Ammatilliseksi erityisopettajaksi hybridiopinnoissa

Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on toteutettu ammatillisen erityisopettajan opintoja verkkopainotteisena hybridiopetuksena jo muutaman vuoden ajan. Usein sanotaan, että ammatteja, joissa työskennellään ihmisten kanssa, ei voi opiskella verkossa -vai voiko?

Ammatillisen erityisopettajan koulutuksen rakentuminen

Erityisopettajakouluttaja KT, EO Leena Selkivuori, kertoo näin: ” Melkein kaikki erityisopettajaopiskelijamme opiskelevat työn ohessa. Verkko-opiskelu ei ole yksin puurtamista, vaan siihen on rakennettu erilaisia yhteisen tiedonmuodostamisen ja -jakamisen tapoja sekä identiteettityöskentelyä. Verkko -opiskelua ja lähipäiviä yhdistelevä koulutuksemme tarjoaa opiskelijoille erinomaisen mahdollisuuden käydä keskustelua samanaikaisesti opiskelukavereiden (kokeneiden ammatillisten opettajien) ja oman työyhteisön erityisen tuen toimijoiden ja muiden kollegoiden kanssa. Verkkopäivät haastavat opiskelijoita kokeilemaan välittömästi oppimaansa ja keskustelemaan toiminnastaan työyhteisössään sekä arvioimaan omaa kehittymistään erityisopettajana.

Käymme opiskelijoiden kanssa heti opintojen alkuvaiheesta alkaen keskustelua tavoitteiden määrittämisen ja osaamisen hankkimisen osalta huomioiden heidän työkokemuksensa. Opiskelijamme ovat jo opinnot aloittaessaan työskennelleet useita vuosia ammatillisina opettajina. Alun keskustelut yhdessä erityiskasvatuksen ja -opetuksen viitekehyksen ja järjestelmän haltuunoton kanssa vahvistavat opiskelijoiden ymmärrystä verkostoitumisen ja monisuuntaisen yhteistyön merkityksestä osaamisen hankkimisessa. Moni opiskelija kokeekin tarvitsevansa ohjausta erityisesti siinä, miten hankkia mahdollisimman laaja-alainen osaaminen ammatillisen erityisopettajan tehtävään ja hyödyntää siinä erilaisia verkostoja.

Ammatillisen erityisopettajan koulutuksessa myös ohjaus ja keskustelut oman vastuukouluttajan kanssa ovat merkityksellisiä. Hybridimallisen erityisopettajankoulutuksen toteutus vaatii ennalta suunniteltujen ohjaustapaamisten ja –keskustelujen lisäksi ”ex-tempore-tyyppistä” ohjausta enemmän kuin perinteinen luokkaopetus. Ohjausta toteuttaa kouluttajan lisäksi oppimispiiri, harjoittelunohjaajat ja opiskelijan työyhteisö. Nämä kaikki erilaiset ohjausmuodot lisäävät opiskelumotivaatiota ja tarjoavat mahdollisuuksia ammatilliseen keskusteluun. Opintojen edetessä keskustelut siirtyvät sisältöteemoista keskusteluun ammatti-identiteetin ja osaajaidentiteetin kehittymisestä.

Verkko-opiskelun ”kasvottomuus” tai eristyneisyys ei siis ole enää todellisuutta 2020-luvulla. On aika unohtaa mielikuva ”puhuvasta päästä” ja teknisistä ongelmista. Tekniikan toimivuudesta toki täytyy aluksi keskustella, mutta hyvin pian tekniikkapuheesta siirrytään etsimään ja kokeilemaan digitaalisuuden mahdollisuuksia niin oman opiskelun välineeksi kuin erityisopettajan työvälineeksi. Erityisen tuen osaajana kehittyminen ei siten verkko-opinnoissakaan ole vain omassa työssä tapahtuvaa itsenäistä, omien intressien suunnassa etenevää opiskelua.”

Opiskelijoiden kokemuksia hybridistä

Opiskelijapalautteiden perusteella erityisopettajakouluttaja Kaija Peuna-Korpioja toteaa: ”Hybridiopetuksen hyvä puoli on se, että opiskelijalla on mahdollisuus valita luokkaopetuksen tai verkko-opetuksen parhaat puolet. Ohjauspäiviin voi tulla paikan päälle tai osallistua verkossa sen mukaan, mikä opiskelijalle itselleen parhaiten sopii. Osa opiskelijoista onkin halunnut tulla perinteisesti luokkatilaan opiskelemaan opintoja aloittaessaan, mutta suurin osa erityisesti pitkämatkalaisista opiskelijoista on valinnut verkkomahdollisuuden. Kaikki opiskelijat osallistuvat verkossa tapahtuvan opiskelun lisäksi Jyväskylässä järjestettäviin opintojen aloitus- ja lopetuspäivään sekä muutamaan lähipäivään.

Opiskelijapalautteiden perusteella opiskelijat pitivät hybridimallin parhaana puolena sitä, että verkko-opetus säästää sekä omaa aikaa, rahaa että ilmastoa, kun matkustaminen opiskelupaikkakunnalle jää pois. Verkossa voi rauhoittaa sopivan hetken omalle opiskelulleen ja esim. luokkatilan hälinä puuttuu kokonaan. Ensi alkuun haasteelliselta tuntunut tekniikka ei ollutkaan vaikeaa, vaan toimi hyvin. Se toki vaati omalta mukavuusalueelta pois hyppäämistä ja uusien taitojen omaksumista, mutta moni opiskelija totesi omien kokemustensa jälkeen olevansa halukkaampi, rohkeampi ja osaavampi käyttämään verkkoa myös omien opiskelijoittensa opetuksessa ja ohjauksessa.

Opiskelijat kommentoivat vuorovaikutuksen muutosta verkossa mm. toteamalla kolmiulotteisuuden muuttuvan kaksiulotteisuudeksi; jokainen on koneen äärellä ”sidottuna” koneeseen ja havainnot eleistä ja kehon asennosta katoavat, kun kuvassa näkyy lähinnä kasvot. Toisaalta osa opiskelijoista totesi, että verkossa saa helpommin puheenvuoron kuin luokassa. Koulutus ei toteudu pelkästään koulutuspäivissä, vaan opiskelijat työstävät asioita yhdessä oman oppimispiirinsä kanssa. He totesivatkin, että oppimispiirikeskustelut sekä vastuukouluttajan kanssa, että omassa oppimispiirissä syventävät koulutuspäivissä käsiteltäviä asioita. Jos opiskelija osallistui verkkopäivään työpaikallaan, keskustelu oli usein jatkunut päivän teemasta työkavereiden kanssa.”

Hybriditutkimuksen tuloksia

Hybridiopetusta on tarkasteltu JAMKissa myös tutkimuksen kautta. Erityisopettajaopiskelijat osallistuivat viime vuonna JAMKin eri yksiköissä toteutettuun hybridiopetusta koskevaan tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää sitä, mitä hybridiopetus tarkoittaa, minkälaisessa lähi- ja verkko-opetuksen yhdistelmässä opiskelijat kokevat oppivansa parhaiten ja minkälainen osaaminen on opettajalle keskeistä onnistuneessa hybridiopetuksessa. Leena Selkivuori oli yksi tutkimuksen tekijöistä ja nosti esiin erityisesti sitä, mitä opettamiselle ja oppimiselle tapahtuu, kun siirrytään hybridimalliin.

Tutkimus nosti esiin kolme erilaista näkökulmaa opettajuuden muutokseen. Ensimmäinen tutkimustulos oli se, että hybridiopetus edellyttää opettajalta uudenlaisia valintoja opetuksen sisällön ja toteutuksen osalta. Informaalin opiskelun suosio ja oppimisen paikkojen moninaisuus haastavat opettajia toimimaan toisin, niin pedagogiikan, ohjauksen kuin tekniikan osalta.

Tutkimuksen toinen tulos oli, että verkko-opetus muuntaa opettajan ammatti-identiteettiä. Muutos tuli näkyväksi pidempään verkko-opettajana toimineiden opettajien kuvatessa kuinka substanssiin ja pedagogiseen osaamiseen kiinnittynyt ammatti-identiteetti sai uutta painotusta verkko-opettajan työn kautta. Verkko-opettajan osaajaidentiteetin koettiin vahvistavan tulevaisuuden opettajilta vaadittua osaamista.

Kolmas merkittävä tulos erityisopettajankoulutuksen hybridimallin kehittämisen kannalta oli se, että hybridiopetuksen onnistuminen vaatii monisuuntaista yhteisöllistä toimintaa; yhteisön tuki ja yhteiskehittäminen löytävät hybridimallisessa opiskelussa uudenlaisia menettelyjä.

Summa Summarum:
Hybridimallinen erityisopettajankoulutus tarjoaa opiskelijoilleen vuorovaikutuksessa jäsentyvän laaja-alaisen erityisen tuen tiedollisen ja taidollisen osaamisen lisäksi tulevaisuuden opettajalta vaadittua osaamista: älykkään oppimisen pedagogiikkaa.