Tukea opettamiseen : miten ohjaan maahanmuuttajaopiskelijaa

Anne Hirvelä,

Kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylä

Johdanto

Maahanmuuttajien opiskeluun liittyviä kysymyksiä on pohdittava jo lähes jokaisessa Suomen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa.  Oppilaitoksessamme Sedun  Lapuan yksikössä  maahanmuuttajia opiskelee useilla eri linjoilla. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen on haaste koko oppilaitokselle, opettajille ja opiskelijoille.  Yhteiskunnassamme  pohditaan ja tutkitaan  paljon sitä, miten maahanmuuttajien opiskelua voitaisiin tukea ja millaista ohjausta heille annettaisiin, että heidän kotoutumisensa ja koulutustiensä olisi helpompi. Usein asiaa lähestytään juuri maahanmuuttajien näkökulmasta  mutta unohdetaan, että opetustyötä tekevät tarvitsisivat  myös selkeitä  ohjeita ja apukeinoja  selviytyäkseen  arjen haasteista  monikulttuurisessa  opetustyössä.  Työssäni kieltenopettajana ja erityisopetuksenkin parissa olen kohdannut useita opettajia,  jotka ovat epätietoisia toimintatavoistaan  maahanmuuttajien opetuksen suhteen.  Opettajien on myös varmaan vaikeaa myöntää pelkonsa  ja vaikeutensa maahanmuuttajien ohjaamisessa.  Omassa työssäni HOJKS-vastaavana olen myös kohdannut opettajia, jotka pohtivat maahanmuuttajien erityisopiskelijastatuksen saamista. On monesti vaikeaa tunnistaa maahanmuuttajan oppimisvaikeuksia, kun taustatietoja ei välttämättä ole saatavilla, kielen osaaminen epävarmaa,kultturieroavuudet mietityttävät jne.   Oppilaitoksemme opettajat  ovat monesti miettineet ja kyselleet,  miten he voisivat auttaa maahanmuuttajaopiskelijaa oppimaan ammatin vaatimia perustaitoja,kun yhteisen kielen löytäminenkin on vaikeaa. Opettajan työ isojen ryhmien parissa on kiireistä ja maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen  tai niihin puuttuminen,voi tuntua ylimääräiseltä työltä kaiken keskellä.  Oppilaitoksemme  käytännöt ovat vieläkin varsin epävarmoja ja puutteellisiakin koskien juuri maahanmuuttajien opintoja.Halusin tämän kirjoituksen yhteydessä pohtia ja etsiä joitain konkreettisia apukeinoja ja ohjeita maahanmuuttajien parissa työskenteleville opettajille.  Haastattelin oppilaitoksemme  äidinkielen opettajaa, Ulla Tiitua, joka  antaa suomi toisena kielenä opetusta koulumme maahanmuuttajille. Ullalla on kokemusta monien eri kansallisuuksien opettamisesta.   Haastattelutilanteessa hänellä oli  oppilaanaan  Senait Wahlroos ,joka on lähtöisin Eritreasta. Senaitin äidinkieli on tigre , hän osaa myös englantia  ja on opiskellut  mm.Keniassa.  Koulussamme hän opiskelee matkailualaa.

Mitä vaikeuksia tai ongelmia olet kohdannut opinnoissasi Suomessa ?

Haastattelu

Suomalaiset suhtautuvat vieraskulttuurisiin opiskelijoihin vähän etäisesti, varsinkin nuoret. He eivät välttämättä suostu vastaamaan, kun kysyn asioita. Erityisesti tytöt haluavat päästä vähemmällä, kun eivät ota asiakseen vastata tai ottaa selvää jostakin asiasta ollakseen avuksi. Vieras kulttuuri tuntuu olevan muurina – ei ole helppoa päästä suomalaisen opiskelijan lähelle – keskusteluyhteyteen. Se motivoisi hyvin, voisin keskustella opiskeluasioista, ja miksei muustakin, toisten opiskelijoiden kanssa. Niin tehdään Afrikassa. Vertaisryhmän jäsenenä haluaisin opiskella ja kuulla asioita toisten opiskelijoiden suulla, monesti yksityiskohdat helpompia ymmärtää opiskelijan selittäminä. Opin nopeasti ja haluan osallistua, olla yhdessä suomalaisten kanssa, oppiminen helpottuu.

Kielitaidon kartuttaminen iso asia. Se on hankalaa, kun ei ole monia kontakteja suomalaisiin. Kun tulin Suomeen, ensimmäinen vuosi oli vaikea. Suomen kieltä opeteltiin peruskurssin verran, sen jälkeen olisi pitänyt ymmärtää ammattiaineiden kieltä, käsitteitä, vaikeita lauserakenteita. Myös kulttuurin oletetaan olevan tuttu, Suomessa pitäisi heti tullessa tietää, miten kaikki toimii: koulu, virastot, aikakäsitys, opintotuet, yhteiskunta. Niin suomalaiset ajattelevat. Eri kulttuureista tulevat pitää perehdyttää Suomen tapoihin ja käytäntöihin kunnolla, käytännössä.

 Mitä positiivista voit kertoa opinnoista ja koulusta?

 Hyvät oppimateriaalit, kaikki valmiina, ilmaisia. Kaikki on helppo saada. Opettajat yrittävät auttaa ja ymmärtää, sovitella ja joustaa. Koulussa on hyvä ruoka, auttaa jaksamaan pitkän päivän. Opettajilla myös paljon diplomaattikykyjä, kun yrittävät saada kaiken luistamaan. Oma motivaatio on hyvä, tykkään opiskelemisesta ja haluan tietää enemmän. Opiskeleminen sinänsä sujuu hyvin, joskus opiskelukaverien nuoruus ja kypsymättömyys häiritsee: aikuisena on huvittavaa ja turhauttavaa kuunnella teinien valitusta ja laiskuutta. Ikä ja elämänkokemus auttavat.

Millaisia tukitoimia tai muuta apua tarvitsisit opinnoissasi?

Materiaalien ymmärtämisessä joskus vaikeuksia (ammattisanasto, pitkät, viralliset virkkeet), vie aikaa lukea. Joskus käynyt niin, että vaikka kuinka lukisin, en vain ymmärrä. Ammattisanastoa ei löydy englannin sanakirjasta, tai jos löytyy, en ymmärrä englanninkielistäkään. Alku oli hankala perustason suomen taidoilla. Opettajan asenne voi joskus olla asiaton: kerran alussa kysyin, että on vaikeaa ymmärtää materiaalia, joten voisiko sen saada tai edes osan, englanniksi. Siitä on vaivaa opettajalle, mutta voisi silti miettiä, miten vastaa: opettaja suuttui ja sanoi, ettei kyseessä ole mikään englannin kurssi ja pitäisihän minun osata ne suomeksi. Opettaja olettaa, että suomen puhuminen ja kielitieto riittävät ammatin opiskelemiseen muiden mukana. Aika paljon saamme monisteita, joista sanotaan, että lue ja opiskele. On helpompaa oppia, jos niitä käydään yhdessä läpi. Teen paljon muistiinpanoja, jotta tiedän, mistä monisteissa puhutaan ja muistan vaikeitakin kohtia. Se on helpompaa.

Selkokieli auttaa, sillä pääsee hyvin alkuun. Asiat voisi opetella vähän kerrallaan. Materiaalit kielitaidon mukaan, hiukan ymmärrystä ja ystävällisyyttä opiskelijaa kohtaan. Silloin on tosi hauskaa ja helppoa opiskella.

Opettaja Ulla Tiitun  pohdintoja:

Ullalla on kokemusta eri kansalaisuuksista lähtöisin olevien maahanmuuttajien opettamisesta ja hänen mielestään meidän suomalaisten pitäisi muistaa, että maahanmuuttajien lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Myös kulttuuritausta vaikuttaa paljon, millaisia odotuksia opiskelijaan kotikulttuurissa kohdistuu, mistä opiskelumotivaatio nousee (vapaaehtoisuudesta vai pakosta), millaisia työntekotapoja ja asenteita opiskelijalla on jne. 

Ulla mainitsee huomanneensa samoja ongelmia, joita Senaitkin mainitsi, eli juuri kielitaidottomuuden ongelma , mikä vaikeuttaa eritoten ammattiaineiden oppimista. Ulla miettii myös sitä, miten oletetaan opiskelijan pärjäävän niin pienellä sanavarastolla vaikeiden ammattiopintojen parissa. Hän muistuttaa, että  maahanmuuttajillakin on luki-, hahmotus- ja muita oppimisvaikeuksia. Opiskelijoiden poissaolot ovat myös ongelma, monet maahanmuuttajat rahoittavat elämäänsä tehdas- ja palvelutyöllä, ja opintojen ja työn yhteensovittaminen on raskasta ja vie aikaa opinnoilta.

Hyvää löytyy hänen mielestään paljonkin; maahanmuuttajat pitävät ammattiaineiden opinnoista, ja suurin osa heistä arvostaa suomalaista opetuksen tasoa, kouluolosuhteita ja opettajia. Maahanmuuttajien opiskelumotivaatio on yleensä hyvä.  Useimmat haluavat oppia ja valmistua ammattiin.

UllaTiitu mietiskelee mahdollisia keinoja, jotka auttaisivat  opettajan arjessa. Hän toteaa, että opettajien tulisi olla kärsivällisiä ja muistaa, että monet maahanmuuttajat ovat urheasti ammattiopissa aivan minimaalisen kielitaidon varassa. Avuksi selkokieli! Ammattiopin antaminen pieninä paloina, selkeästi. Kirjalliset ohjeet. Samoin: lyhyet ohjeet. Alan keskeisten sanojen varmistaminen ja kertaaminen tarpeen.Hän kehottaa opettajia käyttämään kuvia ja paloittelemaan tietoa. Vertaisryhmän kanssa tekeminen olisi hyvä keino ja tietenkin, jos resursseissa on varaa, niin avustaja esim. työsalissa olisi ihanteellinen ratkaisu.

Tutustuin aiheen tiimoilta opetushallituksen tilaamaan selvitykseen, jonka Karoliina Kuisma on tehnyt vuonna 2001.( Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa -Selvitys koulutuksen käytännöistä.)  Vaikka selvityksestä on jo kymmenen vuotta, on todettava, että tulokset olisi voinut siirtää tähän päivään. Uskon, että selvityksen lukeminen voisi auttaa monia ammatillisen koulutuksen opettajia päivittäisessä työssään maahanmuuttajien parissa. Selvityksessä todettiin mm. että maahanmuuttajien ohjaustarpeen syyksi mainitaan heikko kielitaito, jonka vuoksi myös ohjaus on työlääm-pää.

 Opettajien koulutusta maahanmuuttajiin liittyvissä asioissa toivottiin laajennettavan ja parannettavan. Selvityksessä on liitteenä kehittämisehdotuksia, joissa tässä muutama oppilaitostasolle: maahanmuuttajalle opiskelijatutorointi opintojen alussa, maahanmuuttajien opetusjärjestämissuunnitelman laatiminen oppilaitokselle, työssäoppimisen painottaminen ja työvaltaisuuden lisääminen maahanmuuttajien opintoihin.

Lisäksi koejärjestelyjä voidaan muuttaa, oppiaineiden sisältöjä voidaan tenttiä suullisesti tai koeaikoja pidentää. Myös työssäoppimisesta ja sen järjestämisestä kerrotaan selvityksessä kattavasti.

Pohdintoja

Oppilaitoksessamme useilla maahanmuuttajilla on henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Heille pyritään antamaan erityistä tukea ja ohjausta päivittäisissä opinnoissaan. Mahdollisuus pienryhmäopiskeluun on olemassa, ja erityisopetuksen selkokielistä materiaalia voi hyödyntää opiskelussa.

Mielestäni paljonkin olisi vielä tehtävissä. Esimerkiksi ammattiaineiden opettajien ja erityisopetuksen välisen yhteistyön lisääminen.  Ammattiaineiden teoriaosuuksia voitaisiin käydä läpi vaikkapa pienryhmässä selkokielisesti ja ammattisanastoa kerrata. Yhteistyö äidinkielen- ja ammattiopetuksen välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Maahanmuuttajille voisi olla mahdollista koota vaikkapa omaa ammattioppimateriaalia.

Tämä kaikki edellyttää kuitenkin paljon jaksamista, osaamista ja tietenkin resursseja.

Lopuksi, jos mietitään keinoja, joita tässä on jo mainittukin; selkokieli, lyhyet ohjeet, selkeä ääntäminen, johdonmukaisuus opetuksessa, kuvien, kaavioiden ym.käyttäminen, alleviivaamiset, värit, sekä asioiden toisto ja kertaaminen. Kaikki ovat mielestäni melko yksinkertaisia ja helppojakin keinoja, joilla yksittäinen opettaja pystyy vaikkapa juuri maahanmuuttajaopiskelijoita auttamaan. Samalla opetettava asia voi selventyä myös muille opiskelijoille paremmin.

 

Lähteet:   Kuisma, K. Moniste 18/2001, Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa – selvitys koulutuksen käytännöistä. OPH.

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti