Verkkolehdet

Eila Burns

Oppimisen riemua lautapelin tuunaamisella

lautapeli monenlaiset oppijat opetusmenetelmät selkokieli

Turhauttaa. Miksi minä en opi lukemalla? Kurkin kelloa, heilutan jalkaani ja naputan pulpettiini kynällä. Ei jaksa keskittyä. Toisella puolella luokkaa muut ovat saaneet jo tehtävän tehtyä. Mikä avuksi?

Opiskelija tuhisee paperinsa äärellä ja selaa Lumen ja Suvenmaa – kirjaa, joka on 423-sivuinen matkailualan opetuksessa käytettävä kirja. Opiskelijat yrittävät etsiä tietoa kirjasta ja piirtävät tiedon perusteella ajatuskarttaa itselleen. Kolme muuta opiskelijaa yrittävät täydentää koepapereitansa kirjaa apuna käyttäen tuskastuen siihen, ettei kirjasta löydä mitään. Muut ovat saaneet tehtävät jo tehtyä. Oppimisvaikeuksista kärsii moni nuori, mutta he eivät halua puhua siitä ääneen, ettei vaan muut kuule.

Kehittämistehtävän tavoite ja tausta

Erityisopettajaopintoihini liittyvässä kehittämistehtävässä ajatuksena oli kehitellä opiskelijoiden kanssa yhdessä laadukasta opetusta lautapelin tuunaamisella. Kehittämistehtävän tavoite on saada jokainen opiskelija oppimaan ja innostumaan selkokielisen kartan/pelilaudan työstämisen avulla. Kehittämishankkeeni teoreettisena taustana oli inklusiivinen opetus, selkokieli ja toiminnallinen oppiminen.

Tarvitaanko erityisopetusta, jos opetus on laadukasta? Inklusiivisella opetuksella tarkoitetaan opetuksen järjestämistä siten, että jokainen opiskelija saa riittävän ja oikea-aikaisen tuen oppimiselleen ja muulle kasvulleen. Inklusiivisuus on periaate, joka edellyttää sekä järjestelmän, että toimintarakenteiden kehittämistä ja samalla myös sellaisen toimintakulttuurin sekä pedagogisten menetelmien kehittämistä, jotka edistävät kaikkien oppilaiden onnistumista opinnoissaan unohtamatta hyvää kasvua ja kehitystä. Opetusta suunnitellessa tulisi aina ajatella oppilaan etua sekä opettajilla tulisi olla positiivinen asenne kaikkia opiskelijoita kohtaan. Inklusiivinen opetus sopii kaikille. Kasvatetaan nuoria suvaitsevaisuuteen. (http://peda.net/veraja/laukaa/oppilaantuki/periaatteet)

Selkokieli on yleiskieltä luettavampaa ja ymmärrettävämpää kieltä. Yleiskieli puolestaan on yleisesti käyttämäämme kieltä. Yleiskieltä näet esimerkiksi valtakunnallisissa sanomalehdissä. Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä helpommin luettavaa ja ymmärrettävää kieltä. Se on tarkoitettu henkilöille, joilla on vaikeuksia lukemisessa tai ymmärtämisessä (tai molemmissa). Joskus selkokielestä voivat hyötyä muutkin. (Virtanen 2009, Selkokeskus 2014)

Selkokieltä tarvitsevat henkilöt, joilla on vaikeuksia lukemisessa, ymmärtämisessä tai molemmissa. Vaikeudet voivat johtua erilaisista vammoista ja sairauksista tai ikääntymiseen liittyvistä ongelmista. Selkokielestä voivat hyötyä myös henkilöt, jotka opiskelevat suomea toisena tai vieraana kielenä. Selkokieltä voidaan käyttää jokaisella opiskelijalla. Opetusmateriaali kannattaa työstää niin,että erityistuentarvitsija opiskelijat eivät tarvitse omaa erilaista opetusmateriaalia. Selkokielisen materiaalin työstäminen koetaan aikaa vieväksi, mutta aikaa kannattaa käyttää, koska se helpottaa opettamista.

Salakari (14-18, 2009) kirjoittaa omassa teoksessaan, että koulut ovat  perinteisesti olleet vahvasti teoriapainotteisia, jolloin tekemällä oppimiselle, käytännön työssä oppimiselle tai projektioppimiselle ei opetussuunnitelmissa ole jäänyt riittävästi tilaa. Teoriapainotteisessa opetuksessa on syytä miettiä, miten todellisuudessa ammatillista osaamista opitaan? Mitkä ovat ne opetusmenetelmät, joilla päästään parhaisiin oppimistuloksiin? Teoreettista osaamista on arvostettu liikaa käytännön osaamisen kustannuksella. Suunta on kuitenkin pikku hiljaa toiseen suuntaan. Tästä esimerkkinä on mm. ammatillisen osaamisen näyttöjen ottaminen käytäntöön vuonna 2006. Oppiminen alkaa tekemisestä. Aluksi tarvitsemme vain vähän tietoa, jotta voimme alkaa tehdä työtä.

Mitä me teoreettisella tiedolla teemme, jos emme osaa sitä hyödyntää omassa elämässämme. Työ opitaan tekemällä.  Toiminnalliseen oppimiseen voidaan liittää teoria mukaan. Elämä on ikuista oppimista.

Ahola ym.( 7-13, 2005) kertoo kirjassaan, että toiminnallinen oppiminen on yksi vanhimpia ammatillisen koulutuksen muotoja. Ei pidä unohtaa ennenvanhaista oppipoika järjestelmää. 1950-luvun lopulla tuli ammattikoulujärjestelmä, jossa annettiin ”tietopuolista opetusta”. Toiminnallista oppimista voidaan pitää eräänlaisena rajavyöhykkeenä oppilaitoksen ja työelämän välillä. Rajavyöhyke muodostaa yhteisen toiminnan alueen, jossa eri tahojen (oppilaitoksen, oppilaan ja työelämän) intressit voivat yhtyä.

Kehittämistyön toteuttaminen

Työskentelyn pohjaksi hankin laminoidun karttapohjan, jonka koko oli 150 cm x 85 cm. Karttaan lähdettiin miettimään opiskelijoiden kanssa, mitä asioita nostaisimme esiin Lumen ja Suvenmaa –teoksesta. Erilaisilla värinapeilla merkitsimme erilaisia asioita,  esim. punainen ympyrä- kaupungit, vaaleanpunainen kolmio- tunturit, vihreä neliö- kansallispuistot, keltainen neliöluonnonpuistot sekä oranssi ympyrä- unescon maailmanperintökohteet. Opetuksen edetessä karttaa voidaan täydentää erilaisilla pelimerkeillä ja miksi ei myös kuvilla maisemista.

Toteutimme karttatyöskentelyä kahden matkailuryhmän kanssa. Innostus sai myös koko luokan liikkeelle. Oli ilo seurata vieressä, kuinka opiskelijat ryhtyivät yhdessä etsimään pelimerkkien oikeita paikkoja kartalta. Luokan seinällä roikkui toinen Suomen kartta, josta opiskelijat kävivät katsomassa paikkojen sijainteja, mikäli niitä eivät juuri muistaneet.

Elinan teksti Kuvassa karttapohja ja pelimerkit

Kehittämistehtävän arviointi

Motivaatio, ryhmätyötaidot ja kommunikointi kohosi ryhmän keskuudessa.

Elinan kuva

Opiskelijoiden palaute oli mielestäni oppimista edistävää ja kannustavaa:
”Muistipeli-ideana mainio, oppii katseella.”
” Edistää oppimista ja helpottaa hurjasti, kun opiskelijat saavat itse työstää karttaa, eikä pelkkää lukemista.”
” Oppiminen on helpompaa ja hauskempaa.”
” Luova tehtävä, yhdistää erilaisia oppimistapoja; yhdistelmä luettua, kirjoitettua sekä visuaalista/luovaa.”
” Hahmottamalla  opin helpommin, kuin lukemalla.”
” Vaihtelua perinteiseen opiskelutyyppiin.”
” Kartta innosti koko luokan oppimaan.”
” Opin värien avulla.”
” Tällä tavalla opin paremmin.”
” Monipuolinen oppimistapa.”

Erilaiset opetusmenetelmät innostavat opiskelijoita oppimaan. Motivaatio opiskelua kohtaan kasvoi ja kaikilla oli yhdessä tekemisen meininki. Koin onnistuvani tässä kehittämistehtävässä. Oppia voi monella erilaisella tavalla. Toiminnallinen oppiminen onkin hauskaa ja motivoi opiskelijoita. Selkokielinen materiaali on helppo työstää yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat kannattaa ottaa ideointiin mukaan, koska heitä varten materiaalia työstetään.

Esittelin työstämäni kartan myös muille matkailualan opettajille Oulun seudun Ammattiopistolla. Palaute oli kannustavaa ja se innosti minuakin jatkamaan kehittämistehtäväni työstämistä.

Olen tyytyväinen omaan kehittämistehtävääni, koska sain niin positiivista palautetta opiskelijoilta kuin opettajiltakin. Opetuksesta ei tarvitse tehdä niin vaikeaa! Suosittelen toiminnallista oppimista, koska se auttaa pärjäämään opiskelijaa työelämässäkin. Ota sinäkin haaste vastaan ja kehitä opiskelijoiden kanssa erilainen tapa oppia vaikeitakin asioita!

Lisätietoja saat elina.ylimaki@osao.fi

Kirjoittaja Elina Ylimäki, opiskelija ammatillinen erityisopettajankoulutus, JAMK, AOKK

LÄHTEET

 

 

Takaisin ylös Siirry takaisin sivun alkuun