Opintojen edistymisen tukeminen ammattikorkeakoulussa

Hanne Salovaara-Pitkänen

Lehtori / Ammattikorkeakoulu

Opinnot eivät aina luista ammattikorkeakoulussakaan

Syystä tai toisesta ajatellaan, etteivät erityisen tuen tarpeet koske korkea-asteella opiskelevia. Näin ei kuitenkaan ole. Korkea-asteella esimerkiksi opintojen viivästyminen on ilmiö, joka usein kielii eri lailla ilmenevistä erityisen tuen tarpeista. Kun opinnot viivästyvät, kokee opiskelija usein epäonnistumisen, jopa häpeän tunteita (ks. myös Mustonen & Annala 2012).

Koulutusorganisaatioille opiskelijan opintojen etenemisellä tai etenemättömyydellä on suora yhteys talouteen. Opintojen viivästyminen tavoitteesta tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koulun saama rahoitus pienenee. Erityisesti ammattikorkeakouluissa asia on hyvin merkityksellinen, koska koulutuksen osuus rahoituksesta on jopa 85 % (Pettersson 2015). Tämä tarkoittaa myös sitä, että ammattikorkeakoulut joutuvat kilpailemaan keskenään niin opintopistesuorituksilla (55 op vuositahti) kuin valmistumisillakin.

Edellä esitettyjen inhimillisten ja taloudellisten syiden perusteella on syytä korostaa erityisen tuen tunnistamisen tärkeyttä myös korkea-asteella. Pelkkä tunnistaminen ei kuitenkaan riitä vaan tarpeisiin tulee myös reagoida

Opintojen viivästymiseen vaikuttavia tekijöitä

Sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa opiskelevien opintoja viivästyttävät tekijät ovat useiden tutkimustulosten perusteella melko vakiintuneita. Opiskelijoiden työssäkäynti, opiskelumotivaation puute, henkinen hyvinvointi, perhe-elämään tai ihmissuhteisiin liittyvät asiat sekä laiskuus ovat syitä, jotka opiskelijat itse mainitsevat opintojensa viivästyttäjiksi (esim. Liimatainen, Kaisto ym. 2010).  Vaikka korkea-asteen opiskelijoiden opintoja viivästyttävät melko saman sisältöiset tekijät, näyttää erojakin löytyvän.

Yliopisto-opiskelijat kokevat työssäkäynnin hidastavan opintoja ammattikorkeakoululaisia useammin. Niin ikään yliopisto-opiskelijat kokevat ohjauksen puutteen olevan yhteydessä valmistumisen pitkittymiseen. Vastaavasti ammattikorkeakoulussa opiskelevat arvioivat opintojen kuormittavuuden hidastavan etenemistä (ks. Liimatainen, Kanstrén ym. 2011; Kalima 2011). Niin ikään sellaiset tekijät kuin vaikeus suunnitella ajankäyttöä tai vaikeus toteuttaa suunnitelmia näyttävät olevan yhteydessä ammattikorkeakoulussa opiskelevien opintojen viivästymiseen. Myös henkisen hyvinvoinnin ongelmat vaikeuttavat valmistumista. (ks. Vihuri 2011).

Yksi ja ainoa syy ei useinkaan näytä selittävän opintojen viivästymistä. Pikemminkin näyttäisi siltä, että monien kohdalla kysymys on monenlaisten, päällekkäisten ongelmien kasautumisesta. Haastattelemieni ammattikorkeakouluopiskelijoiden esille nostamat

opintoja viivästyttävät syyt kiinnittyivät kolmeen tekijään: uuteen elämänvaiheeseen kytkeytyviin hankaluuksiin, opiskelijoiden kokemuksiin siitä, että aikaisemmat opinnot eivät valmentaneet riittävästi korkeakoulutyyppisiin opintoihin sekä henkilökohtaiseen elämään liittyviin erilaisiin pulmiin. (Salovaara-Pitkänen 2014.) Joidenkin opiskelijoiden kohdalla oli havaittavissa myös jatkumoa, jossa opiskeluun liittyvät ongelmat näyttivät siirtyvän kouluasteelta toiselle. (ks. myös Nurmi 2009).

Kohdennetut toimenpiteet

Ammattikorkeakoulu tarjoaa monenlaisia tukipalveluja. Kuvaavaa kuitenkin oli se, että haastattelemani opiskelijat hakeutuivat tuen piiriin tai heille tarjottiin tukea vasta sitten, kun opintoja oli kertynyt merkittävästi rästiin ja tilanne kaikkinensa oli hyvin ongelmallinen. Tukea tarjoaviksi tahoiksi opiskelijat mainitsivat opettajat, opiskelukaverit, kouluterveydenhoitajan sekä paikkakunnan tarjoamat mielenterveyspalvelut. (Salovaara-Pitkänen 2014.)

Keskeistä tuen tarjoamisessa näyttäisi olevan toisaalta tuen oikea-aikainen kohdentaminen toisaalta sisällöllisesti perustellut toimenpiteet. Niin ikään pohdittavaksi tulevat myös sellaiset toimintatavat, jotka lähtökohtaisesti voivat ennaltaehkäistä pulmien syntymistä.  Seuraavat toimenpiteet on todettu tehokkaiksi ja opiskelijoiden palaute on ollut myönteistä:

*Opiskelutaitojen vahvistaminen

Koska harppaus toiselta asteelta korkeakouluun koetaan joskus hankalaksi, tarvitaan opintojen alkuun runsaasti ohjausta ja neuvontaa siitä, mitä opiskelu ammattikorkeakoulussa tarkoittaa. Erilaisten opiskelutekniikoiden avaaminen ja yhdessä harjoitteleminen ovat tärkeä osa alun opintoja.

”Erilaisia oppimistapoja käytiin siinä alussa läpi. Niin sit jo heti oivalsin, et oppia voi monella tavalla. Myös itselle parhaiten sopiva tapakin löytyi”.  (Haastateltava 1)

*Vertaisryhmän hyödyntäminen

Vertaisryhmän merkitys on kiistaton myös opintojen edistäjänä (ks. myös Kalima 2011). Yhdessä opiskeleminen koetaan myös mielekkääksi tavaksi opiskella. Opiskelijat eivät kuitenkaan välttämättä osaa hakeutua yhdessä opiskelemaan, jolleivat annetut tehtävät tue yhteistä opiskelua. Näin ollen tehtävien rakentaminen siten, että yhteistoiminnallisuus mahdollistuu, edesauttaa myös opintojen etenemistä.

”Ryhmässä työstämisestä on ollu apua. Jos ryhmässä työskentelee, ei anna aina niin helpostikaan periks. Ja se jotenkin auttaa myös sitä omaakin motivaatiota… Mutta siinäkin vaiheessa, kun pyristelin eteenpäin, ryhmätyöt onnistu aina

kaikista parhaiten. Et sai jotakin edes suoritettua. Eikä tarvinnu olla yksin kaikessa”.  (Haastateltava 2)

*Ryhmä-ohjaaja malli opintojen tukena

Ryhmäohjaaja-mallin perusideana on se, että yksi nimetty henkilö (=ryhmäohjaaja) luotsaa opiskelijaryhmänsä läpi opintojen. Opiskelija kirjaa HOPSiinsa henkilökohtaisen suunnitelmansa opintojensa etenemisestä. Opiskelija päivittää hopsiaan siten, että se kertoo reaaliaikaisesti opiskelijan kulloisenkin tilanteen.

Ryhmäohjaaja kutsuu säännöllisesti ryhmänsä opiskelijat henkilökohtaiseen Hops-keskusteluun. Näissä keskusteluissa kartoitetaan monipuolisesti opiskelijan tilannetta myös mahdollisten viivästyneiden opintojen osalta. Mikäli opinnot ovat viivästyneet, laatii opiskelija yhdessä ryhmäohjaajansa kanssa konkreettisen ohjelman opintojen kiinni- kuromiseksi. Mikäli opiskelija tarvitsee lisätukea voidakseen suoriutua opinnoistaan, kartoitetaan nämäkin mahdollisuudet hops-keskustelussa. Tämän jälkeen Hopsin toteutumista seurataan systemaattisesti.

”Se, että otetaan heti yhteyttä, kun opintoja rupee jäämään rästiin… Et joku hengittää niskaan. Mulle se on ok”. (Haastateltava 3)

Myös aikaisemmat tutkimukset todentavat nimetyn ohjaajan merkityksen opintojen etenemisen seurannassa. Esimerkiksi Kanstrén (2011) toteaa tutkimukseensa pohjaten, että opiskelijat toivovat selkeyttä siihen kenelle ohjaustyö korkeakoulumaailmassa kuuluu. Niin ikään painotetaan sitä, että ohjaustyö tulee nähdä ylipäätään merkityksellisenä, jolloin sen toteuttamiseen tulee ohjata myös riittävästi resursseja. Jos ohjaustapaamisista sopimiset jäävät opiskelijan vastuulle, saattavat ne jäädä toteutumatta. Juuri tästä syystä henkilökohtaista kutsumista tapaamiseen pidetään merkityksellisenä.

Opiskelijat eivät näytä asettavan ohjaavalle opettajalle erityisiä vaatimuksia. Kanstrén (2011) toteaa tutkimuksessaan opiskelijoiden toivovan, että ohjaaja on helposti lähestyttävä, tavallinen ihminen.

Ammattikorkeakoulu tarjoaa monenlaisia tukipalveluja. Useinkaan kyse ei ole siitä, etteikö palveluja ole, pikemminkin siitä, ettei palveluja osata käyttää. Tällöin edellä kuvattu ryhmäohjaaja-malli mahdollistaa sen, että tukea tarjotaan oikea-aikaisesti ja kulloiseenkin tilanteeseen räätälöidysti. Niin ikään tärkeää on se, että tukitoimien tuloksellisuutta seurataan systemaattisesti. Opintoja edistävänä tekijöinä mainittakoon esimerkiksi sellaiset tukitoimet kuin vaihtoehtoisten suoritustapojen räätälöiminen, kertaluontoisten tai säännöllisten preppausklinikoiden hyödyntäminen jne.

Lopuksi

Jos opintojen hidastuminen liittyy opiskelijan voimavaroihin, kuten elämäntilanteen hankaluuksiin, ihmissuhdeongelmiin, sairauteen yms. (ks. Salovaara-Pitkänen 2014), voi näihin olla vaikea vaikuttaa korkeakoulun keinoin. Sen sijaan opiskelutaitojen vahvistamiseen, vertaisryhmän hyödyntämiseen, vaihtoehtoisten suoritustapojen räätälöimiseen ja systemaattisten ohjauskäytänteiden luomiseen voidaan vaikuttaa. Näillä keinoin opiskelijaa voidaan tukea ja opintoja edistää. Tästä hyötyvät kaikki. Opiskelijan epäonnistumisen tunteet vaihtuvat tunteeksi selviytymisestä ja onnistumisesta. Koulutusorganisaatio saavuttaa tavoitteensa ja yhteiskunta saa tutkintonsa suorittaneet pätevät työntekijänsä (ks. myös Mustonen ja Annala 2012).

Lähteet:

Kalima, R. 2011. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen ammattikorkeakoulussa. Tutkimus Helsingin ammattikorkeakoulun opintojen pitkittymisen ja keskeyttämisen syistä vuosina 2002 – 2007 ja niihin vaikuttamisen keinoista. Tampere: Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden yksikkö.

Kanstrén, K. 2011. Oikea-aikaisella ohjauksella sujuvaan opintojen etenemiseen. Oulun yliopiston opiskelijoiden käsityksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä ja työelämään siirtymisestä.

Liimatainen, J.; Kanstrén, K.; Kaisto, J.; Karhu, K.; Martikkala, S.; Andersen, M.; Aikkola, R.; Anttila, K.; Keskinarkaus, P.; Saari, P. 2011. Opintopolulle yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa. Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä, työelämästä ja ohjauksesta. Valtti- Valmis tutkinto työelämävalttina – projekti.

Liimatainen, J.; Kaisto, J.; Karhu, K; Martikkala, S.; Andersen, M., Aikkola, R.; Anttila, R. Keskinarkaus, P.; Saari, P. 2010. Viivästynyt? Minäkö? Opiskelijoiden näkemyksiä opintojen viivästymisestä, työelämästä sekä opiskelusta korkea-asteella. Oulun yliopisto, Ohjaus- ja työelämäpalvelut.

Mustonen, A. & Annala, J. 2012. ”Viides luokka”. Opinnoissaan viivästyneiden vertaistukiryhmä. Tampereen ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto.

Nurmi, P. 2009. Opettaja kouluhyvinvoinnin edistäjänä. Toisen asteen opettajat dialo-gisuutensa ja autenttisuutensa sääntelijöinä. Kuopio: Kuopion yliopisto. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 170.

Pettersson, E. 2015. Opintojen viivästyminen näkyy koulun kukkarossa. www.Tutka.pro.

Salovaara-Pitkänen, H. 2014. ”Napakampaa ohjausta ja aikataulutusta”. Opintojen pitkittymisen syitä ja erityisen tuen tarpeita Mikkelin ammattikorkeakoulussa.

Vihuri, R. 2011. Viime tippa paras tippa. Opintojen pitkittymisen syyt opiskelijoiden näkökulmasta Tampereen ammattikorkeakoulun Ikaalisten toimipisteessä.

Kirjoittaja Hanne Salovaara-Pitkänen toimii lehtorina ammattikorkeakoulussa