Yleisessä ammattioppilaitoksessa opintonsa keskeyttäneen opiskelijan polku erityisammattioppilaitokseen

 JOHDANTO

Kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli selvittää Ammattiopisto Luoviin toisesta
ammatillisesta oppilaitoksesta siirtyneiden opiskelijoiden siirtymävaiheen prosessi ja
kuvata se, syntyi osana Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun erityisopettajan
opintoja. Ajatus kehittämistyön tarpeellisuudesta virisi opetuksen ja erityisopetuksen
ammattilaisten välisten keskustelujen kautta. Työskentelemme opetustehtävissä
Ammattiopisto Luovissa, joka on ammatillinen erityisoppilaitos. Opetamme erityistä tukea
tarvitsevia nuoria ja aikuisia, joilta jokaiselta löytyy erityisopetuksen peruste. Koemme
erityisopiskelijan kokonaisvaltaisen tukemisen ja ohjaamisen tärkeänä syrjäytymistä
ehkäisevänä toimenpiteenä. Tutkimuksemme on hyödynnettävissä niin Ammattiopisto
Luovissa kuin myös yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa.

Ammattiopisto Luovi tekee asiantuntijayhteistyötä yleisten ammatillisten oppilaitosten
kanssa, joista siirtyy ajoittain Ammattiopisto Luoviin opiskelijoita, joiden opinnot eivät
jostain syystä ole edenneet. Oppilaitossiirrot saattavat johtua oppimisvaikeuksista,
sosiaalista, fyysisistä tai psyykkisistä syistä. Tavoitteenamme oli valottaa oppilaitossiirtoa
edeltäviä ongelmia, jo olemassa olevia käytänteitä siirtoa suunniteltaessa ja sitä
toimeenpantaessa sekä ehdottaa uusia malleja ja toimintatapoja, jotta siirto voitaisiin
mahdollisesti ehkäistä tai sen kulkua kehittää, mikäli siirto on väistämätön. Työn
ulkopuolelle rajattiin toiset erityisoppilaitokset sekä muut koulutusväylät.

Siirtymisen yleisestä ammattioppilaitoksesta ammatilliseen erityisoppilaitokseen tulisi olla
mahdollisimman mutkatonta, joustavaa ja opiskelijalähtöistä. Niinpä opiskelijan siirtymän
eri vaiheet haluttiin kartoittaa haastattelemalla sekä prosessiin kuuluvat toimijoita että
siirron läpikäyneitä opiskelijoita ja keräämällä heidän kokemuksiaan. Haastatellut
opiskelijat olivat siirtyneet valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen tai
ammatillisiin opintoihin Ammattiopisto Luoviin. Toimijat olivat yleisten ammattioppilaitostenkuraattoreita, opinto-ohjaajia ja erityisopettajia sekä lisäksi Ammattiopisto Luovin opintoohjaajia, opintoneuvojia, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja ammatillisia erityisopettajia.
Haastattelujen avulla pyrittiin kartoittamaan siirtymäprosessin kulkua kokonaisuudessaan. Kehittämisen näkökulmasta tässä työssä kiinnitettiin erityisesti huomiota siirtymäprosessin kriittisiin kohtiin ja niiden kehittämismahdollisuuksiin. Tutkimuksella tavoiteltiin myös ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen erityisoppilaitoksen yhteistyön kehittämistä, toimintojen virtaviivaistamista sekä asiakaslähtöisyyden edistämistä.

KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTTAMINEN

Erilaisia nivelvaihetutkimuksia on tehty tiuhaan, mutta kohteena on useimmiten ollut
alakoulun aloittava lapsi, yläkouluun siirtyvä oppilas tai perusasteelta toiselle asteelle
siirtyvä nuori. Myös opintonsa päättäneiden työelämään siirtymistä on tutkittu runsaasti.
Vaikka joitakin tutkimuksia löytyy ammattioppilaitoksen keskeyttäneistä opiskelijoista,
yleisestä ammattioppilaitoksesta ammatilliseen erityisoppilaitokseen siirtyvät opiskelijat
ovat kiinnostaneet tutkijoita muita ryhmiä vähemmän. Tästä syystä koimme
tutkimuksemme aiheelliseksi ja tärkeäksi.

Siirtymäprosessin kartoittamiseksi haastateltiin sekä yleisten ammattioppilaitosten että
erityisammattioppilaitoksen, Ammattiopisto Luovin, toimijoita. Tärkeän osan haastatteluista antoivat itse opiskelijat, jotka olivat keskeyttäneet opintonsa yleisessä
ammattioppilaitoksessa ja siirtyneet Ammattiopisto Luoviin. Tutkimuksessa haluttiin saada opiskelijoiden aidot kokemukset, mietteet ja tuntemukset esiin.

Kyselykaavakkeet laadittiin sekä yleisten ammattioppilaitoksien että Ammattiopisto Luovin toimijoille sekä Luoviin siirtyneille opiskelijoille. Kaavakkeet lähetettiin kaikille toimijoille sähköisessä muodossa. Yksi toimijoista halusi tulla haastatelluksi henkilökohtaisesti, mikä toteutettiin. Muut toimijat vastasivat mieluummin kysymyksiin itselleen sopivalla ajalla ja palauttivat vastaukset joko sähköpostitse tai sisäisessä postissa. Suurin osa opiskelijoista haastateltiin kasvokkain. Haastattelukysymykset laadittiin avoimiksi, sillä kvalitatiivisen tutkimuksen avulla toivottiin saatavan syvempää tietoa keskeyttämiseen johtaneista syistä, nivelvaiheeseen kohdistuneista tukitoimista ja siirron onnistumisesta.

Kyselykaavakkeet lähetettiin kolmelle yleiselle ammattioppilaitokselle
(ammattioppilaitokset A, B ja C), joista kustakin valittiin 15 kohdehenkilöä. Kaavakkeista
palautui yhteensä seitsemän kappaletta, kaksi ammattioppilaitos A:sta ja viisi
ammattioppilaitos B:stä. Ammattioppilaitos C:n toimija vastasi, ettei kuulu kohderyhmään.
Loput 14 oppilaitos C:n toimijaa eivät reagoineet kyselyyn lainkaan. Ammattiopisto Luovin
toimijoille lähetettiin 25 kyselykaavaketta, joista 15 palautui määrätyn aikarajan sisällä.
Osalla Luovin toimijoista ei ollut kokemusta yleisessä ammattioppilaitoksessa opintonsa
keskeyttäneistä nuorista, minkä he ilmoittivatkin. Aikarajan umpeuduttua saapui vielä
muutama toimijavastaus, joita ei otettu enää huomioon.

Kohderyhmään kuuluvista opiskelijoista suuri osa oli tutkimuksen ajankohtana usean
viikon pituisella työssäoppimisjaksolla eikä heitä voinut näin ollen tavoittaa. Opiskelijoiden
perusjoukosta poimittiin yhteensä 15 haastattelukriteerit täyttävää henkilöä. Muutamat
kohderyhmään soveltuvat opiskelijat ilmoittivat kuitenkin, etteivät halunneet tulla
haastatelluiksi, koska kokivat aiheen liian henkilökohtaisena ja kipeänä, joten heidän
yksityisyyttään päätettiin kunnioittaa. Kahdeksan opiskelijaa haastateltiin
henkilökohtaisesti ja yksi palautti vastauksensa sähköpostitse. Haastatelluista nuorista
kahdeksan oli miehiä ja yksi nainen. Mikäli tutkimus olisi tehty alkuvuodesta, otosprosentti
perusjoukosta olisi luultavasti ollut suurempi.

SIIRTOPROSESSI

Kehittämistehtävän tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijan polku yleisestä
ammattioppilaitoksesta erityisammattioppilaitokseen, löytää mahdollisia ennakoivia syitä ja polun ongelma-alueita ja tehdä niihin parannus- ja kehittämisehdotuksia, jotta opiskelijan hyvinvointi ja opintojen jatkuvuus voitaisiin turvata.
Seuraava kaavio esittää prosessin, joka pohjautuu haastatteluista saatuun tietoon.
Prosessissa on kuvattu vaihe vaiheelta opiskelijan siirtyminen yleisestä oppilaitoksesta
ammatilliseen erityisoppilaitokseen sekä vastuutahot ja tehtävät prosessin kuluessa.

Vaihe

Vastuutaho/-henkilö

Tehtävät

 

Huoli opintojen etenemisestä

herää

 

Yleisen ammattioppilaitoksen

ryhmänohjaaja, kuraattori,

erityisopettaja, opinto-ohjaaja

 

Palaverit opiskelijan ja huoltajien

kanssa, asian vieminen

opiskelijahuoltoryhmään,

tehostettu tuki

 

Siirtoaloite

Yleisen ammattioppilaitoksen

ryhmänohjaaja, opinto-ohjaaja,

kuraattori, vanhemmat

 

Yhteydenotto ammatilliseen

erityisoppilaitokseen,

opiskelijahultoryhmän päätös

siirtymisestä

 

Siirtymän valmistelu yleisessä

ammattioppilaitoksessa

 

Yleisen ammattioppilaitoksen

opiskelijahuoltoryhmä; kuraattori,

opinto-ohjaaja, erityisopettaja,

ryhmänohjaaja

 

Tutustuminen ammatilliseen

erityisoppilaitokseen, opiskelijan

tukeminen ja motivoiminen

siirtoon

 

Siirtymän valmistelu

erityisoppilaitoksessa

 

Opinto-ohjaaja, opintoneuvoja,

sosiaalityöntekijä

 

Koultuskokeilun/tutustumisjakson

suunnittelu, oppilaitosten yhteiset

siirtopalaverit,

puhelinkonsultaatiot,

lausuntojen antaminen

hakemuksen liitteeksi

 

 

Siirtymän toteuttaminen

Moniammatillinen

asiantuntijaryhmä sekä

lähettävästä että

vastaanottavasta oppilaitoksesta

 

Tiedon siirto, opintokorttien

päivittäminen, opintosoiaalisiin

asioihin liittyvät järjestelyt,

opiskelijan perehdyttäminen

 

Opintojen päivittäminen/

yksilöllistäminen

 

Erityisoppilaitoksen opintoohjaaja,

opintosihteeri,

ryhmänohjaaja, aineenopettajat

 

Henkilökohtaisten opintojen

suunnittelu, korvattavuudet,

HOJKS-työskentelyn

aloittaminen, HOPS:n

päivittäminen, mahdollisesti

henkilökohtainen lukujärjestys

 

Siirtymän vakauttaminen

Erityisoppilaitoksen

ryhmänohjaaja ja ohjaaja

 

Opiskelijan tukeminen

oppilaitoksen arjessa; tukea

ryhmäytymisessä ja opintojen

aloittamisessa, henkilökohtainen

ohjaaminen

 

Onnistunut siirtymäpolku

Moniammatillinen, aktiivinen

yhteistyö oppilaitosten välillä

 

Riittävän aikaisessa vaiheessa

toteutettu siirtymä mahdollistaa

erityistä tukea tarvitsevan

opiskelijan kokonaisvaltaisen

tukemisen

TULOKSET

Kehittämistyön tutkimustulokset perustuvat laadulliseen eli kvalitatiiviseen tutkimukseen,
jonka puitteissa Metsämuurosen (2002) mukaan tavallisesti haastatellaan valittuja yksilöitä avointen kysymysten tai teeman avulla. Määrällisen tutkimuksen haastattelut pohjautuvat usein satunnaisotokseen, josta laaditaan aina numeraalinen havaintomatriisi aineiston tiivistämiseksi (Metsämuuronen 2002, 177). Tässä tutkimuksessa satunnaisotos ei voinut tulla kyseeseen, koska Ammattiopisto Luoviin siirtyneet opintonsa yleisessä
ammattioppilaitoksessa keskeyttäneet opiskelijat ovat erityisryhmä, jonka kokemuksista,
toiminnasta ja motiiveista haluttiin saada mahdollisimman tarkkaa tietoa ymmärtämyksen
lisäämiseksi ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi. Haastattelukysymykset jätettiin
pääsääntöisesti avoimiksi, jotta informaatiota ja hiljaista tietoa saataisiin mahdollisimman
paljon sekä opiskelijoiden ja toimijoiden ääni kuuluviin.

Veijola (2005, 34) painottaa, että yksi koulutuksen perustehtävistä on keskeytymättömän
opintopolun ylläpitäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen, mikä on paitsi yksilön myös
yhteiskunnan edun mukaista. Tämä kehittämistehtävä pyrki kartoittamaan yleisessä
ammattioppilaitoksessa opiskelleiden nuorten opintojen keskeytymiseen johtaneita syitä,
keskeyttämistä seuranneita toimenpiteitä ja opiskelijoiden kulkemaa reittiä
erityisoppilaitokseen. Matka ei suju aina mutkattomasti, vaan sen varrelta voi löytyä
juurettomuuden tunnetta, masennusta, hoitojaksoja, toimettomuutta ja työttömyyttä.
Tutkimuksemme halusi selvittää myös moniammatillisen yhteistyön toteutumista ja
riittävyyttä opiskelijan tukemisessa, esittää mahdollisia parannuksia esille tuleviin
ongelmiin sekä ehdottaa tulevaisuuden tutkimuskohteita.

Kehittämistyön avulla saatiin arvokasta tietoa siirtymän toteumasta, joka lisäksi
mallinnettiin prosessikaavioon. Opiskelijan opintojen keskeytymiseen johtaneet syyt
ilmenivät sekä opiskelijoiden haastatteluista että toimijoiden vastauksista. Myös
yksittäisten toimijoiden osallisuus siirtoprosessissa saatiin täsmennettyä.
Prosessin mallinnuksen yhteydessä selvitettiin, kuinka siirtoprosessia voitaisiin kehittää.
Tutkimustuloksista nousi esiin muutamia ongelma-alueita. Opintojen etenemisen vaikeudet tulivat esimerkiksi esille usein vasta ammatillisten opintojen aikana, eikä siirtoon johtaneita ongelmia ollut välttämättä tiedostettu tai niihin ei ollut vielä reagoitu peruskoulussa. Eräs kyselyyn vastanneista toimijoista painottikin, että oppilaitosten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseksi, sillä yksin toimimalla ei kasautuneita ongelmia voi ratkaista. Mahdollisia muita parannusehdotuksia sen sijaan haastattelujen pohjalta nousi esiin hyvin vähän. Haastattelukaavakkeen kysymyksenasettelu ei ehkä ohjannut tarpeeksi ongelma-alueiden pohtimiseen ja niiden ratkaisemiseen, joten suuri osa vastaajista jätti vastaamatta prosessin kehittämiseen liittyvään kysymykseen.

Yleisen ammattioppilaitoksen todettiin pääsääntöisesti tekevän aloitteen siirrosta
erityisammattioppilaitokseen, mikäli opiskelijan opinnot eivät näyttäneet edistyvän. Monien Ammattiopisto Luovin toimijoiden mukaan yleiset ammattioppilaitokset valitettavasti pitkittävät usein toimenpiteisiin ryhtymistä, vaikka opiskelijalla saattaa olla jaksamisen vaikeuksia, opintojen jumiutumista, runsaita poissaoloja, päihteitten liikakäyttöä tai hankaluuksia sovittaa opiskelua yhteen haastavan elämäntilanteen tai erityispulmien kanssa. Kun siirtoaloitteen tekemistä tutkittiin opiskelijahaastattelujen avulla, ilmeni sama havainto kuin erityisammattioppilaitoksen toimijoiden vastauksista: Liian usein siirtoaloite tehtiin kolmannen vuoden aikana, joka oli myös opiskelijoiden näkökulmasta liian myöhään. Tutkimuksemme mukaan opiskelijan siirtoprosessi lähti etenemään, mikäli opiskelijan opintosuoritukset olivat olleet tyrehdyksissä jo pitkään. Tulosten mukaan asiaa tullut viedä eteenpäin heti, kun muutoksia havaittiin. Mitä aikaisemmassa opintojen vaiheessa opiskelijan tilanteessa huoli herää ja opiskelijaa ryhdytään tukemaan, sitä parempi on ennuste opintojen etenemisen suhteen.

Tässä tutkimuksessa täsmennettiin, kuinka opiskelija kokee siirtoprosessin. Tuloksia tuen
tarpeesta ja sen saamisesta saatiin vastauksista kattavasti. Opiskelijoiden
henkilökohtaisen tuen tarve siirtymisen toteutumisessa oli tutkimuksemme mukaan suuri.
Tutkimustulokset osoittivat, että tukea saadaan, mutta ei riittävästi. Erityisesti sitä kaivattiin yleisen ammatillisen oppilaitoksen prosessiin, jonka kuluessa opiskelijat kokivat
saaneensa vain vähän tai ei lainkaan apua. Sen sijaan ammatillisen erityisoppilaitokseen
siirryttäessä tukitoimet arvioitiin riittäviksi.
Kehittämistyön tavoitteena oli lisätä sekä lähettävän että vastaanottavan oppilaitoksen
välillä tapahtuvaa yhteistyötä. Tulokset osoittivat, että eri oppilaitosten opiskelijapalvelujen asiantuntijat ovat yhteydessä toisiinsa, mutta moniammatilliseen yhteistyöhön toivottiin vielä tiiviimpää otetta. Koulutuskokeiluja pidettiin yleisesti hyvänä keinona selvittää nuoren soveltuvuutta, kiinnostusta ja valmiuksia valitsemallaan koulutusalalla. Koska samalla voidaan arvioida kokeilijan opetukseen ja oppimiseen liittyvien tukitoimien tarvetta, koulutuskokeilujen toivottiin lisääntyvän. Myös ammatillisen erityisoppilaitoksen konsultaatiota kaivattiin tulosten mukaan lisää. Edelleen ilmeni, että yksittäiset opettajat ja luokanvalvojat kuuluvat hyvin löyhästi siirtoprosessiin. Tämä tutkimus ei tavoitteestaan huolimatta lisännyt toimijoiden välistä yhteistyötä, mutta huomiot yhteistyötarpeesta välittyvät kuitenkin toimijoille tämän kehittämistyön myötä.

POHDINTA

Ammatillisten oppilaitosten ja ammatillisten erityisoppilaitosten on ilmiselvästi kehitettävä
opintojen keskeyttämistä puskuroivia keinoja yhteisvoimin. Riittävän varhain tapahtuva,
määrätietoinen, opiskelua aktivoivien ja ylläpitävien projektien ja keskeyttämistä
ehkäisevien tukitoimien lisääminen on keino puuttua keskeyttämiseen ja sen taustalle
muodostuneisiin monisärmäisiin ongelmakimppuihin.
Kokonaisuudessaan tälle kehittämistyölle asetetut tavoitteet saavutettiin hyvin. Se
toteutettiin tavalla, jolla tutkimuksen realisaatiolle asetetut tieteelliset vaatimukset
saavutettiin. Tästä syystä lukijat voivat tehdä omat tulkintansa rationaalisesti ja
todenmukaisesti. Tutkimustulosten avulla pystytäänkin keskustelemaan kriittisesti
opiskelijan siirtoprosessista, siihen johtaneista syistä ja sen kehittämismahdollisuuksista.

LÄHTEET

Metsämuuronen, J. 2002. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Metodologiasarja
4. International Methelp Ky.
Veijola, E. 2005. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja Omaura.
Seurantatutkimus Omaura- toimintaan osallistuneiden nuorten
elämänvaiheista 1995-2001. Opetusministeriön julkaisuja 2005:33. Helsinki.

Jätä kommentti