Erilaisia tapoja ja käytänteitä erityisopetuksen järjestämiseksi sosiaali- ja terveysalalla
Susanna Malin ja Tuovi Rinne, ammatillinen erityisopettajankoulutus, Jyväskylä, AOKK
TIIVISTELMÄ
Työskentelemme Ammattiopisto Lappian Hyvinvointialalla ja opetamme lähihoitajaopiskelijoita. Halusimme kehittämistyössämme tarkastella erilaisia tapoja ja käytänteitä erityisopetuksen järjestämiseksi sosiaali- ja terveysalalla sekä kehittää omaan oppilaitokseemme soveltuvaa mallia. Tavoitteenamme oli myös selventää ammatillisen erityisopettajan roolia ja työnkuvaa oppilaitoksessamme sekä kirkastaa, miten toimia erityisopettajana hyvinvointialan oppilaitoksessa.
Kehittämistyömme oli prosessi, joka eteni koko opintojemme ajan. Yhdistimme jo olemassa olevaa kokemustamme, kirjallisuutta, opetusharjoittelun kokemuksia, koulutuksessa esille tulleita ideoita ja pohdimme näitä matkan varrella. Toimme ajatuksiamme esille henkilökunnan yhteisessä tilaisuudessa ja sen kautta saimme erityisopettajille oman säännöllisen tiimiajan sekä erityisopettajia jalkautettua eri tiimeihin. Kehittämistyö jatkuu erityisopettajien tiimin kautta, mutta myös oman vahvistuneen ammatillisen erityisopettajan roolin kautta.
JOHDANTO
Oppilaitoksessamme on paljon tukea tarvitsevia opiskelijoita. Tuen tarpeen taustalla useimmiten ovat elämänhallintaan liittyvät ongelmat, erilaiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja toiminnan ohjaukseen liittyvät ongelmat. Usein näihin vielä kietoutuvat runsaat poissaolot. Kun aloitimme kehittämistyömme, talossamme toimi oman työnsä ohessa toimiva erityisopetuksesta vastaava opettaja, mutta muita tukitoimia käytännössä ei ollut. Kokemuksemme oli kuitenkin, että tarvitsimme lisää voimavaroja näiden asioiden hoitamiseen.
Toimintaympäristön ja oppimiskulttuurin muutokset ovat tuoneet erilaisia vaatimuksia ammatillisen koulutuksen opiskelijoille. Esimerkiksi koulutuksen merkitys on laajempi ja painoarvo vahvempi, ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö on vaativampi sekä oppimiskulttuuri muuttunut ryhmäkohtaisesta joustaviin opintopolkuihin. Jotta ammatillinen koulutus selviytyy näistä haasteista, erityisopetuksen suunnitelmallisuus ja sen tarve korostuvat. (Hirvonen, Lehtonen, Lindström & Miettinen 2008, 142-143.)
Tavoitteenamme oli näistä lähtökohdista tutkia erilaisia tapoja ja käytänteitä erityisopetuksen järjestämiseksi sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ja tältä pohjalta kehittää omaan oppilaitokseemme soveltuvaa mallia.
Oman oppimisen ja osaamisen osalta tavoitteenamme oli tämän kehittämistehtävän myötä selventää ammatillisen erityisopettajan roolia ja työnkuvaa oppilaitoksessamme. Kehittämistehtävän yhtenä osa-alueenamme oli pohtia oman erityisopettajuuden toteuttamismahdollisuuksia työssämme. Työyhteisön näkökulmasta tavoitteenamme oli, että työyhteisö hyödyntää osaamistamme ja asiantuntijuuttamme erityisopetukseen liittyvissä asioissa.
Päätavoitteemme oli kirkastaa, miten toimia erityisopettajana hyvinvointialan oppilaitoksessa; miten tuetaan ja millaisia keinoja meillä on mahdollista käyttää. Oppilaitoksen näkökulmasta tavoitteenamme oli kehittää mallia erityisopetuksen inkluusiosta erityisesti ammatillisiin aineisiin.
KEHITTÄMISTYÖN PROSESSI
Kehittämistyömme siemen on itänyt meissä ja kauan ennen tätä erityisopettajakoulutukseen hakeutumista. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen resurssit ovat pienentyneet sitä mukaa kuin opiskelijoiden oppimisen vaikeudet ovat lisääntyneet. Tämä yhtälö on synnyttänyt paineita kehittää joitakin keinoja, joilla voisimme paremmin saavuttaa opiskelijat erilaisine tarpeineen ja jotta he saavuttaisivat ammatilliset tavoitteensa.
Osallistuimme molemmat erityisopetusta koskeviin koulutuksiin jo aiempina vuosina ja kuulimme siellä eri oppilaitosten kollegoilta monenlaisia kokemuksia ja myös erityisopetuksen toteuttamisen tapoja. Luimme kehittämistyöhömme liittyvää kirjallisuutta ja työstimme omia ajatuksiamme kokemustemme pohjalta sekä keskustelimme muiden oppilaitoksessamme olevien erityisopetuksen opinnoissa olevien opettajien kanssa aiheesta. Tämän tuloksena nousivat kehittämiskohteemme. Esittelimme ajatuksiamme koko henkilökunnalle ja pyysimme heiltä vielä kommentteja ja lisäevästystä kehittämistyöllemme. Saimmekin työllemme henkilökunnalta paljon tukea ja se koettiin hyvin tarpeelliseksi ja kaikkia opettajia koskevaksi asiaksi.
Näistä lähtökohdista ja oman erityisopettajakoulutuksen edetessä pyrimme saamaan omassa oppilaitoksessamme kehitettyä erilaisia käytänteitä, joilla erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeet pystyttäisiin paremmin huomioimaan. Koska oppilaitoksessamme on myös kaksi muuta koulutuksessa olevaa opettajaa sekä yksi jo valmistunut erityisopettaja niin koimme että tällä yhteisrintamalla on vaikutusvaltaa.
Käytännössä kehittämistyömme on toteutunut niin, että olemme pitäneet asiaan liittyviä infotilaisuuksia erilaisissa työryhmissä ja yrittäneet tuoda erityisopetukseen liittyviä asioita esille työn organisointiin ja suunnitteluun liittyvissä yhteyksissä. Omat erityisopetuksen koulutukseen liittyvät harjoittelut ja koulutukseen liittyvät lähipäivät toivat myös näkemystä kehittämistyöhömme. Näiden pohjalta saimme kevään aikana mietittyjä asioita mahdollistumaan seuraavan syksyn suunnittelussa.
MITÄ SAIMME AIKAAN?
Tavoitteemme oli kirkastaa, miten toimia erityisopettajana hyvinvointialan oppilaitoksessa. Olemme esittäneet, että erityisopetuksen asioita käsiteltäisiin säännöllisesti. Oppilaitoksessamme on varattuna yhteinen aamupäivä kerran kuussa yhteisten asioiden käsittelyyn ja tavoitteena oli että tätä aikaa hyödynnetään erityisopetukseen liittyvien asioiden käsittelyyn. Tätä on alettu toteuttamaan tästä syksystä lähtien.
Tavoitteenamme on myös järjestää kerran vuodessa erityisopetuksen asioihin liittyvä sisäinen koulutuspäivä, jonka tavoitteena olisi nostaa kaikkien opettajien tietoisuuteen säännöllisesti erityisopetukseen liittyviä teemoja. Erityisopetuksen onnistuminen vaatii etukäteissuunnittelua ja koordinointia, jotta voidaan keskittyä korjaavien toimintojen sijaan ennakoiviin tukitoimiin. Erityisopetuksen toimivuutta tulisikin arvioida vähintään kerran vuodessa. Erityisopetuksen onnistumisen edellytyksenä on, että erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat tunnistetaan, vuorovaikutus on luottamuksellista ja puuttuminen nopeaa, vuosisuunnittelua käytetään, koordinointi toimii, tuettuja opetusjärjestelyitä käytetään, ohjaus toimii, moniammatillista yhteistyötä tehdään sekä vastuuta jaetaan. (Muuronen 2008, 164.)
Ammattiopisto Lappian erityisopetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa määritellään ryhmänohjaajien tehtäväksi luki- ja matikkatestien tekeminen. Jotta testituloksia voitaisiin paremmin hyödyntää ja niistä nousevia pedagogisia tarpeita huomioida ja käytäntöjä kehittää, niin mielestämme olisi hyvä, että testaus keskitettäisiin erityisopettajille. Mielestämme testit voitaisiin tehdä vain osalle opiskelijoista; niille jotka tuovat tarpeen itse esille tai opettaja huomaa tarpeen. Turhiin testauksiin menee paljon aikaa ja resurssia, jotka voitaisiin paremmin kohdentaa tarpeellisimpiin toimintoihin. Monet opiskelijat on testattu jo peruskoulussa ja niillä, joilla erityisopetuksen tarve on todettu, tieto tulee viimeistään opiskelijan mukana (Hytinkoski & Kiviharju 2008, 109).
Hirvosen, Ladonlahden ja Pirttimaan (2009, 165) mukaan erityisopettajan ja erityisopetuksen resurssia on hyvä harkita jaettavaksi niin, että testaamisesta ja yksilöopetuksesta jää voimavaroja myös ammattiaineiden ja työopetuksen tukemiseen, oppimateriaalin selkeyttämiseen ja selkokieliseksi tekemiseen sekä aineenopettajien ja ammatinopettajien konsultaatioon.
Talossamme on jo viisi koulutuksen saanutta tai koulutuksessa tällä hetkellä olevaa erityisopettajaa. Jotta saisimme hyödynnettyä koulutustamme, perustimme erityisopettajien tiimin, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Tässä tiimissä jatkamme erityisopetuksen kehittämistyötä ja tuomme erityisopetuksen näkökulmaa esille koko talossa. Muutos tarvitsee useaa henkilöä ja kosketusta eri tiimeihin. Tämä on tärkeää muutoksen aikaan saamiseksi sekä jokaisen osaamisen hyödyntämisen ja jakamisen kannalta.
Inklusiivisen koulutuksen kehittäminen edellyttää opetushenkilöstön siirtymistä yksilöllisestä lähestymistavasta yhteisölliseen kehittämiseen, jossa esimerkiksi erityisopettajat tukevat muun henkilöstön yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden oppimiseen liittyvissä kysymyksissä (Kaikkonen 2008, 43). Talossamme toimii tutkinnonosakohtaisia tiimejä, jotka kokoontuvat noin kerran kuukaudessa. Erityisopetuksen asiantuntemusta voisi hyödyntää näissä tiimeissä, niin että jokaisessa tiimissä olisi erityisopettajakoulutuksen saanut opettaja. Osittain tämä on jo toteutunut.
Toinen päätavoitteemme oli selvittää, miten erityisopettajina voimme tukea opiskelijoita ja millaisia keinoja meillä on mahdollista käyttää sekä edistää osaamistamme sekä aikuisten että nuorten opiskelijoiden ohjauksesta. Lähihoitajakoulutuksessa opiskelijoiden opettajat vaihtuvat tutkinnonosittain. Tiedonsiirto opiskelijoista ei ole toiminut ja tämä on vaikeuttanut opiskelijoiden tukemista. Tähän ratkaisuna olemme ehdottaneet, että käyttäisimme hyödyksi yhteisten asioiden käsittelyyn varattua aikaa, jolloin tietoa saataisiin siirrettyä suoraan opiskelijoita opettaville opettajille. Tämän kokeilu on lähtenyt käyntiin tänä syksynä. Lisäksi kokeiluun aiotaan ottaa lukipassi, joka mahdollistaa sen, että opiskelija siirtää itse suoraan tietoa halutessaan opettaville opettajilleen (vrt. Hytinkoski & Kiviharju 2008. 110). Olemme saaneet koulutuksen aikana lisää tietoa opiskelijoiden tukemisesta. Tätä omaa osaamistamme ja tietoa pyrimme jakamaan eri tiimeissä ja henkilöstön yhteisissä kokoontumisissa.
Talossamme on paljon tukea tarvitsevia opiskelijoita, joilla ei ole HOJKS:ia. Meillä ei ole ollut riittäviä keinoja antaa näille opiskelijoille tukea ja tästä syystä ongelmat ovat päässeet kasaantumaan. Osittain tähän vaikuttaa myös tiedonsiirtymisen ongelmat, joita kuvattiin aiemmin. Tästä syksystä alkaen tukiopetusta on varattu suoraan opiskelijoita opettaville opettajille, jolloin he voivat hyödyntää resurssin sitä tarvitseville opiskelijoille. Suuret ryhmäkoot ovat olleet ongelmallisia opiskelijoiden tarpeiden huomioimisessa. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että suuret ryhmät voitaisiin jakaa pienempiin ryhmiin, jotta yhtäläiset ja tasavertaiset oikeudet ja mahdollisuudet oppimiseen toteutuisivat (vrt. Kaikkonen 2008, 28).
Opiskelijoiden opiskelutaidot ja –valmiudet eivät usein ole opettajien odottamalla ja edellyttämällä tasolla. Inklusiivisessa ajattelutavassa ei etsitä vikoja tai puutteita oppijoista vaan pohditaan opetusjärjestelyjä ja oppimisympäristöjä niin, että se vastaisi kaikkien oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin oppimisessa (Kaikkonen 2008, 33). Tavoitteenamme on yhteisissä kokoontumissa ja sisäisen koulutuksen päivissä ottaa tähän liittyviä asioita yhteisesti esille. Esimerkiksi miten huomioidaan opetusta suunniteltaessa ja siihen liittyvää materiaalia laadittaessa erilaisia tuen tarpeita, miten opiskelijoita voi opettaa lukemaan opiskelussa vaadittavia materiaaleja tai kirjoja, miten opiskelija oppisi tuottamaan tehtäviin tekstiä.
Eri materiaaleihin tutustuessamme löysimme hyvän ja eri näkökulmia esille tuovan välineen opiskelijan tuen tarpeen kartoittamiseen. Tämä on OTTE-projektissa tuotettu opintoruori. Opintoruorin kehittelyssä on mietitty niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat eniten opinnoissa selviytymistä. Näillä oppimisen edellytyksillä on merkitystä myös työelämässä ja ne ovat kaikille aloille yhteisiä ammattitaitovaatimuksia. Opintoruorin alkuperäinen tarkoitus on ollut kehittää opiskelijan ja opettajan kohtaamista ja yhteisen näkemyksen muodostamista erilaisissa haasteellisissa tilanteissa. (TukiOTTEita opintoihin ja verkostoitumiseen, 24.) Ryhmänohjaajat voisivat käyttää opintoruoria hyväkseen ja tarkoituksenamme on esitellä sitä erityisopetuksen teema-ajalla.
Elinikäisen oppimisen idea tarkoittaa aikuiskoulutuksen osalta moninaisten opiskelijoiden erilaisiin ja erityisiin tarpeisiin vastaamista, joka ei Ilolan (2008, 98) mukaan ole ollut tähän asti aikuiskoulutuksen kehittämisen prioriteeteissa kovin vahvasti esillä. Aikuisten osalta tuen tarvetta määriteltäessä ja annettaessa käytetään hyväksi henkilökohtaistamista. Pyrimme tuomaan tähän omaa näkökulmaamme tulevaisuudessa ja auttamaan henkilökohtaistamisen rakentamisessa toimivaksi opiskelijan tuen tarpeen huomioimisessa. Aikuisten tuen tarpeen huomioiminen on ollut oppilaitoksessamme pienemmällä huomiolla kuin nuorten. Lisäksi osa nuorille suunnatuista tukipalveluista ei ole aikuisopiskelijoiden käytettävissä. Koemme kuitenkin, että olemme lukuvuoden aikana saaneet myös aikuisopiskelijoiden tuen tarvetta enemmän esille ja heille suunnattua ohjausta on pyritty lisäämään.
POHDINTA
Koko koulutus kehittämishankkeineen on kehittänyt omaa osaamistamme ja siirtänyt huomiotamme erityisopetukseen liittyviin kysymyksiin. Olemme saaneet monenlaisia uusia näkökulmia ja olemme myös tulleet luottavaisemmaksi jo olemassa olevan osaamisemme suhteen. Saimme hankkeemme käyntiin melko nopeasti jo viime keväänä ja tänä syksynä olemme saaneet toimimaan myös erityisopettajakoulutuksen käyneiden tiimin, jossa kehittämistyötä on helppo jatkaa useamman henkilön voimin. Useinhan tällaiset kehittämistyöt näinkin isossa organisaatiossa ovat hitaita, ja tästä syystä toivommekin että tulevina vuosina saamme asioita vietyä edelleen eteenpäin. Olemme myös pyrkineet saamaan äänemme kuuluviin eri tiimeissä. Tiimeissä toimiminen on inklusiivisen mallin kehittämisen kannalta hyvä, jotta ajatusta saadaan jalkautettua suoraan opettajille.
Saimme aikaan pieniä tekoja, jotka ovat hyvä alku kehittämistyössä. Toisaalta niitä kokeillaan nyt käytännössä ja käytäntö osoittaa meille toimivatko ideat vai eivät. Koimme aiemmin että tiedonsiirto oli oppilaitoksessamme iso ongelma. Tähän ongelmaan yritämme paneutua kokeilemalla yhteistä palaveri aikaa ennen jakson vaihtumista, jolloin erityisopetuksesta vastaava henkilö antaa tarvittavaa tietoa erityisopetuskysymyksistä sitä tarvitseville opettajille. Kokeilemme myös lukipassia, jolla opiskelija voi halutessaan antaa lisätietoa omista tarpeistaan opettajille.
Olemme saaneet eväitä omaan opettajuuteemme sekä teoriaopinnoista, harjoitteluista ja kollegoilta erilaisista verkostoista. Tuen tarpeen tunnistaminen on parantunut ja usko omiin kykyihin on vahvistunut. Konkretisointi ja havainnollistaminen ovat tulleet tutuiksi, samoin erilaiset harjoitukset, toistot ja struktuurien käyttö. Olemme myös verkostoitumisen kautta saaneet uusia kontakteja ja mahdollisuuksia jatkossakin kehittää yhdessä erityisopetusta.
Saimme tärkeitä asioita alulle kehittämistehtävämme aikana ja olemme mielestämme onnistuneet kehittämistyössämme. Osa kehittämistehtävän tavoitteista täydentyy tulevaisuudessa ja kehittämistyö tulee jatkumaan. Jatkossa voimme vielä selkeyttää aikuisten tuen tarpeita ja malleja sekä henkilökohtaistamisen merkitystä ja hyötyjä. Lisäksi voimme miettiä mitä asioita nostamme erityisopettajina esille yhteisissä kokoontumisissamme ja miten vahvistamme iklusiivista näkemystä oppilaitoksessamme.
LÄHTEET
Ahonen, T. &.. 2008. Lukemalla ja tekemällä: opettajan opas lukivaikeudesta ammatillisille oppilaitoksille
Hirvonen, M., Ladonlahti, T. & Pirttimaa, R. 2009. Ammatillisesta erityisopetuksesta tuettuun ammattiin opiskeluun –näkökulmia ammatillisen erityisopetuksen ja koulutuksen kehittämiseen. Kasvatus-lehti 2/2009.
Hytinkoski, T. & Kiviharju, K. 2008. Lukivaikeudet nuorten koulutuksessa. Teoksessa E. Honkanen, L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.). Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY, 108-118.
Ilola, H. 2008. Aikuisten lukivaikeudet. Teoksessa E. Honkanen, L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.). Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY, 98-107.
Kaikkonen, L. 2008. Yksilöllisen oppimisen ja erityisopetuksen lähtökohtia ammatillisessa koulutuksessa. Teoksessa E. Honkanen, L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.). Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY, 28-46.
Muuronen, A. 2008. Erityisopetussuunnitelma aktivoin kehittämistyötä. Teoksessa E. Honkanen, L. Kaikkonen & H. Kotila (toim.). Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY, 160-169.
TukiOTTEita opintoihin ja verkostoitumiseen, 2005. Opintieltä työelämään -projektin julkaisu. Avalon: Kalevaprint Oy.