Sosiaalipedagoginen hevostoiminta toimintakyvyn edistymisessä Bovallius –ammattiopiston Sosi-aali- ja terveysalalle valmentavassa ja kuntouttavassa aikuiskoulutuksessa
Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla voisi olla paljon annettavaa sekä erityisopetukselle että opiskelijoiden syrjäytymistä ehkäisevälle työlle. Syrjäytymisen ehkäisy on ajankohtainen teema, joka vaatii myös kouluilta uudenlaisia toimenpiteitä. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vahvuuksia ovat sen toiminnallisuus ja elämyksellisyys sekä uudenlainen toimintaympäristö, joiden ansiosta se voisi olla motivoivaa ja perinteisiä keinoja tehokkaampaa. Hevostoiminnan osallistavuus ja luokkatyöstä poikkeavat menetelmät voisivat auttaa näkemään opiskelijoissa uudenlaisia puolia ja mahdollistaisivat akateemisissa taidoissa heikommille onnistumisen kokemuksia. (Orava 2008, 85-86.)Kehittämistehtävän tarkoituksena oli kartoittaa sosiaalipedagogisen orientaation mahdollisuuksia ammatillisen erityisopetuksen valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa sekä kuvata sosiaalipedagogiikan ja ammatillisen erityisopetuksen rajapintoja. Tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa sosiaali- ja terveysalalle valmentavan ja kuntouttavan ryhmän opetusta ja ohjausta sosiaalipedagogisen hevostoiminnan avulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää kuinka opiskelijat kokevat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan edistävän heidän toimintakykyään ja oppimistaan opintojen aikana.
Bovallius-ammattiopiston Sosiaali- ja terveysalalle valmentava ja kuntouttava aikuiskoulutus
Bovallius-ammattiopisto on ammatillista erityisopetusta järjestävä oppilaitos, joka toimii usealla eri paikkakunnalla. Koulutus on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville nuorille ja aikuisille. (www.bovallius.fi.) Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä järjestettävää, ei tutkintoon johtavaa koulutusta. Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija pystyisi hankkimaan mahdollisimman hyvät valmiudet itsenäiseen elämään, koulutukseen tai työhön. Koulutuksen laajuus on yleensä 20-40 opintoviikkoa, mutta erityisten syiden perusteella koulutuksen laajuus voi olla enintään 80 opintoviikkoa. Koulutuksen toteuttaminen edellyttää erilaisia erityispedagogisia lähestymistapoja, monipuolisia ja joustavia opetusmenetelmiä, toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Vammaisten opiskelijoiden valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen tavoitteet ja opintojen toteutus määräytyvät joustavasti ja yksilöllisesti opiskelijan voimavarojen ja elämäntilanteen mukaisesti. (Opetushallitus 2010, 6-7.)
Bovallius-ammattiopiston sosiaali- ja terveysalalle valmentava ja kuntouttava aikuiskoulutus (Hoiva-avustaja) antaa valmiuksia työskennellä erilaisissa hoitoalan avustavissa tehtävissä joko ohjattuna tai toisen työntekijän parina ja koulutuksessa noudatetaan soveltuvin osin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tutkinnon perusteita. Opintojen aikana perehdytään eri-ikäisten ihmisten hoitoon ja huolenpitoon sekä heidän avustamiseensa erilaisissa päivittäisissä toiminnoissa. Koulutuksessa painottuu työhön valmentautuminen ja työvaltaista oppimista toteutetaan esimerkiksi päiväkodeissa ja vanhusten palvelutaloissa. (www.bovallius.fi.)
Aikuisten oppimisen ja kouluttautumisen kannalta merkityksellistä on aiemmat oppimiskokemukset, joilla oli yhteys opiskeluasenteisiin ja -motivaatioon, oppijakuvaan sekä yksilön omanarvontuntoon. Matalasti koulutetuille aikuisopiskelijoille on tärkeää, että heidän elämänkokemustaan sekä aiemmin saavuttamiaan tietoja ja taitoja arvostetaan ja hyödynnetään koulutuksessa. Aikuiset odottavat tasa-arvoista vuorovaikutusta opettajien ja opiskelutovereiden kanssa. Ryhmän ilmapiirillä on suuri merkitys opinnoissa jaksamiseen ja motivaation säilymiseen. Hyvä ilmapiiri edistää opintoihin sitoutumista ja ehkäisee keskeytyksiä. Työttömien koulutusodotuksissa korostuu työelämälähtöisyys ja tekemällä oppiminen. Motivaation ja oppimisen näkökulmasta matalasti koulutettujen aikuisten koulutukseen soveltuvat parhaiten tasa-arvoiset dialogiset menetelmät. Sekä koulutuksessa että ohjausprosesseissa pidetään tärkeänä kannustavuutta, opiskelija- ja työelämälähtöisyyttä sekä mahdollisuutta käsitellä aiempia koulutuskokemuksia. (Ylönen 2011, 6-7.)
Bovallius-ammattiopiston aikuiskoulutuksena toteutettavan Sosiaali- ja terveysalalle valmentavan ja kuntouttavan (Hoiva-avustaja) koulutuksen toteutuksessa korostuvat perinteisestä koulutyöskentelystä poikkeavat toiminnalliset menetelmät. Opiskelijat osallistuvat säännöllisesti työvaltaiseen oppimiseen vanhusten palvelutalossa ja päiväkodissa sekä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan hevostallilla. Hoiva-avustajien opetussuunnitelma sisältää opintokokonaisuuden Toimintakyvyn edistyminen 10 opintoviikkoa, josta kuusi opintoviikkoa toteutetaan hevostallilla. Toimintakyvyn edistyminen opintokokonaisuudessa on runsaasti yhteneviä tavoitteita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan yleisten tavoitteiden kanssa.
Sosiaalipedagogiikka
Sosiaalipedagogiikka rakentuu teoriasta ja käytännöstä. Se tähtää hyvinvoinnin edistämiseen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn ja lievittämiseen. Muutos pyritään saamaan aikaan ongelman keskiössä olevien ihmisten kautta. Sosiaalipedagogiikkaan kuuluu ajattelun, tekemisen, teorian ja käytännön yhteenkuuluvuus ja vuorovaikutus. Sosiaalipedagogiikka ei ainoastaan selitä ongelmia vaan siihen kuuluu vaatimus keinojen etsimisestä ja toiminnasta ongelman ratkaisemiseksi. Kasvu tarkoittaa ihmiseksi kasvamista, persoonan kehittymistä, sosiaalisen identiteetin ja yhteiskunnallisen toimintakyvyn rakentumista, osallistumista elämänlaadun kannalta keskeisiin toimintoihin sekä riittävän elämänhallinnan ja subjektiuden saavuttamista. Sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta perustuvat ymmärrykseen siitä, että asiat voisivat olla toisellakin tavalla. (Hämäläinen 1999, 17, 36.) Sosiaalipedagoginen ammatillinen suuntautuneisuus voidaan ymmärtää strategiana, joka pyrkii tukemaan sekä asiakkaan integroitumista yhteiskuntaan että yhteiskunnan integraatiota eli eheyttä. Se vastaa erityisesti sellaisiin yhteiskunnan integraatio-ongelmiin, jotka syntyvät sosiaalisista ja pedagogisista pulmatilanteista ja ”puutostiloista”. (Ranne 2005, 17.)
Sosiaalipedagogisessa käytännön työssä käytetään erilaisia työmuotoja. Ne voivat olla yksilöllistä ohjausta, ryhmässä tapahtuvaa pedagogista vaikuttamista, erilaisissa yhteisöissä toimimista ja yhteisöjen kasvupotentiaalien hyödyntämistä. Sosiaalipedagogiseen työhön liittyy toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja elämyksellisyyden korostaminen. Se on identiteettiä rakentavaa keskustelutyötä, jossa ihminen tarkastelee elämänhistoriaansa, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan. Eri menetelmien valintaan vaikuttavat tilanne, asiakasryhmä ja työntekijän ammattitaito. Dialogisessa suhteessa oppilaan ja opettajan roolit hämärtyvät ja jokainen oppii toisilta. Sosiaalipedagogisessa työssä suositaan luovaan toimintaan perustuvia työmuotoja. Luovan toiminnan kautta edistetään monia sosiaalipedagogisen työn päämääriä auttaen ihmisiä löytämään uusia puolia itsessään. Luovien työmuotojen käytössä rohkeus eri metodien käyttöön ei riitä, vaan metodiin tulee perehtyä ennen sen käyttämistä. Teoreettinen itseymmärrys on tärkeää sosiaalipedagogisen työorientaation lähtökohtana. Jonkin tietyn työmuodon käyttö ei tee työstä sosiaalipedagogista, vaan työmuotojen valinta ja kehittäminen nousevat sosiaalipedagogisesta tavasta ajatella. (Hämäläinen 1999, 66-68.) Arkisuuntautunut sosiaalipedagogiikka korostaa toivon näköalaa ja sosiaalipedagogisessa ammatillisessa toiminnassa keskeisiä käsitteitä ovat arkilähtöisyys, sosiaalinen diagnoosi, yhteisöllisyys, osallisuus ja dialogisuus (Ranne 2007, 16).
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta
Hevostoiminta on sosiaalipedagogista, silloin kun siinä toteutuvat tietynlaiset sosiaalipedagogisen ajattelun ja toiminnan tunnuspiirteet. Sen tunnuspiirteitä ovat olleet syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyys. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta perustuu toimintaan, jossa asiakas toimii luonnollisessa ympäristössä hevosen kanssa. Toiminnan tavoitteena on, että asiakas pystyy vahvistamaan toimintakykyään. (Saastamoinen 2007, 9.) Toimintakyky on keskeinen osa jokaisen ihmisten hyvinvointia. Sillä tarkoitetaan kykyä selviytyä jokapäiväisestä elämästä: itsestä ja toisista huolehtimisesta, työstä, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Näissä toiminnoissa tarvitaan kykyä liikkua, nähdä, kuulla (fyysinen ulottuvuus), ajatella, oppia ja muistaa (kognitiivinen ulottuvuus) sekä muiden ihmisten kanssa toimimista (sosiaalinen ulottuvuus). Psyykkistä toimintakykyä on esimerkiksi elämän mielekkyyden kokeminen. Toimintakykyyn kuuluu tasapaino omien kykyjen, elin- ja toimintaympäristön sekä tavoitteiden välillä. (www.thl.fi)
Toimintakyvyn vahvistuessa elämänhallinta saa merkittävää tukea erilaisten kasvu- ja oppimisprosessien kautta. Sosiaalipedagogisista toiminnan menetelmistä hevostoiminnassa keskeistä on yhteisöllisyys, koska sen avulla on mahdollista edistää yksilöiden persoonallista kasvua ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Elämyksellisyyden avulla voi saavuttaa onnistumisen kokemuksia, jotka ovat toimintakyvyn ja elämänhallinnan mahdollistamiseksi tärkeitä. Hevostoiminta on jo itsessään toimintaa sisältäen erilaisia talliympäristössä tehtäviä asioita. (Saastamoinen 2007, 21.) Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa yhdistyvät hevosen ja ihmisen välinen vuorovaikutus sekä sosiaalipedagogisen toiminnan peruselementit. Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa ei ole kyse terapiasta, vaan se on sosiaalipedagogisessa talliyhteisössä toteutettavaa kasvatus- ja kuntoutustyötä. (Orava 2008, 2.)
Kjäldmanin (2010, 2) mukaan omanarvontunnetta ja itsetuntemusta voidaan oppia hevoskokemusten ja elämysten kautta. Opettajan näkökulmasta hevostoiminta on mielekäs toimintamuoto oppilaiden motivoimiseksi opiskeluun. Talliympäristö poikkeaa kouluympäristöstä ja antaa mahdollisuuden työstää oppiaineita uudella tavalla. Hevostoiminnassa syntyy uudenlainen pedagogisen suhde opettajan ja oppilaan välille. Oppitunnit ovat aidommin vastavuoroisia kuin perinteisessä luokkaopetuksessa. Parhainta antia on tunne kunnioituksen ja luottamuksen lisääntymisestä toisia kohtaan sekä vastuullisuuden, ymmärtämisen ja kokemusten kohtaaminen ainutkertaisina.
Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla voisi olla paljon annettavaa erityisopetukselle ja koulujen tekemälle syrjäytymistä ehkäisevälle työlle. Syrjäytymisen ehkäisy on ajankohtainen teema, joka vaatii kouluilta uudenlaisia toimenpiteitä. Ennaltaehkäisy on avainasemassa ja taloudellisesti kannattavampaa kuin syntyneiden ongelmien korjaaminen. Hevostoiminnan vahvuuksia ovat sen toiminnallisuus ja elämyksellisyys sekä uudenlainen toimintaympäristö, joiden ansiosta se voisi olla motivoivaa ja sen myötä perinteisiä keinoja tehokkaampi. Hevostoiminnan osallistavuus ja perinteisestä koulutyöskentelystä poikkeavat menetelmät voisivat olla eduksi. Ne auttaisivat näkemään oppilaissa uudenlaisia puolia, toisivat akateemisissa taidoissa heikommille onnistumisen kokemuksia ja tätä kautta edistäisivät tasavertaisuutta. (Orava 2008, 85-86.)
Hevonen voi toimia vertauskuvana asiakkaan omille arkirutiineille ja terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiselle. Hevosen arkirutiineista huolehtimalla asiakas saa kokemuksen arjen elämisestä. Hevosen huolenpidon kautta voidaan harjoitella vastuunottoa: asiakas saa edellytystensä mukaisesti vastuuta esimerkiksi hevosen ruokinnasta. Huolehtimalla hevosen hyvinvoinnista voidaan vaikuttaa asiakkaan empatiakykyyn; hevosen asemaan asettuminen on hevosen hyvinvoinnista huolehdittaessa erityisen tärkeää, sillä hevonen ei puhu eikä sillä tavoin viestitä tuntemuksiaan. Toiminta talliympäristössä sisältää menetelmiä, joiden avulla huolehditaan hevosen hyvinvoinnista. Tällaisella toiminnalla tavoitellaan samoja asioita kuin hevosen huolenpidolla: arkirutiinien sietämistä ja huolehtimista omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä vastuunoton kokemuksia. Hevosta käytetään vertauskuvana, ja lisäksi asiakas saa kokemuksen arjen elämisestä. Toiminta talliympäristössä on hyvin fyysistä, joten samalla pyritään myös asiakkaan fyysisen kunnon kohottamiseen. Varustehuollon avulla voidaan kehittää asiakkaan hienomotoriikkaa. Hevostoiminnassa pyritään vaikuttamaan myös asiakkaan mielialaan sekä itsetuntoon. (Orava 2008, 54-55.) Sosiaalipedagogisesta hevostoiminnassa yhtenä ydinasiana on asiakkaan ja ohjaajan välinen pedagoginen suhde, jossa korostuvat kommunikointi, ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen. Pedagoginen suhde sisältää luottamuksen, vuorovaikutuksen ja dialogisuuden. Toiminnallisuus ja keskustelu eivät sulje toisiaan pois, vaan ennemminkin toiminta voi auttaa keskusteluyhteyden avaamisessa. (Orava 2008, 80-81.)
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta toimintakyvyn edistymisen opintokokonaisuudessa
Hoiva-avustajien opetussuunnitelmassa korostuu työvaltainen oppiminen. Opiskelija-ryhmä on pääsääntöisesti jaettu kahteen tai kolmeen pienryhmään, jolloin yksi tai kaksi pienryhmää osallistuu työvaltaiseen oppimiseen vanhusten palvelutalossa tai päiväkodissa kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Yksi ryhmä on luokkaopetuksessa oppilaitoksella. Hevostoimintaa toteutetaan oppilaitoksella olevan ryhmän kanssa. Hoiva-avustajien opetussuunnitelma sisältää opintokokonaisuuden Toimintakyvyn edistyminen 10 ov. Se jakautuu kolmeen opintojaksoon, joita ovat Itsetuntemus ja sosiaaliset taidot 6 ov, Terveystieto 2 ov sekä Liikunta ja motoriset taidot 2ov. Valitsin tämän opintokokonaisuuden toteutettavaksi osittain tallitoiminnassa, koska siinä on useita yhteneviä tavoitteita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kanssa.
Opintojaksossa itsetuntemus ja sosiaaliset taidot 6 ov tavoitteena on, että opiskelija
- kartoittaa ja tunnistaa elämäntilannettaan, toimintakykyään ja sosiaalista toiminta-
ympäristöään
- tunnistaa omia vahvuuksiaan, voimavarojaan ja kehittämistarpeitaan
- hahmottaa omaa erityisen tuen tarvettaan ja osaa tarvittaessa pyytää apua
- vahvistaa omaa itsetuntoaan
- toimii vuorovaikutteisesti ja rakentavasti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa
- osaa toimia ja käyttäytyä erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa
- käyttäytyy suvaitsevasti ja ymmärtävästi muita kohtaan
- arvostaa itseään sekä muita henkilöitä tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä
Terveystieto 2 ov tavoitteina on muun muassa, että opiskelija
- edistää ravinnon, liikunnan, unen ja terveellisten elämäntapojen avulla omaa hyvinvointiaan
- huolehtii omasta terveydestään ja psyykkisestä sekä fyysisestä hyvinvoinnistaan
- osaa toimia psyykkistä hyvinvointiaan edistävällä tavalla
Liikunta ja motoriset taidot 2 ov, tavoitteena on muun muassa, että opiskelija
- tutustuu monipuolisesti terveyttä, psyykkistä vireystilaa ja hyvinvointia edistävään liikuntaan
- ylläpitää ja kohottaa fyysistä toimintakykyään liikunnan avulla
- ymmärtää ergonomian merkityksen omalle terveydelleen
Tallitoiminta toteutetaan 10 kilometrin päässä oppilaitokselta sijaitsevalla tallillani. Tallissa asuu tällä hetkellä neljä hevosta. Tilalla asustaa myös kaksi koiraa ja kolme kissaa. (www.putkonen-hutchins.com.) Minulla on yli 30 vuoden kokemus hevosista, olen käynyt sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen (25op) vuonna 2010 ja valmistunut Hevosenhoitajaksi/ Hevosharrasteohjaajaksi toukokuussa 2012. Lisäksi olen Centered Riding-ohjaaja ja kehitän jatkuvasti omaa hevosalan osaamistani. Jotta sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteiden asettelu, suunnittelu ja toteutus onnistuisivat, on tärkeää, että toiminnan ohjaajalla on teoreettista osaamista sosiaalipedagogiikasta ja toisaalta vankka ammattitaito hevosalalta.
Teemme hevostoiminnan aikana erilaisia hevostallin arkeen kuuluvia töitä eli tallin ja karsinoiden siivousta, varustehuoltoa sekä hevosten hoitamista ja ruokkimista. Karsinoiden siivouksessa on tärkeää, että opiskelijat osaavat toimia yhdessä ja tarvittaessa ohjata ja auttaa toisiaan. Avun pyytämisen harjoitteleminen on tärkeä osa tallitoimintaa, koska osa tehtävistä vaatii paljon voimaa tai hyviä motorisia taitoja ja opiskelijat eivät välttämättä selviä niistä heti itsenäisesti. Huomiota kiinnitetään oikeisiin työtapoihin ja tekniikoihin sekä ergonomiaan. Hevosten hoitaminen kuuluu tallitoimintaan. Hevoset herättävät opiskelijoissa erilaisia tunteita ja empatiakykyä voi harjoitella miettimällä hevosten tarpeita ja tunteita. Kommunikointi hevosen kanssa vaatii paljon keskittymistä ja huomiokykyä, koska hevonen viestii koko kehollaan, mutta ei puhu. Ohjaajan rooliin kuuluu sanoittaa toimintaa ja antaa hevoselle ”ääni”, jotta opiskelijat ymmärtäisivät kuinka heidän toimintansa vaikuttaa hevoseen. Tärkeä osa tallilla olemista on kahvitauko, jonka aikana harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja keskustellaan sekä hevosista että kaikenlaisista opiskelijoiden arkeen liittyvistä asioista. Kaikessa toiminnassa keskeistä on opiskelijan itsetunnon vahvistuminen. Tallilla keskitytään onnistumisen kokemuksiin, opiskelijat tukevat ja kannustavat toisiaan. Ohjaajan tehtävänä on kannustaa, tukea, kehua ja sanoittaa opiskelijoiden onnistumisen kokemuksia ja vahvuuksia. Luontoliikunta ja talutusratsastus ovat osa tallitoimintaa. Huomiota kiinnitetään oikeanlaiseen säänmukaiseen pukeutumiseen ja opiskelijat saavat tallitoimintaan sopivat vaatteet tallilta.
Pohdintaa
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta perustuu toimintaan, jossa asiakas toimii luonnollisessa ympäristössä hevosen kanssa. Toiminnan tavoitteena on, että asiakas pystyy vahvistamaan toimintakykyään. Toimintakyvyn vahvistuessa elämänhallinta saa merkittävää tukea erilaisten kasvu- ja oppimisprosessien kautta. (Saastamoinen 2007, 9.) Hevostoiminnan vahvuuksia ovat sen toiminnallisuus ja elämyksellisyys sekä uudenlainen toimintaympäristö, joiden ansiosta se voisi olla motivoivaa ja sen myötä perinteisiä keinoja tehokkaampi. Hevostoiminnan osallistavuus ja perinteisestä koulutyöskentelystä poikkeavat menetelmät voisivat olla eduksi. Ne auttaisivat näkemään oppilaissa uudenlaisia puolia, toisivat akateemisissa taidoissa heikommille onnistumisen kokemuksia ja tätä kautta edistäisivät tasavertaisuutta. (Orava 2008, 85-86.) Luonnollinen ympäristö, jossa korostuu toiminnallisuus ja elämyksellisyys, ovat ehdottomasti tukeneet opetusta ja auttaneet löytämään opiskelijoista sellaisia vahvuuksia, mitkä eivät tule esille luokkaopetuksessa. Vaikka opintokokonaisuuden tavoitteena on toisaalta oman erityisyyden hahmottaminen, niin talliympäristö luonnollisena ympäristönä vahvistaa myös “normaaliuden” kokemusta. Motivaation merkitys opiskelijan toimintakyvyn edistymisessä on korostunut tallitoiminnan aikana. Opiskelijat pystyvät monenlaisiin hyvää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä vaativiin tehtäviin, koska he haluavat toimia tallilla eläinten hyväksi ja niiden kanssa. Haasteena onkin jatkossa motivaation ja vahvistuneen toimintakyvyn siirtyminen myös työvaltaiseen oppimiseen vanhustenhuollossa ja päiväkodeissa.
Sosiaalipedagogisesta hevostoiminnassa pedagoginen suhde sisältää luottamuksen, vuorovaikutuksen ja dialogisuuden. Toiminnallisuus ja keskustelu eivät sulje toisiaan pois, vaan ennemminkin toiminta voi auttaa keskusteluyhteyden avaamisessa. (Orava 2008, 80.) Erityisopettajan työssä ohjaukselliset taidot liittyvät erityisopettajan kykyyn ohjata, neuvoa ja motivoida opiskelijoita. Sen edellytyksenä on ohjauksen teorian ja käytännön hallinta sekä persoonallinen ote ohjaustyöhön. Menestymisen ehtona on mm. empaattinen vuorovaikutus, mikä näkyy ihmissuhdetaitoina ja aitona kiinnostuksena ihmisistä. (Helakorpi 2006, 3.) Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa talliympäristö ja hevoset tukevat myös ohjaajan persoonallista otetta, empaattista vuorovaikutusta, läsnäoloa ja aitoa kiinnostusta ihmisistä ja eläimistä. Opettajan näkökulmasta pedagoginen suhde opiskelijoihin parani huomattavasti tallitoiminnan aikana. Opiskelijoiden vahvuudet ja toimintakyky sekä motivaation liittyvät seikat konkretisoituivat arjen toiminnan tasolle. Hankalienkin asioiden puheeksi ottaminen helpottui. Hyvä pedagoginen suhde säilyy myös koululla luokkaopetuksessa, koska se vahvistuu säännöllisesti tallitoiminnassa.
Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa ja ammatillisessa erityisopetuksessa on paljon yhteisiä rajapintoja ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii hyvin Toimintakyvyn edistymisen opintokokonaisuuden opetukseen ja ohjaukseen. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta vastaa useaan ammatillisen erityisopetuksen ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevän työn haasteeseen, mutta se vaatii opettajalta laajaa ammattitaitoa erityisopetuksesta, sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta ja hevosalalta. Turvallisuuden ja yksilöllisyyden toteutumisen vuoksi on erittäin tärkeää, että opiskelijaryhmän koko säilyy pienenä (4-5 opiskelijaa). Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopii opetusmenetelmäksi ja hevostalli oppimisympäristöksi vammaisten opiskelijoiden valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja hevostallia oppimisympäristönä tulisi tarjota niille opiskelijoille, jotka pitävät eläimistä ja ovat motivoituneita toimimaan talliympäristössä ja hevosten kanssa.
Lähteet
Helakorpi, s. 2006. Ammatillisen erityisopettajan osaaminen. http://openetti.aokk.hamk.fi/seppoh/osaamismittarit/
Hämäläinen, J. 1999. Johdatus sosiaalipedagogiikkaan. Kuopion yliopiston painatus-keskus. Kuopio.
Kjäldman, R. 2010. The Impact of Socio-Pedagogic Equine-Activities intervention on Special Education Pupils with Neurological Disorders. http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/061.pdf
Opetushallitus. 2010.Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus ammatillisessa peruskoulutuksessa 2010. Opetussuunnitelman perusteet. MÄÄRÄYS 9/011/2010. http://www.oph.fi/download/125116_Vammaisten.pdf
Orava, Jenna 2010. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan päämäärät ja toteutus hevostoiminnan ohjaajien kuvaamana. Pro Gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. http://kotisivukone.fi/files/hevostoiminta.kotisivukone.com/gradupdf.pdf
Ranne, K. 2005. Sosiaalipedagogiikka koulutuksessa ja työelämän kehittämisessä. Teoksessa Ranne, K., Sankari, A., Rouhiainen-Valo, T. ja Ruusunen, Tuula. (toim.) 2005. Sosiaalipedagoginen ammatillisuus. Madsenin kukasta toiminnan tulppaaniksi. Satakunnan ammattikorkeakoulu. http://kesy01.cc.spt.fi/samk
Saastamoinen, K. 2007. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan mahdollisuudet psykososiaalisen toimintakyvyn tukemisessa. Pro Gradu –tutkielma. Kuopion yliopisto. http://www.kampus.uku.fi/gradut
www.thl.fi Toimintakyky.
Ylönen, M. 2011. Aikuiset opin poluilla. Oppimistukikeskuksen asiakkaiden opiskelu-kokemuksista ja kouluttautumishalukkuudelle merkityksellisistä tekijöista. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 18.
Kirjoittaja on Mari Putkonen-Hutchins, opiskelija ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa, Jyväskylä, AOKK