Levi-instituutin opiskelijoiden näkökulmia opetukseen 2014

Tiivistelmä

Ammatillisen erityisopettajan tutkintoon liittyvässä kehitystehtävässä selvitin Levi-instituutissa opiskelevien nuorten käsityksiä opetuksen toimivuudesta. Halusin tietää, millaiset oppimiskokemukset ovat nuorten itsensä mieleen ja miten opetushenkilöstö voi myötävaikuttaa myönteisen oppimisprosessin syntyyn. Selvityksen tavoitteena on vahvistaa käytössä olevia hyviä toimintatapoja ja antaa vinkkejä opiskelijalähtöisen opetuksen toteuttamiseen. Aihe kiinnosti myös oppilaitoksen toimipistejohtajaa. Kittilässä toimiva Levi-instituutti on yksi Rovaniemen koulutuskuntayhtymän Lapin Matkailuopiston toimipisteistä.

Tekemäni selvityksen taustalla on ensisijaisesti oma mielenkiinto kehittyä opettajana ja ohjaajana. Lähiopetuspäivillä esitetty ajatus kaikille soveltuvasta, esteettömästä ´erinomaisesta opetuksesta´ soi mielessäni. Millaisista aineksista koostuu oppilaiden kokonaisvaltainen ohjaus, joka motivoi ja aktivoi opiskelijoita ja saa heidät saattamaan opintonsa loppuun ilman keskeytyksiä tai jatkamaan joustavasti valitsemansa opintopolun seuraavalle askelmalle.

Selvitystä varten haastattelin ensimmäisen ja kolmannen vuoden hotelli- ja ravintola-alan opiskelijoita (15 + 4 vastausta). Opintonsa aloittelevilla oli tuoreena mielessä ja vertailukohteena peruskoulun aikaiset opinnot, ja opintonsa päättävillä puolestaan käytännön harjoittelujaksot työelämässä. Kysymyksiä oli 13, joihin opiskelijat vastasivat minun läsnä ollessani. Lopuksi haastattelin heitä kyselyyn liittyvistä asioista.

Tämän hetkisestä tilanteesta opiskelijat toteavat, että oppilaitoksessa on hyvä yhteishenki, tarjolla on hyvin ohjattua toimintaa ja pienehkö oppilaitos koetaan turvalliseksi. Opiskelijat toivovat lisää tutustumiskäyntejä yrityksiin, matkustamista ja teemapäiviä sekä opinto-ohjausta. Puolet opiskelijoista kokee, että he pystyvät vaikuttamaan siihen, miten asioita opetetaan.

Mielekkäimmiksi tavoiksi oppia kyselyn perusteella nousevat parityöskentely, ryhmätyöskentely ja työssäoppiminen. Myös opettajan antama malli ja sitä seuraava oppilaan käytännön harjoitus koetaan palkitsevaksi. Käsillä tekeminen, toiminnallisuus ja kaveriapu ovat hyvässä huudossa, ja liikuntaa kaivataan lukujärjestykseen enemmän. Elämyksellinen oppiminen jää hyvin mieleen, sillä siihen liittyy usein tunteita. Luonto tai juhlat ja niiden valmistelu ovat esimerkkejä elämyksellisyydestä.

Oppiminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa motivoi opiskelijoita ja saa tukea myös uusimmista tutkimustuloksista. Opiskelijat arvostavat ryhmässä tapahtuvaa näkökulmien vaihtoa ja ongelmanratkaisua tiimityönä. He kertovat sen muistuttavan enemmän oikeaa työelämää, jossa toimitaan yhdessä. Opiskelijat kertovat arvostavansa aikuismaista kohtelua ja toivovat opettajien kysyvän heidän mielipidettään muun muassa opetusjärjestelyistä.

Hyvä oppilaantuntemus mahdollistaa eriyttävän, yksilöllisen ja jokaisen tarpeita vastaavan opetuksen järjestämisen. Kyselyn perusteella noin joka toisella opiskelijalla on mielestään oppimisessa ongelmia. Pulmat liittyvät vieraiden kielten opiskeluun, lukemisen ymmärtämiseen, laskemiseen, kirjoittamiseen ja asiassa pysymiseen. Keskittymisvaikeudet voivat liittyä heikkoon motivaatioon tai kärryiltä tipahtamiseen. Mikään ei estä käyttämästä erityispedagogiikan menetelmiä ja selkokielistä viestintää kaikille.

Monilla opiskelijoilla on takanaan epäonnistumisten sarja. Mahdollisesti opintojen keskeyttämisiä aiemmin, oppimisvaikeuksia joihin ei ole saanut mitään apua tai mielialaongelmia. On tärkeää saada sellainen opiskelija takaisin myönteiselle kehälle. Tekemäni kyselyn valossa oppimista vahvistavat opiskeleminen osissa mieluummin kuin isoina kokonaisuuksina, asioiden riittävä kertaus, yksilölliset ja selkokieliset tavoitteet, jotka on laadittu yhdessä, yhteistoiminnallinen oppiminen, nuoren kokonaisvaltainen tukeminen ja osaamisen korostaminen, kannustava palaute ja tavoitteet ylöspäin.

Kokonaisvaltaisuutta ohjaukseen tuovat opetushenkilöstön yhteistoiminta, mikä tarkoittaa painopisteen siirtymistä yksittäisestä ammattiaineesta kohti kokonaisopetusta, ja opiskelijan elämänhallinnan tukemista. Opiskelijaa ohjataan ottamaan vastuuta omasta menestymisestään ja vahvistetaan hänen myönteistä minäkäsitystään ja luottamusta omiin kykyihinsä. Opintojen edetessä ja saamansa säännöllisen palautteen perusteella opiskelija oppii tarkkailemaan omaa edistymistään ja laatimaan itselleen realistiset oppimis- ja uratavoitteet. Näkemykseni on, että opettajilta odotetaan selkeämpää struktuuria opetukseen ja selkokielisempää tavoitteiden asettelua valtakunnallisten opetussuunnitelmien pohjalta, yksilöllisin maustein.

Susanna Koskenniska, Ammatillinen erityisopettajakoulutus Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti


Miksi kysytään?