Torjuisitko vasenkätiset niin kuin turvapaikanhakijat?

Maailmassa arvioidaan olevan 60 miljoonaa pakolaista, enemmän kuin koskaan toisen maailman sodan jälkeen. YK:n arvioiden mukaan pakolaisten määrä ei ainakaan vähene lähitulevaisuudessa. Seuraavan suuren pakolaisaallon taustatekijäksi ennustetaan ilmastonmuutosta, joka edetessään heikentää elinmahdollisuuksia erityisesti kehittyvissä maissa.

Pakolaiskriisin seuraukset alkavat tuntua yhä konkreettisemmin myös meillä Pohjolassa. Ihmismäärän kasvaessa ja liikuttumisen helpottuessa ei Eurooppa – eikä Suomi – voi sulkea itseään kuvun alle Under the Dome –tv-sarjan tyyliin. Yhteiset eurooppalaiset ratkaisut ovat ainoa tie eteenpäin: on pystyttävä yhteisesti sopimaan siitä, miten pakolaismääriä saadaan tasattua ympäri Euroopan, mutta meidän tulisi myös yhteisesti keskustella siitä, miten yhteiskuntamme sopeutuvat uusiin tulijoihin – ja uudet tulijat yhteiskuntiimme.

Pakolaiskriisi koskettaa koko yhteiskuntaa

Pakolaiskriisi koskettaakin kaikkia yhteiskunnan osa-alueita – erityisesti koulutusta.

Sivistysvaltiot rakentuvat kolmen yhtä tärkeän, toisiaan tukevan pilarin varaan. Näitä ovat demokratia, taloudellinen tasapaino sekä hyvinvointi ja koulutus. Koulutuksen avulla voimme taata yhteiskuntamme kestävän ja rauhanomaisen kehityksen. Monikulttuuristuva yhteiskunta tarvitsee kansalaisia, jotka monipuolisen, elinikäisen koulutuksen ja taitojen kehityksen kautta pystyvät käsittelemään monimutkaisiakin haasteita. Suomalaisilla opettajilla on tähän erittäin hyvät valmiudet.

Muuttoliikkeet eivät tule katoamaan. Niin Suomessa kuin Euroopassakin meidän tulee kehittää valmiuksiamme rakentaa yhä monikulttuurisempia yhteiskuntia – ja samalla toisaalta kitkeä nousevaa oikeistopopulismia, toisaalta taistella radikalisoitumista vastaan. Koulutus antaa parhaimmillaan valmiudet käsitellä nykyisiä haasteita ja valmistautua tulevaisuuteen. Tieto historiallisista tapahtumista ja ymmärrys historian synnystä ovat edellytyksiä sille, ettemme toista samoja virheitä. Kukaan ei halua paluuta vuoden 1930 Eurooppaan.

Pakolaisuuden ei pitäisi määrittää ihmistä, vaan se kertoo ainoastaan, millaisessa tilanteessa ihminen on kyseisellä hetkellä. Kotimaastaan pakenevien joukossa on sama monenkirjava joukko ihmisiä, kuin minkä tahansa muunkin väestöryhmän keskuudessa. Väitteet esimerkiksi maahanmuuttajien ja pakolaisten kantaväestöä suuremmasta taipumuksesta rikollisuuteen eivät pidä vettä. Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja kriittinen tarkastelu ovatkin niitä taitoja, joihin jo peruskoulutuksessamme tulisi kiinnittää huomiota: kenellekään ei tulisi mieleen esimerkiksi yleistää vasenkätisiä vaarallisiksi, vaikka varmasti vasenkätisten joukosta löytyy monia rikollisia.

Yksinkertaistettujen syy-seuraussuhteiden hölmöyttä voi havainnollistaa vaikkapa ajattelemalla juuri lähtevän junan perässä juoksevaa miestä: meneekö siinä juna miestä pakoon, vai jahtaako mies junaa? Vai onko mies kenties vain lenkillä ja sattuu hölkyttämään junan vierellä juuri parahiksi.

Meidän tulisi myös paremmin oppia ymmärtämään omia havaintoharhojamme. Usea tutkimus todistaa meidän ihmisten olevan pitkälti omien ennakkokäsitystemme vankeja. Luemme tilanteita, ihmisiä ja tapahtumia värittyneiden lasien lävitse ja tulkitsemme niitä ennakko-oletustemme mukaisesti. Jos meillä on esimerkiksi vahvat ennakkokäsitykset muista uskontokunnista tulevista ihmisistä, nämä stereotypiat saattavat vain vahvistua neutraaleistakin uutisista. Ennakkokäsitykset elävät erityisesti maailmassa, jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan. Lisääntyvä kanssakäyminen erilaisten, eritaustaisten, eri-ikäisten ja erinäköisten ihmisten kanssa auttaa meitä kohtaamaan ihmiset ihmisinä, ei jonkin ennalta määritellyn ryhmän jäseninä. Pelko ja eristäytyminen vain lisäävät pelkoa ja halua eristäytyä turvalliseksi koettuihin piireihin.

Eettinen lukutaito on yksi niistä ulottuvuuksista, joita koulutuksessamme tulisi vahvistaa. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että olemme tietoisia omista ja yhteiskuntamme arvoista – mutta myös sitä, että ymmärrämme ja hyväksymme muilla voivan olla toisenlaisia arvoja.

Suomalainen peruskoulutus on edelleen maailman huippuluokkaa. Kriittisen ajattelun, eettisen lukutaidon, avoimen ja suvaitsevaisen maailmankatsomuksen tulisi olla yhä vahvemmin läsnä koulutuksen perusteissa.

Kirjoittaja Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko

Jätä kommentti


Miksi kysytään?