Laura Indrén, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen erityisopettajakoulutus, Kevät 2011

Kiinnostukseni ruotsalaiseen opettajankoulutusjärjestelmään ja koululaitokseen heräsi, kun muutimme perheeni kanssa Ruotsiin elokuussa 2010. Olin kuullut ystäviltä ja tuttaviltani, jotka olivat aikaisemmin asuneet Tukholmassa, tai Ruotsissa ylipäätään, että ”se kouluhan ei siellä sitten ei ole mistään kotoisin”. Aloin selvitellä asiaa lukemalla erilaisia artikkeleja, jututtamalla opettajia ja vanhempia sekä haastattelemalla Mälardelenin korkeakoulun professoria Marja-Terttu Trygvassonia. Vähitellen minulle on muodostunut kokonaiskäsitys länsinaapurimme koulutusjärjestelmästä sekä opettajankoulutuksesta. Ja tottahan se on, että eroja koulujärjestelmiemme välillä löytyy enemmän kuin yhtäläisyyksiä.

Koululaitos Ruotsissa on muutoksen tuulissa, muun muassa syksyllä 2011 koko opettajankoulutus tulee muuttumaan. Vinkkejä uuteen opettajankoulutukseen on haettu ainakin Suomesta ja Kanadasta. Muutoinkin keskustelua ruotsalaisesta opettajakoulutuksesta ja koulusta yleensä on käyty vilkkaasti syksyllä 2010 eduskuntavaalien aikaan sekä nyt keväällä 2011 Maciej Zaremban Dagens Nyheterissä kirjoittaman , runsaasti huomiota saaneen ”Hem till Skolan” (kotiin koulusta) -artikkelisarjan perusteella.

Omat lapseni aloittivat koulunsa kaksikielisessä ruotsinsuomalaisessa vapaakoulussa toisella ja neljännellä luokalla. Kaksi keskimmäistä lasta sen sijaan menivät umpiruotsalaiseen esikouluun eli päiväkotiin. Muutaman kuukauden totuttelun jälkeen mieleeni palautuivat tuttavieni tarinat ruotsalaisesta koulusta ja aloin itsekin ihmetellä missä läksyt ja kokeet oikein ovat? Mitä siellä koulussa oiken tehdään? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia mm. niistä kasvatustieteen teoreettisista suuntauksista, jotka ovat vaikuttaneet ruotsalaiseen opettajankoulutukseen ja sitä kautta opetukseen.

1. Ruotsin koulujärjestelmä

Ruotsissa on yhteensä yli 5400 kouluasteen oppilaitosta, joissa opiskelee hieman yli 900 000 oppilasta. Lukioasteen oppilaitoksia on 1216 ja niissä opiskelee noin 400 000 oppilasta (2009). Lisäksi maassa on 14 yliopistoa ja 47 muuta korkeakoulua.

1.1 Toisen asteen koulutus

Suomen toisen asteen koulutusta vastaa Ruotsissa lukioasteen koulutus, johon kuuluvaksi luetaan lukio, lukioasteen aikuiskoulutus ja lukioasteen oppisopimuskoulutus. Ruotsissa ei ole varsinaisia ammatillisia oppilaitoksia, vaan ruotsalaisen lukion eri linjoilla voi suorittaa sekä yleissivistäviä että ammatillisia opintoja. Siksi Ruotsissa ei ole ollut varsinaista ammattiopettajakoulutusta eikä myöskään ammatillista erityisopettaja koulutusta. Syksyllä 2011 opettajankoulutus kuitenkin muuttuu ja uudeksi tutkinnoksi tulee myös ammatillinen opettajankoulutus.

Lähes kaikki 16–20-vuotiaat ruotsalaiset jatkavat opintojaan peruskoulun jälkeen kolmivuotisessa lukiossa (gymnasieskola). Kaksikymmentä vuotta täyttäneillä on mahdollisuus osallistua lukioasteen aikuiskoulutukseen (gymnasial vuxenutbildning). Lukioasteen aikuiskoulutusta tarjoavissa kunnallisissa oppilaitoksissa (komvux) on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tarjolla samat kurssit kuin lukioissa. Kaikki lukioasteen opetusohjelmat antavat yleisen korkeakoulukelpoisuuden.

Ruotsin lukioiden suuntautumisvaihtoehdot vaihtelevat paikkakunnittain ja opetuksessa voidaan noudattaa koko maan kattavia ohjelmia, erikoisohjelmia tai yksilöllisiä ohjelmia (HOJKS:n tyyppinen henkilökohtainen opetussuunnitelma).

Suurin osa Ruotsin lukioista on kunnallisia, mutta opiskelija voi valita myös yksityisen lukion. Myös yksityisissä lukioissa opiskellaan opetusohjelmien mukaan. Ruotsissa on lisäksi 4 vuotta kestäviä erityislukioita (gymnasiesärskola) sellaisille nuorille, joilla ei ole valmiuksia käydä tavallista lukiota.

Ruotsissa on 17 kansallista opetusohjelmaa. Kaikki opetusohjelmat sisältävät kahdeksan kaikille yhteistä ainetta (kärnämnen), joita ovat:

• äidinkieli tai ruotsi toisena kielenä
• englanti
• matematiikka
• kuvaamataito
• liikunta ja terveys
• luonnontiede
• uskonto ja
• yhteiskuntatiede

Niiden lisäksi opetusohjelmiin sisältyy eri suuntautumisvaihtoehtoja ( LIITE 1)  (nationella grenar), joissa opiskelija voi perehtyä syvällisemmin häntä kiinnostaviin ammattiaineisiin. Monet ohjelmista sisältävät myös työharjoittelua koulun ulkopuolella.

Ruotsissa ei järjestetä samanlaisia ylioppilaskokeita kuin Suomessa. Lukioissa suoritettavia kansallisia kokeita on kuitenkin englannin ja ruotsin kielessä sekä matematiikassa ja kokeet suoritetaan usein oppiaineen viimeisellä kurssilla. (Skolverket)

1.2 Korkea-asteen koulutus

Korkea-asteen koulutusta Ruotsissa antavat yliopistot ja korkeakoulut (högskolor). Suurin osa Ruotsin korkea-asteen oppilaitoksista on valtiollisia, muutamat ovat kunnallisia tai yksityisiä. Yliopistot tarjoavat useiden eri alojen koulutusta sekä mahdollisuuden tieteelliseen tutkimukseen. Muut korkeakoulut vaihtelevat koulutusprofiililtaan sen mukaan, mitä loppututkintoja korkeakoulu on oikeutettu myöntämään. Esimerkiksi Mälardalenin korkeakoulussa voi suorittaa maisteritasoisen tutkinnon, muttei väitellä tohtoriksi. Korkeakoulu ei näin ollen vastaa yliopistoa.

Jotkut korkea-asteen oppilaitokset ovat erikoistuneet tietyn alan opetukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Korkea-asteen loppututkintoja voivat myöntää vain siihen oikeutetut yliopistot ja korkeakoulut. Niissä yliopistoissa ja korkeakouluissa, joilla ei ole tutkinnon myöntämisoikeutta, voi suorittaa ns. diplomi- tai sertifikaattikoulutuksen (diplomutbildning / certifikatutbildning). Nämä koulutukset eivät kuitenkaan vastaa korkea-asteen loppututkintoja.

1.3 Korkeakoulututkinnot

Ruotsi siirtyi EU-maiden Bolognan prosessin mukaiseen kolmiportaiseen tutkintojärjestelmään tammikuussa 2007.(Bolognan julistuksen perimmäinen tavoite on ollut synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä.Tähän on pyritty mm. yhdenmukaistamalla tutkintoja.)

Korkeakoulututkinnot voidaan jakaa kolmeen tasoon: alemmat korkeakoulututkinnot, ylemmät korkeakoulututkinnot ja jatkotutkinnot. Korkea-asteen tutkinnot voi lisäksi jakaa kolmeen tyyppiin: yleistutkinto, taidealojen tutkinto ja ammatillinen korkeakoulututkinto. Korkeakouluun pääsy Ruotsissa edellyttää lukion tai muun toisen asteen koulutuksen antamaa korkeakoulukelpoisuutta.

1.3.1 Alemmat korkeakoulututkinnot

Alempia korkeakoulututkintoja eli perustason tutkintoja (grundnivå) Ruotsissa ovat:

Toisin kuin suomenruotsissa, yrkesexamen viittaa akateemiseen tutkintoon, joka antaa pätevyyden tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriksi, psykologiksi tai opettajaksi.

Ruotsin kolmevuotinen kandidaatintutkinto vastaa suurelta osin suomalaista kandidaatintutkintoa. Kandidaatintutkinnon tai sitä vastaavan taide- tai ammattitutkinnon suoritettuaan opiskelija voi päästä opiskelemaan ylempiä korkeakoulututkintoja (avancerad nivå).

1.3.2 Ylemmän tason tutkinnot

Ylemmän tason perustutkinnot ovat:

• alempi maisterintutkinto (magisterexamen, 60 opintopistettä) ja sitä seuraava
• ylempi maisterintutkinto (masterexamen, 120 opintopistettä).

Ruotsin ylempi maisterintutkinto ja saman tason taide- ja ammatilliset korkeakoulututkinnot vastaavat suurelta osin suomalaisia maisterintutkintoja. Kaikki ylemmät korkeakoulututkinnot avaavat mahdollisuuden jatko-opintojen suorittamiseen.

1.3.3 Jatkotutkinnot

Ruotsissa voi jatkotutkintoina (forskarnivå) suorittaa noin kaksivuotisen 120 korkeakoulupisteen laajuisen lisensiaatintutkinnon ja vähintään nelivuotisen 240 korkeakoulupisteen laajuisen tohtorintutkinnon. Molemmat ovat yliopistollisia jatkotutkintoja ja vastaavat usein suomalaisia jatkotutkintoja.

2. Opettajankoulutuksen rakenne Ruotsissa

Opettajankoulutus Ruotsissa vaihtelee suuresti korkeakoulusta tai yliopistosta riippuen. Kaikkien opettajienkoulutus on periaatteessa kolmiosainen ja osat liittyvät kiinteästi ja limittäin toisiinsa (LIITE 2). Opettajankoulutus muuttuu syksyllä 2011, aiheesta myöhemmin lisää tässä artikkelissa

Vuodesta 2001 lähtien (syksyyn 2011 asti) opettajankoulutuksessa kaikki opettajaksi opiskelevat (esikoulun opettajat, aineenopettajat ja luokanopettajat) ovat opiskelleet yhdessä yhteiset perusopinnot, jotka ovat sisältäneet mm. kasvatustieteen perusopintoja . Professori Marja-Terttu Trygvasson opettaa Mälardalenin korkeakoulussa juuri yhteisiä opintoja opettajaopiskelijoille ja esitti näkemyksensä siitä, että kun kaikki opiskelevat samoja asioita myöhemmästä koulutusalan työpaikasta riippumatta, (esikoulu, peruskoulu, lukio jne.) on opetusta vaikeaa kohdistaa mihinkään tiettyyn aihealueeseen.

Toisessa osa-alueessa opettajaopiskelijat valitsevat itseään kiinnostavia oppiaineita, joita kyseisestä korkeakoulusta löytyy. Opiskelijat perehtyvät myös oman aihealueensa tutkimuksiin.

Kolmannessa osa-alueessa syvennetään aikaisemmin hankittuja tietoja omasta aihealueesta. Opettajankoulutukseen sisältyy myös opetusharjoittelu, mutta varsinaisia normaalikoulujen tyyppisiä harjoittelukouluja ei ole, vaan opiskelija voi mennä mihin tahansa harjoittelemaan, jos löytää itselleen harjoitteluohjaajan jostakin koulusta. Kaikki tekevät myös itsenäisen kehittämishankkeen tai opinnäytetyön, joita on kahdentasoisia: alemman korkeakoulututkinnon suorittavat tekevät 15 op kokonaisuuden ja maisteritutkinnon suorittavat 30 op työn.

Perusopintojen jälkeen opiskelija on erikoistumisopinnoissa voinut valita itseään kiinnostavia oppiaineita. Erityispedagogiikan opinnoissa voi valita esimerkiksi seuraavanlaisia kursseja: kehitysvammaisuus, ja oppimisvaikeudet, lukemisen ja kirjoittamisen oppimisvaikeudet, matemaattiset oppimisvaikeudet. Syventävissä opinnoissa on menty syvemmälle valittuun oppiaineeseen. Professori Marja-Terttu Trygvassonin mukaan ruotsalaisessa opettajankoulutuksesta puuttuu didaktiset opinnot lähes kokonaan, kun taas suomalaisessa opettajankoulutuksessa didaktiikalla on keskeinen osa opettajankoulutuksessa.

3. Erityispedagogi ja erityisopettaja

Erityisopettajankoulutus alkoi pitkän tauon jälkeen uudelleen vuonna 2008, sillä tavoitteena on ollut, että vastuu erityisopetuksesta kuuluu kaikille opettajille. Toisin sanoen Ruotsissa on eletty vahvaa inkluusion aikakautta. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kuitenkin koko ajan tasaisesti kasvanut. Varsinaisia erityiskouluja Ruotsissa on kahdeksan: viisi kunnallista ja kolme valtakunnallista. Erityiskoulut on tarkoitettu lähinnä kuulo- ja näkö- tai kehitysvammaisille. Ne pyrkivät noudattelemaan mahdollisimman pitkälle normaalikoulujen opetussuunnitelmia, mutta ovat kymmenen vuotta kestäviä.

Erityisopettajankoulutusta on kahdenlaista: erityispedagogi, jonka rooli on olla neuvonantajana muille opettajille ja koulun johdolle. Erityispedagogi toimii ikään kuin eräänlaisena konsulttina, jonka tehtävänä on luoda kouluympäristöstä sellainen, että se tukee myös niitä opiskelijoita, joilla on erityisen tuen tarvetta. Lähtökohtana on turvata tasa-arvoinen koulutus kaikille.  Erityispedagogi tutkii ja analysoi erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita ja määrittelee kullekin sopivan oppimisympäristön Erityisopettajan työnkuva vastaa lähinnä laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvaa Suomessa. Erityisopettajalla tulee olla didaktiset tiedot siitä, miten erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle opetetaan kirjoittamista, lukemista tai matematiikkaa. Hän vastaa myös puheopetuksesta. Erityisopettaja työskentelee eri ikäisten kanssa sekä kaikilla kouluasteilla. Joissakin korkeakouluissa voi erikoistua myös näkövammaisten (synpedagogik) tai kuulovammaisten opettamiseen.

4. Uusi opettajankoulutus ”Bäst i klassen” alkaa syksyllä 2011

Kaikkien opettajien, jotka työskentelevät kouluissa on pätevöidyttävä ja suoritettava pätevyyttä mittaava koe vuoteen 2018 mennessä.

Uudessa opettajankoulutuksessa on oma ohjelmansa ammatillisille opettajille, johon perehdyn tässä artikkelissa.

Opettajankoulutus muuttuu syksyllä 2011 jolloin otetaan käyttöön uusi opettajankoulutusjärjestelmä. Voimaan astuu neljä uutta opettajatutkintoa joiden kesto on seuraava:

Ammatillinen opettajankoulutus on tarkoitettu aikaisemman opettajatutkinnon omaaville opettajille tai opiskelijoille, joilla on ammatillista koulutustaustaa sekä työkokemusta. Uudessa koulutusjärjestelmässä voidaan erikoistua ja kouluttautua erilaisiin lukion ohjelmiin. Lukion ammatillisia linjoja ovat mm: lapset ja vapaa-aika, rakennus-, sähkö- ja energia-, auto- ja liikenne, kauppa ja hallinto, käsityöt, hotellit ja matkailu, teollisuuden, luonnonvara- ja ravintola-ala ja LVI – ja kiinteistöt. (LIITE 3  ja LIITE 4).

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa perehdytään erilaisiin opetuksen ja koulutuksen kysymyksiin ammatillisdidaktisesta näkökulmasta. Tärkeäksi kysymykseksi nousee työelämän ja koulun yhteistyö. Tutkittavaksi aihealueeksi voi nousta myös seuraavanlaiset kysymykset: miten hallitaan erilaisia konfliktitilanteita työyhteisössä, miten huomioidaan työntekijän sukupuoli ja etninen tausta ammatillisessa koulutuksessa.

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa halutaan olla myös kansainvälisiä ja tarjota mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön muiden vastaavien koulutusyksiköiden kanssa. Tässä yhteydessä on huomioitava, että opintojen sisällöt poikkeavat toisistaan riippuen oppilaitoksesta, jossa opiskellaan. Opiskeluihin sisältyy opetusharjoittelua lukion ammatillisilla linjoilla ja opintojen lopuksi joillakin korkeakouluilla järjestetään seminaarit, joissa esitellään ammatillisten opettajien tekemiä kehittämishankkeita, jollaiset tehdään opintojen lopuksi.(Göteborgs Universitetet).

Ammatilliseksi opettajaksi voi opiskella ainakin seuraavissa korkeakouluissa: Malmö högskola, Göteborgs Universitetet, Linnéuniversitetet ja Stockholms Universitetet. Koska koulutus ammatilliseksi opettajaksi alkaa vasta ensi vuonna ja joissakin korkeakouluissa portaittain eli ensin käynnistetään tiettyjen lukion ammatillisten linjojen opettajankoulutus, on tietoa aiheesta saatavilla sangen vähän.

5. Teorioiden soveltaminen ruotsalaisessa koulussa

Ruotsalaisessa peruskoulussa tehdään paljon ryhmätöitä. Oppilaat hakevat tietoa itse, ovat itseohjautuvia ja tekevät paljon itsenäistä työtä. Tietokonetta käytetään paljon opetuksen ja oppimisen työkaluna. Opettaja ei ole missään tapauksessa auktoriteetti vaan ennemminkin taustalla oleva henkilö, joka auttaa tietysti tarvittaessa.

Läksyjä ei ole tai niitä on äärimmäisen harvoin. Eräs perustelu on se, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta saada yhdenvertaista tukea läksyjentekoon kotona. Tällöin lapset joutuisivat epätasa-arvoiseen asemaan. Eräässä vanhempainillassa vanhemmat kommentoivat läksyistä seuraavaan tapaan.  ”Läksyjä ei saa olla, koska eihän meilläkään ole läksyjä työpäivän jälkeen.” Lähes jokaisessa vanhempainillassa, joissa itse olen ollut mukana, on keskusteltu kokeista, testeistä ja todistuksista. Kokeita ei ole sen vuoksi ettei lapsia haluta verrata toisiinsa. Käsitys oppilaasta on individualistinen. Kaikki ovat yksilöitä, kaikki oppivat omalla tavallaan. Ensimmäisen todistuksen oppilaat saavat peruskoulun kahdeksannella luokalla, sitä ennen opettajan ja oppilaan sekä vanhempien välillä käydään kehityskeskustelut sekä syys- että kevätlukukaudella. Luokanopettajan kanssa yhdessä käydään läpi lomake, johon on kerrottu sanallisesti lapsen koulumenestyksestä kussakin aineessa. Lopuksi mietitään yhdessä kehittymistavoitteet (LIITE 5 ), joiden toteutuminen tarkistetaan seuraavassa kehityskeskustelussa.

Se on varmaa, että ruotsalaisen koulun kasvateista tulee näillä opetusmenetelmillä sosiaalisia keskustelijoita ja hyviä väittelijöitä, joilla on hyvä argumentaatiotaito. Ruotsalaisista lapsista tulee yleensä myös hyviä esiintyjiä. Runsas ryhmätöiden tekeminen ja argumentaation oppiminen kouluiässä vaikuttaa työelämässä ainakin siten, että ruotsalaisessa työyhteisössä on paljon erilaisia kokouksia joissa keskustellaan paljon. Kaikkien mielipide on tärkeä. Päätösten tekeminen voikin sitten olla vaikeampaa. Ruotsalaisen koulun oppiaineista voisi todeta sen verran, että matemaattisluonnontieteellisissä aineissa ei käsitykseni mukaan olla Suomen tasolla – esimerkiksi matematiikka on paljon helpompaa. Kieliä eivät opeta Suomen malliin kieltenopettajat, vaan esimerkiksi englannin kielen opetuksesta voi vastata luokanopettaja.

6. Ajankohtaista kuohuntaa ja keskustelua

Maciej Zaremba (1951) on juuriltaan puolalainen journalisti ja kirjailija, joka on kirjoittanut Dagens Nyheteriin jo vuodesta 1989. Hän on voittanut lukuisia journalistisia palkintoja ja hänet nimitettiin vuonna 2007 kunniatohtoriksi Lundin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Maciej Zaremba ei ole kovin pidetty mies Ruotsissa hänen ruodittuaan artikkelisarjassa ”Hem till Skolan” ruotsalaista koulua ja opettajankoulutusta. Hänen kommenttinsa ovat aiheuttaneet kovaa keskustelua sosiaalisessa mediassa. Hän on artikkelisarjassaan tehnyt huomioita muun muassa siitä, kuinka paljon Ruotsissa on epäpäteviä opettajia ja kuka tahansa voi päästä opettamaan, ilman että hänen todistuksiaan opettajan tutkinnosta koskaan kysellään. Zaremba kirjoittaa Dagens Nyheterissä: ”varannan lärare i grundskolan saknar utbildning i det ämne eller på den nivån där hon undervisar och var tionde fast anställd är inte lärare alls”. Vapaasti suomennettuna: joka toiselta opettajalta puuttuu koulutus siihen oppiaineeseen, jota hän opettaa ja joka kymmenes ei ole opettaja.

Karuja esimerkkejä Zaremban havainnoista ovat esimerkiksi käsityönopettajat, jotka eivät osaa virkata tai opettajat jotka eivät selviydy kolmannen luokan matematiikasta. Myös rehtoriksi on voinut päästä kuka tahansa ”kadunmies”. Tähän ongelmaan yrittää uusi opettajankoulutusohjelma syksystä 2011 lähtien puuttua, jonka jälkeen kaikilta opettajilta vaaditaan pätevyystodistus.

Ruotsalaisen opettajankoulutuksen ongelma on professori Tryggvassonin mukaan ollut se, että koulutukseen on päässyt lähes kuka tahansa, ilman varsinaisia pääsykokeita. Näin ollen opiskelemaan tulee sellaisia opiskelijoita, jotka eivät ole kovinkaan motivoituneita ja he saattavat lopettaa opiskelunsa kesken.”Alla som kunde fylla i en blankett kom in, många kom ut utan att kunna mer”. Vapaasti suomennettuna: kaikki jotka osaavat täyttää lomakkeen pääsevät sisään ja monet tulevat ulos (opettajankoulutuksesta) osaamatta yhtään enempää. Opettajat ovat menettäneet Zaremban mukaan auktoriteettiasemansa, kun heitä yhtäkkiä alettiin kouluissa trendin mukaan kutsua aikuisiksi ja mentoreiksi. Zaremba jopa toteaa, että opettajat ovat menettäneet ammattinsa.

Ruotsissa on syytetty koulujen kunnallistamista siitä, että koululaitos on rapakunnossa. On sanottu, että kunnat ovat hoitaneet huonosti vastuunsa esimerkiksi koulujen rahoituksen suhteen ja olleet huonoja työnantajia opettajille. Koululaitoksen syöksykierre alkoi 1990-luvun alussa ja on kestänyt näihin päiviin saakka. Ruotsalaisen koululaitoksen tehtävä on ollut sosiaalinen, ei opetusta ja oppia tarjoava.

Zaremban artikkelissa : ”En förolämpning mot barnen. Så sänkte skolan kraven på läskunnighet” esitetään huoli ruotsalaisten lasten lukutaidosta: peruskoulusta lukioluokille tulee sellaisia opiskelijoita, jotka kyllä osaavat lukea, mutta eivät ymmärrä lukemaansa. Kysymyksessä eivät suinkaan ole olleet maahanmuuttajataustaiset opiskelijat, joita Ruotsissa on suuremmassa mittakaavassa kuin Suomessa, vaan tavalliset ruotsalaiset nuoret.  Ruotsalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat huonoja sellaisissa oppiaineissa, jossa vaaditaan ponnistelua hyvien tulosten aikaan saamiseksi. Tällaisia ovat mm. kielet ja matemaattisluonnontieteelliset aineet.

7. Pohdinta

OECD:n osaamisvertailussa suomalaisnuoret ovat aina menestyneet erinomaisesti. Suomi on aina ollut Pisa- tutkimusten kärjessä. Viimeisimmässä tutkimuksessa Pohjoismaista Norja on sijalla 12, Islanti sijalla 16, Ruotsi sijalla 19 ja Tanska sijalla 24. Viro on sijalla 13. Koulujen väliset erot lukutaidossa ovat Suomessa yhä kaikkein pienimmät, joskin ne ovat hieman kasvaneet. Ruotsissa koulujen väliset erot ovat kasvaneet tuntuvasti.

Suomalainen koulu poikkeaa ruotsalaisesta koulusta monessa suhteessa. Ensinnäkin opetus perustuu konkreettiseen opetussuunnitelmaan, johon kaikki opettajat ovat sitoutuneita. Koulusta tulee läksyjä: peruskoulun alaluokilla usein maanantaista torstaihin. Perjantai saattaa olla läksytön päivä. Koulussa pidetään säännöllisesti kokeita ja useissa koulussa on ansiokkaasti panostettu tuki- ja erityisopetukseen. Opettajan ammatti on arvostettu ja hänen auktoriteettiaan kunnioitetaan. Maciej Zaremba kirjoittaa artikkelissaan: ”Den finländska skolan gör mycket bättre ifrån sig i internationella utvärderingar än den svenska, främst därför att man stått emot trenderna inom skolforskningen och låtit lärarna få vara de auktoriteter och experter på att lära ut som de tidigare var i Sverige.Om det är något vi bör lära av Finland så är det detta: en bra skola börjar och slutar med lärärna”. Vapaasti suomennettuna: suomalaisella koululla menee kansainvälisissä arvioinneissa paremmin kuin Suomessa. Suomessa opettajien on annettu olla auktoriteetteja ja eksperttejä trendeistä huolimatta. Niin kuin ennen oli myös Ruotsissa. Jos voimme oppia jotakin Suomesta niin sen, että hyvä koulu alkaa ja päättyy opettajan kanssa.

Itse olen tämän artikkelin taustatyön kautta oppinut arvostamaan suomalaista koululaitosta. Sellainen yhteiskunnallinen asenne, että koulutus kannattaa ja että kaikilla on on mahdollisuus koulutuksen kautta parempaan tulevaisuuteen on minulle tärkeää. Haluaisin palata tähän aihealueeseen uudelleen muutaman vuoden kuluttua ja tutkia mitä suuri koulureformi on ruotsalaisessa koulussa saanut aikaan. 6-1 melkein maailmanmestareita myös koulutuksessa!

Lähteet

Högskoleverket: www.hsv.se, vierailtu 20.5.2011

Lärarutbilding: www.lararutbildning.nu, vierailtu 20.5.2011

Skolverket www.skolverket.se, vierailtu 20.5.2011

Kirjallisuus

Bereiter, C. 1994. Constructivism, socioculturalism and Popper´s world 3. Educational Researcher, 23(7), 21-23.

Helkama, K. & Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2001) Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita

Hewstone, M. & Stroebe, W. & Stephenson G.M. (toim.) (1988/1996) Introduction to Social Psychology. A European Perspective. 2nd Edition. Oxford:Blackwell

Howitt, D.(toim.)(1989/1993) Social Psychology. Conflicts and Continuities. Milton Keynes: Open University Press

Hänninen, V. & Partanen, J. & Ylijoki, O. (toim.) (2001) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Jyväskylä:Vastapaino

Jokinen, A.& Juhila, K. & Suoninen, E.(1993)Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino

Potter, J. & Wetherell, M. (1987) Discourse and Social Psychology. Beyond Attitudes and Behavior. London:Sage

Rauste-von Wright, M. ja von Wright, J. 1994. Oppiminen ja koulutus. Wsoy.’

Rauste-von Wright, M. 1997. Opettaja tienhaarassa: Konstruk-tivisimia käytännössä. Jyväskylä: Atena.

Steffe, L. O., & Gale, J. 1995. Constructivism in education. Hilldale, NJ: Erlbaum.

Wilson, B. G. (toim.) 1996. Constructivist learning environments: Case studies in instructional design. Enlewood Cliffs, NJ: Educational Technology Publications.

Zaremba Maciej (2011): Dagens Nyheter;  Hem till Skolan artikkelisarja

Den glömda läraren

Zaremba Maciej  (2011) Sverige har slutat att undervisa. Så förlorade lärärnä sitt yrke

Zaremba Maciej (2011) Reformerna måste granskas

Liitteet

LIITE 1 Elintarvike-ja ravitsemustieto  Kurssisisältöesimerkki

Ämne – Livsmedels- och näringskunskap

Ämnet livsmedels- och näringskunskap behandlar livsmedel och råvaror samt hur de påverkas av olika faktorer. Det behandlar dessutom hur man komponerar matsedlar och recept för olika behov samt sambandet mellan mat, dryck och hälsa.

Ämnets syfte

Undervisningen i ämnet livsmedels- och näringskunskap ska syfta till att eleverna utvecklar kunskaper om olika livsmedel och råvaror samt deras näringsinnehåll, kemiska uppbyggnad och funktion i kroppen. Undervisningen ska leda till att eleverna utvecklar kunskaper om hur näringsinnehållet och kvaliteten påverkas av råvarornas odlingssätt eller uppfödningssätt, förädling, tillagning och förvaring.

Utifrån människors olika behov ska undervisningen ge eleverna möjlighet att utveckla färdigheter i att komponera och näringsberäkna matsedlar samt kunskaper om hur olika faktorer påverkar näringsinnehåll och behov. Undervisningen ska även leda till att eleverna utvecklar kunskaper om den betydelse som mat och dryck har för hälsan både på individnivå och på samhällsnivå.

Undervisningen ska bidra till att eleverna utvecklar förmåga att problematisera frågor som berör kostsituationen i världen och olika frågor kring etik och hållbar utveckling inom området. Den ska även bidra till att eleverna utvecklar förmåga att förstå lagar och andra bestämmelser kring livsmedel och råvaror.

Genom undervisningen ska eleverna ges möjlighet att praktiskt tillämpa och utveckla sina kunskaper om olika livsmedel, hur de ser ut, smakar och kan användas.

Undervisningen i ämnet livsmedels- och näringskunskap ska ge eleverna förutsättningar att utveckla följande:

Kunskaper om olika råvaror och livsmedel samt deras egenskaper.

Kunskaper om näringsämnen.

Kunskaper om hur råvarors och livsmedels kvalitet och näringsinnehåll påverkas vid förädling och förvaring.

Färdigheter i att göra näringsberäkningar.

Förmåga att sammanställa menyer och recept för normal och alternativ kost.

Kunskaper om näringsrekommendationer utifrån hälsa och livsstil samt om kostsituationer i Sverige och i övriga världen.

Förmåga att göra olika etiska och miljömässiga ställningstaganden.

Kunskaper om lagar och andra bestämmelser inom området.

Kurser i ämnet

Livsmedels- och näringskunskap 1, 100 poäng.

Livsmedels- och näringskunskap 2, 100 poäng, som bygger på kursen livsmedels- och näringskunskap 1.

LIITE 2 Opettajankoulutuksen rakenne Ruotsissa  vuosina 2001-2011

Lärarutbildningen 2001-2011

Struktur och uppbyggnad

Tre integrerade utbildningsområden

Lärarutbildningens struktur och uppbyggnad ser olika vid landets lärarutbildningar, men följande utbildningsområden ingår alltid:

3136_fs_utbildningsomraden.jpg ¨

Allmänt utbildningsområde, 90 hp

tvärvetenskapliga ämnesstudier samt verksamhetsförlagd utbildning.

Inriktningar/huvudämnen, 60 hp

Nya eller traditionella skolämnen

Nya eller traditionella universitetsämnen

Tvärvetenskapliga/tematiska studier

Kompetensområden

Specialiseringar, 30 hp

Fördjupning av tidigare studier

Breddning/komplement till studier

Perspektiv på inhämtade kunskaper

Se respektive lärosätes information om lärarutbildningen för struktur och uppbyggnad.

Allmänna utbildningsområdet

Det som är gemensamt för alla lärare, oavsett var i skolsystemet man tänker sig att arbeta, är samlat i vad som kallas ”Allmänna utbildningsområdet”. Detta omfattar totalt 90 högskolepoäng och är oftast fördelat med 30 högskolepoäng i början, 30 högskolepoäng i mitten och 30 högskolepoäng i slutet av utbildningen. Innehållet i det allmänna utbildningsområdet utgörs av kurser med för läraryrket centrala kunskapsområden och tvärvetenskapliga kurser.

Inriktningar

Ämnen, ämnesområden eller specifika kunskapsområden återfinner du i vad som kallas inriktningar. En inriktning utgörs av kurser om minst 60 högskolepoäng. Utbildningen ska hela tiden relateras till den kommande yrkesverksamheten, och därför ska minst 15 högskolepoäng inom en inriktning vara verksamhetsförlagd.

Specialiseringar

Specialiseringar är kurser om sammanlagt 30 högskolepoäng. Specialiseringar kan vara fördjupning av en tidigare läst inriktning, breddning till ett närliggande ämnesområde eller komplettering av ett för din kommande yrkesverksamhet viktigt kunskapsområde.

Verksamhetsförlagd utbildning

Den verksamhetsförlagda utbildningen/tiden (VFU/VFT) utgör minst 15 hp i det allmänna utbildningsområdet och minst 15 hp i varje inriktning. Den ska ge praktiska erfarenheter av det kommande yrket och ge perspektiv på de teoretiska studierna samt förbereda för den kommande yrkesverksamheten. Detta innebär att man både självständigt och under handledning får omsätta sina kunskaper i ämnen/ämnesområden/kompetensområden.

Självständigt arbete

För lärarexamen på grundnivå krävs ett självständigt arbete – ett examensarbete – på minst 15 högskolepoäng. För lärarexamen på avancerad nivå skall arbetet istället omfatta minst 30 högskolepoäng.

LIITE 3

Tässä esimerkki lukion  hotelli-ja matkailu ohjelman sisällöstä, jonka opettajaksi voi kouluttautua uudessa ammatillisessa opettajankouutuksessa.

Fakta om hotell- och turismprogrammet

Det nya hotell- och turismprogrammet ska liksom alla andra yrkesprogram ge eleven en grundläggande yrkesutbildning. Inom hotell- och turismprogrammet kan eleven välja mellan nedanstående två inriktningar.

Hotell och konferens

Denna inriktning ska ge kunskaper för arbete inom hotell- och konferensverksamhet. Exempel på yrken:

Bokning

Reception

Våningsservice

Turism och resor

Denna inriktning ska ge kunskaper för arbete med turistinformation, organisation och planering av resor, aktiviteter och upplevelser av olika slag. Exempel på yrken:

Bokning och försäljning

Guidning

Turistinformation

Valmöjligheter

Utöver de obligatoriska ämnena och kurserna kan huvudmän profilera utbildningen inom programfördjupningen och det individuella valet. Det finns inom hotell- och turismprogrammet ett stort antal ämnen och kurser inom programfördjupningen som huvudmän kan sätta samman till kurspaket efter samråd med det lokala programrådet. De kurser eleven läser inom programfördjupningen kan som på alla yrkesprogram leda till en yrkesutgång. Det betyder att eleven efter examen ska vara anställningsbar inom valt område.

Även om programmet i första hand syftar till jobb inom angivna yrkesutgångar, finns möjlighet för vidareutbildning såväl inom yrkeshögskolan som inom universitet och högskolor. För grundläggande behörighet till universitet och högskolor behöver eleven utöver en yrkesexamen ha godkända betyg i svenska eller svenska som andraspråk 2 och 3 samt engelska 6. Engelska 6 ingår i de programgemensamma ämnena. Övriga kurser kan eleven läsa som individuellt val eller som utökat program.

Poängutrymmet för hotell- och turismprogrammet fördelar sig så här:

Gymnasiegemensamma ämnen 600 poäng

Programgemensamma karaktärsämnen 700 poäng

Inriktningar 400 poäng

Programfördjupningar 500 poäng

Individuellt val 200 poäng

Gymnasiearbete 100 poäng

LIITE  4

Esimerkki  ravintola -ja elintarvikeohjelmasta Falkenbergin  lukiosta

Restaurang- och livsmedelprogrammet

Inriktning Kök och servering – Falkenbergs Gymnasieskola i Falkenberg

Restaurang- och livsmedelsprogrammet är ett yrkesprogram. Programmet ger de kunskaper som behövs för att arbeta inom restaurang- och livsmedelssektorn, till exempel i restaurang, bageri och med färskvaror.

Utbildningen ger kunskaper inom de delar av restaurang och livsmedelsbranschen där man arbetar nära kunderna med i första hand hantverksmässiga metoder, såväl traditionella som moderna. Den ger också kunskaper om och färdigheter i livsmedelsproduktion, matlagning och servering liksom deras kunskaper om måltiden som helhet. Utbildningen ger även kunskaper i arbetsmiljö, försäljning, service, hygien, näringslära, specialkoster och alkoholservering. Vidare ges förmåga att bemöta kunder.

LIITE 5 Kehityskeskustelun arviointilomake

Skriftligt omdöme våren 2009, klass 8a

Albatrossen Albin

Svenska Det här skrifliga omdömet gäller ditt arbete i skolan under vårterminen 2009. Det är ett underlag för

(och en del av) din individuella utvecklingsplan (IUP) höstterminen 2009.

Jag som skrivit omdömet: Elin Berg

Datum när jag skrev omdömet: 2009-08-27

Arbetsområden under vårterminen 2009: Vi har arbetat mycket med läsning av skönlitteratur och svenska diktare samt författare. Vi har

kopplat ihop svenskämnet med projekt och PRAO. Såväl skriftliga som muntliga redovisningar.

Sammanfattning av dina resultat i svenska

Min samlade bedömning:

Du har nått målen den här terminen, men du har också börjat visa att du kan nå längre än de

grundläggande målen. Du är alltså på väg att överträffa målen om du fortsätta arbeta hårt i det här

ämnet.

Mina kommentarer till dina resultat: Du har visat talang för för såväl läsande som skrivande.

Mina råd för din fortsatta utveckling: Fortsätt arbeta med din muntliga redovisningsform.

Resultat inom olika områden i ämnet svenska

Tala/Lyssna: Samtala med andra,

argumentera

Nivå 2: Du kan aktivt delta i samtal och diskussioner. Du kan sätta dig in i andras tankar. Du kan

reflektera kring ett givet ämne och uttrycka åsikter utan allt för stor tveksamhet.

Tala/Lyssna: Beskriva, berätta Nivå 2: Du kan redovisa ett arbete så innehållet framgår och är begripligt.

Läsa

Nivå 3: Du har läst litterära klassiker inom olika genrer. Du kan anpassa ditt sätt att läsa efter syftet.

Du kan diskutera kring texters innehåll och form. Du kan tolka olika texter, dra slutsatser och se

sammanhang. Du jämför olika texter, tolkar och granskar budskap i olika medier.

Skriva: Språk

Nivå 3: Du arbetar medvetet med ditt språk för att göra det mer uttrycksfullt, korrekt och tydligt. Du

använder dig av ett varierat ordval och meningsbyggnad. Du använder dig av ett korrekt

tempusbruk. Du har ett gott bruk av skiljetecken, styckeindelning och rubriker. Du har få stavfel.

Skriva: Innehåll

Nivå 4: Du kan anpassa språk, stil och innehåll efter ämne/genre. Du skriver med precision där du

använder din samlade kunskap för att fördjupa din text. Du har en god balans mellan

detaljer/översikt och personligt/allmänt.