Monikulttuurinen koulu
Monikulttuurinen koulu
Artikkelimme kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja- tehtävää varten pohjautuu erityisluokanopettaja Riitta-Liisa Koposen luentoon: Monikulttuurinen koulu. Luento oli 23.1.2013 Lapinlahden Matin ja Liisan koululla. Luennoija Riitta-Liisa Koponen opettaa maahanmuuttajaoppilaita Joensuussa Patalahden koulussa.
Esityksen alussa Riitta-Liisa Koponen kertoi syntyneensä Singaporessa ja käyneensä kiinankielistä koulua. Hänen vanhempansa ovat suomalaisia, joten lapsuudestaan saakka hän on kohdannut erilaisia kulttuureja. Taustansa vuoksi hänen oli suhteellisen helppoa aloittaa maahanmuuttajien opetus kahdeksantoista vuotta sitten.
Riitta-Liisa Koponen painotti, miten tärkeä tehtävä koululla on maahanmuuttajanuoren kotouttamisessa. Nuoren kotoutumista edistää ja koulumenestykseen vaikuttavat ne tavat, joilla heidät kohdataan koulussa. Koulun tärkein tehtävä on hoitaa perusopetuksessa olevat maahanmuuttajaoppilaat mahdollisimman hyvin, koska päättötodistus on nuoren avain jatkokoulutukseen. Monikulttuurisen ja erilaisia oppilaita sisältävän koulumaailman arki haastaakin opettajien ammattitaitoa ja asenteellisia valmiuksia kohdata erilaisuutta. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen vaatii paljon maahanmuuttajalapselta ja -nuorelta, mutta myös kantaväestön on opittava sopeutumaan oman kulttuurinsa muuttumiseen monikulttuuriseksi toimintaympäristöksi.
Monikulttuurisessa arjessa on ymmärrettävä, että ihmisissä ei ole sisäsyntyisinä tiettyjä tietoja ja asenteita. Helposti olettaa, että kaikkialla muuallakin ihmiset osaavat ja tietävät samat asiat kuin mitä meille suomalaisille opetetaan lapsesta saakka. Näitä asioita osaamaton ja tietämätön nuori leimataan koulun arjessa epäonnistujaksi ja että häntä aletaan myös kohdalla sen mukaisesti. Yksinkertaiset, arkiset asiat aiheuttavatkin kysymyksiä ja muutoksia monikulttuurisen koulun arjessa. Tällaisia asioita ovat muun muassa: leikki, rajat, huumori, ilmasto, ruoka, uskomukset, uskonto, terveyskäsitykset, kasvatusnäkemykset, perhekäsitys, yhteiskuntajärjestelmä, moraali sekä kieli ja aikakäsitys. Suomalaiset pelit ja leikit ovat vieraita maahanmuuttaja lapselle sekä nuorelle ja vaativat opettelua. Esimerkiksi jalkapallossa fyysiset rajat ovat erilaiset eri kulttuureissa, samoin tavat ratkaista erimielisyyksiä. Maamme ilmasto on haasteellinen kauempaa tuleville maahanmuuttajille, ja heidän täytyy opetella vaihtelevan säänmukainen pukeutuminen. Kouluruoka maistuu mauttomalle mausteiseen ruokaan tottuneelle. Suomalainen kulttuuri ja eri kulttuurien uskomukset törmäävät myös koulumaailmassa, esimerkiksi kouluaineiden tärkeyden suhteen. Eri kulttuureja kunnioittavan keskustelun avulla voidaan puhua myös uskonnosta ja sen perinteistä.
Perhekäsityksen erilaisuudet aiheuttavat omat haasteensa koulutyöhön. Suomen lainsäädännössä on hyvin suppea ja tarkasti määritelty perhekäsitys, ja viranomaiset puuttuvat pitkälle perheiden elämään. Suomessa on totuttu hakemaan apua viranomaisilta, toisesta kulttuurista tullut voi puolestaan olla tottunut turvautumaan perheen ja suvun tukeen.
Valmistava opetus
Maahanmuuttajanuoren koulupolku alkaa valmistavasta opetuksesta. Oppilaalla on oikeus tähän noin lukuvuoden kestävään opetukseen. Vuosi on kuitenkin vähimmäismäärä, vaikka kunnat lukevatkin lakia haluamallaan tavalla, ja oppilaat siirretään perusopetukseen vuoden valmistavan opetuksen jälkeen. Nuoren itsensä ei kuitenkaan ole pakko olla koko lukuvuotta valmistavassa opetuksessa vaan nuoret saavat siirtyä aikaisemmin yleiseen perusopetukseen omien valmiuksiensa mukaan.
Valmistavan ryhmän ikäjakauma voi olla 6-16 vuotta. Oppilaat voivat olla jaetut ryhmiin myös eri perustein, esimerkiksi ala- ja yläkouluikäiset omiin ryhmiinsä. Vähimmäismäärää ryhmäkoolle ei ole, yhdellekin oppilaalle voidaan antaa opetusta. Pohjois-Karjalassa valmistavan opetuksen ryhmissä on noin 10 oppilasta /ryhmä, mutta ylärajaa ei ole lainsäädännöllä määritelty. Oppilaiden kannalta olisi hyvä, jos heidän valmistava opetuksensa tapahtuisi suomalaisten oppilaiden kanssa samassa koulussa ja nimenomaan siinä koulussa, johon he siirtyvät valmistavan luokan jälkeen. Kouluun kotoutumisen kannalta nuoren on tärkeää nähdä muita opettajia, ymmärtää suomen kielen tarve koulun arjessa ja saada mahdollisuus luontaisen kontaktin ottamiseen sekä nähdä kaikkien tekevän samalla tavalla, kuten menevän oppitunneille välituntien päätyttyä.
Valmistava opetus on pääasiassa suomen kielen opetusta. Uudessa opetussuunnitelmassa mukaan on otettu äidinkieli ja matematiikka sekä ympäristötieto, maantieto, historia, fysiikka ja kemia. Pääsääntöisesti pyritään käymään kaikki oppiaineet läpi ennen siirtymistä yleiseen perusopetukseen. Riitta-Liisa Koponen kertoi, kuinka hänen koulussaan liikunnanopettaja on opettanut liikuntaa valmistavan opetuksen tytöille. Nuorten on ollut luontevaa opetella ja harjoitella uusia lajeja kuten hiihtoa, uintia ja luistelua toistensa kanssa pienryhmässä. Pienryhmässä opittujen taitojen ansiosta nuorten on helpompi integroitua yleisen perusopetuksen liikuntatunneille.
Lukutaito
Valmistavan opetuksen puolella kohdataan lukutaidottomuutta aikuisväestön sekä lasten ja nuorten kohdalla. Kaikista kulttuureista ja kielistä ei ole kirjallista materiaalia saatavilla, jotta lukutaitoa voisi harjoitella. Opetuksen järjestelyihin vaikuttaa kuinka lukutaito määritellään ja milloin ihminen katsotaan lukutaitoiseksi. Lukutaitoon kuuluu mekaaninen lukemisen lisäksi luetun ymmärtäminen. Lukutaidottomuus voidaan jakaa kahteen ryhmään: primaari- ja sekundaarilukutaidottomuuteen.
Primaarilukutaidoton ei osaa lukea millään kielellä, vaikka osaisi puhua useita eri kieliä. Hänen opiskelutaitonsa ovat tällöin erittäin heikot, esimerkiksi matematiikan oppimisessa oppilas ei ymmärrä lukumäärän käsitettä ja se vaikuttaa esimerkiksi rahan käsittelytaitoon. Aikuisopetuksessakin pitäisi keskittyä näihin asioihin kuten rahan käsittelytaito, kuvien lukutaito ja arjen hallinnan taidot.
Suomen kielen kursseilla paljon käytetyt verbikuvat eivät kerro mitään lukutaidottomalle. Samoin kotitehtävien antaminen on turhaa primaarilukutaidottomille, jolloin jo kirjainten kirjoittaminen on hyvä suoritus. Aikuisopetuksessa opetetaan isojen ja pienten kirjainten erot, koska joissakin kielissä kirjaimen koolla ei ole samaa merkitystä kuin suomen kielessä.
Sekundaarilukutaidottomien ryhmä on heterogeenisempi. Sekundaarilukutaidoton voi olla käynyt koulua kolmesta kuuteen vuoteen omassa maassaan. Hän hallitsee vähän matematiikan alkeita ja osaa kirjoittaa pieniä asioita, mutta lukemisen ymmärtämisessä ilmenee puutteita. Tälle ryhmälle on opetettava opiskelutaitoja ja -tekniikkaa. Sekundaarilukutaidottomaksi määritellään myös henkilö, joka osaa lukea jollain muulla kirjaimistolla kuin latinalaisilla aakkosilla ja joka joutuu opettelemaan uuden kirjaimiston.
Erityisesti tukea luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa tarvitsevat naiset, yksinhuoltajanaiset, nuoret luku- ja kirjoitustaidottomat, ikäihmiset ja vanhukset, vajaakuntoiset ja vammaiset ihmiset sekä oppimisvaikeuksista kärsivät henkilöt. Mikäli aikuistuvat tai aikuiset oppilaat tarvitsevat peruskoulun päättötodistuksen päästäkseen jatko-opintoihin, heidän on mahdollista käydä aikuisperuskoulu. Täysin luku- ja kirjoitustaidottomalle tämä vaihtoehto ei kuitenkaan sovi. Haasteena onkin löytää uusia joustavia tapoja käydä peruskoulua.
Maahanmuuttajataustainen oppilas ei ole erityisoppilas pelkästään sillä perusteella, että on muuttanut maahan ja opettelee suomen kieltä. Monet maahanmuuttajataustaiset oppilaat selviävät opinnoistaan ilman erityistä tukea, mikäli saavat riittävästi tukea opiskeluunsa, aivan samoin kuin suomalaisetkin oppilaat. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat oikeutettuja samoihin oppilashuollon tukitoimiin ja tukiopetukseen kuin suomalaiset oppilaat.
Suomi toisena kielenä -opetus
Muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat ovat oikeutettuja S2-opetukseen, oman äidinkielen opetukseen ja omankieliseen opetukseen. Oppilas saa suomi toisena kielenä opetusta joko erillisenä opetuksena tai erillisinä tehtävinä äidinkielen tunneilla. S2-opetus on oma erillinen oppiaineensa, jonka opetukselle on oma oppimääränsä ja opetussuunnitelmansa. Varhaiskasvatuksessa S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa niin, että hän pystyy ilmaisemaan itseään, ymmärtää ja tulee ymmärretyksi.
S2-opetuksen tavoitteena on edistää kouluun siirtymistä, tukea kaksikielistä identiteettiä ja yhdessä lapsen oman äidinkielen kehittymisen kanssa edistää lapsen toiminnallista kaksikielisyyttä. Normaalisti lapset saavuttavat reilussa vuodessa välttävän pintakielen taidon, jolla selviävät arkipäivän tilanteissa tutussa ympäristössä. He puhuvat ihan samalla tavalla murteella kuin muutkin ikätoverinsa. Tämä voi hämätä opetushenkilöstön arvioimaan lasten kielitaidon paremmaksi kuin mitä se todella on. Ilman suomen kielen oppimista tukevaa toimintaa ja suomi toisena kielenä -opetusta jää käsitteiden hallinta eli syväkielitaito vaille oppimiseen vaadittavaa kielitaitoa.
Valmistavasta opetuksesta perusopetukseen
Valmistavan opetuksen jälkeen oppilaalla on oikeus kuuden vuoden ajan saada tukiopetusta, ja kunnalla on oikeus laskuttaa valtiolta tämä opetus. Tukiopetuksen saamisen vaikeus on suuri ongelma. Paras tukiopettaja olisi oma aineenopettaja, jolloin opettaja saa käsityksen oppilaan suomen kielen taidosta ja oppilaan osaamisesta. Aineenopettaja osaa kiinnittää oppilaan huomion oikeisiin asioihin. Mikäli maahanmuuttajaoppilaan vaikeudet jatkuvat riittävistä tukitoimista huolimatta ja jos oppilaan oppimisen taito ei ole sujuvaa kahden vuoden sisällä, voidaan epäillä oppilaalla olevan oppimisvaikeuksia. Vaikeutena on saada lääkärit ja psykologit ymmärtämään heidän oppimisvaikeuksiaan; tyypillistä on selittää vaikeuksia oppilaan kulttuurisella taustalla ja kielen oppimisen keskeneräisyydellä.
Valmistavan opetuksen jälkeen maahanmuuttajanuori siirtyy perusopetukseen edellyttäen riittävää suomen kielen taitoa. Maahanmuuttajaoppilas tarvitsee tukea opiskeluunsa siirryttyään yleiseen perusopetukseen. Kielitaidon oppiminen vie viidestä kahdeksaan vuotta. Opiskelussa tarvittava kielitaito on vaativampaa kuin sosiaalisissa tilanteissa käytettävä kielitaito. Yleisessä perusopetuksessa myös puheen rytmi ja sanasto ovat erilaiset kuin valmistavassa opetuksessa.
Suomen kielen ymmärtäminen koostuu monista osa-alueista: puhumisesta, luetun ja puhutun ymmärtämisestä, rakenteen hallinnasta ja kirjoittamisesta. Opettajien tulisi käyttää opetuksessaan erilaista puhetta tukevaa materiaalia, kuten eleitä, selkeää artikulaatiota ja vaihtelevaa äänenkäyttöä, av-materiaalia, kuvasanakirjoja sekä selkeää taulutyöskentelyä. Näin edistetään niin suomen- kuin muunkin kielisten oppilaiden oppimista. Opetussuunnitelmasta on hyvä aika ajoin tarkistaa, mitkä ovat opetuksen keskeisimmät oppimissisällöt ja opetettavan aineen keskeisimmät asiat.
Opettaja monikulttuurisessa koulussa
Opettajien tehtävä on myös kasvattaa oppilaita monikulttuurisuuteen ja erilaisuuteen. Opettajien tulisi keskustella maahanmuuttajille tutuista ja turvallista asioista sekä heidän henkilökohtaisista vahvuuksistaan, helpottaakseen uusien opittavien asioiden kiinnittämistä niihin.
Maahanmuuttajaoppilaalle on tärkeää saada peruskoulun päättötodistus ja siihen hänellä on oikeus. Opettajan tehtävänä on tukea häntä päästötodistuksen saamisessa ja näin turvata maahanmuuttajaoppilaan mahdollisuudet jatko-opintoihin.
Esityksensä lopuksi Riitta-Liisa Koponen sanoi: ”Opettajat eivät voi olla neutraaleja, koska he ovat ihmisiä. Siksi heidän on oltava tietoisia siitä, miten ennakkoluulot ja stereotypiat vaikuttavat heidän toimintaansa alitajuisesti. Heidän pitäisi myös pystyä haastamaan oppilaat tiedostamaan omat ennakkoluulonsa ja se, miten ne vaikuttavat heidän käsityksiinsä muista ihmisistä.” (Byram, Gribkovs & Starkey).
Opettajien on syytä pohtia omia arvojaan ja kehittää omaa kulttuurista herkkyyttään kohdata erilaisuutta. Riitta-Liisa Koposen luento monikulttuurisesta koulusta herätti ajatuksia ja osoitti, ettei meidän opettajien tule pitää asioita itsestäänselvyytenä, vaan maahanmuuttajaoppilaan tieto- ja taitotaso sekä kulttuurinen tausta tulee selvittää ja lähteä rakentamaan opetusta maahanmuuttajaoppilaan lähtökohdista.
Yhteenvetoa
Monikulttuurinen koulu luento antoi hyvän näkökulman siitä, miten suuri merkitys koululla ja opetuksella on maahanmuuttajalapsen tai -nuoren kotoutumisessa. Monikulttuurisen koulun arki on haastavaa niin maahanmuuttajalle kuin kantaväestölle ja molempien on oltava valmiita sopeutumaan ja kyetä vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Suomen kielen opetus on olennainen tekijä kotoutumisessa. Kuitenkin maahanmuuttajia tulee kannustaa oman äidinkielen käyttöön kotona ja sukulaisten keskuudessa. Tavoitteena pidetään toimivaa kaksikielisyyttä.
Kirjoittajat Marja Kiiskinen ja Tuomo Lahtinen opiskelevat ammatillisiksi erityisopettajiksi Jyväskylän AOKKssa
1024×768