Lähihoitajakoulutukseen sisältyvä seksuaalikasvatus ja eri kulttuureista tulevat opiskelijat

Syksyn 2015 Sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinnon opetussuunnitelmamuutoksen myötä on alettu painottaa oppimisperusteisuuden sijaan osaamisperusteista oppimista. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki tulee huomioida koulutuksessa, ja mm. ammattitoiminnan edellyttämät valmiudet toimia laadukkaasti asiakas- ja potilastyössä tulee varmistaa koulutuksen aikana. Valmistavan koulutuksen yhtenä tehtävänä on edesauttaa lähihoitajaksi opiskelevan henkistä ja eettistä kehittymistä. Aiemmassa opetussuunnitelmassa seksuaalisuuskasvatus on ollut kriteereissä hyvin väljänä, mutta uusi opetussuunnitelma velvoittaa ja antaa mahdollisuuksia seksuaalikasvatuksen käsittelyyn läpi koko opintojen.

Suoritin monimuotokoulutuksena kollegani kanssa Helsingin yliopistossa Yhdenvertainen seksuaalisuuskasvatusmalli ja sen pedagoginen kehittäminen -opinnot (20 op) 2014-2015. Tämän koulutuksen aikana teimme kehittämistehtävän, jonka tavoite oli kehittää ja sisällyttää seksuaalikasvatus lähihoitajien osaamisperustaiseen opintosuunnitelmaan. Uudistuneet valtakunnalliset sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet sekä Yhdenvertaisen seksuaalikasvatusmallin ja sen pedagogisen kehittämisen tuoman teoreettisen lisäosaamisen, uusien ideoiden ja näkökulmien avartuminen toimivat suunnittelun pohjana. Veimme suunnitelman myös käytäntöön uudistamalla opetussuunnitelmia yhteensä kuuden valinnaisen tutkinnonosan ja osaamisalan osalta. Testasimme uutta suunnitelmaa käytännössä ensimmäistä kertaa syyslukukauden 2015 aikana ja edelleen kevätlukukaudella 2016. Työskentely jatkuu.

Eri kulttuureista tulevat opiskelijat

Olen opettanut mm. seksuaalikasvatusta, opintokokonaisuutta ”Seksuaalisuus hoitotyössä” sekä seksuaalihäiriöistä usealle opiskelijaryhmälle vuosien ajan. Pääsääntöisesti opiskelijat ovat suhtautuneet aiheisiin mielenkiinnolla ja lähteneet hyvin mukaan pohtimaan erilaisia asioita sekä ymmärtäneet näiden teemojen käsittelyn tärkeänä ja välttämättömänä taitona lähihoitajan työssä. Osalle nämä opinnot ovat jatkumoa jo peruskoulussa alkaneeseen seksuaalikasvatukseen. Monelle opiskelijalle aiheiden käsittely on kuitenkin ollut vaikeaa ja haasteellista, seksuaalisuudesta puhuminen on vaikeaa ja ajatus siitä, että asioita pitäisi käsitellä aikanaan omassa työssä asiakkaiden ja potilaiden kanssa, voi tuntua pelottavalta, joidenkin mielestä jopa mahdottomalta..

Viime aikoina maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ovat lisääntyneet ja meillä on opiskelijoita hyvin monesta eri kulttuurista, joskin edelleen vain pieni määrä verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseudun lähihoitajaryhmiin. Näiden ryhmien kanssa seksuaalisuus –aiheet ovatkin olleet suurempi haaste. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa opiskelijoita on hävettänyt, osa on suorastaan kauhistunut tai järkyttynyt jo siitä, että mainitsen sanan seksuaalisuus, ts. kuunteleminenkin tuottaa vaikeuksia, puhumattakaan siitä, että joutuisi itse käsittelemään jollakin tavalla aihetta. Oppitunneilla on tapahtunut mm. niin, että kaksi naispuolista opiskelijaa nauravat kasvonsa peittäen ja toisiaan vilkuillen saamatta nauruaan loppumaan, miespuolinen opiskelija poistuu luokasta ja erilaista vaivaantuneisuutta ja hämillään oloa on enemmin ja vähemmin. Pystymme perustelemaan suomenkielisille opiskelijoille paremmin käsiteltävien aiheiden tarpeellisuuden, mutta kulttuuri- ja kielimuurit tulevat väliimme joidenkin maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa. Mikä siis avuksi, kun osa näistä opiskelijoista on muutenkin lisäohjauksen ja erityisen tuen tarpeessa olevia ja oppimisen haasteita on monella hyvinkin paljon? Miten oppisimme opetuksessa hyödyntämään monikulttuurisuuden tuomat mahdollisuudet ja kääntämään nämä haasteet voimavaroiksi.

Pohdintaa

Ensimmäinen lähtökohta on mielestäni opettaa itsetuntemusta ja omien asenteiden pohdintaa. Hoitajan täytyy olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, jotta pystyy kohtaamaan toisen henkilön seksuaalisuuden ammatillisesti. Tietopohjaa tulee lisätä monella tavalla. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden perustiedot seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä vaihtelevat suuresti, jolloin ammatillisen tiedon omaksuminen tuo haasteita. Esimerkiksi väärää tieto voi olla vaikea muuttaa. Ja mikä sitten on väärää tietoa tai onko sitä ollenkaan, jos taustalla on kulttuuriset tai uskontoon perustuvat traditiot? Ammatillisuus ei edellytä omista asenteista, tavoista ym. luopumista, mutta asenteellisuus ei saa näkyä työssä, vaan jokainen asiakas ja potilas on kohdattava heidän vakaumustaan, suuntautumistaan jne. kunnioittaen. Lähihoitajan tulee välittää tietoa eteenpäin, ohjata ja opastaa sekä asiakkaita että heidän omaisiaan.

Toiminnallisten harjoitusten kautta opetellaan tunnistamaan tunteita, sanoitetaan niitä, mietitään mitä tunteet kertovat ja mistä ne tulevat, miten tärkeää on ilmaista omat tunteensa, oikeutetaan tunteita. Pohditaan omaa tärkeyttä ja arvokkuutta, ainutlaatuisuutta, kehon ja mielen saumatonta yhteyttä, oikeutta seksuaalisuuteen, seksuaalisuutta osana kokonaishyvinvointia ja perusoikeuksia. Pohditaan yhdessä näkökulmien vaihtamisen taitoa ja avartamista. Kokemuskouluttajien käytön pidän myös merkittävänä osana opetusta.

Kirjoittaja: Sari Toivola

LÄHTEET

Ammatillisen perustutkinnon perusteet. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja 2014. Määräys 79/011/2014 (sisältää määräyksen 4/011/2015 mukaiset muutokset ja oikaisut).

YHDENVERTAINEN SEKSUAALISUUSKASVATUSMALLI JA SEN PEDAGOGINEN KEHITTÄMINEN, LUENNOT 1.11.2014-31.12.2015