Kokemuksia MICHALISHOF Jugendhilfeinrictung koulusta

Michailshof – Jugendhilfeinrictung sijaitsee Weilheimissa noin 40 kilometriä Stuttgartista etelään. Se on perustettu toisen maailmansodan jälkeen. Suuruudeltaan se on 48 paikkainen ja lapset ovat iältään 7 – 15 ja poikkeustapauksissa voivat olla nuorempia tai vanhempia. Toiminnalla on Steiner pedagogiset lähtökohdat. Michailshofissa lapset ja nuoret sekä asuvat kodinomaisissa oloissa että käyvät Michaislhofin yhteydessä sijaitsevaa erityiskoulua. Keskimäärin oppilaat ovat Michailshofissa 2-3 vuotta.

Lapset ja nuoret asuvat 6 – 8 lapsen ryhmissä, joissa työskentelevät koulutetut pedagogit. Ne lapset ja nuoret, joiden tilanne sen sallii, viettävät joka toisen viikonlopun kotonaan. Tähän ryhmään kuuluu noin kaksikolmasosaa lapsista ja nuorista. Asuinryhmissä painopiste on arkipäivän toimintojen oppimisessa ja säännöllisessä päivä- ja viikkorytmissä. Useimmilla lapsilla on puutteita tavallisimmissakin valmiuksissa, kuten henkilökohtainen hygienia, järjestys ja pöytätavat. Päävaikeudet esiintyvät myös usein sosiaalisissa suhteissa, oppimisvaikeuksissa ja – valmiuksissa. Vaikeudet johtavat usein häiriökäyttäytymiseen sekä koulussa, ryhmässä että kotioloissa.

Saksassa kuntien Nuorisoviranomainen (Jugendamt) on vastuussa siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus terveeseen kehitykseen. Jos vanhemmille tai koulussa opettajille syntyy huoli lapsen tai nuoren kehityksestä, he voivat kääntyä Nuorisoviranomaisen puoleen. Myös nuori voi oma-aloitteisesti lähteä hakemaan itselleen apua. Jos mitään muuta keinoa lapsen tai nuoren auttamiseksi ei löydy, hänet voidaan sijoittaa Michailshofin kaltaiseen laitokseen.

Koululuokat

Michailshofissa koululuokat ovat pieniä, usein luokalla on aluksi vain kaksi tai kolme oppilasta ja matkan varrella luokalle tulee lisää oppilaita, keskimäärin 12–14 oppilasta / ikäryhmä. Nuorempien oppilaiden ryhmät ovat siis pienempiä kuin vanhempien oppilaiden ryhmät.

Jokaisella luokalla on oma luokanopettaja, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että jokainen oppilas oppii sivistyksen perustaidot, luku- ja kirjoitustaidon, peruslaskutaidon ja yleistiedon perusteet (historia, luonnontiede, fysiikka, kemia, uskonto jne.) Aineenopettajat huolehtivat kielten, musiikin ja eurytmian opetuksesta. Eurytmia on Steinerin kehittämä liikuntataide, jolla tuetaan lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Jos ryhmä on erityisen vaikea, luokanopettaja on läsnä kaikilla oppitunneilla. Viime vuosina on yleistynyt se, että huolimatta luokan pienestä koosta, luokassa työskentelee luokanopettajan rinnalla myöskin avustava opettaja. Tämä johtuu siitä, että lasten ja nuorten vaikeudet ovat koko ajan vain suurentuneet.

Monilla oppilailla, jotka tulevat Michailshofin ei ole lainkaan koulunkäyntiin tarvittavia valmiuksia. Joko heillä on niin suuria sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia, että he eivät kestä ryhmässä olemisen painetta tai niin suuria keskittymisvaikeuksia, että he eivät pysty luokassa seuraamaan luokkaopetusta. Näiden oppilaiden sopeutumisen tukena on niin sanottu aktiivitoiminta-järjestelmä. Oppilaiden lukujärjestys muokataan yksilöllisesti ja se sisältää paljon käytännön toimintaa ja yksilöllistä tukiopetusta. Käytännön toiminta voi olla puutarhassa työskentelyä, eläinten hoitoa, käsitöiden tekemistä tai elämyspdagogisia tapahtumia. Tukiopetusta annetaan niillä oppimisen alueilla joissa oppilaalla on vaikeuksia, esim. lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksissa. Toiminnasta on suuri apu sekä koululle että oppilaalle, mutta se voi johtaa siihen, että oppilas ei tunne kuuluvansa omaan luokkayhteisöönsä ja lukujärjestyksestä voi muodostua pirstaleinen, joka puolestaan ei tue jo ennestään lyhytjänteistä oppilasta.

Toiminta ja opetus

Michailshofissa kaikessa toiminnassa ja opetuksessa kiinnitetään huomiota elämän rytmittymiseen vuodenaikojen ja niihin liittyvien kristillisten pyhien mukaan. Tämän taustalla on ajatus turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteen vahvistamisesta oppilaissa. Michailshofissa toiminta perustuu ajatukselle, että jokainen lapsi lähtee omista lähtökohdistaan ja opetuksen tarkoitus ei ole tietyn oppimäärän saavuttaminen vaan oppimisvalmiuksien kehittäminen ja elämänvalmiuksien saavuttaminen.

Michailshofiin sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on kaksi kertaa vuodessa ns. avustussuunnitelmakeskustelu, jossa ovat läsnä nuorisoviranomaisten edustaja, 1 tai 2 edustajaa asuinryhmästä, opettaja, lapsen vanhemmat ja osan ajasta lapsi tai nuori. Tässä keskustelussa käydään lapsen tai nuoren jo saavuttamat tavoitteet ja asetetaan tarvittaessa uusia ja päätetään jatkosta.

Ammatinvalinnan ohjaus on järjestetty Saksassa keskitetysti. Jokainen Michailshofissa päättöluokalla oleva nuori osallistuu ammatinvalinnanohjaukseen, – testeihin ja neuvontakeskusteluun. Neuvontakeskustelun pohjalta avustussuunnitelmakeskustelussa päätetään miten oppilaan tie jatkuu. Jotkut heistä siirtyvät ammattiin valmentavaan sisäoppilaitokseen, jossa heillä on mahdollisuus tutustua erilaisiin ammatteihin tuetusti. Jotkut voivat käydä kotoa käsin valmentavaa ammattikoulua. Joukossa on myös oppilaita, joilla peruskoulu on vielä kesken ja he ovat saavuttaneet edellytykset suorittaa sen loppuun normaaliopetuksessa. Kun nuori suorittaa valmentavan ammattikoulun, hän samalla saa myös peruskoulun päättötodistuksen. Siirtopalaveri – käytäntöä ei ole, vaan alaikäisen nuoren koulutien jatkuvuudesta huolehtii nuorisoviranomainen.

Esimerkkitapaus Marianne (nimi keksitty)

Marianne tuli Michailshofin 11 vuotiaana. Hänen vanhempansa olivat eronneet ja Marianne ja hänen veljensä siirtyivät isän luo asumaan. kun äiti sairastui skitsofreniaan. Mariannen opettaja huolestui tytöstä ja otti yhteyttä nuorisoviranomaiseen huomatessaan, että lapset olivat enemmän ja vähemmän heitteillä, isä ei kyennyt huolehtimaan heistä. Sekä Marianne että hänen veljensä sijoitettiin Michailshofiin.

Tullessaan Michailshofiin Marianne oireili hyvin voimakkaasti. Hänellä esiintyi yökastelua ja runsaasti erilaisiapsykosomaattisia oireita mm. vatsakipua, oksentelua ja päänsärkyä. Hän oli alussa viikoittain poissa koulusta sairauden vuoksi. Vähitellen hänen fyysinen ja psyykkinen tilanteensa stabiloitui.

Vuosien mittaan hän hyväksyi vaikean perhetilanteensa ja sen, että hän joutui viettämään osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Michailshofissa. Perhe on edelleen hänelle tärkeä, mutta hän on kypsynyt siihen ajatukseen, että omat vanhemmat eivät ole pystyneet täyttämään vanhemman roolia.

Käytyään Michailshofin koulun loppuun, hän jäi vielä kahdeksi vuodeksi asumaan, kävi vuoden ammattivalmistavan koulun, sai sieltä peruskoulu päättötodistuksen ja siirtyi tuettuun kolmivuotiseen ammattikoulutukseen valmistuakseen keittiöapulaiseksi. Tänä kesänä Marianne muuttaa omaan asuntoonsa ja saa vielä viikoittaista tukea yhdeltä Michailshofin työntekijältä.

Tämä on esimerkki siitä, miten Michailshofissa etsitään yksilöllisiä ratkaisuja, jotta nuorta voidaan tukea tarpeeksi pitkään. Kunnan nuorisoviranomaisten suhtautuminen yksilöllisiin ratkaisuihin on ollut Michailshofin toimintaa ja ehdotuksia tukeva. Kaikki ratkaisut Mariannen kohdalla on tehty nuoren omaa tilannetta kunnioittaen ja hänen parastaan ajatellen ( tiedot perustuvat tekemääni haastatteluun 23.8.2015)

Annikki Kiefer, nuoriso- ja koulukotikasvattaja (Jugend- und Heimerzieherin)

Annikki Kiefer on elänyt ja työskennellyt Michailshofissa kolmekymmentä vuotta. Alkuaikoina Michailshofissa ryhmän lapset asuivat heitä ohjaavan aikuisen ja hänen perheensä kanssa samassa taloudessa, ja Kieferien perhe teki tällä tavalla työtä 14 vuotta, toimien ryhmänohjaajana.

Michailshofin toimintarakenteen muuttuessa, perhe muutti omaan kotiin Michailshofin ulkopuolelle. 10 vuotta Annikki Kiefer toimi pedagogisena puutarhurina ja viimeiset seitsemän vuotta työtekijänä asuinryhmässä

Kirjoittaja Heini Uimonen, opiskelija ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa, JAMK, AOKK