kuuloista meidän suomalaisten korviin, joten virolaiset tuovat myös huumoria ja hauskuutta luokkaan. Ongelmia tulee helposti ihonväristä. Tummasta ihonväristä saattaa tulla nimittelyä luokassa. Opettajan onkin heti puututtava nimittelyyn ja tehtävä selväksi, ettei nimittelyä hyväksytä.

Ammatillinen erityisopettaja tarvitsee tietoa vieraista kulttuureista ja niiden takana olevista arvo- ja normijärjestyksistä. Pitää muistaa, että vuorovaikutuksessa on aina mukana myös tunteita. Tarvitaan kulttuurista herkkyyttä ja empatiakykyä. Opettajalta vaaditaan niin tiedollisia kuin tunnepitoisia valmiuksia. Lisäksi on osattava monenlaisia toiminnallisia valmiuksia, ennen kaikkea kielitaitoa ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitoja. Tarvitaan myös kykyä kulttuuriperustaisten ongelmien ja oppimisvaikeuksien ymmärtämiseen.

Pohdinta

Maahanmuuttajien kanssa työtä tekevien on syytä tutustua nuorten perhetaustaan ja kulttuuriin, sillä se helpottaa arkipäivän kohtaamista ja voi ratkaista monia ongelmia. Kaikkien kasvattajien on hyvä pohtia omia arvojaan ja kehittää kulttuurista herkkyyttään. Mutta on kuitenkin muistettava pitää mielessä yksilölliset erot, koska ne ovat suurempia kuin ryhmien ja kulttuurien väliset erot. Joka ikinen meistä on ainutkertainen ja jokainen meistä olisi kohdattava ennen kaikkea yksilönä, huolimatta siitä mihin etniseen tai kulttuuriseen ryhmään kuulumme.

Integraation onnistuminen vaatii maahanmuuttajilta omien kulttuuristen lähtökohtien kunnioittamista ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista. Oman perinteisen yhteisöllisen arvoarvomaailman lisäksi maahanmuuttajien olisi omaksuttava myös läntisen arvomaailman mukaisia yksilöllisiä ajatusmalleja, jotta he tulisivat toimeen suomalaisessa kilpailuyhteiskunnassa. Oppilaitos on tässä merkittävässä asemassa: ristiriitojen ratkaisemiseksi kaivataan tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajaopiskelijoiden vanhempien ja oppilaitoksen välille. (OPH 2010)

Opetusministeriön kehittämissuunnitelman vuosille 2007 – 2012 (2007, 9) mukaan vieraitten kulttuurien ja toimintatapojen kohtaaminen tulee osaksi arkipäivää. Korkeatasoinen ja laajasti tarjottu ammatillinen koulutus ei riitä tarvittavien laadullisesti uudenlaisten toimintamallien syntymiseen. Tarvitaan korkeaa sivistystasoa, jotta näkisimme oman toiminnan osana suurempaa kokonaisuutta ja olisimme valmiita toisilta oppimiseen. Oppilaitos toimii myös yhteisöllisyyden rakentajana niin oppilaitoksen sisällä kuin paikallisesti. Koska muuttoliike ja lisääntynyt maahanmuutto lisäävät juurettomuutta, koulu on merkittävä yhteiskunnallinen instituutio, jolla yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa.

Lähteet:

Lairio, M. & Leino, L. 2007. Moninaisuutta arvostava ohjaus – Näkökulmia opinto-ohjaajan työhön ja koulutukseen. Teoksessa Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä. Toim. M. Taajama & S. Puukari. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 49 – 50. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 36.

OPH (2010): Maahanmuuttajien koulutus 2010. Luettavissa:

http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus/monikulttuurinen_koulu/kulttuurien_valinen_viestinta/tavoitteena_integraatio Viitattu 26.10.2011

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007 – 2012. Opetusministeriön julkaisuja 2007.

Kehittämistehtävämme tarkoituksena oli kartoittaa erityisopetuksen nykytilanne lukuvuonna 2010-2011 Etelä-Karjalan ammattiopistossa ja ideoita mahdollisuuksia yhteistyölle Ammattiopisto Luovin kanssa. Toiveena oli, että kartoitamme erityisesti niitä odotuksia ja tarpeita, joita henkilöstöllä on erityisopetuksen osalta. Valitsimme kartoituksen ja ideoinnin työtavaksi paneelikeskustelun. Paneelikeskustelua suositellaan käytettäväksi silloin, kun halutaan jakaa tietoa, hakea ratkaisuja ongelmiin tai muokata mielipiteitä. Kehittämistehtävän toimeksiantajana ja ohjaajana Etelä-Karjalan ammattiopistossa toimi erityisopetuksen koordinaattori Unto Kiljunen. Kehittämistyö esiteltiin Etelä-Karjalan ammattiopiston erityisopetuksen kehittämisryhmälle maaliskuussa 2011 ja saatu palaute oli myönteistä. Kiitosta saatiin erityisesti siitä, että tämän avulla tehtiin näkyväksi erityisopetuksen haasteita ja odotuksia sekä hyviä käytäntöjä.

Erityisopetusta Etelä-Karjalan ammattiopistossa

Etelä-Karjalan ammattiopistossa erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat pääsääntöisesti integroituna yleisopetuksen ryhmiin. Integroitujen erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetuksen periaatteena on yksilöllinen ohjaaminen. Vaikka erityistä tukea tarvitseva opiskelija opiskelee pääsääntöisesti oman ryhmänsä mukana, voidaan hänelle tarvittaessa antaa yksilöopetusta, pienryhmäopetusta ja työpajaopetusta tai opetus voidaan järjestää työpainotteisena opiskeluna työpaikoilla tai koulun työsaleissa. (Etelä-Karjalan ammattiopisto 2009, 14).

Erityisopetuksessa käytetään työtapoina samanaikaisopetusta, jolloin ammatinopettaja, erityisopettaja, aineenopettaja, koulunkäyntiavustaja tai ammattihenkilö työskentelee samanaikaisesti tuntia pitävän opettajan kanssa. Samanaikaisopetusta voidaan käyttää myös pienryhmäopetuksena, jolloin opiskelijaryhmä jaetaan kahdelle opettajalle eri tiloissa tapahtuvaan opetukseen. Työpainotteinen opetus hyödyttää monia erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, koska silloin oppiminen tapahtuu oman tekemisen ja kokemuksen kautta.  (Etelä-Karjalan ammattiopisto 2009, 16).

Erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on käytössään myös muita tuki- ja erityispalveluita. Tehostettu opiskelijaterveydenhuolto sisältää opinto-ohjauksen-, kuraattorin- ja opiskelijaterveydenhuollon palvelut sekä opiskelijahuoltoryhmän asiantuntemuksen ja verkostot. Henkilökohtaisen opetuksen järjestämissuunnitelmaa (HOJKS) laadittaessa selvitetään opiskelijan mahdollisuudet Kelan myöntämään opintotukeen tai kuntoutusrahaan, jota voidaan myöntää jos opiskelijan työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentynyt tai jos opiskelija on syvennetyn ohjauksen ja kuntoutuksen tarpeessa. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla voi olla opiskelussa apunaan vammaispalvelulain mukaisesti tulkki, henkilökohtainen avustaja, apuväline tai muu vastaava tuki. (Etelä-Karjalan ammattiopisto 2009, 13).

Taulukossa 1. on esitetty Etelä-Karjalan ammattiopiston erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden jakauma lukuvuonna 2010-2011 erityisopetuksen perusteen mukaan luokiteltuna.  Kolme suurinta erityisopetuksen perustetta ovat 1) kielelliset vaikeudet, 2) muu syy, joka edellyttää erityisopetusta ja 3) hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet.

Taulukko 1. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden jakautuminen erityisopetuksen perusteen mukaisesti Etelä-Karjalan ammattiopistossa 20.9.2010. Luokituksessa käytetty Tilastokeskuksen ohjetta.   (Järvinen,  Kaartinen, 2010)

Paneelikeskustelu työvälineenä

Työmme ensisijaisena tavoitteena oli löytää Etelä-Karjalan ammattiopiston erityisopetuksen käytännön järjestelyistä ne kohdat, jotka koetaan haasteellisimmiksi ja hankalimmiksi toteuttaa lukuvuonna 2010-2011. Lisäksi halusimme löytää eri koulutusalojen hyviä käytänteitä. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman avointa ja monipuolista keskustelua erityisopetuksen nykytilanteesta ja kehittämistarpeista.

Menetelmänä paneelikeskustelua suositellaan käytettäväksi silloin, kun halutaan jakaa tietoa, etsiä ratkaisuja ongelmatilanteisiin ja muokata mielipiteitä. Paneelikeskusteluun tulee valita osallistujia, jotka edustavat mahdollisimman monia näkökantoja ja ovat valmiita tuomaan ne julkisesti esille. Puheenjohtaja alustaa ja motivoi osallistujat tilanteeseen. Tärkeää on, että osallistujilla on katsekontakti toisiinsa, sen vuosi osallistujat ovat usein sijoitettuina puoliympyrään. Puheenjohtaja jakaa puheenvuorot, mutta osallistujien spontaanit kommentit ovat toivottavia. (Paneelikeskustelu 2006.)

Paneelikeskusteluun kutsuttiin kymmenen erityisopetuksen parissa työskentelevää henkilöä eri koulutusaloilta. Keskustelun tavoitteena oli löytää hyviä käytänteitä ja asiat, jotka koetaan haasteellisina tai hankalina toteuttaa. Käytimme menetelmänä paneelikeskustelua, koska halusimme saada aiheesta monipuolisen ja todellisen kuvan. Sovelsimme paneelikeskustelun menetelmää oman tavoitteemme mukaiseksi eli tilaisuudessa ei ollut varsinaista yleisöä lainkaan. Keskustelua seurasi kuulijana erityisopetuksen koordinaattori Unto Kiljunen. Osallistujat olivat valmistautuneet tilaisuuteen hyvin, sillä keskustelu eteni sopuisasti ja erittäin myönteisessä hengessä.  Eri koulutusalojen väliset toimintatavat, haasteet ja toimivat käytänteet tulivat hyvin esille.

Toteutimme paneelikeskustelun siten, että valitsimme osallistujat, lähetimme heille ennakkoon käsiteltävät aiheet kysymyksiksi muokattuina ja kutsun tilaisuuteen. Osallistujien valintaperusteina olivat tämän hetkinen työtehtävä erityisopetuksessa, koulutusalalla olevien erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä ja osallistujan henkilökohtaiset ominaisuudet eli halu tuoda kokemuksia ja näkemyksiä avoimesti yhteiseen käsittelyyn. Valituksi tuli kymmenen henkilöä, jotka edustivat erityisryhmien opettajia, perustutkintojen opettajia, osastonjohtajia ja koulutusalojen erityisopetuksesta vastaavia eli ervoja.

Paneelikeskustelu eteni siten, että ensin käsiteltiin eri osastojen käyttämät erityisopetuksen muodot ja tämän jälkeen keskusteltiin niistä lisätarpeista, joita erityisopetuksen käytännön toteuttamiseen liittyy. Viimeisenä käsiteltiin opettajien tarpeet, mitä ongelmia ja haasteita kukin on työssään kohdannut ja millaista tukea haluaisi henkilökohtaisesti saada.

Erityistä tukea annetaan monella tavalla

Eri koulutusaloilla on käytössä sekä ammattiaineissa että ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa esim. englanti, matematiikka ja äidinkieli samanaikaisopetus, joka toteutetaan pienryhmäopetuksena jakamalla luokka kahteen tai jopa kolmeen osaan ja jokaisella ryhmällä on oma opettaja. Samanaikaisopetusta toteutetaan myös siten, että samassa tilassa opettajan apuna toinen opettaja, erityisopettaja, ammattihenkilö tai koulunkäyntiavustaja.

Ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa on käytössä samanaikaisopetus, jolloin luokka on jaettu kahdelle eri opettajalle. Ryhmät jaetaan tason mukaan, kuitenkin edetään eri tahtiin samoin tavoittein ja samoilla arviointikriteereillä. Lähtötasoltaan alhaisemman ryhmän kanssa voidaan painottaa eri asioita ja käyttää esim. erilaisia tukimonisteita. Kielten opiskelussa pyritään pääsääntöisesti tasoon T1, mutta joskus on välttämätöntä madaltaa tavoitteita. Tasoryhmien käyttöä perusteltiin seuraavasti: ”Ennen heikot opiskelijat ovat tsempanneet paljon, tuki on nyt kohdennettu oikein.”

Hyvinä käytäntöinä pidettiin työpainotteisuuden lisäämistä eli sitä on toteutettu lisäämällä työssäoppimista työpaikoilla ja myös oppilaitoksessa.

Koulunkäyntiavustajat ja ammattimiehet ovat mahdollistaneet enemmän yksilöllistä ohjausta opiskelijoille. Opiskelijan yksilöllisellä ohjauksella on saavutettu hyviä tuloksia. Yksilöllisen ohjauksen kautta voidaan tehdä opiskelijakohtaisia ratkaisuja mm. työaikojen suhteen.  Tähän liittyy säännölliset HOPS-keskustelut ja seuranta, jolloin opettaja toimii enemmän ”coachaajana”.

Lisä- ja tukiopetusta käytetään jonkin verran, mutta ongelmana on, että opiskelijat eivät ole valmiita tulemaan omalla ajalla ja se on myös opettajalle resurssikysymys. Rästipaja on toiminut Lappeenrannassa palvelualan ja tekniikan alan yhteisessä käytössä. Huomattavaa on, että paja on kaikkien opiskelijoiden käytössä, ei pelkästään erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.

Teoriaopintoja on tuettu mm. suullisin kokein ja kokeet on voitu tehdä materiaalin kanssa. Joskus ongelmana ovat lakisääteiset kurssit, jotka on tehtävä kirjallisena tietyssä ajassa esim. vaarallisten aineiden kuljettamiseen tarvittava ADR-ajolupa tai sähköturvallisuus.

Opetushenkilöstön näkemyksiä tarvittavista tukimuodoista

Paneelikeskustelun tuloksena oli, että samanaikaisopetusta halutaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Opettajien toiveena on, että erityisopetukseen varataan resurssit sekä luokalle että opettajalle jo lukuvuoden suunnitteluvaiheessa. Tämä mahdollistaa opiskelijan henkilökohtaisen opetuksen, sillä sitä tarvitaan erityisesti mm. matemaattisissa aineissa ja niissä ammattiaineissa, joihin sisältyy paljon teoriaa.

Koulunkäyntiavustajia ja ammattihenkilöitä tulisi olla kaikkien alojen käytössä riittävin resurssein ja heidän työnkuvansa tulee kehittää entistä enemmän opetuksen tukemisen suuntaiseksi.

Opinto-ohjaaja ja pienryhmän opettajat toivovat laaja-alaista erityisopettajaa, jolta saisi apua, tukea, neuvoja ja ohjeita erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa toimittaessa. Pienryhmille koetaan olevan nykyistä enemmän tarvetta tutkintoon johtavan koulutuksen osalta.

Paneelikeskustelussa kävi ilmi, että toivotaan nykyistä parempia mahdollisuuksia antaa tukea myös lahjakkaille opiskelijoille.

Opettajat ja ryhmänohjaajat tarvitsevat lisää tietoa, miten ohjataan erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita. Koulutusta kaivataan mm. opetusmateriaalin tekemiseen, opetusmenetelmiin, opintojen henkilökohtaistamiseen sekä  HOPS- ja HOJKS-prosessiin.

Keskusteluissa ilmeni myös, että ammatillisten eritysopettajien osaamista halutaan hyödyntää nykyistä enemmän nimenomaan erityisopetuksen tehtävissä.  Tärkeänä pidetään erityisopettajien mahdollisuutta verkostoitua talon sisällä ja tällä tavalla saada erityisopetuksen osaaminen leviämään koulutusalalta toiselle.

Millä tavoin Ammattiopisto Luovin erityisosaamista voidaan hyödyntää Etelä-Karjalan ammattiopistossa?

Paneelikeskusteluun osallistujat saivat paneelin lopuksi tehtäväkseen ideoida yhteistyön mahdollisuuksia Ammattiopisto Luovin kanssa. Ideointi toteutettiin parityöskentelynä ja saadut idean aiheet esiteltiin lopuksi muille paneeliin osallistuneille. Ideointia vaikeutti se, että paneeliin osallistujat eivät tunteneet Ammattiopisto Luovin toimintaa. Ideoinnin tarkoituksena oli herätellä osallistujia yhteistyön mahdollisuuteen ja luoda Ammattiopisto Luoville kuvaa Etelä-Karjalan ammattiopiston toiveista tulevaisuuden yhteistyöstä.

Parhaimpana yhteistyömuotona koettiin Luovin antama erityisopetuksen koulutus. Koulutusta kaivattiin mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden kohtaamiseen, HOJKS-työskentelyn kehittämiseen ja konsultointiin yksittäisten opiskelijoiden kohdalla. Valmiiden oppimateriaalien saaminen mukautettujen tavoitteiden opiskelijoille kotiin myös yhdeksi kohteeksi, johon Ammattiopisto Luovilta kaivattiin apua. Muut ideat koskivat opiskelija- ja opettajavaihtoa, opiskelijoiden siirtymistä peruskoulusta ammatillisiin opintoihin sekä opiskelijoiden elämänhallintaan liittyvien ongelmien ratkaisemista.

Paneelikeskustelun antia

Esittelimme paneelikeskustelun yhteenvedon erityisopetuksen kehittämisryhmälle maaliskuussa 2011. Saimme palautetta, että kehittämistyö oli tarpeellinen ja palveli erityisopetuksen näkyvyyden parantamista.  Tehtyä yhteenvetoa tullaan hyödyntämään mm. henkilöstön koulutussuunnittelussa.

Keskustelun mukaan erityisopetuksen tarpeet ovat hyvin konkreettisia. Erityisopetuksen parissa työskentelevät odottavat, että käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan oikein ja suunnitelmallisesti, henkilöstön tietotaitoa lisätään koulutuksen avulla, tehostetaan tiedonkulkua ja parannetaan mahdollisuuksia lisätä työpainotteisuutta opetuksessa.  Etelä-Karjalan ammattiopiston omien erityisopettajien osaamista halutaan hyödyntää nykyistä enemmän ja saada erityisopettajat verkostoitumaan talon sisällä yli koulutusalojen.

Tällä hetkellä yhteistyötä Ammattiopisto Luovin kanssa ei koettu tärkeäksi muuten kuin koulutuksen ja konsultoinnin saralla. Etelä-Karjalan ammattiopiston omien ammatillisten erityisopettajien verkostoituminen ja osaamisen levittäminen toimipisteiden ja eri koulutusalojen välillä on ulkopuolista yhteistyötä tärkeämpää erityisopetuksen saralla. Sisäinen verkostoituminen on vielä suuri, hyödyntämätön voimavara. Systemaattisella talon sisäisellä verkostoitumisella saadaan aikaan paljon hyötyä vähällä vaivalla. Ammatillisilla erityisopettajilla on oma halu ja tarve verkostoitua, ja siten saada tukea työlleen. Sisäisen verkostoitumisen jälkeen olisi mahdollista ulottaa verkosto myös peruskoulun erityisopetukseen ja löytää uusia yhteistyömuotoja sitä kautta.

Erityisopetuksen toteuttaminen mahdollisimman hyvällä tavalla edellyttää, että myös erityisopetus suunnitellaan samanaikaisesti opetuksen lukuvuosisuunnittelun kanssa. Näin erityisopetus voidaan kohdentaa oikeisiin asioihin ja erityisopettajien osaaminen tulee paremmin hyödynnetyksi.

Sähköisen HOJKSin kehittämistä opetuksen työvälineeksi tulee edelleen kehittää. Tärkeää on, että HOJKS on opiskelijaa opettavien saatavilla mukaanlukien terveydenhoitaja ja kuraattori.

Erityisopetuksen koordinaattori Unto Kiljunen piti paneelikeskustelua onnistuneena työvälineenä kehittämistehtävällemme. Kiljusen mukaan saimme hyvin esiin opetushenkilöstön näkemyksen erityisopetuksen käytännöntilanteesta ja kehittämistarpeista. Keskustelu oli hedelmällistä ja paneeliin osallistuneet opettajat saivat näkemystä eri alojen käytössä olevista erityisopetuksen tukimuodoista. Kehitystehtäväämme tullaan käyttämään työvälineenä suunniteltaessa erityisopetusta ja se tullaan esittelemään Etelä-Karjalan ammattiopiston johtoryhmälle opetushenkilöstön näkemyksenä erityisopetuksesta ja sen tulevaisuuden tarpeista syksyllä 2011.

Saavutimme kehittämistehtävälle asetetun tavoitteen onnistuneesti: paneelikeskustelussa saimme aikaan avoimen ja rakentavan keskustelun aiheesta sekä jäsensimme kehittämiskohteita. Työ tarjosi meille erinomaisen tilaisuuden omaksua eri koulutusalojen välisiä tapoja toteuttaa erityisopetusta. Menetelmänä paneelikeskustelu on mielenkiintoinen tapa kerätä kokemuksia asiasta. Tähän liittyy kuitenkin aina riski, että osallistujat eivät ole valmiita keskustelemaan rehellisesti asioista. Tässä paneelikeskustelussa osallistujat olivat avoimia ja suhtautuivat asiaan rakentavasti. Osallistujien valinnassa kannattaakin nähdä vaivaa ja tehdä ennakkotyötä mahdollisimman paljon. Suosittelemme tämän kokemuksen perusteella, että jokaisessa organisaatiossa kannattaa käydä avointa keskustelua säännöllisesti. Usein voi tuntua siltä, että kaikki on jo hoidettu hyvin, mutta aina löytyy kehitettävää. Yhteiset keskustelut lisäävät myös yhteisöllisyyttä ja huomataan, että työskennellään tahoillamme opiskelijoiden etujen mukaisesti. Kehittämistyön ansiosta Etelä-Karjalan ammattiopiston ammatillisille erityisopettajille järjestetään elokuussa 2011 teemailtapäivä. Toivomme, että se on alkusysäys todelliselle verkostoitumiselle.

Lähteet

Etelä-Karjalan ammattiopisto, 2009. Erityisopetuksen suunnitelma. Ammattiopiston rehtorin päätös 29.1.2009, 11§.

Järvinen, Pirkko. 2010. Sähköpostitiedonanto Etelä-Karjalan ammattiopiston opiskelijamäärästä 20.9.2010. Tieto annettu 1.12.2010.

Kaartinen, Erja. 2010. Sähköpostitiedonanto Etelä-Karjalan ammattiopiston erityisopiskelijamääristä 20.9.2010 Tilastokeskuksen luokituksen mukaisesti. Tieto annettu 4.10.2010.

Paneelikeskustelu.2006. Artikkeli julkaistu virtuaaliyliopiston sivustolla 28.3.2006. 10:03, ei päivitytietoa. Viitattu 12.3.2011.http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi

Ammatilliset erityisopettajat oman työnsä asiantuntijoina

Eila Burns, Anna Kaukanen, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu

Auditoriossa tunnelma oli varsin tiivis, kun lähes kaksisatapäinen yleisö osallistui Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa maaliskuun lopulla pidettyyn seurauspedagogiikka –teemapäivään. Valtiotieteiden tohtori Sonja Kurtén-Vartio valotti innokkaalle kuulijakunnalle, mitä seurauspedagogiikka oikeastaan tarkoittaa. Lyhyesti sen voisi kiteyttää niin, että omista valinnoista seuraa aina jotain ja jokaisesta valinnasta on kannettava vastuu.

Seurauspedagogiikka on eksistentialistiseen filosofiaan perustuva kasvatus ja opetusmenetelmä tai työskentelytapa.  Pedagogiikan kehittäjä, Jens Bay, halusi vuonna 1974 kokeilla voitaisiinko ongelmallisten nuorten kanssa työskenneltäessä saavuttaa parempia tuloksia kasvatuksellisin keinoin, kuin rangaistusten, hoitojen tai sosiaalityön menetelmin.  Hänen mielestään vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksesta on siirretty vanhemmilta päiväkodeille, kouluille ja ammattiauttajille. Jokainen toimija luulee, että joku toinen hoitaa asian ja lopputuloksena on ongelmallinen normittomuus ja juurettomuus.

Jensin ajattelun mukaan, nuoret eivät ole pahoja, siksi heitä ei tule rangaista. He eivät ole sairaita, siksi heitä ei tule hoitaa. Se mitä heillä ei ole, ovat kasvatus, käytöstavat ja ammattitaito, kaikki puutteita, jotka syrjäyttävät heitä yhteiskunnasta ja työelämästä. Jens painottaa sitä, että nuorille tulee antaa käsitys siitä miten yhteiskunnassa tulee käyttäytyä ja toimia.  Seurauspedagogiikka pohjautuu siihen, että jokainen ihminen on vapaa tekemään oman elämänsä valinnat, joita kunnioitetaan, mutta vastuuta valinnoista ei voi paeta.  Asiantuntijat, ”auttajat” eivät voi valita nuorten puolesta, muuten ”autettavalta” viedään vapaus ja vastuu sekä vaatimus omaan ajatteluun. Nuorille on tehtävä näkyväksi mitä erilaisista valinnoista seuraa. Kaikki valinnat näkyvät tekoina – nuori siis on sitä, mitä teoillaan näyttää. Jonkun on kerrottava miltä nuoren valinnat ja sitä kautta teot näyttävät muiden silmissä ja mitä ne kertovat hänestä itsestään.

Kurtén-Vartion mielestä seurauspedagogiikan toteuttamisen avain on työvaltainen oppiminen.  Seurauspedagogiikkaa toteuttavissa tanskalaisissa kouluissa nuoret kouluttautuvat yksinkertaisiin, perusammatteihin. Ammatin hallinta antaa heille osaamista, joka avaa ovia työelämään ja sitä kautta positiiviseen yhteiskunnassa toimimiseen.  Näissä tanskalaisissa kouluissa opiskelijoilta vaaditaan paljon, usein enemmän kuin mihin he ovat tottuneet. Koulussa ollaan kiinnostuneita vain opiskelijoiden tulevaisuudesta – ei menneisyydestä.  Menneisyyttä ei voida muuttaa, mutta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla ja teoilla. Koulun henkilökuntaa yhdistää yhteinen toimintatapa, sillä jokaisen on toimittava pedagogiikkaan kuuluvan filosofisen ajattelutavan mukaisesti ja opiskelijan tekemät valinnat ja sen seuraukset on aina pantava käytäntöön.  Onnistuminen edellyttää myös sitä, että henkilökunta uskaltaa ottaa riskin siitä, että opiskelija voi myös epäonnistua.

Leena Heimonen, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu, Kimmo Kekki, Ammatilliset erityisopettajat ry (AEO) ja Sonja Kurtén-Vartio

Miksei Suomessa?

Tanskassa on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka tukevat ja mahdollistavat seurauspedagogisen toiminnan täydellisen soveltamisen. Suomen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia seurauspedagogiikan täydelliseen toteuttamiseen, mutta maassamme on kuitenkin toimijoita, jotka osittain soveltavat seurapedagogisia menetelmiä.  Jens Bayn mukaan menetelmän vähäinen käyttö tuottaa vähäisiä tuloksia, suuria tuloksia voidaan saavuttaa vain seurauspedagogiikan täydellisellä soveltamisella. Seurauspedagogiikan sovellettavuus on koettu varsin vaativaksi ja rankaksi, koska jokaiseen asiaan pitää reagoida heti ja johdonmukaisesti. Myös työyhteisöltä vaaditaan paljon, kaikkien työyhteisön jäsenten on toimittava samalla tavalla, heidän on toteuttava yhtä filosofiaa ja pedagogiikkaa.

Seurauspedagogiset koulut Tanskassa

• Træningsskolens arbejdsmarkeds uddanelser = TAMU
• Kuusi yksikköä eri puolilla Tanskaa
• Noin 500 opiskelijaa/vuosi
• Käytännön ammatillista opetusta joissa filosofialla ja kasvatuksella on leijonanosa
• Hakeutuminen koulutukseen vapaaehtoista
• Koulutusajalta maksetaan minimipalkka
• Vaatimukset täysin samat kuin avoimilla työmarkkinoilla
• Henkilökunta ei moralisoi, tekee vain hyviä kysymyksiä, joihin opiskelijoiden on itse vastattava
• Opiskelija voidaan lähettää pois koulusta
• Opettajilla suuremmat valtuudet kuin Suomessa

Kenelle?

• Henkilöt joilla on lukuisia epäonnistumisia
• ”Huonoimmilla” etusija koska he tarvitsevat koulua eniten
• Vaatimuksena tahto elämänmuutokseen koulutusten, työsuhteiden, ihmissuhteiden ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuyrityksissä

Kuinka työskentely tapahtuu käytännössä?

• Oikean työn puitteet tarjoavat areenan pedagogiselle työlle
• Henkilökunta esittää koko ajan kysymyksiä, jotka pakottavat
  

  Teemapäivää oli mahdollisuus seurata myös suorana verkkolähetyksenä.

  tilanteen arviointiin, kannanottoon ja valintoihin

• Henkilökunta tekee näkyväksi, mitä eri valinnoista seuraa
• Kaikista valinnoista seuraa aina jotain – hyvää tai huonoa
• Konfrontaatiot ovat jokapäiväisiä ja välttämättömiä
• Valintojen seuraukset on aina pantava täytäntöön
• Positiivisia asioita ei koskaan unohdeta
• Dialogin on oltava elävää ja jatkuvaa

Hirvonen, Maija (Akateeminen väitöskirja)

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammatillisen erityisopettajan työtä ja sen muutosta yhdessä ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä. Tutkimus osoitti, että ammatillisen erityisopettajan työ on sidoksissa koulutuksen rakenteeseen ja koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Erityisopetus laajeni tavallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin 1970-luvulta lähtien. Tähän aikaan ammatillisen erityis-opettajan työ koostui työskentelystä työvaltaisissa pienryhmissä. Erityisopettajan työ oli autonomista ja vastuutettua, mutta erillistä yleisopetuksesta. 1990-luvun koulutuksen lainsäädännöllisten ja rakenteellisten muutosten myötä myös erityisopetuksen toteutusmuoto muuttui. Ammattikoulut muuttuivat monipuolisiksi palvelukouluiksi, joissa korostuvat joustavat koulutusrakenteet ja yksilölliset oppimispolut. Tämä asetti erityisopetukselle ja erityisopettajan työlle uudenlaisia haasteita.

Artikkelit:

1. Ammatillisen erityisopetuksen muutostuulia, Tavoitteena erityisopettajan uudistuva osaaminen, Maija Hirvonen
2. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn moniammatillinen toimintamalli Imatra-Lappeenranta-alueella, Anna-Liisa Pekkanen, Hannu Hakalisto, Hannu Kähö ja Anneli Ahvonen
3. Osallistava ja kannustava oppilaitosyhteisö. Kuvaus Savon ammatti- ja aikuisopiston erityisopetuksen kehittämishankkeesta, Tuire Ahlfors
4. Tasa-arvoisiin käytäntöihin opetussuunnitelman avulla. Oulun seudun ammattiopiston kymmenen yksikön erilaiset tukikäytännöt yhtenäiseksi toiminnaksi, Pirkko Kepanen
5. Alueellisen koordinointikeskuksen perutuksia rakentamassa, Kimmo Kekki ja Marita Sarkola
6. Erityslopetuksen yhtenäistämisen fuusioituneessa oppilaitoksessa – ensimmäinen toimintavuosi, Kaija Peuna ja Pentti Heikkilä
7. TOKKA – projekti Lapissa, Riitta-Liisa Tölli

Lisätietoja: Erika-lehti

Kaikkonen, Leena (toim.)

Tässä julkaisussa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettaja-korkeakoulun kouluttajat ja kansainväliset yhteistyökumppanit tarkastelevat opettajan työn peruskysymyksiä. Opettajalta edellytetään vahvaa ammattitaitoa jäsentää muuttuvaa maailmaa ja työelämän vaatimuksia oppimisen lähtökohdaksi. Toisaalta opettajan täytyy pystyä hahmottamaan oppijoiden yksilöllisistä tarpeista ja elämänkokemuksista nousevia päämääriä.

Julkaisussa erityisen mielenkiinnon kohteina ovatkin oppijoiden erilaisuus ja yksilöllisten polkujen rakentaminen ammatti- ja työtoiminnan oppimiseen sekä opettajien osaamisen kehittäminen näissä kysymyksissä. Julkaisu valottaa myös sitä kansallista ja kansainvälistä hanke- ja tutkimusyhteistyötä, jota olemme tehneet näiden kysymysten äärellä.

Toivomme, että nämä arjen työn ja osaamisen kehittämisestä voimansa saaneet kokemuksemme auttavat lukijoita löytämään itsensä näköisiä reittejä kuulemaan oppijoitaan ja näkemään jotain erityistä heissä jokaisessa.

Sarja: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 53
Koulutusyksikkö: Ammatillinen opettajakorkeakoulu
ISSN: 1456-2332
ISBN: 951-830-072-0
Julkaisuvuosi: 2005

Julkaisun hankinta: http://www.tahtijulkaisut.net/kauppa/product_details.php?p=22

Tässä julkaisussa luodaan näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen ja ammatillisen erityisopettajan työhön. Kahden vuosikymmenen kuluessa ammatillisen erityisopettajan työ on kehittynyt erityisryhmän opettamisesta monimuotoiseksi, sekä yksilöä että yhteisöä tukevaksi ja konsultoivaksi osaamiseksi. Merkittävä osa ammatillisen erityisopettajan nykyisestä työstä muotoutuu sellaisten asenteellisten ja toiminnallisten oppimisympäristöjen ja yhteistyöverkostojen rakentamisesta, jotka luovat edellytyksiä erityistä tukea tarvitsevan henkilön varsinaiselle oppimiselle.

Tässä julkaisussa erityisopetusta tarkastelevat ammatillisen opettajakorkeakoulun erityisopettajankoulutuksen omat kouluttajat, opiskelijat ja yhteistyökumppanit. Näkökulmana on ensisijaisesti ammatillisen erityisopettajan työ, mutta toivomme, että nämä pohdinnat antavat ajatuksia myös muille erilaisten oppijoiden oppimisesta ja siihen liittyvän opettajuuden kehittämisestä kiinnostuneille.

Sarja: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 52
Koulutusyksikkö: ammatillinen opettajakorkeakoulu
ISSN: 1456-2332
ISBN: 951-830-069-0
Julkaisuvuosi: 2005

Julkaisun hankinta: http://www.tahtijulkaisut.net/kauppa/product_details.php?p=23

Kaikkonen, Leena (Akateeminen väitöskirja)

Tässä tutkimusraportissa kuvataan ja arvioidaan opettajuuden kehittämistä ja kehittymistä opettajan-koulutuksen aikana. Tutkimuksen lähtökohtana on Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuosina 1993–97 toteutettu Vaikeimmin Kehitysvammaisten Aikuisten (VaKA-) opettajankoulutuskokeilu, jossa sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä koulutettiin opettajia vaikeimmin kehitysvammaisten oppijoiden perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen. Tutkimus tarkastelee myös kokeilussa koulutettujen VaKA-opettajien sijoittumista työelämään ja heidän työtään viisi vuotta opettajankoulutuksen päättymisestä.

Raportti kohdentuu vaikeimmin kehitysvammaisten aikuisten opetuksen kehittämiseen ja heidän opettajiensa koulutukseen, mutta se antaa pohdittavaa kaikille erilaisten oppijoiden yksilöllisyydestä ja oppimisesta sekä niiden laajemmista konteksteista kiinnostuneille.

Sarja: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 23
Koulutusyksikkö: Ammatillinen opettajakorkeakoulu
ISSN: 1456-2332
ISBN: 951-830-027-5
Julkaisuvuosi: 2003

Julkaisun hankinta: http://www.tahtijulkaisut.net/kauppa/product_details.php?p=49