Opettajankouluttajat inkluusion sanansaattajina
kirjoittaja: Raija Pirttimaa, professori, Jyväskylän yliopisto
Etiopian opetusministeriön uuden koulutusstrategian mukaan opettajankoulutuksessa tulee ottaa huomioon inkluusio. JAMK:n johtamassa TECIP-hankeessa mukana ollut Federal TVET Institute on ammatillisen opettajankoulutuksen korkeakoulu ja se on hyvin valmistautunut tähän haasteeseen (Kaikkonen ym. 2019). TECIP:lla oli neljä käytännöllistä tehtävää: 1) suunnitella kaksi uutta koulutusmodulia, 2) järjestää alueellista koulutusta, 3) järjestää FTI:n 15 opettajankouluttajalle intensiivinen koulutusjakso sekä 4) järjestää täydennyskoulutusta muille opettajankouluttajille. (TECIP i.v.)
Opettajankouluttajien intensiivinen täydennyskoulutus
Yksi useista TECIP-koulutuksista järjestettiin viidelletoista ammatillisen opettajakoulutuksen opettajalle. He edustivat hyvin laajasti erilaisia ammattialoja ja oppiaineita. Kaikilla oli myös ylempi korkeakoulu tutkinto.
Intensiivikoulutus sijoittui yhden vuoden ajalle ja viikon mittaisia lähijaksoja oli yhteensä kolme. Niiden teemat olivat: Culture, Policy and Practices on Inclusive Education, Diversity of students with disabilities in TVET and how to support students` learning and participation with inclusive teaching methods, Teacher training and inclusive practice for TVET. Yksi lähiviikoista toteutettiin Suomessa. Kouluttajat olivat molemmista maista.
Palaute koulutuksesta
Heti koulutusten jälkeen osallistujia pyydetään usein ennen kotiin lähtöä kirjoittamaan palautetta. Kyselyt tuottavat usein tietoa siitä mikä meni hyvin tai heikosti kurssipäivinä ja mikä tunnelma oli kurssin päätyttyä. Näistä tiedoista kouluttajat usein saavat ideoita, miten esimerkiksi kohentaa tilaisuuden järjestelyjä seuraavalle kerralle. Joskus saadaan ristiriitaista palautetta, joku on hyvin innostunut, joku toinen ei koe samaa.
TECIP-koulutuksissakin ensi reaktiot jokaisen jakson jälkeen olivat voittopuolisesti myönteisiä. Motiivit opiskella olivat korkealla ja koulutusten järjestelyjä ja kouluttajia kiiteltiin. Erityisesti vammaisjärjestöjen kouluttajilta oli saatu runsaasti tietoa ja ajateltavaa.
Palautetta olisi hyvä kysellä myöhemminkin. Kun on ollut aikaa ajatella voi syntyä käsitys siitä, mitä itse asiassa oppi ja mikä oli tärkein anti. Myös opitun käytäntöön vieminen tai sen suunnitteleminen tarvitsee aikaa.
Mitä jäi mieleen?
Kun näiden viidentoista opettajankouluttajan koulutuksen päättymisestä oli reilusti yli puoli vuotta, tavoitettiin neljä osallistujaa. Hyvin yksimielisesti he totesivat, että inkluusion käsitteen laaja-alainen käsittely koulutuksen aikana oli tärkeää. Koska koulutuksen aikana sai myös aikaa keskustella asiasta kollegojen kanssa, syntyi mietteitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja toteuttamista paitsi koulutuksessa myös yhteiskunnassa.
Mitä muutoksia tehtiin omassa työssä?
Koulutuksen anti ei jäänyt vain käsitteiden tasolle. Vaikka omaan työhön uusien ideoiden vieminen saattaa olla hankalaa, itse voi olla hyvinkin innostunut mutta, jos muut eivät innostu tai tue tai koko
organisaatiossa tarvittaisiin jotain uudistuksia voi hyvinkin käydä, että koulutuksessa anti jää kivaksi muistoksi.
Asenteiden muuttumisesta kertoivat kaikki. Yhdessä kertomuksessa todettiin, että hän opettajana on nyt ja tulee olemaan vammaisten ja tukea tarvitsevien opiskelijoiden puolesta puhuja. Toinen kertoi, että oli vakavasti joutunut tarkastelemaan käsityksiään vammaisuudesta, ja oli päätynyt myös korjaamaan niitä. Omien asenteiden tarkastelu oli johtanut myös tarkastelemaan omaa opetustyötä.
Opetusmenetelmiä ja arviointia oli muutettu joustavampaan ja yksilöllisempään suuntaan. Vähintä, mitä luokkahuoneissa oli tapahtunut oli yhden opettajan sanoin: “I have started giving attention for students who have disabilities and being ready to assist them whenever it is needed”.
Haastatellut kertoivat myös, miten he olivat pysyneet ottamaan huomioon myös vammaiset työtoverinsa. Arvioitiin, että myös johdon tasolla oli nähtävissä muutos siihen suuntaan, että vammaiset opiskelijat saivat tilaa opetuksessa.
Koulutus tuntui vaikuttaneen muutamien tulevaisuuden suunnitelmiin. Seuraamus, jota ei odotettu. Yksi tahtoi opiskella lisää erityispedagogiikkaa ja muutamien suunnitelmissa oli jatko-opinnoissaan paneutua vammaisuuden ja inkluusion kysymyksiin.
Hankalimmat inkluusiota koskevat haasteet ovat ehkä tuttuja eri puolilla maailmaa. Koettiin, että oppilaitoksen tasolla opetussuunnitelmaa tulee tarkistaa. Opetussuunnitelmat on tehty vuosia aiemmin ja niitä laatiessa inkluusion käsite ei ollut tuttu tai käytössä. Lisäksi pohdittiin, mistä saada neuvoa, kun opiskelijan kanssa mietitään esteettömiä ratkaisuja?
Kouluttajilla oli myös kokemus, että opiskelijoiden itsensä ei aina ole helppoa ottaa opiskellessaan puheeksi omaan vammaisuutta tai omia tuen tarpeitaan. Näin ollen opettajalta voi jäädä saamatta tärkeää tietoa, jonka avulla opiskelijaa voisi tukea opinnoissa. Mainittiin, että kodeissa vammaisen perheenjäsenen kouluttautuminen voi olla uusi ajatus. Rahoitus ja aika tulivat tietysti esille.
Jatkoa
Tämän intensiivisen koulutuksen jälkeen kaikki osallistuneet järjestivät kollegoilleen täydennyskoulutusta. Näihin koulutuksiin osallistui jonkun verran alle 400 opettajakouluttajaa ja palaute oli poikkeuksetta hyvää. Tämä koulutus on nykyään osa FTI:n sisäistä henkilöstökoulutusta ja siitä vastaavat jatkossakin TECIP:ssa koulutetut opettajankouluttajat.
Lähteet
Kaikkonen, L. & Mäkinen, M. (2019). Ammatti korkeakoulu luomassa kehitysaskelia Etiopian koulutusjärjestelmään. Uutinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.jamk.fi/fi/Uutiset/2019/jyvaskylan-ammattikorkeakoulu-luomassa-kehitysaskelia-etiopian-koulutusjarjestelmaan/