Erityinen tuki ja etäopetus

Kirjoittajat:
Jari Karttunen, Salla-Mari Rinkinen, Marina Harju, Katri Pehkonen, Anne Helle, Anne Peltonen ja Sanni Lehtolainen

Johdanto

Vuoden 2020 keväästä tuli koronakevät. Koronaviruksen uusi muoto COVID-19 muodostui maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ja aiheutti ennennäkemättömän muutoksen oppilaitosten toimintaan. Etäopetukseen siirtyminen loi hetkessä uusia haasteita ammatillisen koulutuksen erityisen tuen toimijoille.

Kevään 2020 siirtymää etäopetukseen voidaan kuvata liminaalitilana eli siirtymätilana, joka tapahtuu ennakoimattomassa ja nopeassa muutoksessa, kuten pandemia ja sen aiheuttamat poikkeukselliset toimet ovat olleet. Moni kokee olevansa ikään kuin tuulikaapissa: ei sisällä mutta ei vielä ulkonakaan. Liminaalitila sisältää siirtymän alkupisteestä loppupisteeseen, välitilan kautta. Välitilassa vallitsee epäjärjestys ja tarve uudelleen järjestää ja tasapainottaa toimintaa. (Lehto 2019, Silberman 2020.)

JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu järjesti huhti-toukokuussa 2020 Erityisopettajan voinnin etäolohuone –nimisen täydennyskoulutuksen erityisen tuen toimijoille. Koulutuksessa tarjoutui mahdollisuus jäsentää etäopetusta ja erityisen tuen toimijuutta sekä liminaalitilaa omassa työssä. Koulutuksessa käsiteltiin myös etäopetuksen tuomia uusia näkökulmia ja haasteita erityisopettajan työnäkyä ja hyvinvointia ylläpitäviin strategioihin. Koulutus toteutettiin yhdessä Ammattiopisto Liven asiantuntijoiden kanssa. Tässä artikkelissa tarkastelemme digiloikan ja etäopetuksen tarjoamia mahdollisuuksia sekä niiden rikastamista sekä tietoisuustaitojen merkitystä ammatillisen erityisopettajan työn tukena. Tämä artikkeli syntyi Erityisopettajan voinnin etäolohuone –täydennyskoulutuksen kouluttajan ja kuuden koulutukseen osallistujan yhteiskirjoittamisreflektion tuotoksena. Artikkeli perustuu täydennyskoulutuksen sisältöihin ja teemoihin sekä kirjoittajien koulutuksen aikana tekemiin havaintoihin ja keskusteluihin.

Digiloikka

Kevään 2020 aikana erityisen tuen toimijat kuvasivat tehneensä useita pitkiä digiloikkia. Eräs loikan tehnyt opettaja kuvasi sen pituutta mäkihyppynä: kiihdytys alamäkeen, lento ja lopuksi alastulo, josta ei tyylipisteitä jaettu. Huoli erityisen tuen riittävyydestä ja vaikuttavuudesta on noussut usein esille. Kun loikka oli otettu etäopetukseen siirtymiseksi, on tarjoutunut mahdollisuuksia pohtia myös sen potentiaaleja. Etäopetukseen siirtyminen on luonut uusia näkökulmia opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen sekä ammatillisen koulutuksen erityisen tuen käyttöteorioiden ja prosesseihin kehittämiseen. Erityisopettajan voinnin etäolohuoneessa oli mahdollista jakaa hyviä käytänteitä, mutta myös pohtia taustateoriaa ja tutkimustietoa erityisopettajan työn ja toiminnan tueksi poikkeuksellisissa toimintaympäristöissä toimittaessa.

Erityisopettajan voinnin etäolohuone -täydennyskoulutuksessa tärkeitä teemoja olivat myös vertaistuen, verkostoitumisen ja osaamisen jakaminen. Liminaalitilassa toimiminen on tuonut ammatillisen erityisopettajan työhön omat haasteensa. Näitä ovat olleet esimerkiksi lisääntyneet epävarmuuden kokemukset työssä sekä kuinka ylläpitää yhteyttä opiskelijoihin. Myös verkossa tehtävän työn kuormittavuus ja siitä palautuminen ovat tuoneet uudenlaisia haasteita erityisopettajien työhön. Tämä on luonut tarpeita pohtia, mistä ammentaa hyvinvointia ja palautumista edistäviä elementtejä. Kun etäopetusta oli jatkunut viikkoa, oli mahdollista tarkastella, millaisia asioita etäopetukseen siirtyminen oli tuonut erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opintoihin ja niissä etenemiseen.

Mitä etäopetuksen jälkeen

Erityisopettajan voinnin etäolohuoneessa oli tärkeää nostaa esiin hyviä etäopetuksen käytänteitä sekä ennakoida tulevaisuutta. Etäopetukseen siirtyminen on tuonut näkyväksi myös opiskelijoiden onnistumisia. Hyvän etäopetuksen edellytyksinä ovat olleet kaikkien osapuolten riittävät digitaidot monen eri digitaalisen kanavan käyttöönotossa ja pedagogisessa hyödyntämisessä. Moni opiskelija on soveltanut jo saavutettuja digitaitojaan ja ne ovat kehittyneet edelleen. Osa oppilaitoksista on tarjonnut laitteita, kuten tablettitietokoneita, opiskelijoiden käyttöön, jotta osallistuminen etäopetukseen olisi mahdollista. Edellä kerrotussa erityisopettajien konsultatiivinen rooli oli keskeistä toiminnalle. Erityisopettajat ovat hankkineet lisää digitaitoja ja –osaamista. Varmuus taitojen käytössä ja niissä kehittämisessä on lisääntynyt. Moni erityisopettaja jakoi käsityksen, että etäopetuksesta saadut kokemukset ja digitaitojen karttuminen lisäävät jatkossa myös etätöiden tekemisen mahdollisuuksia.

Etäopetukseen siirtyminen näyttäytyi aluksi epäjärjestyksenä ja sekavana. Erityisopettajan voinnin etäolohuone toimi osallistujien työnäyn jäsentämisen paikkana silloin, kun oli jo toteutettu jonkun aikaa etäopetusta ja kokemuksia siitä oli karttunut. Tämä tarkoitti saatujen kokemusten jakamista ja oman ajattelun reflektointia suhteessa muiden kokemuksiin erityisestä tuesta, ratkaisuista ja niiden vaikuttavuudesta. Etäopetuksessa saadut kokemukset sekä erityisopettajan osaamisen vahvistuminen vahvistivat osallistujien muutosjoustavuutta ja myönteistä suhtautumista myös tulevaan.

Etänä opittua ja oivallettua

Monimuoto-opetusta ja verkko-opetusta on tarjottu aiemminkin ja moni erityisopettaja on toiminut verkossa ja digitaalisissa oppimisympäristöissä. Etäopetukseen siirtyminen on näyttänyt lisänneen erityisopettajien digitaitoja. Etäopetus lisäsi kuitenkin myös opetuksen organisoinnin työmäärää ja haastoi resurssien kohdentamista. Kuitenkin etäopetus näyttää lisänneen myös opetuksen organisoinnin työmäärää sekä haastaneen resurssien kohdentamista yksilöllisen oppimisen tuen järjestelyihin. Kun etäopetukseen siirtymisen alkuhämmennys oli laantunut, tarjoutui onneksi monelle mahdollisuus organisoida oppimisen tukea yksilöllisemmin. Erityisen tuen organisointi etäopetuksessa edesauttoi työajan organisointia laajemminkin: esimerkkinä tästä erityisopettajille järjestetty työnohjaus, jonka jatkuvuudesta poikkeusaikana oli epävarmuutta. Kun työn opetuksen organisointi oli tehty, huomattiin, että työnohjaus oli mahdollista sisällyttää erityisopettajien työsuunnitelmiin. Verkkoon tuotetun opiskelumateriaalin suunnitteluun ja tekemiseen on usein käytetty ylimääräistä aikaa. Osa erityisopettajista on nyt tehnyt ylimääräistä työtä, jotta oppimisen tuki ja opiskelumateriaali palvelisi opiskelijaa ja hänen oppimistaan etäyhteyksin. Etäopetuksessa saatuja kokemuksia esimerkiksi työhön käytettävän ajan ja resurssoinnin suhteen on tärkeä hyödyntää jatkossa, jos erityisen tuen työ jatkuu etäyhteyksin.

Erityisopettajan voinnin etäolohuoneen yksi tavoite oli jäsentää osallistujien kokemuksia muutosten keskellä ja vahvistaa työnäkyä. Kokemukset etäopetukseen siirtymisessä ja sitä toteutettaessa ovat pääosin olleet myönteisiä. Niin opettajien kuin opiskelijoiden resilienssiä, eli muutoskyvykkyyttä ja kimmoisuutta, on koeteltu. Moni erityisopettaja on löytänyt uusia tapoja ylläpitää omaa toimintakykyään siten, että se tukee palautumista työstä sekä sopeutumista liminaalitilassa toimimiseen. Opiskelijoiden minäpystyvyyden tukeminen ja myönteisen suhtautumisen ylläpitäminen oppimista ja opiskelua kohtaan ovat olleet tärkeitä työn kannustimia. Edellä kerrottuja seikkoja on haluttu ylläpitää, jotta opiskelijoiden myönteisyys opiskelua kohtaan säilyisi ja he palaisivat oppilaitokseen kehittyneinä, rohkeina ja itsevarmoina. Opiskelijoilla on voinut ilmetä vaikeuksia uudessa tavassa opiskella ja ottaa haltuun uusia oppimisympäristöjä. Opettajien tuen myötävaikutuksella nämä kokemukset ovat usein muuttuneet positiivisiksi ja antoisiksi oppimiskokemuksiksi. Monen opettajan tehtävässä on korostunut opiskelijoiden etäoppimiseen liittyvien tunteiden tunnistaminen ja niiden sanoittaminen sekä kuinka niitä ohjataan tukemaan oppimista. Etäopetuksessa opiskelijan kokonaisvaltainen havainnointi on ollut osin haasteellista. Tämän vuoksi erityisopettajat ovat kehittäneet verkko-oppimiseen vuorovaikutteisia, toiminnallisia, osallistavia ja kehollista oppimista hyödyntäviä työtapoja.

Opettaja-aikuisen läsnäolo ja säännölliset tapaamiset ovat olleet merkittäviä, samoin tehtävien annon ja niiden suorittamistavan johdonmukaisuus. Opettajien välisellä yhteistyöllä on ollut tärkeä rooli tehtävien ja oppimisen tuen suunnittelussa. Tämä on mahdollistanut etäyhteyksin tehtävää oppimisen tuen seurantaa ja osaamisen karttumisen arviointia. Opettajat ovat voineet päättää yhdessä, että kaikissa etäyhteyksin suoritettavissa opinnoissa opiskelijalle laaditaan yhtenevät, selkeät ja johdonmukaiset toimintatavat tehtävänantoon, suorittamisen tapoihin ja tehtävän palautuksen ohjeistukseen. Tällöin opiskelijan on ollut helpompi hahmottaa opintojen sisältöä ja siihen liittyviä osaamisen tavoitteita. Tämä on palvellut opiskelijaa varsinkin, jos hänellä on ollut useita eri tutkinnon osiin liittyviä opintoja yhtäaikaisesti suoritettavanaan. Oppimisen tuki on rakentunut opetushenkilökunnan yhteistyönä edellä kerrottujen suuntaisesti. Oppimisen ohjaus digitaalisessa oppimisympäristössä on ollut johdonmukaisempaa, kun on toimittu näin. Jos muutoksia näihin on ollut ennakoitavissa, ovat erityisopettajat etukäteen pohtineet, kuinka muutos ja sen huomioonottaminen rakennetaan orgaaniseksi osaksi johdonmukaista, strukturoitua ja saavutettavaa verkko-oppimista.

Etäoppimisen tukeen liittyviä tärkeitä teemoja ovat olleet opiskelutaitojen tuki, etäoppimisen ja oppilaitoksessa opiskelun erojen sanoittaminen opiskelijoille, mutta ennen kaikkea työelämälähtöisyyttä korostava etäopetus ja oppimisen kytkeminen työelämälähtöisiin kokonaisuuksiin ja teemoihin. Ammatillinen koulutuksen tehtävä, vastata jatkuvasti uudistuviin työelämän tarpeisiin ja kehittää yksilöiden tarvitsemaa erilaista ammatillista osaamista, on osin pyritty toteuttamaan etäopetuksessakin. Etäopetukseen siirtymisestä puhuttaessa on tärkeää muistaa, että vaikka opettaja voi suunnitella virtuaalisia ja työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä, ei hän kuitenkaan voi vaikuttaa siihen opiskelijan fyysiseen ja psyykkiseen ympäristöön, jossa hän etäyhteyksin kulloinkin toimii. Osalle opiskelijoista etäoppimiseen fokusoitumisen haasteet ovat olleet erityisesti keskittymistä tukevan opiskeluympäristön löytämisessä.

Tietoisuustaidot erityisopettajan työn tukena

Erityisopettajan voinnin etäolohuoneessa tutustuttiin myös tietoisuustaitoihin. Ammattiopisto Liven opettaja Jasmiina Sipilä piti luennon tietoisuustaidoista ja kehollisen oppimisen mahdollisuuksista etäopetuksessa. Sipilän mukaan opettajan on hyvä tiedostaa, miltä erilaiset tehtävät tai oppimista tukevat harjoitteet opiskelijoista tuntuvat. Tässä auttavat tietoisuustaidot. Niitä voi myös harjoittaa. Harjoittamiseen kuuluu palleahengityksen harjoitus. Sipilä kehotti aistimaan, aiheuttaako kyseisen harjoituksen aloittaminen hyväksyviä ajatuksia vai tuntuuko se jo lähtökohtaisesti epämiellyttävältä. Ja tämän jälkeen hyväksymään tunteen sellaisena kuin se on.

Tietoisuustaidot auttavat opettajaa tulemaan tietoiseksi myös oman työn rytmisyyden ja stressitason vaikutuksesta oppimistilanteisiin. Opettajan oma jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää, ja tietoisuustaitoja harjoittamalla oman fyysisen ja psyykkisen tilan tunnistaminen helpottuu. Tietoisuustaidot auttavat tulemaan tietoiseksi omasta keho-mielestä ja vireystilaamme vaikuttavista tekijöistä sekä seikoista, jotka edesauttavat palautumistamme. Ne auttavat tulemaan tietoiseksi myös palautumista edesauttavista teoista sekä esimerkiksi innostumisen ja auttamisen ilmiöistä erityisopettajan työssä. Tietoisuustaidot auttavat myös tunnistamaan omia rajojamme, jolloin on myös mahdollista tunnistaa ja havahtua esimerkiksi väsymyksen ja vireystilan välisistä yhteyksistä. Auttamisammateissa on usein vaarana myötätuntouupumus ja tässä tietoisuustaidot voivat toimia ennaltaehkäisevänä harjoituksena. Tietoisuustaitoja kehittämällä on mahdollista parantaa itsemyötätuntoa sekä oman mielen havainnointia. Keho-mielemme tilaa havainnoimalla voimme tulla tietoiseksi siihen vaikuttavista tekijöistä sekä ennen kaikkea siitä mihin suuntaamme tietoista havainnointiamme ja millaisia merkityksiä niille annamme. (Neff 2011, 137).

Liminaalitila ja hyvä opetus

Olipa etäopetukseen siirtymisen kokemus sitten digiloikka tai mäkihyppy, on varsin selvää, että taidot opettaa ja ohjata etäyhteyksin ovat lisääntyneet ja niitä voidaan käyttää jatkossakin. Pelkkä toimiva etäyhteys ei kuitenkaan takaa hyvää oppimista. Etäopetuksen edetessä havainnot rauhallisen ja häiriöttömän oppimisympäristön edellytyksistä ovat korostuneet. Yksi havainto on ollut, että neuroepätyypilliset oppijat voivat hyötyä etäoppimisesta ja erityisestä tuesta, jossa yhdistyy yksilöllinen verkko-ohjaus, itsenäinen työskentely ja häiriötön työskentely-ympäristö. Nämä kokemukset vahvistivat erityisopettajien halua edistää oppilaitoksissa rauhallisten ja häiriöttömien opiskelutilojen mahdollisuuksia opiskelijoille. Tämä mahdollistaa myös parempia opetuksen eriyttämisen mahdollisuuksia.

Liminaalitilassa ja etäopetuksessa toimiminen ovat koetelleet opettajien käsityksiä siitä, millaista on hyvä opetus. Tämä on haastanut tarkastelemaan toisin omaa toimintaa ja erityisen tuen vaikuttavuutta. Tärkeiksi seikoiksi etäopetuksessa nousivat yhteydenpidon säännöllisyys opiskelijan kanssa ja mikäli opiskelijaa ei saada kiinni, sovitaan interventioista yhdessä vastuuopettajien kanssa. Opettajat ovat havainneet opiskelijoissa uusia puolia, jotka ovat auttaneet oppimisen tuen ja -ohjauksen järjestämisessä. Yhtenä tällaisena havaintona on voinut olla, että osaamisen karttumisen tavoitteissa on loppujen lopuksi päästy eteenpäin sekä arvioimaan oppimista säännöllisesti verkon kautta. Kokemuksemme mukaan opiskelijat ovat sitoutuneet tähän hyvin. Tämä on luonut erityisopettajille toivoa tulevasta ja ollut palkitsevaa. Etäyhteyksin toteutetun erityisen tuen vaikuttavuus on ollut monen huolena. Saadut kokemukset ovat vähentäneet epävarmuutta etäoppimisen tuen riittävyydestä ja oikea-aikaisuudesta.

Riittävyys, saavutettavuus, työssäjaksaminen

Erityisopettajan voinnin etäolohuone -täydennyskoulutukseen kuului kolme verkossa toteutettua webinaaria, välitehtäviä ja itsenäistä työskentelyä. Koulutukseen osallistuneet toivat esille omaan osaamiseensa liittyviä asioita, jotka ovat tukeneet heidän työtään etäoppimisen tuen järjestämisessä. Niitä olivat innostus, innovointi, muuntautumiskyky, laadukkuus, yhteistyö, konsultoiva työote, vertaistuki, interventiot ja tuen vaikuttavuuden arviointi. Poikkeuksellisissa oloissa toimiminen on haastanut myös työssäjaksamista ja kognitiivista ergonomiaa. Tietoisuustaitojen harjoittelu ja oman työn strukturoinnin mahdollisuudet ovat olleet merkittäviä elementtejä erityisopettajien työn uudelleenmäärittelyissä koronakeväänä 2020.

Edellä kerrottujen asioiden pohdinta ja tarkastelu yhdessä muiden toimijoiden kanssa on mahdollistanut myös verkostoitumista ja vertaistukea liminaalitilassa toimittaessa. Opetushallituksen mukaan jopa 8 prosenttia opiskelijoista ei valmistu tänä keväänä (Kouluvuosi päättyy poikkeuksellisissa olosuhteissa – valmistuvien määrässä ei suuria muutoksia 2020). Yhtenä syynä tähän on esitetty koronakevään poikkeukselliset olosuhteet. Ammatillista perustutkintoa opiskeleville tehtiin kysely koronakevään vaikutuksista opiskeluun ja opiskelijoiden arkeen. Ammatillista perustutkintoa opiskeleville tehtiin kysely koronakevään vaikutuksista opiskeluun. Suuri osa opiskelijoista on kokenut tilanteen kuormittavana.  Enemmistö opiskelijoista kertoo saaneensa tarvittaessa tukea. (Poikkeustilajärjestelyille opiskelijoilta kohtuullinen arvosana, epätietoisuus edelleen suhteellisen laajaa 2020.)

Erityisopettajan voinnin etäolohuone –koulutuksessa pohdittiin myös, onko oppimisen tuki ollut riittävää ja onko kevään aikana syntynyt mahdollisia osaamisen aukkoja. Etäopetukseen siirtyminen on voinut näyttäytyä erityisopettajalle reaktiivisena aikana, jolloin on puntarissa ovat olleet oppimisen tuen riittävyys ja sen oikea-aikaisuus, etäopetuksen saavutettavuus ja oma työssäjaksaminen. Jos opiskelijoille on syntynyt mahdollisia osaamisen aukkoja, tulee niiden korjaamiseen jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Etäolohuoneeseen osallistuminen vahvisti erityisen tuen toimijoiden työn eetosta, jossa koronakevät ja sen poikkeukselliset opetusjärjestelyt eivät saaneet tulla esteeksi sille, että opiskelijalla on oikeus tavoitella parhainta mahdollista osaamista ja saada tarvitsemaansa tukea oppimiseensa.

Liminaalitilassa – kohti tulevaisuutta

Liminaalitilaa kuvataan siirtymäksi alkupisteestä loppupisteeseen, välitilan kautta. Erityisopettajan voinnin etäolohuone –koulutuksessa ennakoimaton, kokonaan etäopetukseen siirtyminen on näyttäytynyt toiminnassa ensin hämmennyksenä, reaktiivisuuteena ja huolena erityisen tuen riittävyydestä ja vaikuttavuudesta. Tämän jälkeen se on näyttäytynyt myös tulevaisuusorientoituneena, erityisen tuen toimijoiden työnäkyä, tehtävää ja yhteistyötä vahvistavana tilana. Liminaalitilan loppupisteenä voidaan nähdä paluu oppilaitoksessa tapahtuvaan opiskeluun. Paluuseen liittyy kuitenkin epävarmuutta ja epätietoisuutta. Vaikuttaa siltä, että liminaalitilassa toimiminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Välitilaa kuvaa oleminen tuulikaapissa: ei sisällä mutta ei vielä ulkonakaan.

Etäopetuksen jälkeiseen aikaan suunnattaessa on todennäköistä, että ammatillisia opintoja tullaan tekemään jatkossa yhä enemmän verkkototeutuksina. Digitaalisten oppimisalustojen ja virtuaalisten sovellusten käyttö tulee lisääntymään. Tämä vaatii erityisopettajilta panostusta ja konsultaatiota oppimisen suunnitteluun ja erityisen tuen tarpeiden ennakointiin, jotta oppiminen näissä oppimisympäristöissä on mahdollista, esteetöntä ja saavutettavaa kaikille oppijoille. Kevään 2020 digiloikka on saanut aikaan sen, että ammattiin opiskelun hybridimäisyys lisääntyy: saman alan koulutusta ja tutkinnon osia tullaan tarjoamaan sekä oppilaitoksessa tapahtuvassa oppimisessa, virtuaaliympäristöissä että etänä. Työelämässä toteutettavien näyttöjen tekemiseen tällainen hybridimäisyys tarjoaa uusia kehittämisen ja yhteistyön mahdollisuuksia.

Erityisopettajan voinnin etäolohuone –täydennyskoulutus oli osa JAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun täydennyskoulutushanketta Tarmoa, työnäkyä ja tulevaisuusvisioita.  Hanke tarjoaa koulutuksia, joissa kehitetään innovatiivisia lähestymistapoja ja menetelmiä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaamisessa ja kohtaamisessa. Koulutuksissa on mahdollista rakentamaan omaa työroolia tulevaisuusorientoituneesti.

 

Lähteet

Lehto Linda 2019. Jatkuva muutos, liminaalisuus ja esimiestyö – Quo vadis? Viitattu 24.5.2020. https://blogit.utu.fi/johtaminenjaorganisointi/tag/liminaalisuus/

Kouluvuosi päättyy poikkeuksellisissa olosuhteissa – valmistuvien määrässä ei suuria muutoksia. 2020. Tiedote Opetushallituksen www-sivuilla. Viitattu 25.5.2020. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/kouluvuosi-paattyy-poikkeuksellisissa-olosuhteissa-valmistuvien-maarassa-ei-suuria

Neff Kristin 2011. Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Viisas elämä oy Helsinki.

Poikkeustilajärjestelyille opiskelijoilta kohtuullinen arvosana, epätietoisuus edelleen suhteellisen laajaa. 2020. Uutinen Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry:n www-sivuilla. Viitattu 25.05.2020. https://sakkiry.fi/poikkeustilan-kysely/

Silberman Raylon 2020. Pine Ridge: The Three Stages of Liminality. Viitattu 24.5.2020. https://sites.coloradocollege.edu/indigenoustraditions/%E2%80%A2-ceremonial-reflections/pine-ridge-the-three-stages-of-liminality/

Kirjoittajista

Jari Karttunen toimii erityisopettajakoulutuksen lehtorina JAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Salla-Mari Rinkinen, Marina Harju, Katri Pehkonen, Anne Helle, Anne Peltonen ja Sanni Lehtolainen osallistuivat Erityisopettajan voinnin etäolohuone täydennyskoulutukseen, jonka järjestivät JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Ammattiopisto Live.

Luettavaa

Tarmoa, työnäkyä ja tulevaisuusvisioita –hanke: https://www.jamk.fi/fi/Koulutus/Taydennyskoulutus/Opetus-ja-ohjaus/moninaisuus/tarmoa-tyonakya-ja-tulevaisuusvisioita/

Tarmoa, työnäkyä ja tulevaisuusvisioita –hankkeen blogi: https://blogit.jamk.fi/tarmoa/

 

Jätä kommentti