Maahanmuuttajat ja Habon tarina

Tekijät: Arto Kaasinen, Arja Kortesmaa, Arja Kaikkonen, ammatilliseksi erityisopettajaksi  opiskelevia Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa

Johdanto

Eri kieli- ja kulttuuritaustan omaava opiskelija kohtaa tullessaan kou­luun suomalaisen yhteiskunnan kulttuurin ja arvomaailman. Koulussa tulee eteen uusi kieli ja kulttuuri, erilaiset toimintatavat, normit sekä käyttäytymissäännöt. Samoin opetusmenetelmät sekä opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus saattavat tuntua oudoilta ja erilaisilta. Yksi haaste muiden joukossa on ystäväpiirin muodostaminen kantaväestön kanssa.

Halusimme tutustua haastattelun pohjalta maahanmuuttaja opiskelijan taustaan, siihen kuinka hän on muuttanut Suomeen ja millaisia ajatuksia hänellä on Suomesta, kielestä sekä opiskelusta Suomessa.

Taustaa

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Suomessa on edelleen suhteellisen vähän maahanmuuttajia verrattuna muihin Pohjoismaihin tai Keski-Euroopan maihin. Maahanmuuttajien määrän muutos on ollut Suomessa kuitenkin nopea, sillä heidän määrä on lisääntynyt erityisesti 1990-luvulla ja sen jälkeen. Suomessa oli 1997 luvulla noin 60 000 ulkomaalaista asukasta. Heistä valtaosa oli saapunut entisen Neuvostoliiton maista, johtuen Neuvostoliiton hajoamisesta. Muita syitä maahanmuutolle olivat erilaiset kriisit maailmassa, jotka ovat lisänneet pakolaisvirtoja Suomeen. Vuonna 2010 Suomeen tuli maahanmuuttajia eniten Virosta, Venäjältä, Ruotsista ja Somaliasta. Nykyään suurin syy maahanmuuttoon perhesyyt. Tämän lisäksi maahanmuuttoon vaikuttavat ihmisten arvot, normit uskomukset ja tavat. Vuonna 2010 ulkomaalaisia oli 3,1% väestöstämme. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi, jos otetaan huomioon Suomen kansalaisuuden saaneet, ulkomailla syntyneet henkilöt. (Tilastokeskus 2011, Mikkola & Heino 1997, 80 – 88 ).

Maahanmuuton seurauksena Suomessakin työelämä ja koulutus on monikulttuuristumassa. Siksi Suomessa on kyettävä vastaamaan muuttuviin tilanteisiin, kuten vieraiden kulttuurien edustajiin, jotka elävät, opiskelevat tai työskentelevät heille vieraassa maassa ja toimintakulttuurissa. Vieraiden kulttuureiden nykyistä parempi ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Väärinkäsitykset johtuvat usein vaillinaisesta suomen kielen taidosta tai maahanmuuttajan omasta kulttuuritaustasta. Maahanmuuttajan kulttuuritausta onkin usein hyvin erilainen kuin meillä suomalaisilla. Väärinkäsityksiä syntyy, jos emme tiedä, miten heidän vakiintuneet ajattelu- ja toimintatavat eroavat meidän kulttuurista. Etenkin nuorille ja lapsille on tarjolla paljon erilaista harrastustoimintaa, jossa olisi mahdollista solmia ystävyyssuhteita kantaväestöön. Tämä olisi tärkeää, sillä moni maahanmuuttaja kokee, että yhteiskunnallinen hyväksyminen lisääntyy, kun on solminut ystävyyssuhteita kantaväestön kanssa. Kaveripiirin sekoittumista tapahtuu kuitenkin Suomessa edelleenkin melko vähän. (Honkasalo 2011, Koulutuskeskus Salpaus 2007, 3 – 5)

Erityisesti talouden taantuman aikana, työperusteinen maahanmuutto on lisääntynyt etenkin Venäjältä, mikä on Suomen maahanmuuttopolitiikan mukaista. Työvoimana maahanmuuttajien merkitys korostuu, sillä Suomessa kantaväestö ikääntyy ja ikäluokat pienenevät. Kuitenkaan Suomi ei ole ensisijainen vaihtoehto työperäiselle maahanmuuttajalle, tähän vaikuttaa erityisesti suomen kieli. Työhön perustuvaa maahanmuuttopolitiikkaa tulisikin kehittää ja aktivoida, jotta Suomi koettaisiin houkuttelevaksi työntekomaaksi. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2010)

Koulutus

Helsingin palvelualojen oppilaitoksella järjestetään maahanmuuttajille valmistavaa koulutusta kahdella eri alalla: ravintola- ja catering-ala sekä kauneudenhoitoala. Opintojen aikana tutustutaan valittuun alaan, sen koulutukseen sekä työelämään. Opiskelijat saavat henkilökohtaista ohjausta jatko-opintoja ja työelämään siirtymistä varten. Valmistavaan koulutukseen hakeutuvien suomen kielen taito tulee olla tasolla A2.2 (suomen kielen kehittyvä peruskielitaito). Maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen (Mava) tavoitteena on parantaa opiskelijan suomen kielen taitoa. Koulutuksen käytyään opiskelija on mahdollisuus kehittyä tasolle 3 sekä puhutussa että kirjoitetussa suomen kielessä. Koulutuksen aikana perehdytään Suomen koulutusjärjestelmän periaatteisiin sekä saadaan valmiuksia ammatillista peruskoulutusta varten.  Koulutus kestää lukuvuoden ja sen jälkeen voi pyrkiä opiskelemaan ammatilliseen peruskoulutukseen.

Kun luokassa on maahanmuuttajia, on opettajan huomioitava se opetuksessaan. Kielitaito saattaa kuulostaa erinomaiselta, mutta opiskelijan voi silti olla vaikea ymmärtää puhuttua kieltä, etenkin, jos sitä puhutaan hyvin nopeasti, käytetään ammattislangia tai suomalaisille tuttuja sanontoja. Myös kirjoitetun kielen tulkitseminen saattaa tuntua vaikealta. Opetusta voidaan helpottaa  käyttämällä erilaisia keinoja. Valitaan opiskelijan käyttöön selkokielistä tekstiä, käytetään lyhyitä lauseita, äännetään selkeästi, edetään johdonmukaisesti ja havainnollistetaan asiat kuvien, tuotteiden ja käytännön esimerkkien avulla. Tekstiä voidaan havainnollistaa kuvien lisäksi erilaisilla kaavioilla, alleviivauksin tai vaikka värien avulla. Koska kielellisesti opittavaa on paljon, kannattaa muistaa asian toistaminen, kertaaminen uudella tavalla. Jotta opettaja voi olla varma, että hänet on ymmärretty, on hyvä pyytää opiskelijaa kertomaan, mitä hän on ymmärtänyt. Usein ymmärtämättömyyden merkki on se, että opiskelija sanoo kyllä tai ok. (Koulutuskeskus Salpaus 2007, 16 – 20).

Aloitimme kulttuuriopinnot omalta osaltamme tutustumalla somalialaiseen aikuisopiskelijaan,  AbdilkaderIsse Umalkhayriin,  joka on muuttanut Suomeen perheensä kanssa vuonna 1992 parempien elinolosuhteiden toivossa.

Haastattelu

Haastattelu tehtiin Helsingissä  25.1.2011 Helsingin Palvelualojen Oppilaitoksessa, jossa herttainen ja aina positiivisen asenteen omaava  Habon opiskelee Elintarvikealan perustutkintoa aikuiskoulutuksessa. Hän sai kysymyksemme etukäteen luettavaksi ja näin niihin oli helppoa vastata.

Nimi: AbdlkaderIsse Umalkhayr (Habon), Ikä: 27 vuotta, Kansalaisuus: Suomalainen. Tutkinto johon opiskelee: Leipuri&kondiittori / Elintarvikealan perustutkinto

Milloin muutit Suomeen: 1992

Missä vietit lapsuutesi ja millainen on perheesi?

Elin viisi ensimmäistä vuottaan Somalian Hargeissa, joka sijaitsee Pohjois- Somaliassa, yhdessä viiden veljeni sekä kolmen siskoni kanssa. Isäni kuoli kun olin kolmevuotias. Äitini jäi yksin huolehtimaan meistä kahdeksasta lapsesta.

Millaisessa kulttuuri ilmapiirissä vietit lapsuutesi?

Lapsuuteni maisemaa väritti silloinen sodan uhka ja syvästi uskonnollinen ilmapiiri. Kun olin viisivuotias, äiti teki rohkean päätöksen muuttaa lastensa kanssa Kairoon, Egyptiin. Somaliaan jäivät omaiset ja ystävät sekä silloinen sosiaalinen turvaverkosto.  Elettyämme muutamia vuosia Egyptissä, saimme mahdollisuuden muuttaa Suomeen, jonne aiemmin tätini oli muuttanut sekä veljeni opiskelijaviisumin turvin. Helpommaksi äidille päätös muutosta teki se, että hän halusi antaa lapsilleen turvallisen ja puhtaan elinympäristön, sekä mahdollisuuden parempaan elämään.

Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Pienenä tyttönä haaveilin eläinlääkärin ammatista, monen muun pikkutytön tapaan. Toinen mieleinen ammatti liittyi ruuan laittoon tai leipomiseen.

Olisiko ollut mahdollista opiskella/ toimia ammatissa synnyinmaassasi?

Tänä päivänä naisen on mahdollista toimia kyseisissä ammateissa sekä saada koulutustakin sillä asenneilmapiiri on muuttunut ”nykyaikaisemmaksi”. Ennen se ei ollut helppoa mutta mahdollista kuitenkin, kunhan hankki koulutuksensa muualla. Asenteet naisten työssäkäynnistä ovat muuttumassa Somaliassakin, parantamisen varaa on vielä paljon.

Miksi perheenne muutti Suomeen

Muutimme Suomeen paremman ja turvallisemman elinympäristön toivossa.

Kävikö muuttaminen vaivattomasti?

Muistan ettei muuttamisessa sinänsä ollut mitään hankalaa tai vaikeaa, ainoa ongelma oli kauniiden vaatteiden saaminen uuteen kotimaahan. Tädin ja veljen asuminen Suomessa oikeuttivat heidät kutsumaan myös ns. ydinperheen luokseen asumaan.

Miten teidät otettiin vastaan Suomessa?

Suomi otti meidät avosylin vastaan ja sopeutuminen oli helpompaa, kun täti ja veli olivat täällä meitä vastaanottamassa sekä opastamassa vieraan maan tapoihin. Sopeutumisessa tärkeää on ollut myös oman perheen vertaistuki, monella muulla ei ollut yhtä hyvä tilanne kuin meillä. Vuosien mittaan on ollut vaikeitakin paikkoja ja olen saanut rasistisia huuteluja osakseni. Kuitenkin oma positiivinen ja avoin suhtautuminen ovat auttaneet eteenpäin sopeutumisessa Suomeen. Kaikki parhaat kaverini ovat suomalaisia.

Mitä sanottavaa sinulla on Suomesta tai suomalaisista?

Pelkkää hyvää. Täällä ihmiset pääsevät opiskelemaan sosiaalisesta asemastaan huolimatta. Kaikilla on samat tasavertaiset mahdollisuudet kun koulutuskin on lähes poikkeuksetta ilmaista. On ihmisestä itsestään kiinni miten elämänsä järjestää. Suomessa on valtavan paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Suomalaiset ovat mielestäni pääosin rauhallisia ja kilttejä ihmisiä, joiden kanssa tulee oikein hyvin toimeen.

Onko sinulla ollut koulunkäynnissä ongelmia ja miten olet selvinnyt niistä?

Minulla ei ole ollut koulunkäynnissä muita ongelmia kun teini-iän angstinen suhtautuminen koulunkäyntiin. Silloin tuli lintsattua koulusta. Se päättyi kuitenkin pian kun ikää tuli lisää.

Miten olet oppinut suomen kielen ja millaista tukea sait oppimisessa?

Suomen kielen oppimisessa on ollut suurena apuna ystäväpiiri ja peruskoulussa annettu suomenkielen opetus. Suomen kielen tyydyttävään tasoon pääsy kesti kaksi vuotta, se kävi nopeasti kun kavereiden kanssa puhuttiin suomea pihalla ja koulussa. Oma motivaatio on kaiken A ja O.

Mitä kieltä puhutte kotona?

Kotona puhumme pääosin suomea. Olen huomannut oman äidinkieleni taantuneen huomattavasti ja opiskelen somalia aina silloin tällöin sisarieni kanssa.

Miten perheesi, sukusi suhtautuu opiskeluusi?

Perheeni suhtautuu opiskeluuni erittäin myönteisesti, joskin ihmetellen miksi en jatkanut opiskeluani sairaanhoitajaksi saakka kun aiemmin olen opiskellut lähihoitajaksi. Kaikki perheenjäseneni ovat saaneet Suomessa hyvän koulutuksen ja ovat urasuuntautuneita.

Oletko tyytyväinen saamaasi koulutukseen suomessa?

Erittäin tyytyväinen.

Anna opetuksesta ruusuja tai risuja

+ hyvä että saa opiskella vaikka useamman ammatin

–       opiskelutahti/ eteneminen liian vauhdikasta, toisinaan on tunne että joitakin asioita jää käsittelemättä.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Opiskella vielä sosionomiksi, muodostaa oma perhe ja elää onnellinen elämä Suomessa tai vaikkapa omassa entisessä kotimaassani toimien yrittäjänä.

Yhteenveto

Haastattelun pohjalta huomasimme että kaikki maahanmuuttajien tarinat eivät ole ”surullisia”. Kotoutuminen tapahtuu hyvin, kunhan henkilöllä itsellään on tahtotila saada asiat toimimaan. Habon kohdalla tämä on onnistunut todella hyvin. Hän on nähnyt asioista positiiviset puolet ja jaksanut määrätietoisesti opiskella itselleen ammatin.

Habonilla  oli hyvä kielitaito jo oppilaitokseen saapuessaan. Hän on tietoisesti luonut ystävyyssuhteita suomalaisiin ikätovereihin heti suomeen saapuessaan. Tämän hetkinen ystäväpiiri koostuu pääasiassa suomalaisista.

 LÄHTEET

 Elinkeinoelämän keskusliitto EK. 2010. Työperusteinen maahanmuutto. http://www.ek.fi/www/fi/tyoelama/tyovoima/tyoperusteinen_maahanmuutto.php viitattu 15.5.2011.

Honkasalo V. 2011. Tyttöjen kesken – Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 109.

Koulutuskeskus salpaus. 2007. Maahanmuuttajat työpaikalla – opas monikulttuurisiin kohtaamisiin. Markprint Oy, Lahti 2007.

Mikkola, P.& Heino, L. 1997. Maahanmuuttaja lasten sopeutuminen peruskouluun. Julkaisusarja A:178. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Turun opettajankoulutuslaitos. Turku. 1997.

Tilastokeskus. 2011. ulkomaiden kansalaiset. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#kansalaisuus

viitattu 04.05.2011.