Selkokieli vankilan arjessa

Valitsin ammatillisen erityisopettajan koulutuksen kehittämistehtäväksi toimipaikkani Pyhäselän vankilan tulo-oppaan päivittämisen. Lähtökohtana kehittämistehtävälle oli Itä-Suomen yliopiston projekti Oppimisvaikeudet työelämässä, johon myös Pyhäselän vankila osallistui. Tutkimusten mukaan 20-60 %:lla vangeista on huomattavia ongelmia lukutaidossa.  Vankiloissa on yhä enemmän myös maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia vankeja, joiden suomen kielen taito on usein hyvin puutteellinen. Projektiin liittyen vankilan henkilökunnalle järjestettiin selkokielikoulutusta, minkä aikana jokainen koulutukseen osallistunut harjoitteli selkokielen hyödyntämistä omalla osa-alueellaan. Päivitin vankilan tulo-oppaan ja muokkasin sen selkokieliseen muotoon yhteistyössä vankilan henkilökunnan kanssa. Muutin alkuperäisen Word-dokumentin A5-kokoiseksi lehtiseksi Adoben Indesign –ohjelmalla ja muokkasin oppaan ulkonäköä muun muassa lisäämällä oppaaseen väriä ja kuvia. Jouduin tekemään joitakin kompromisseja vankilan henkilökunnan toivomuksesta, mutta kehittämistehtävän lopputuloksena syntynyt vankilan tulo-opas on mielestäni varsin onnistunut ja vankilan henkilökunta on ollut siihen tyytyväinen.

Johdanto

Toimin tieto- ja viestintätekniikan opettajan Pyhäselän vankilassa, joka on suljettu 87-paikkainen vankilayksikkö Hammaslahdessa ja kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueeseen. Pyhäselän vankila osallistui vuosina 2009-2012 Itä-Suomen yliopiston projektiin Oppimisvaikeudet työelämässä, mihin liittyen vankilan henkilökunnalle järjestettiin selkokielikoulutusta. Koulutuksen jälkeen minua pyydettiin kehittämään Pyhäselän vankilan tulo-opasta, ja päätin ottaa sen kehittämistehtäväkseni ammatillisen erityisopettajan opinnoissa. 

Pyhäselän vankilan tulo-opas on esite vankilaan saapuvalle johon on koottu vankilan keskeiset asiat ja toiminnot. Alkuperäinen vankilan tulo-opas oli Word-tekstinkäsittelyohjelmalla tehty dokumentti, joka kaipasi perusteellista päivittämistä. Oppaasta oli tarkoitus tehdä helposti tulostettava lehtinen ja muuttaa sen sisältö selkokieliseksi. Minua tehtävä kiinnosti erityisesti selkokielen takia, koska olen aiemmin perehtynyt siihen Tikas-koulutuksessa. Tikas on erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen (TVT) opettamiseen kehitetty pedagoginen koulutusmalli, jonka tavoitteena on tarjota helpompi ja yksilöllisempi tapa oppia TVT-taitoja. Vaikka Tikas-malli on suunniteltu erityistä tukea tarvitseville, sitä hyödynnetään vahvasti myös yleisopetuksessa sekä ammatillisessa, maahanmuuttajien ja ikäihmisten opetuksessa.

Monilla vangeilla on eritasoisia luki-vaikeuksia ja heidän on usein vaikeaa ymmärtää lukemaansa. Selkokielinen tulo-opas hyödyttää paitsi heitä, myös vankeja, joiden suomen kielen osaaminen on heikkoa. Heitä on Pyhäselän vankilassakin yhä enemmän. Halusin kehittää taitojani selkokielen osaamisessa, koska siitä on paljon hyötyä myös omassa opetuksessani. Tietotekniikan oppikirjoissa tehtävänannot ovat usein opiskelijoilleni liian vaikeaselkoisia, ja selkokielinen oppimateriaali auttaisi heitä suuresti.

Selkokielen määritelmä

Selkokielen määritelmä on jonkin verran muuttunut vuosien varrella. Uusin määritelmä lähtee liikkeelle yleiskielen määritelmästä ja korostaa selkokielen merkitystä erityisryhmille suunnattuna kielimuotona.

Kotimaisten kielten keskus (2013) määrittelee yleiskielen seuraavasti:

Yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa (tai ainakin selittää käyttämänsä erikoistermit) ja on virkerakenteeltaan yksikertaista.

Yleiskieli siis sisältää jo sellaisenaan vaatimuksen yleisesti tutusta sanastosta ja yksinkertaisesta virkerakenteesta. Tähän rinnastettuna selkokielen tulisi olla vielä yksinkertaisempaa. Selkokeskus (2013) määrittelee selkokielen näin:

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Selkokielen historiaa

Selkokieli-sanaa alettiin käyttää Suomessa 1980-luvun alussa. Kielitoimisto suositteli selkokirjallisuus-sanan käyttöä, ja pian alettiin puhua myös selkokielestä. Ensimmäiset selkokirjat julkaistiin Suomessa 1980-luvun alussa. Tällä hetkellä selkokirjoja ilmestyy opetusministeriön tuella noin kymmenen kappaletta vuodessa. Ensimmäinen selkokielinen uutislehti Selkouutiset (nykyisin Selkosanomat) ilmestyi vuonna 1990. Aloite lehden perustamiseen tuli järjestöjen yhteisestä selkotyöryhmästä. Eduskunta käsitteli aloitetta, ja kansanedustajien mielestä Suomeen tarvittiin helppolukuinen ajankohtaislehti. Lehden julkaisijana on ollut alusta alkaen Kehitysvammaliitto. Raha-automaattiyhdistys rahoittaa nykyisin Selkosanomat ja sen ruotsinkielinen vastineen LL-Bladetin. Ruotsinkielinen järjestö FDUV on LL-Bladetin toinen julkaisija Kehitysvammaliiton ohella. Myös muualla maailmassa, etenkin Pohjoismaissa, ilmestyy Selkosanomia vastaavia lehtiä. Selkosanomat on alusta lähtien osallistunut lehtien väliseen yhteistyöhön (Selkokeskus, 2013.)

 Selkokielen tarve

Suomessa selkokielen tarvetta on kartoitettu ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä (Virtanen, 1986). Tutkimuksen mukaan selkokielisen tiedonvälityksen ja kirjallisuuden tarve oli lasten ja nuorten keskuudessa 4–6 % ikäluokasta ja työikäisessä väestössä 2–3 % ikäluokasta. Tutkimuksessa todettiin, että vanhuusiässä tarve kasvaa, mutta siitä ei esitetty arviota. Tutkimuksen esittämä arvio selkokielen tarpeesta oli maltillinen ja poikkesi alaspäin useimmista myöhemmistä arvioista niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Uusimmissa tutkimuksissa tarkastellaan selkokielen tarvetta uudelleen. Suomi on ollut mukana muun muassa kahdessa kansainvälisessä, laadukkaassa lukutaitotutkimuksessa. Toisessa tarkasteltiin nuorten, toisessa aikuisten lukutaitoa.

Vuoden 2001 lopussa julkistettiin kansainvälisen, 32 maassa tehdyn nuorten lukutaitotutkimuksen ensituloksia. Tämä niin kutsuttu PISA-tutkimus on OECD-maiden laajin ja monipuolisin koulutuksen vertailututkimus (Välijärvi, Linnakylä, Kupari, Reinikainen, Malin & Puhakka, 2001). Tutkimuksen kansalliset tulokset osoittivat, että suomalaisten nuorten lukutaito on OECD-maiden paras ja merkittävästi parempi kuin minkään muun osallistujamaan. Tuloksen mukaan suomalaisista nuorista 50 % on erinomaisia lukijoita. Heikko lukutaito oli vain 7 %:lla (OECD-maiden keskiarvo 18 %:lla). Näistä heikoista lukijoista alimman tason alle jäi 2 %.

Toisessa, myös OECD:n aloitteesta tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin aikuisten lukutaitoa, ja se toteutettiin vuosina 1997–2000 (Linnakylä, Malin, Blomqvist & Sulkunen, 2000). Tutkimuksessa lukutaitoa ei tarkasteltu mekaanisena peruslukutaitona vaan asiatekstien lukutaitona, dokumenttien käyttötaitona ja matematiikkaa soveltavana lukutaitona. Lukutaitoprofiilin tarkentamiseksi vastaajien suoritus luokiteltiin viidelle tasolle, jotka kuvaavat lukutehtävien edellyttämien ajatteluprosessien vaativuutta. Alimmalle tasolle sijoittuvilla aikuisilla oli vaikeuksia nyky-yhteiskunnan lukutehtävistä selviämisessä. Vaikka he ovat perinteisessä mielessä lukutaitoisia, heidän taitonsa eivät esimerkiksi riitä helpon tekstin sanatarkkaan ymmärtämiseen. Ainakin yhdellä lukemisen alueella tähän alimpaan ryhmään jäi 15 % työikäisestä aikuisväestöstä eli noin 490 000 henkilöä. Tähän niin kutsuttuun riskiryhmään kuuluvista puolet, lähes 8 % väestöstä eli 240 000 aikuista, sijoittui alimmalle tasolle kaikilla kolmella lukutaidon osa-alueella. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisten aikuisten lukutaito osoittautui kuitenkin varsin hyväksi. Vanhimmasta ikäryhmästä eli 56–65-vuotiaista jäi alimmalle tasolle asiatekstien lukutaidossa 29 %, dokumenttien lukutaidossa 36 % ja kvantitatiivisessa lukutaidossa 27 %. Yli 65-vuotiaiden lukutaidosta ei ole tehty vastaavaa tutkimusta. Työikäisten lukutaidosta tehty tutkimus antaa kuitenkin paljon viitteitä ikääntyvien tilanteeseen. On ilmeistä, että jos 56–65-vuotiaiden ikäryhmässä jäi alimmalle tasolle 31 % , yli 65-vuotiaiden joukossa luku on suurempi.

Edellä esiteltyjen tutkimusten lisäksi selkokielen tarpeen arvioimisen pohjaksi on löydettävissä myös monia muita lukuja – esimerkiksi useitten käyttäjäryhmien koko tiedetään hyvinkin tarkasti. Kaikkia näihin ryhmiin kuuluvia ei kuitenkaan voi laskea suoraan selkokielen tarvitsijoiksi, vaan tarpeen arvioiminen vaatii huolellisempaa tarkastelua. Selkokielen tarpeesta voidaankin edelleen esittää vain likimääräisiä arvioita, jotka pohjautuvat eri tahoilta kerättyihin tutkimus- ja tilastotietoihin.

Selkokeskuksessa (2013) laadittiin äskettäin uusi arvio, jossa on pyritty ottamaan huomioon uusimmat lukutaitotutkimukset sekä tilastotiedot ja muut mahdolliset tiedot. Selkokielen tarve vaihtelee eri ikäkausina: lapset ja nuoret 4-8 %, työikäiset 4-6 % ja yli 65-vuotiaat 10-20 %.

Selkokielen kohderyhmiin kuuluu Suomessa yhteensä noin 200 000–350 000 (4–7 %) suomalaisista. Heistä pieni osa on myös mekaanisesti lukutaidottomia ja pieni osa tarvitsee puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia. Selkokielen tarpeen syyt ovat hyvin vaihtelevia. Tärkeimpiä syitä ovat lapsuus- ja sikiöajan kehityshäiriöt (perimän vaikutus), sairauden tai ikääntymisen aiheuttamat syyt ja erilaiset ympäristötekijät, kuten esimerkiksi kielivähemmistöön kuuluminen. Usein selkokielen tarvetta lisää näiden syiden yhteisvaikutus, kuten on esimerkiksi ikääntyvien maahanmuuttajien kohdalla.

Virtanen (2009) esittää yhteenvetona seuraavan luettelon. Selkokielestä hyötyvät ainakin henkilöt,

  • joilla on kielellisiä vaikeuksia (lukivaikeus, dysfasia)
  • joiden kehitys on viivästynyt (kehitysvamma, laaja-alaiset oppimisvaikeudet)
  • joilla on autismin kirjoon liittyvä oppimisvaikeuksia
  • joilla on aivoverenkierron häiriö (AVH, afasia)
  • joilla on muistihäiriö (dementia) ja osa hyvin iäkkäistä henkilöistä
  • jotka opettelevat suomea toisena tai vieraana kielenä (maahanmuuttajat).

Lisäksi Virtanen (2009) mainitsee muita selkokielen käyttäjäryhmiä, kuten ruotsinkieliset, romaanit, saamelaiset, viittomakieliset ja viitotun puheen käyttäjät, kuurosokeat, mielenterveyskuntoutujat, syrjäytyneet, ulkosuomalaiset ja suomea ulkomailla opiskelevat sekä koululaiset ja suuri yleisö. Minun kohderyhmäni ovat vangit, joilla on paljon kirjoittamiseen ja luetun ymmärtämiseen heijastuvia ongelmia. Tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan 20-60 %:lla vangeista on huomattavia ongelmia lukutaidossa (Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008-2012, 2008). Voidaan yleistäen todeta, että noin joka toisella vangilla on ilmeisesti vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Vankiloissa on myös muun muassa virolaisia ja venäläisiä vankeja, joiden suomen kielen taito on usein hyvin puutteellinen.

Oppimisvaikeudet työelämässä -projekti

Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vain vanhan vastustamiseen vaan uuden rakentamiseen

– Sokrates –

Oppimisvaikeudet työelämässä -projekti (1.10.2009 – 31.3 2012) oli Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen rahoittama hanke, jonka toteutuksesta vastasi Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut Aducate. Projektissa jaettiin tietoa ja tutkimusta oppimisvaikeuksista työelämässä. Nykyinen työelämä vaatii työntekijöiltä uusien työtapojen ja -menetelmien omaksumiskykyä, ja projektissa kehitettiin ratkaisuja näihin haasteisiin. Projektin tavoitteena oli oppimisvaikeuksia kokevien henkilöiden työurien tukeminen ja kehittäminen. Kohderyhmänä olivat paitsi henkilöt, joilla on oppimisen vaikeuksia, myös yritysten ja organisaatioiden henkilöstö. Osatoteuttajina projektissa olivat Itä-Suomen yliopisto/Filosofinen tiedekunta/Erityispedagogiikka, Joensuun seudun- työ ja elinkeinotoimisto, Joensuun kaupunki/Sosiaalipalvelut/Aikuissosiaalityö, Joensuun seutukirjasto – Pohjois-Karjalan Maakuntakirjasto sekä Pyhäselän vankila (Oppimisvaikeudet työelämässä, 2013).

Projektiin sisältyi seuraavia toimenpiteitä:

  • luodaan kartoitusmenetelmä oppimisvaikeuksia kokevien henkilöiden tunnistamiseksi
  • kehitetään ohjausmalli työhön liittyvien oppimisvaikeuksien huomioimiseksi ja työympäristön kehittämiseksi
  • lisätään yleistä tietämystä oppimisen vaikeuksista työelämässä ja niiden ilmentymisestä työelämässä
  • laaditaan materiaalia oppimisvaikeuksista, niiden tunnistamisesta, vaikutuksista ja huomioimisesta työelämässä
  • luodaan sähköinen opas työnantajille oppimisvaikeuksien huomisesta työelämässä
  • edistetään työympäristöjen esteettömyyttä
  • kehitetään Opinpesien materiaalia selkokieliseksi ja laajennetaan verkostoa maakuntaan
  • rakennetaan esteettömiä työympäristöjä, joissa on huomioitu työntekijän erityistarpeet työtehtävissä suoriutumisen edistämiseksi.

Pyhäselän vankilan henkilökunnasta projektin järjestämiin koulutuksiin osallistui muun muassa työnjohtajia ja erityisohjaajia, jotka joutuvat työssään opastamaan vangeille erilaisia työvaiheita ja ohjeistamaan heitä työtoiminnoissa. Tiettyihin työpisteisiin laadittiin selkokielisiä työohjeita projektin kouluttajien opastuksella. Projektin lopuksi vankilan kirjastoon toteutettiin Opinpesä-niminen piste, missä on tarjolla monenlaista tietoa erilaiselle oppijalle. Opinpesä sisältää materiaalia esimerkiksi koulutuksesta, kuntoutuksesta, tutkimuksista ja testeistä. Sieltä löytyy myös tietoa apu- ja tukivälineistä sekä opiskelusta ja työelämästä. Opinpesään kuuluu myös laaja opetus- ja kuntoutusohjelmisto Lexia. Se on suunniteltu luki- ja muiden kielellisten vaikeuksien kuntoutukseen, mutta laajuutensa ansiosta se sisältää myös monia harjoituksia ei-kielellisten taitojen, kuten hahmottamisen, muistin ja matematiikan harjoittamiseen.

Pyhäselän vankilan tulo-opas

Pyhäselän vankilassa käytössä oleva tulo-opas on aiemmin ollut Word-tekstinkäsittelyohjelmalla tehty dokumentti, joka on kaivannut perusteellista päivittämistä. Oppaasta haluttiin tehdä helposti tulostettava lehtinen ja muuttaa sisältö selkokieliseksi. Minua tehtävä kiinnosti erityisesti selkokielen takia, koska olen aiemmin perehtynyt siihen Tikas-koulutuksessa. Tikas on erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen (TVT) opettamiseen kehitetty pedagoginen koulutusmalli, jonka tavoitteena on tarjota helpompi ja yksilöllisempi tapa oppia TVT-taitoja. Vaikka Tikas-malli on suunniteltu erityistä tukea tarvitseville, hyödynnetään sitä vahvasti myös yleisopetuksessa sekä ammatillisessa, maahanmuuttajien ja ikäihmisten opetuksessa.

Oppimisvaikeudet työelämässä –projektiin liittyen Pyhäselän vankilassa järjestettiin kaksipäiväinen selkokielikoulutus. Koulutuksen aikana käänsimme Pyhäselän vankilan  tulo-oppaan osissa selkokielelle ryhmässä, johon kuului minun lisäkseni toinen Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston opettaja Ismo Ahia, sosiaalityöntekijä Mari Pitkänen, vankilan psykologi Helena Päivinen ja erityisohjaaja Tiina Juvonen. Selkokielelle kääntämisessä kouluttajamme oli suurena apuna. Kokosin selkokielelle käännetyn oppaan osat yhteen tiedostoon ja sisältö tarkistettiin moneen kertaan rikosseuraamusesimiehillä. Tarkistin vielä itse oppaan selkokielen ohjeiden mukaisesti. Joitakin kompromisseja jouduttiin tekemään vankilan henkilökunnan toivomuksesta.

Kun sisältö oli saatu ajan tasalle, aloin muokata opasta lehtisen muotoon Adobe Indesign –ohjelmalla. En ollut aiemmin käyttänyt kyseistä ohjelmaa, joten sen käytön opetteluun meni aikaa. Otin oppaaseen kuvia vankilasta, ja Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston opettaja Jukka Hassinen antoi myös omat valokuvansa minun käyttööni. Vankilan henkilökunnan kanssa sovittiin kuitenkin, ettei oppaaseen tarvitse tulla kovin paljon kuvia tulostusteknisten syiden takia ja ettei oppaasta tule liian monisivuinen. Lopullisen muotonsa opas sai vasta keväällä 2013, jolloin esittelin sen vankilan henkilökunnalle ja pyysin heiltä palautetta siitä.

 Pohdinta

Selkokieleen perehtyminen on ollut hyvin mielenkiintoinen prosessi ja antanut paljon ajattelemisen aihetta oman opetustyöni kannalta. Aikomukseni on jatkossa työstää oppimateriaalia selkokieliseksi, koska uskon sen auttavan monia opiskelijoitani. Oppimateriaalin tekeminen vaatii aikaa, mutta varmasti se tulee olemaan vaivan arvoista. Selkokielisyyteen kuuluu myös puhuttu kieli, joka opettajan on hyvä tiedostaa etenkin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Omaa ulosantiaan on hyvä miettiä ja esimerkiksi tietotekniikan termejä voi opetella selittämään helpommin ymmärrettävällä tavalla selkokielisesti.

Kehittämistehtävän lopputuloksena syntynyt vankilan tulo-opas on mielestäni varsin onnistunut ja vankilan henkilökunta on ollut siihen tyytyväinen. Oppaan työstämisessä ovat erityisesti olleet apuna rikosseuraamusesimiehet Riitta Korpelainen ja Jouni Rajahalme. He ovat tarkistaneet oppaan sisältöä ja esittäneet korjausehdotuksia.  Opas on ollut esillä myös henkilökunnan kahviossa, missä kaikki halukkaat ovat voineet tutustua siihen. Vaikka selkokieli on herättänyt jonkin verran ihmetystä, oppaan ulkoasu ja selkeys on saanut kiitosta. Osa on toivonut oppaaseen enemmänkin kuvia. Jatkossa sitä voidaan kehittää tarpeen mukaan vankilan henkilökunnan kanssa yhteistyössä.

Lähteet

Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.5.2013. http://www.kotus.fi/

Linnakylä, P., Malin, A., Blomqvist, I., Sulkunen, S. 2000. Lukutaito työssä ja arjessa. Aikuisten kansainvälinen lukutaitotutkimus Suomessa. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Oppimisvaikeudet työelämässä. Itä-Suomen yliopisto, koulutus- ja kehittämispalvelut Aducate. Viitattu 5.5.2013. http://wanda.uef.fi/tkk/liferay/projektit/tyoelama/index.php

Selkokeskus. Viitattu 5.5.2013. http://papunet.net/selkokeskus/

Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008-2012. Helsinki: Rikosseuraamusvirasto.

Virtanen, H. 1986. Selkokieli ja sen tarve eri vammaisryhmissä. Helsinki : Sosiaaliturvan keskusliitto.

Virtanen, H. 2002. Selko-opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto.

Virtanen, H. 2009. Selkokielen käsikirja. Helsinki: Kehitysvammaliitto.

Välijärvi, J., Linnakylä, P., Kupari, P., Reinikainen, P., Malin, A. & Puhakka, E. 2001. Suomen tulevaisuuden osaajat. 15-vuotiaiden nuorten lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen kansainvälisessä vertailussa. PISA 2000 -tutkimuksen ensituloksia. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Kirjoittaja: Lea Mustonen, opiskelija, ammatillinen erityisopettajankoultus, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu