Peruskoulussa olevan maahanmuuttajanuoren ajatuksia tuen tarpeesta ammatillisessa koulutuksessa.

Orvokki Leppänen, ammatilliseksi erityisopettajaksi opiskeleva Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa

Kieli on avainasemassa ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kun ihminen vaihtaa asuinmaata, hän voi kohdata myös uuden kielen. Olennaista on riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, jolla selviää opinnoissa. Haastattelin kahta peruskoulussa olevaa nuorta, jotka ovat maahanmuuttajia, koska halusin tietää, mitä mieltä he itse ovat tuen tarpeesta toisella asteella.

Ihmisten vuorovaikutuksen avulla kulttuurit siirtyvät ja saavat vaikutteita toisiltaan. Kulttuurien välisestä oppimisesta seuraa kaksisuuntaista integraatiota, jolloin maahanmuuton myötä yhteisöjen monikulttuurisuus lisääntyy ja tulee näkyvämmäksi. Monikulttuurisuus viittaakin muuttuvaan yhteisöön ja yhteiskuntaan. (1)

Sosiaalinen tilanne ja opetus ovat yhteydessä kielen opetukseen ja kielenkäyttömalleihin ja sitä kautta kielen oppimiseen. Sosiaalinen tilanne sisältää muun muassa kielikontaktit ja sopeutumisen enemmistökulttuuriin. (2) 

1. oppilaan haastattelu.

Nuori on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Suomen kielen opetus aloitettiin toisella luokalla, ns. starttiluokkana. Siellä nuori oli aktiivinen ja kyseli paljon opettajilta. Hän myös auttoi luokkakavereitaan, selitti heille sanoja. Starttiluokan jälkeen nuori on opiskellut suomea äidinkielenä. Aikaisemmin hän ei ollut opiskellut suomea, mutta oli ennen muuttoa jonkin verran kuullut suomea puhuttuna, vaikka hän ei sitä ymmärtänytkään. Nuori uskoo suomen kielen taidot riittäviksi toisen asteen opintoihin. Hän haluaisi tutustua ennen yhteishakua sekä lukioon että ammatilliseen koulutukseen, jotta tietäisi millaisia ne ovat ja kumpaan hänen kannattaa hakea. Hänen kaverinsa aloitti syksyllä lukion ensimmäisellä luokalla. Kaveri on kertonut nuorelle, millaista opiskelu on lukiossa. Muuta tietoa nuorella ei oikeastaan ole toisen asteen kouluista. Suomen kielen nopeaan oppimiseen hän näkee yhtenä tekijänä sen, että kaikkialla hänen ympärillään puhutaan ja kirjoitetaan suomea. Ne sanat, joita hän ei ymmärrä, niiden merkityksen nuori hakee internetistä tai sanakirjasta tai pyytää selvitystä koulussa.

Maahanmuuttajille järjestetään ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa koulutusta, jotta he pystyisivät lisäämään kielellisiä ja kulttuurisia valmiuksiaan ja siirtymään sitten tutkintoon johtavaan koulutukseen ja suorittamaan tutkinnon. Valintamenettelyissä, opetusjärjestelyissä ja suoritusten arvioinnissa otetaan huomioon maahanmuuttajaopiskelijoiden kielitaidon aiheuttamat erityisvaatimukset. (3)

2. oppilaan haastattelu.

Nuori opiskelee peruskoulussa suomea toisena kielenä (S2). Nuori on asunut Suomessa 3½ vuotta. Suomen kielen alkeiden jälkeen, melko pian siirryttyään perusopetuksen ryhmään, hän koki hankaluuksia koulussa. Hän halusi palata takaisin kotimaahansa eikä halunnut kunnolla opiskella suomea. Hän koki suomen kielen opiskelun turhaksi. Nykyisin hän kuitenkin ajattelee jatkavansa toisen asteen opiskelua Suomessa. Nuori uskoo tarvitsevansa tukea suomen kielen vaikeuksien takia ammatillisiin opintoihin. Hän haluaisi tutustua eri koulumuotoihin ja varmistaa koulutuskokeilun avulla, minne hän hakee toisella asteella. Nuoren kavereita on toisen asteen kouluissa, mutta he eivät juuri ole keskustelleet kouluista. Vapaa-aikanaan nuori puhuu kavereidensa kanssa sekä suomea että äidinkieltään, kotona äidinkieltään. Hän epäilee tarvitsevansa jonkin verran tulkin apua ammattiterminologiaan. Lisäksi hänen suullinen ja kirjallinen ilmaisunsa vaativat harjoitusta. Luetun ymmärtäminen on hänen mielestään helpompaa, vaikka hän sanookin, että esimerkiksi kemian termistö on hankalaa muistaa. Vieraita sanoja tai ammattitermejä hän selvittää internetin tai sanakirjan avulla tai kysyy kaverilta tai koulusta, tässä järjestyksessä.

Ammatilliselle erityisopettajalle kansainvälistyvä opiskelijaryhmä lisää haasteita. Opettaja samanaikaisesti opettaa yhteenkietoutuneita asioita: uusia sisältöjä ja ajattelutapoja, kulttuurisia käytäntöjä ja kieltä sekä kulttuurisia merkityksiä. (4)

Maahanmuuttajan yksilöllisiin koulutustarpeisiin voidaan vastata eri viranomaisten yhteistyöllä, ohjauksella ja tiedon hankinnalla sekä varmistamalla, että tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

Nuorten on saatava riittävästi tukea koulutuksen aikana, koska tekstien tuottamisen, lukemisen ja ymmärtämisen merkitys työn välineenä kasvaa. Oppimisen tärkein tekijä on kuitenkin opiskelija itse. Hänellä tulee olla motivaatiota opiskella joko suomeksi tai ruotsiksi ja hänen tulee ymmärtää suomalaista kulttuuria, jossa hän toimii vuorovaikutuksessa. Samalla kun hän hankkii ja käsittelee uutta tietoa, asenteita ja taitoja, samalla myös muut saavat uutta tietoa, asenteita ja taitoja eli kansainvälistyvät.

LÄHTEET:

Kirjat:

Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä. 2009. Toim. Johanna Lasonen & Mia Halonen. Jyväskylä: FERA, Suomen kasvatustieteellinen seura ry.

Maahanmuuttajat ammattia oppimassa. 2004. Toim. Ulla Aunola. 1. painos. Helsinki: Opetushallitus.

[1] Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä, 2009, 27.

[2] Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä, 2009, 36.

[3] Maahanmuuttajat ammattia oppimassa, 2004, 12-15.

[4] Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä, 2009, 64.