Opintomatka Udineen – B.Stringher School

Jouni Anttila,  opiskelija ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa , Jyväskylän Ammatillinen Opettajakorkekoulu

Opintomatkan kohteena oli toisen asteen hotelli- ja ravintola- sekä matkailualan ammattiopisto Udinessa, B.Stringher school,  jossa opiskelee nuoria opiskelijoita noin 1200 sekä aikuisopiskelijoita iltaisin noin 1000. Udine sijaitsee Pohjois-Italiassa, Adrianmeren lähellä ja matkaa Udinesta  pohjoiseen, Itävallan Alpeille on noin 140 km, Adrianmeren pohjukassa sijaitsevaan Triesteen 80 km ja Venetsiaan 120 km. Tein opintomatkan 28.9.-4.10.2009 välisenä aikana. Lensimme ensin Kruunupyystä Helsinkiin Finncommin koneella, josta jatkoimme Lufthansan koneella Muncheniin,  siellä  koneen vaihto ja viimeisen etapin Italian Triesteen lensimme jälleen Lufthansan koneella. Paluumatkalla 4.10. noudatimme samaa lentoreittiä.

Opintomatkan tein yhdessä kollegani Vesa Saarisen kanssa, joka toimii Kokkolan ammattiopiston hotelli- ja ravintola-alan lehtorina ja vastaa ensisijaisesti tulevien ravintolakokkien ammatillisesta koulutuksesta.

Opintomatkan tavoite ja matkakohde

Opintomatkan tavoitteena oli tutustua italialaiseen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Tarkastelin, millä tavalla koulutus on järjestetty ja millaiset opettajaresurssit heillä on käytettävissä sekä millaisia erityistoimia on järjestetty opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja ohjaamista opiskelussaan.

Udinen B.Stringher schoolin valitsimme matkakohteeksi siitä syystä, että vuosien 1999-2002 aikana B.Stringher schoolista oli ollut opettajia tutustumassa Kokkolan ammattiopistoon ja Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän oppilaitoksiin. Koulutusyhtymästä oli ollut pari opettajaa vastavierailulla Udinessa tuon vierailun jälkeen. Kokemukset tästä yhteistyöstä olivat olleet positiivisia, joten hankekoordinaattorimme suositteli meille matkakohteeksi Udinea, joka oli luonnollinen jatkumo vuosikymmen sitten aloitetulle yhteistyölle.

B.Stringher Schoolin esittely

B.Stringher schoolin ammattiopisto toimii kahdessa vuorossa. Aamupäivisin ammattiopistoa käyvät maanantaista lauantaihin klo 8-13 nuoremmat opiskelijat, jotka aloittavat ammattiopiston opinnot 14-vuotiaana ja heidän koulutuksensa kestää viisi vuotta. Ensimmäisten kolmen vuoden aikana teoriaa ja käytäntöä on suurin piirtein saman verran, mutta kahden viimeisen vuoden aikana käytännön opetusta on yhteensä vain noin 300 tuntia ja pääpaino on teorian opiskelussa.

Iltaisin koulua käyvät aikuisopiskelijat, joiden työpäivä alkaa maanantaista perjantaihin klo 17 ja päättyy klo 22. Aikuisopiskelijat suorittavat samoja ammattitutkintoon kuuluvia opintoja, mutta tiiviimmässä tahdissa kuin nuoremmat opiskelijat.

Nuorempien opiskelijoiden kouluviikon pituus on 36 tuntia ja opettajien opetusvelvollisuus on 18 tuntia. Opettajilla, joiden kanssa olimme tekemisissä viikon aikana, oli kullakin 18 tunnin työviikko ja heidän palkkansa oli suhteessa suurin piirtein samansuuruinen kuin suomalaisilla ammattiopiston opettajilla.

Erityisopettajia oli koulussa melkoinen määrä eli 30 opettajaa 90:stä opettajasta ja heidän toimenkuvansa poikkesi tuntuvasti suomalaisen erityisopettajan toimenkuvasta, sillä kullakin opettajalla oli ohjattavana noin 3-5 opiskelijaa viikon aikana ja kukin opiskelija sai erityisopetusta noin 3-6 tuntia viikossa. Erityisopiskelijat olivat integroituna normaaliin opetusryhmään ja silloin kun he eivät saa erityisopettajan erityisopetusta ryhmän mukana, heitä auttavat toiset ryhmäläiset.  Opettaja yrittää mukauttaa opetusta siten, että erityisopiskelijat pysyisivät mukana opetuksessa. Tämän järjestelyn ns. normaalit opettajat kokivat hyvin vaikeana tehtävänä, koska heillä ei ole erityisopettajan koulutusta ja valmiuksia muuntaa opetusta yksilöllisemmäksi esim. englanninkielen, matematiikan tai fysiikan opetuksessa.

Työsalitoiminnassa erityisopiskelijoiden ohjaaminen toimii paremmin, vaikka erityisopettaja ei ole mukana työsalissa. Ruuanlaiton tehtävien suunnittelussa ja toteutuksessa voidaan huomioida, että erityisopiskelijalle tulevat tehtävät ovat sellaisia, että hänellä on mahdollisuus suoriutua niistä mahdollisimman itsenäisesti tai hän selviytyy niistä vähäisemmällä opettajan ohjauksella ja opiskelijatoverien avustuksella.

Keskityn kuvaamaan tässä raportissa opintomatkan sisältöä torstai-päivän osalta, joka oli erityisopetuksen näkökulmasta katsottuna opintomatkan antoisin päivä. Toki muutkin opintomatkamme reissupäivät olivat mielenkiintoisia ja avartavia, mutta raporttini laajenisi silloin matkakertomukseksi, joka ei ole tämän tehtävän tarkoitus….

Torstai 1.10. klo 9.00-23.30

Kolmantena opintomatkan päivänä alkoi tuntua jo siltä, että alamme pikkuhiljaa kotiutua Udineen. Emme ole tosiaankaan joutuneet olemaan yksin tai ihmettelemään, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan meille on järjestetty koko ajan mielenkiintoista ohjelmaa…

Tänään pääsimme jo itse asiaan eli tutustumaan B. Stringher schoolin opiskelijoihin, opettajiin ja heidän päivittäiseen opiskeluun sekä työntekoon. Sain tutustua koulun erityisopetukseen erityisopettaja Lucia Angelin opastuksella, joka kertoi edellä mainituista opetusresursseista, opetusmenetelmistä ja erityisopetuksesta. Iso ongelma Italiassa on edelleenkin se, että jos perheellä on vammainen lapsi, niin häntä ei välttämättä laiteta kouluun lainkaan, vaan hän jää kotiin ja hänet opetetaan tekemään siellä niitä kodin askareita, joita hän kykenee omaksumaan. Vain osa vammaisista ja laaja-alaista erityisopetusta tarvitsevista lapsista tulee kouluun joten tarkasti ei tiedetä, minkä verran näitä lapsia jää ilman koulutusta.

Erityisopetuksen resurssit kohdentuvat myös toisella tavalla kuin Suomessa, sillä pääosa erityisopettajan antamasta opetuksesta on henkilökohtaista opetusta ja ohjausta. Erityisopetusta on käytettävissä opiskelijaa kohti korkeintaan 8 tuntia viikossa. Lopuilla 28 oppitunnilla opiskelija on muun ryhmän mukana tavallisilla oppitunneilla, jolloin hänellä ei ole erityistä tukea tai ohjausta muutoin, kuin mitä opettaja pystyy ja osaa järjestää. Opettajien opetusvelvollisuus on yleensä 18 tuntia viikossa ja kun nuo tunnit jaetaan vaikka neljän opiskelijan kesken, niin keskiarvoksi saadaan 4,5 tuntia erityisopetusta viikossa! Tämän Lucia Angel koki hankalaksi yhtälöksi ja hän kertoi, että heillä on suunnitelmia, miten tulevaisuudessa saataisiin noista resursseista enemmän irti. Esimerkiksi suunnitelmissa on, että opettajalla olisi useampia erityisopiskelijoita samanaikaisesti, jos se vain on mahdollista.

Kerroin Lucialle ja hänen kollegoilleen yleisesti Suomen erityisopetuksen järjestelyistä toisella asteella ja esittelin heille tarkemmin Kokkolan ammattiopiston erityisopetusta ja miten se toimii opiskelijan arkipäivässä. He olivat kiinnostuneita erityisesti syrjäytymisuhan alaisena olevien nuorten kanssa toteutettavasta Aikalisä-koulutuksesta, jolla on saavutettu hyviä tuloksia näiden viiden vuoden aikana. Heitä kiinnosti myös ammatillisen erityisopettajan rooli Kokkolan ammattiopistossa ja millainen toimenkuva erityisopettajilla on.

Pääsin tutustumaan myös opiskelijaryhmän toimintaan, jolloin hotelli- ja ravintola-alan opiskelijat olivat valmistamassa ruokaa työsalissa. Työsalit olivat hyvin samantyyppiset kuin suomalaiset ravintola-alan työsalit, tosin meillä tekniset välineet ovat hieman uudempia kuin kyseisessä koulussa, mutta opetustiloja heillä oli enemmän kuin meillä. Erityisopiskelijat olivat integroituina normaaliin opetusryhmään ja he työskentelivät muun ryhmän mukana, tehden omia työtehtäviään joko yksin tai työparinsa kanssa. Homma näytti toimivan ihan hyvin, sillä kukin opetusryhmä oli sopivan kokoinen eli samassa työpisteessä työskenteli 2-6 opiskelijaa ja työsalissa oli riittävästi tilaa toimia.

Nautimme maukkaan lounaan ”opetusravintolassa”, joka toimi samalla opetuspisteen opiskelijaruokalana, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin ja puitteet olivat kuin missä tahansa paikallisessa ruokaravintolassa.

Iltapäivällä tutustuimme vielä tarkemmin B. Stringher schoolin opetustiloihin ja oppimisympäristöihin. Koulu muistutti hyvin paljon isoa suomalaista toisen asteen oppilaitosta, se oli nelikerroksinen betonirakenteinen rakennus. Opetusvälineet ovat Suomessa uudenaikaisempia, esim. tietokoneet, AV-välineet ja opiskelijoiden työtuolit ja –pöydät. Sitä vastoin koulun auditorio oli todella iso ja keskellä taloa, niin että luentoa saattoi seurata yhtä aikaa vaikka koko talon väki!

Torstai-päivän hämärtyessä illaksi suuntasimme kohti italialaisen opettajakollegamme Licia Dentesanon kotia, jossa järjestimme suomalaisen illan italialaisille kollegoillemme. Licia pitää yhdessä työtoverinsa Manuela Rossin kanssa kokkikoulua kollegoilleen ja muille ystävilleen joka toinen viikko ja olimme jo edeltä käsin sopineet, että vastaamme Vesan kanssa ruuanlaitosta ”Suomalaisen illan merkeissä”. Olimme valmistautuneet iltaan huolella ja toimme mukanamme Suomesta kylmäpakkauksessa poronkäristystä ja leipäjuustoa sekä kotimaisia kala- ja lihasäilykkeitä sekä mesimarja-, tyrni- ja lakkahilloja. Kylmätavarat saimme hotellimme pakastimeen ja jääkaappiin kylmäsäilytykseen H-hetkeen saakka. Täydensimme elintarvikkeitamme paikallisilla raaka-aineilla, jotta pääsimme tekemään myös lohikeittoa ja graavilohileipiä sekä perunamuusia ja lettuja!

Jaoimme 12 naisen ja 2 miehen seurueen kuuteen ruuanlaittoryhmään ja valmistimme kolmen tunnin aikana herkullisen 12 ruokalajin illallisen, jonka sitten yhdessä nautimme. Ruokalistallamme oli lohikeittoa, poronkäristystä ja perunamuusia, korvasienimuhennosta, graavia lohta ja ruisleipää, ruisnappeja ja savustettua muikkua, Marskin pateeta, vastaleivottua rieskaa ja voita, leipäjuustoa ja lakkahilloa, lettuja hillojen kera sekä valkosuklaamousse mesimarjahillolla. Keittiössä kävi melkoinen kuhina ja puheensorina, kun valmistimme yhdessä illallista ja upea oli nähdä yhteinen illallispöytämme, jonka ääreen istahdimme nauttimaan herkullisesta suomalaisesta perinneruuasta! Työtoverini Vesa Saarinen oli illan todellinen Maestro, joka oli onnistunut laatimaan todella perinteikkään suomalaisen ruokalistan, joka ilahdutti runsaudellaan ja näyttävyydellään italialaiset ystävämme. Suomalainen ilta oli menestys ja totesimme illan päätteeksi, että voisimme ottaa saman uusiksi seuraavalla kerralla ja valmistaisimme perinteisiä italialaisia herkkuja!

Kun valmistimme ruokaa illan aikana, kävimme monia mielenkiintoisia keskusteluja niistä opetusmenetelmistä, joita käytämme erilaisten oppijoiden kanssa.  Totesimme yhdessä, että ruuanlaitto on mitä luonnollisin ja mielekkäin tapa tutustua uusiin ihmisiin. Siinä näkee käytännössä, miten arkipäivän askareet itse kultakin onnistuvat ja missä henkilö tarvitsee erityistä tukea ja ohjausta. Ruuanlaitto on kaiken lisäksi vielä mukavaa ja opetuksen lopputuloksesta voi nauttia yhdessä!

Muiden päivien ohjelma pähkinänkuoressa…

Tiistaina vierailimme Udinesta noin 80 km pohjoiseen sijaitsevassa Sauriksessa, joka oli henkeäsalpaavan kaunis pieni alppikylä. Se elää erityisesti matkailusta, jonne lomanviettäjät saapuvat pitkin vuotta pääasiassa Saksasta, Itävallasta ja Unkarista. Sauriksessa tutustuimme yhteen B.Stringher schoolin hotelli- ja ravintola-alan 3.vuosikurssin opiskelijaryhmään, jotka olivat aloittaneet kolmannen vuoden opiskelun kolmen viikon leirikoululla, jonka aikana opiskelijat vastasivat itse omasta ruoka-, siivous- ja majoitushuollostaan.

Keskiviikkona tutustuimme Udinen lähellä sijaitsevan San Danielin kaupungin pieneen perheyrityksen omistamaan prosciutto-tehtaaseen, kalankasvattamoon ja myymälään sekä hanhiteurastamoon. Pääsimme myös nauttimaan herkullista lounasta Michelin-ravintolassa San Danielissa. Oppaanamme toimi italialainen huippukokki Germano Pontoni, Maestro di cucina. Pääsimme näkemään hänen opastuksellaan ”kulissien” taakse, mistä italialaiseen ruuanlaittoon saadaan ensiluokkaiset raaka-aineet ja miten ne valmistetaan. Myös näissä elintarvikeyrityksissä oli ollut työharjoittelussa  B.Stringher schoolin opiskelijoita ja osa heistä oli saanut pysyvän työpaikan valmistuttuaan.

Perjantaina pääsimme tutustumaan nostalgiseen ja tarunhohtoiseen Venetsiaan, joka oli upea kokemus! Emme osanneet kuvitellakaan, että pääsisimme tällä opintokäynnillämme myös Venetsiaan. Kaupunki on tutustumisen arvoinen ”kanaali- ja gondolikaupunki”, jossa olisi kulunut kyllä useampikin päivä…

Lauantaina meille jalkapallofaneille järjestettiin ainutlaatuinen tilaisuus päästä seuraamaan kutsuvieraana Serie B-liigan peliä Triesteen, jossa paikallinen Triestina pelasi Albinoleffeä vastaan. Erityisopettajilla on näköjään kautta maailman erityisiä suhteita, joiden avulla järjestyvät paikat nahkapenkeille VIP-katsomoon nauttimaan elämää suuremmista tapahtumista… Upean ottelutapahtuman jälkeen pääsimme nauttimaan lähtöillallista yhdessä opintomatkamme emännän Attilia Marcolongon ja miehensä Ettorion kanssa heidän kotikylänsä ravintolaan. Illallisen jälkeen tutustuimme vielä paikalliseen perunafestivaaliin, joka kiinnosti kovasti minua, entistä maatalon ja perunanviljelijän poikaa! Bongasin siellä muutaman kotitilallanikin viljellyn perunalajikkeen.

Opintomatkan yhteenveto

Mielestäni oli hyödyllistä tutustua Italian toisen asteen ammatilliseen opetukseen sekä erityisopetuksen järjestelyihin ja vaihtaa kokemuksia paikallisten kollegojen kanssa. Mieleemme jäi itämään ajatus, millä tavalla voisimme yhdessä jatkaa Udinen erityisopettajien kanssa erityisopetuksen kehittämistä ja yhteistyötä niin, että voisimme jakaa toisillemme hyviä käytäntöjä ja saada myös opiskelijoita mukaan vaihtoon. Mielessämme on käynyt mahdollisuus anoa yhteistä projektirahaa ESR:n hankkeista, jonka tavoitteena olisi yhdessä kehittää erityistä tukea tarvitsevien opetusta sekä Italiassa että Suomessa.

Myös mahdollisen opettajavaihdon toteutuminen jäi mieleemme. Antoisaa olisi, jos kummankin koulun ammattiopettajat voisivat tulla 4-8 viikon ajaksi tutustumaan ammattiopetukseen ja tuoda mukanaan mahdollisesti opiskelijaryhmänsä. Näin myös opiskelijamme pääsisivät kansainvälisyyden makuun ja tutustumaan uusiin ihmisiin, uuteen kulttuuriin sekä erilaisiin oppimisympäristöihin!