Maahanmuuttajat sosiaali- ja terveysalalla

Johdanto

 Sosiaali- ja terveysala edustaa alaa, joka ainakin paikallisesti kärsii työvoimapulasta. Tähän työvoimapulaan on vastattu mm. hankkimalla hoitajia ulkomailta. Ennusteiden mukaan työvoimapula tulee vain kasvamaan ja sen vuoksi alalle koulutettavien määrää tultaneenkin vain nostamaan. Koulutettavien joukossa on usein myös maahanmuuttajia erilaisista kulttuurisista lähtökohdista. Maahanmuuttajien määrä ammatillisessa koulutuksessa sosiaali- ja terveysalalla on vuosien myötä jatkanut kasvamistaan ja valmiudet monikulttuurisuuteen mm. vähemmistöjen erityistarpeiden huomioimisessa ovat kehittyneet.

Monikulttuurisuus

Kulttuuri tarkoittaa ajan myötä kehittyneitä ihmisten tapoja, arvoja ja uskomuksia, jotka antavat ihmisen elämisen viitekehyksen. Kulttuuri välittyy sukupolvelta toiselle kasvatuksen, kielen ja erilaisten symbolien välitykselle.  Kulttuurinen moninaisuus ei tarkoita pelkästään ihmisten erilaisia etnisiä taustoja vaan se liittyy myös alakulttuureihin, joihin me kuulumme ja joiden kautta kulttuuri-identiteetti myös rakentuu. Esimerkiksi hoitotyö omana alakulttuurina koostuu tietyistä sopimuksista, arvoista ja periaatteista,  jotka ovat osittain yhtäläisiä maasta riippumatta. Jokaisessa maassa, organisaatiossa ja yksikössä on kuitenkin myös omia hoitotyön kulttuurisia erityispiirteitä. (Koskinen 2009, 16-17.)

Kulttuurinen identiteetti rakentuu omien kulttuuristen juurien määrittelemisestä, erilaisuudesta, toiseudesta, yhteisön kulttuuriin sopeutumisesta, yhdistävien tekijöiden etsimisestä ja monikulttuurisesta identiteetistä. Monikulttuurinen identiteetti tarkoittaa kokemusta, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja että erilaisuus on rikkautta. (Pursiainen 2011, 257-258.)

Monikulttuurisuus puolestaan tarkoittaa erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien elämistä samassa ajassa ja tilassa. Monikulttuurinen yhteiskunta on kulttuurisesti ja etnisesti hetero-geeninen ja siinä tavoitellaan ihmisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. (Koskinen 2009, 18.)

 Monikulttuurisuus hoitotyössä

Hoitoalan henkilökunta kohtaa työssään eri kulttuuritaustaisia asiakkaita ja työtovereita. Suomeen muuttaa myös työperäisiä maahanmuuttajia,  jotka harjoittavat ammattiaan suomalaisessa hoitokulttuurissa. Myös pakolaisina tulleiden maahanmuuttajien tavoitteena on kotoutua Suomeen ja hankkia  koulutus ja sitä kautta päästä työelämään. Kulttuurien kohtaamisessa kohtaavat mm. yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden erilaiset painotukset. Erityisesti Aasian maissa yksilö nähdään osana yhteisöään, yhteisöllisyyttä arvostetaan ja sitä vaalitaan kun taas länsimaissa individualistinen minäkäsitys on vallitseva. Globalisaation myötä monikulttuurisuus näkyy niin, että saman maan sisällä voi olla erilaisia kulttuureja ja kulttuurit muovautuvat kunkin yhteiskunnan sisällä.  Kulttuurista identiteettiä puolestaan rakennetaan samaistumalla ja kieli ja kielitaito mahdollistavat yhteisöön kuulumisen.  Kielen oppimisen merkitys korostuu monella tapaa osana kotoutumista. (Pursiainen 2011, 253-254.) Kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajien mahdollistamista osallistumaan yhteiskunnan taloudelliseen,  poliittiseen ja sosiaaliseen elämään yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä.  (Paavola & Talib 2010, 29.)

Erilaisista kulttuureista peräisin olevien asiakkaiden sekä vähitellen myös työntekijöiden määrä kasvaa sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Tämä tuo haasteita kulttuuriseen osaamisen kehittämiselle ja monikulttuuriselle hoitotyölle. Monikulttuurinen hoitotyö tarkoittaa erilaisten kulttuurien parissa tehtävää hoitotyötä tai hoitoyhteisöä, jonka asiakkaat ovat peräisin erilaisista kulttuureista ja etnisistä ryhmistä. Päämääränä on asiakkaan kulttuurisen taustan huomioiminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. (Abdelhamis 2009,18-19.)

Monikulttuurisen hoitotyön kehittäminen on tärkeä ammattitaidon osa-alue. Monikulttuurisiin vuorovaikutustilanteisiin hoitotyössä liittyy useimmiten erilaisten maailmankäsitysten, arvojen ja toimintatapojen yhteensovittamista. Kummaltakin osapuolelta vaaditaan herkkyyttä ja suvaitsevuutta toisen arvoja ja tapoja kohtaan. (Abdelhamid ym. 2009, 7.) Voidaan puhua hoitotyön kulttuurisesta kompetenssista, joka tarkoittaa ihmisen kulttuurista osaamista ja taitoa toimia ja se ilmenee erityisesti vuorovaikutustilanteissa erilaisuuden huomioimisena ja hyväksymisenä.  (Abdelhamis 2009. 32.)

Maahanmuuttajat sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa

Maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka muuttaa maasta toiseen millä tahansa perusteella. Yleisesti maahanmuuttajilla tarkoitetaan muualta meille muuttaneita ulkomailla syntyneitä ihmisiä tai henkilöitä, jotka taustansa tai ulkonäkönsä vuoksi poikkeavat suomalaisista.

Sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa opiskelevat maahanmuuttajat voivat olla lähtöisin hyvin erilaisista lähtökohdista. Kulttuurit ja taustat ovat erilaisia. Toisilla on jo hankittua ammattitaitoa ja koulutusta, toisilla taas ei.  Kaikille opiskelijoille edellytyksenä päästä opiskelemaan on kuitenkin hyväksytysti suoritettu soveltuvuuskoe alalle sekä opiskeluun vaadittava riittävä kielitaito.

Maahanmuuttajaopiskelijoiden ammattitaitovaatimukset ovat pääsääntöisesti samat kuin muillakin opiskelijoilla. Opiskelijoita, joiden äidinkieli on muu kuin oppilaitoksen opetuskieli tulee kuitenkin tukea erityisesti kielten opinnoissa ja muunlaisilla erityisjärjestelyillä (Opetushallitus 2010.)

Kun maahanmuuttaja suorittaa opintojansa näyttötutkintona henkilökohtaistaminen edellyttää, että tutkinnon suorittajan tulee saada tarvittava erityinen ohjaus, tukipalvelut ja erityisjärjestelyt, jotka mahdollistavat eri kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta osallistumisen tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen ja näyttötutkinnon suorittamiseen.   Puutteellisen kielitaidon vuoksi voidaan ammattitaidon osoittamisessa ja arvioinnissa käyttää apuna

1)            erilaisia tukimateriaaleja (selkokieli, kuvat, piirustukset, mallit ja apuvälineet)

2)            kirjalliset osiot voidaan osoittaa suullisesti

3)            tehtävien suunnitteluun ja kirjallisiin osioihin lisäaikaa

4)            arvioijat tulee valmentaa siihen, miten kielelliset ja kulttuuriset tekijät mahdollisesti vaikuttavat yksilöiden väliseen viestintään (Opetushallitus 2011.)

Haastattelin kahta oppilaitoksessamme opiskelevaa maahanmuuttajaopiskelijaa, jotka opiskelivat lähihoitajiksi aikuiskoulutuksessa näyttötutkintona. Molemmilla oli takana 2 vuoden kieliopinnot ja sosiaali- ja terveysalalle suuntaava koulutus, jonka jälkeen he pääsykokeiden kautta olivat päässet opiskelemaan työvoimapoliittiseen ryhmään.

Opiskelijat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa opetukseen ja niihin erityisjärjestelyihin, jotka he olivat kokeneet tarpeellisiksi (mm. näyttöoppaat selkokielellä). Suurin yksittäinen vaikeus oli kielelliset vaikeudet – eivät niinkään kulttuuriset erot. Opiskelijat toivoivat, että opetuksessa kiinnitettäisiin huomiota vielä enemmän heidän kielellisiin ongelmiin. He toivoivat hitaampaa puhetta, materiaaleja hyvissä ajoin ennen opetustunteja, konkreettisia malleja ja esimerkkejä, opettajien hyvin valmisteltua opetusta. 

Kulttuuriset erot hoitotyössä näkyivät heidän mukaan juuri yhteisöllisyys/yksilöllisyys akselilla. Molempien kotimaassa vanhuksia kunnioitettiin ja arvostettiin enemmän. Arvostus näkyi mm. siinä että vanhuksia ei jätetä tutun yhteisön ulkopuolelle vaan heidät hoidetaan perheyhteisössä. Sama yhteisöllisyyden puute näkyy heidän mielestään perheyhteisön heikkoutena. Avioerot, uusperhekuviot, lasten vieminen varhain kodin ulkopuolelle töihin ja äitien aikainen paluu työelämään olivat esimerkkejä tästä.

Hoitotyön alakulttuurin osalta heidän mukaan ei toisaalta ollut suuria eroja. Hoito- ja huolenpitotyö sisältää samat perusasiat kulttuurista riippumatta. Opiskelijat kokivat suomalaiset asiakkaat ja potilaat maahanmuuttajaystävällisiksi. He eivät kokeneet tulevansa syrjityksi suomalaisessa hoitoyhteisössä ainoastaan lapset saattoivat kyseenalaistaa heidän pätevyyttä kielitaidon vuoksi. Opiskelijat olivat hyvin kiitollisia mahdollisuudestaan opiskella ja tehdä työtä. Se lisäsi heidän hyvinvointiaan ja edesauttoi kotoutumista. He toivat myös esille oman tarpeellisuuden hoitoalalla maahanmuuttaja-asiakkaiden vuoksi.

 Pohdinta

Maahanmuuttajat koetaan hyvin haasteellisiksi ammatillisessa koulutuksessa pääosin heidän heikon kielitaidon vuoksi. Opetussuunnitelman vaatimukset ovat usein kirjattu hyvin vaikeaselkoisesti, joiden ymmärtäminen suomea äidinkielenään puhuvillekin on kovin vaikeaa. Kokemukset maahanmuuttajien selviämisestä työssäoppimisen jaksoista ja näytöistä ovat kuitenkin rohkaisevia. Useimmiten he menestyvät suomalaisessa hoitotyössä mainiosti.

Erityiset tukijärjestelyt maahanmuuttajien koulutuksessa ovat hyvin samanlaisia kuin muutkin erityisen tuen menetelmät. Selkokieli, konkreettisen mallit ja rakenteet auttavat monenlaisiin oppimisen vaikeuksiin. Voisikin sanoa, että maahanmuuttajat niin koulutuksessa kuin sitten työelämässä voivat monella tapaa rikastuttaa käytäntöjämme. He voivat tuoda oman kulttuurinsa tapoja suomalaiseen hoitotyöhön ja näin parantaa meillä esim. vanhusten hoitotyötä. Koulutuksessa meidän on mietittävä heidän oppimisen edellytyksiä ja kehitettävä opetusmenetelmiämme, jotka sitten voivat auttaa monia muitakin oppilaita. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat voivat monella tapaa ravistella pinttyneitä ajatusmallejamme ja avata tietä uusille näkökulmille. Toki sitten monikulttuurisuus toimii toiseenkin suuntaan eli maahanmuuttajat oppivat niin hyviä kuin huonojakin kulttuurisia käytäntöjä meiltä.

 Tuovi Rinne, ammatillinen erityisopettajankoulutus, Jyväskylä AOKK

Lähteet:

Abdelhamid, P.2009. Teoksessa Monikulttuurinen hoitotyö. Abdelhamid, P.& Juntunen, A. & Koskinen, L. 2009. Monikulttuurinen hoitotyö. WSOY.

Koskinen, L. 2009. Teoksessa Monikulttuurinen hoitotyö. Abdelhamid, P.& Juntunen, A. & Kos-kinen, L. 2009. Monikulttuurinen hoitotyö. WSOY.

Opetushallitus 2010. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto.

Opetushallitus 2011. Näyttötutkinto-opas.

Paavola, H.& Talib, M-T. 2010. Kulttuurinen moninaisuus päiväkodissa ja koulussa. Ps-kustannus.

Pursiainen, S. 2011. Lähihoitajana yhteiskunnassa. Edita.