Toteutussuunnitelmasta työvaltaiseen opetukseen

Hannu Laitinen, Kiipulan ammattiopisto

Kehittämistyönäni oli laatia Kiipulan ammattiopiston kiinteistöpalvelualan perustutkinnon kiinteistönhoidon koulutusohjelmalle/osaamisalalle oppilaitoskohtainen toteutussuunnitelma yhdessä kiinteistön opetustiimin kanssa. Yhtenä tärkeänä tehtävänä Kiipulan opetussuunnitelmatyössä oli mukautetun *K3 arvioinnin perusteiden laatiminen eri tutkinnon osille. Kiipulassa tavoitellaan ensisijaisesti tyydyttävän tason T1 / mukautetun *K3:n ammattiosaamista. Opinnot käsittävät ammatillisia opintoja ja ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia. Toteutussuunnitelmassa tuli myös huomioida työperustaisen oppimisen integroiminen opetussuunnitelmaan ja oppimisympäristöihin.

Kiipulan kiinteistöpalvelualan perustutkinnon toteutussuunnitelmassa ammatilliset tutkinnonosat koostuvat selkeistä työtehtävistä, teemat nivoutuvat vahvasti valtakunnalliseen opetussuunnitelman perusteisiin. Ammatilliset opinnot aloitetaan työn opiskelusta, johon liitetään vähin erin teoriaopetusta sekä ammattitaitoa täydentäviä opintoja. Aluksi ammatillisia perustaitoja ja kädentaidon harjoituksia tehdään oppilaitoksen työpisteissä ja sen ympäristössä. Opintojen jatkuessa työtaidoissa edistyneet opiskelijat pääsevät työssäoppimaan koulun ulkopuolisiin työpaikkoihin. Opintoihin sisältyy opiskelijan ohjaamista aikuisuuteen, mahdollisimman hyvään arjen hallintaan ja vastuullisuuteen. Itsenäistymistaidot integroituvat luontevasti esim. asuntolatoimintaan, vapaa-ajantoimintaan, atto- ja ammatillisiin aineisiin sekä työssäoppimiseen.

Opetuksen toiminnallinen lähestymistapa

Työtapojen valinnan perusteita ovat, että ne virittävät oppilaassa halun oppia, aktivoivat työskentelemään tavoitteellisesti ja edistävät jäsentyneen tietorakenteen muodostumista.

Funktionaalisessa eli toiminnallisessa lähestymistavassa etsitään opetustavoitteita siitä ympäristössä, jossa toimitaan. Funktionaalisessa opetuksessa opetuksen kohteena ovat juuri ne tiedot ja taidot, jotka auttavat henkilöä osallistumaan lähiyhteisön toimintoihin ja tilanteisiin. Tämänhetkisten ympäristöjen ja niihin liittyvien vaatimusten ja odotusten lisäksi oppilasta valmistetaan kohtaamaan tulevaisuuden haasteita. Opettajan ja ohjaajien onkin pohdittava, mitkä ovat kunkin opiskelijan mahdolliset tulevat ympäristöt, joissa selviytymistä voidaan jo etukäteen opetella. (Pirttimaa 1999, 172 – 175).

Tänä päivänä myös teollisuus käyttää paljon toiminnallista oppimisen menetelmää koulutuksessa. Toiminnallisuus on siis yksi tärkeimpiä keinoja opetuksen konkretisoimisessa, sillä siinä eletään suoraan sitä todellisuutta, johon opiskelu kohdistuu, tutustuen, kokeillen harjoitellen ja osallistuen. Näin toimien oppiminen perustuu omiin kokemuksiin ja opiskelija saa välittömän palautteen oppimisestaan. (Vuorinen 2005, 179 – 181).

Erilaisissa työtilanteissa hankittu kokemus ei sinänsä välttämättä  merkitse oppimista, vaan kokemukseen liittyy olennaisesti erilaisissa työtilanteissa/työssäoppimispaikoissa saatujen työkokemusten reflektointi. Työtilanteiden oppimiskokemuksia tulee pohtia yhdessä opiskelijan/opiskelijaryhmän, opettajien ja ohjaajien kanssa työtilanteiden/ työssäoppimisjaksojen jälkeen. Näissä keskusteluissa opiskelijat ja muut keskusteluun osallistuvat oppivat paljon erilaisia taitoja ja käytänteitä joita voi soveltaa erilaisissa tilanteissa.

Tekemällä oppiminen

Tekemällä oppiminen eli toiminnallinen oppiminen on vanhin oppimismenetelmä ihmisen historiassa. Tämän päivän Suomessa työssä oppiminen erilaisissa työtilanteissa on ammatilliseen koulutukseen oleellisesti kiinteästi kuuluva opintojen osa. Työssäoppiminen on sekä koulutuksen järjestämismuoto että opiskelumenetelmä. Opetusmenetelmien innovatiivinen ja yksilöllinen soveltaminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta työssäoppimisen osuuden kasvattamista ja perinteisen teoreettisen opetuksen vähentämistä.

Tänä päivänä opetus ja oppiminen ovat yhä enemmän siirtymässä yrityksiin, työpaikoille ja erilaisiin projekteihin. Oppilaitosten ulkopuolisten, ns. avoimien ympäristöjen hyödyntäminen, opetuksen toteuttaminen projektimuotoisena, vaihtoehtoiset tavat opiskella, työssäoppimisen väylät ja osaamisen näytöt tarjoavatkin opetukselle nykyään uusia mahdollisuuksia. (Hirvonen 2006, 129).

Työvaltaista opetusta on käytetty mm. Itä-Suomen 2000 työkoulu-hankkeessa vuosina 2001 – 2004 pienten erityisryhmien työmuotona menestyksellisesti. Ryhmät olivat opetuksen pienryhmiä, joissa niin sanotuin vaihtoehtopedagogisiin menetelmiin ja työvaltaiseen opetussuunnitelmaan nojautuen opiskeltiin yksilöllisesti ja joustavasti ammatillinen perustutkinto. (Komonen 2004, 21 – 23).

Työvaltaisessa opetuksessa esiinnousseita epäkohtia

Työpaikoilla ongelmana ovat koulutettujen työpaikkaohjaajien puute, työpaikan kiire, työelämän tehokkuusvaatimukset, ohjauksen vaatima ajan puute sekä opiskelijoille annetut liian vaativat työtehtävät. Jokaisen erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan kohdalla opettajan tulee tehdä työssäoppimispaikan soveltuvuusarviointi opintojakson sekä opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin nähden. Yrityksen soveltuvuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota etenkin työpaikan asenteeseen ja ilmapiiriin. Työpaikalta tulee löytyä tavoitteiden mukaisia työtehtäviä, tarpeellinen työvälineistö sekä ammattitaidoltaan pätevää henkilökuntaa, joka voi toimia työpaikkaohjaajana. Työpaikan tulisi olla myös sellainen, joka soveltuu ammatiosaamisen näyttöjen suorittamiseen.

Atto-aineiden osalta yleisesti ajatuksena on, ettei integrointi käytännössä oikein onnistu. Yhteistyö ammattia tukevien aineiden ja ammatillisten aineiden opettajien välillä on lähtökohtana ainerajat rikkovalle kokonaisvaltaiselle opetukselle. Integraatioon päästään, kun opetustiimissä mukana olevat opettajat ja ohjaajat muodostavat kiinteän tiimin, joka kokoontuu säännöllisesti. Tiimin jäsenet suunnittelevat yhdessä ryhmän opetustoiminnan sekä vastaavat sen toteutuksesta. Tavoitteena on päästä pois pirstaleisesta oppiainejakoisuudesta ja pyrkiä rakentamaan opetusta oppiaineiden ja kurssien sijasta opiskeltavien aiheiden ympärille rakennetuille projekteille ja opintokokonaisuuksille, jolloin ammatilliset ja yhteiset opinnot tukevat perinteistä opetustapaa paremmin toisiaan. Yhteisten opintojen kurssit voidaan koota pienistä kokonaisuuksista eri kurssien sisältöjä integroiden. Kyseisen kurssin opettaja kirjaa opiskelijoiden suoritukset ja huolehtii siitä, että kurssin tavoitteet toteutuvat. Näin tiivis yhteistyö opettajien välillä mahdollistaa opiskelijoiden yksilöllisen ja ammatillisen kasvun tukemisen (Jaskio 2004, 5 – 10 ja Hietanen 2009, s 53).

Lähteet

Aro Mikko. 2006. Työsuhteiden epävakaistuminen ja työssäoppimisen edellytykset. Teoksesta Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen 203 – 220. Toim. Mäkinen Jarkko, Olkinuora Erkki, Rinne Risto Ja Suikkanen Asko. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hakala Katariina. 2009. Kehitysvammaliitto.  Koulutuspoliittinen inkluusioideologia ammatillisten erityisoppilaiden hallinnollisessa muutosprosessissa. Teoksessa Kasvatus toisin silmin. Kasvatustieteen päivät 26.-27.11.2009 Tampereen yliopistossa. Toim. Tompperi Tuukka, Salokangas Riikka ja Vuorinen Susanna. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos. Verkkojulkaisu. (http://tampub.uta.fi/tulos.php?tiedot=320)

Heikkinen Annika, Maskulainen Tarja ja Partanen Eeva Liisa. 2004. Yhteisten opintojen kehittämissuunnitelma. Ylä-Savon ammattiopistossa lukuvuonna 2003 – 2004. Itä-Suomen työkoulu 2000: Lisäresurssien kohdentaminen

http://www.uku.fi/mci/tyokoulu/Yhteistenopintojenraportointi.doc

Hietanen Marita. 2009. Ammatillinen koulutus erityistä tukea tarvitsemien opiskelijoiden kokemana. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Ammmattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Pro-gradu-tutkielma.

Hirvonen, Maija. 2006. Ammattikouluista avoimiin oppimisympäristöihin. Ammatillisenerityisopettajan työ muutoksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 64.

Ikonen Oiva. 1999. Opetuksen lähtökohdat ja opetusmenetelmät 248 – 334. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Ikonen Oiva. Helsinki: Hakapaino Oy.

Ikonen Oiva. 1999. Opetussuunnitelmat 153 – 169. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Oiva Ikonen. Helsinki: Hakapaino Oy

Jaskio, Sari . 2004. Kohti kokonaisvaltaista oppimista. Kuvaus yhteisten opintojen opetuksen kehittämisprojektista Savonlinnan ammattiopistossa. Itä-Suomen 2000 hankkeen julkaisut.  http://www.uku.fi/mci/tyokoulu/Kohtikokvaltaistaopp.pdf

Jokinen Jyrki, Lähteenmäki Lauri ja Nokelainen Petri. 2009. Työssäoppimisen lumo. Ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet. HAMKin julkaisuja 2/2009.

Komonen Katja. 2004. Opettajien ja ohjaajien työn jäsentyminen ja ammatilinen kehittyminen Itä-Suomen työkoulussa. Itä-Suomen työkoulun julkaisuja 5. Kuopio: Kopijyvä

Korhonen Salme, Tallbacka Sari ja Yli-Kojola Hannu. 2009. ATTO-aineiden ja ammatillisten aineiden integrointi ammatillisella toisella asteella. Kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Kovanen Pirjo ja Vastamäki Kalle. 2010. Näkökulmia ja työkaluja osaamisesta –työelämätavoitteinen oppiminen ja ohjaus ammatillisten opetussuunnitelmien pohjalta. nivelKytkin-Projekti. Seminaariesitys. Hämeenlinna.

Kylmäkoski Merja. 2004. Itä-Suomen työkoulu-opiskelijoiden menestystarinoita. Kuopio: Kopiojyvä.

Lehtovirta Pirjo, Leivo Harri ja Haapasalo Seija. 2006. Miten ohjaat työssäoppijoita. Terttu projektissa kehitetty koulutusmateriaali työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille. Helsinki: Yliopistopaino.

Miettinen Kaija. 2008. Opetussuunnitelmat ja erityisopetus ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa. Asiakirja- ja kyselytutkimus opetussuunnitelman perusteiden mukaisesta ammatillisesta erityisopetuksesta. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

Miettinen Kaija ja Virtanen Pirkko. 2007.  Keskeisiä lähtökohtia opetussuunnitelmatyössä.  Teoksessa Erilainen oppija –  yhteiseen kouluun. Kokemuksia yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden kehittämisestä. Toim. Ikonen Oiva ja Virtanen Pirkko. Juva: PS-kustannus

Naukkarinen Aimo. 2000. Inkluusiodiskurssit. TeoksessaTUHTI2000 Verkkojulkaisu. Nuorisokasvatus ammattina – interventioita osattoman nuoren arkeen. Toim. Viitanen Reijo.  Seminaari Tampereella.

Opetushallitus. 1998. Työssäoppimisen opas. Opettajille ja kouluttajille. Kehittyvä koulutus. 7/1998. Helsinki:  Hakapaino

Pirttimaa Raija. 1999. Toiminnallinen opetussuunnitelma 170 – 184. Teoksessa Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Toim. Oiva Ikonen. Helsinki: Hakapaino Oy.

Pöllänen S. 1998. Työvaltaisella erityislinjalla opiskelleiden ammatillinen ura ja elämänkulku. Joensuun yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta. Joensuu: Joensuun yliopistopaino

Salminen Seija. 2008. Tähdätäänkö tutkintoon, opitaanko elämää vai koulutusta varten? Ammatillisen  koulutuksen vaiheita Perttulan erityisammattikoulussa. Teosessa Yhteistyössä itsensä kokoiseen ammattiin- artilleleita Perttulan erityisamaattikoulusta. Toim. Kokko-Parikka Piia ja Seppälä Minna. Perttulan erityisammattikoulun julkaisuja 12/2008. Hämeenlinna. Painopaikka: Edita Prima Oy, Helsinki 2008.

Vehviläinen Jukka. 2001. Innolla ammattiin? Ammatillisten oppilaitosten innovatiiviset työpajat-esr-projekti. Moniste 21/2001. Opetushallitus.

Vuorinen Ilpo. 2005. Tuhat tapaa opettaa. Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 1. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala