Monikulttuurisuus Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa

Tea Niemelä, Ammatillinen erityisopettajankoulutus, Jyväskylä AOKK

1. Lapin koulutusstrategia vuoteen 2010 – kansainvälistyminen

Lapin lääninhallituksen nimeämä työryhmä on kokoontunut vuodesta 2002 kerran vuodessa kehittämään yhteistä, kaikkia koulutusasteita koskevaa koulutusstrategiaa (Lapin koulutusstrategia vuoteen 2010). Työryhmän yhtenä jäsenenä on ollut Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Lassi Valkeapää. Koulutusstrategian yhtenä painopistealueena oli koulutuksen kansainvälistyminen. Lappi on kansainvälinen maakunta osana pohjoista, arktista aluetta. Lappi houkuttelee sekä suomalaisia että kansainvälisiä matkailijoita ja yhä enemmän myös ulkomaalaisia opiskelijoita. Lappilaisten työpaikat sijaitsevat koko Pohjoiskalotilla, ei vain omassa maakunnassa. Lapissa tehdään monipuolista yhteistyötä yli valtakunnan rajojen. Kaikilla lappilaisilla tuleekin olla hyvät valmiudet toimia yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa. Lapin koulutuksesta luodaan kansainvälisesti kiinnostava. Lapissa kehitetyt hyvät käytänteet levitetään kansallisesti ja kansainvälisesti hyödynnettäviksi.

Nimettynä tavoitteena työryhmä on kirjannut seuraavaa: Lappilaisille tulee luoda valmiudet toimia yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa. Lapin väestöllä tulee olla vuorovaikutustaidot ja kyvykkyys toimia ennen kaikkea Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella.

Toimenpiteinä strategiassa on mainittu:

 

1) Lisätään käytännön kielitaitoa ja kulttuurien   tuntemusta esim. opettaja- ja oppilas-/opiskelijavaihtojen avulla,   yhteisprojekteilla sekä kielen ja kulttuurin oppikursseilla.

2) Kehitetään rajayhteistyötaitoja ja lisätään   yhteistoimintaa ja verkostoitumista Pohjoiskalotin ja Barentsin alueella.

3) Kehitetään koulutusyhteistyötä EU:n alueella.

4) Lisätään valmiuksia hyödyntää monikulttuurisuutta ja   valmiuksia

opettaa vieraasta kulttuurista   tulevia lapsia, nuoria ja aikuisia. Otetaan vastaan vieraasta kulttuurista   tulevia opettajia ja opiskelijoita.

5) Hyviä käytänteitä vaihdetaan ja kehitetään   kansainvälisissä

verkostoissa.

6) Varmistetaan kansainväliseen toimintaan tarvittavat   taloudelliset resurssit.

1.1  Monikulttuurisuus Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa

Saamelaisalueen koulutuskeskus on strategiansa (SAKK:n kv-strategia) mukaisesti kansainvälinen toimija, jonka erityisyytenä on toimiminen pohjoisen alueen kouluttajana ja kehittäjänä. Kansainvälisyys ja pohjoisen alueen erityisyyksien tunnistaminen edellyttävät oppilaitokselta toimintakulttuuria, joka nojaa monien erojen ja erilaisuuksien yhtäaikaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen maantieteellinen sijainti jo itsessään vaikuttaa siihen, että transnationaalisuus ymmärrettynä ihmisten ylirajaisena liikkuvuutena ja vuorovaikutuksena on oppilaitoksen vahvuus.

Samoin kysymys alkuperäiskansojen kulttuurisesta, taloudellisesta ja poliittisesta merkityksestä ja asemasta yhteiskunnassa on Saamelaisalueen koulutuskeskukselle erityinen, sillä saamelaiset ovat ainoa EU:n alueella asuva alkuperäiskansa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa opiskelee ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Ulkomaisille opiskelijoille on pyritty järjestämään vieraskielistä – ensisijaisesti venäjän- ja englanninkielistä – tukipalvelua ja oppilaitoksen sekä oman koulutusalan asioihin liittyvää informaatiota. Oppilaitoksessa on tarjolla erillisiä opintokokonaisuuksia perehdyttämistä ja sopeutumista helpottamaan, esim. suomea ulkomaalaisille. Tämän tyyppistä koulutustarjontaa pyritään lisäämään.

Saamelaisalueen koulutuskeskus on monikulttuurinen työ- ja opiskeluyhteisö, jossa arvostetaan ja kunnioitetaan ihmisten erilaisuutta. Samalla oppilaitos tuntee vastuunsa siitä, että erilaiset erot, kuten etnisyys, kansallisuus, kulttuuritausta ja kieli, eivät saa olla este täysivaltaiselle oppilaitoksen jäsenyydelle.

Monikulttuurisuus on huomioitu oppilaitoksen arvoissa, strategioissa ja toiminnassa. Monikulttuurisesta ohjauksesta ei ole olemassa mitään pysyvää ohjeistusta, vaan ohjaus on toteutettu tapauskohtaisesti oppilaitoksen aikaisempia, hyväksi koettuja käytäntöjä mukaillen. Mielenkiintoista ja uskoisin, että myös oppilaitoksemme kannalta hyödyllistä on selvitellä, millaisia monikulttuurisuuden ohjausteorioita ja -käytäntöjä tämä työ tekijälleen opettaa.

Tämän työn alkuun on haluttu tuoda näkökulmaa Lapin koulutusstrategiasta, koska se mukailee hyvin pitkälle myös työn tekijän edustaman oppilaitoksen, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen strategiaa.

Lapin alueellista- ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kansainvälisyysstrategiaa vasten on hyvä lähteä tarkastelemaan monikulttuurinen erityisopetus –käsitettä. On selvää, että tämän teeman kanssa joutuu jokainen ammatillisen opetuksen parissa työskentelevä – ellei nyt, niin tulevaisuudessa toimimaan.

2. Monikulttuurinen ohjaus

Monikulttuurisuus asettaa ohjaukselle lisää haasteita kasvavan maahanmuuton myötä. Työhön Suomeen muuttaville ulkomaalaisille aletaan rakentaa omaa opastusjärjestelmää maahanmuuton helpottamiseksi. Samalla kuitenkin täällä jo asuvat maahanmuuttajat tarvitsevat ohjauksellista tukea ja lisäkoulutusta päästäkseen osaamistaan vastaavaan työhön. Monikulttuurisen ohjauksen tarvetta on myös niillä suomalaisilla, jotka lähtevät ulkomaille opiskelemaan tai työhön. Tässä työssä haluan keskittyä tarkastelemaan lukemiani lähteitä hyödyntäen nimenomaan monikulttuurisuuden ohjausta/erityisopetusta. Käytyäni kirjastossa ja selailtuani nettiviidakossa, sain sellaisen kuvan, että suomenkielistä kirjallisuutta monikulttuurisesta ohjauksesta on vielä melko vähän saatavilla. Pyrin rajaamaan tässä työssä tarkastelun nimenomaan ohjauksen näkökulmaan, enkä käsittele niinkään esim. ohjauksen sosiaalisia tai kulttuurisia ulottuvuuksia.

Lairion ja Leinon monikulttuurisuuden ohjausta käsittelevässä artikkelissa todetaan monikulttuurisen ohjauksen muodostuneen yhdeksi ajankohtaisimmista ohjausalan haasteista kasvaneen maahanmuuttajuuden ja yhteiskuntien moniarvoistumisen myötä. Erilaisten kulttuurien ja maailmankatsomusten kohtaaminen on oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa päivittäinen haaste, johon vastaaminen edellyttää riittävää perehtymistä monikulttuurisuuteen ja monikulttuurisen ohjauksen perusteisiin. Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen tulee asettamaan ohjaajille uusia vaatimuksia etniseltä taustaltaan erilaisten ryhmien ohjauksessa. Ohjaajat, jotka eivät ole tottuneet työskentelemään maahanmuuttajien kanssa saattavat epäonnistua, koska he eivät välttämättä tiedosta erilaisista kulttuureista tulevien asiakkaiden kommunikaatiotyylejä ja heidän arvojärjestelmiensä mukaisia toimintatapoja. Maahan juuri saapuneilla ihmisillä on lisäksi kielellisesti ja etnisesti määräytyneitä käyttäytymismalleja, joita ohjaajien tulisi tuntea. Toisaalta myös valtakulttuuria edustavilla ohjaajilla itsellään on erilaisia asenteita, odotuksia ja arvoja, jotka vaikuttavat ohjausprosessiin.

On todettu, että vähemmistökulttuurien jäsenet käyttävät enemmistökulttuurin jäseniä vähemmän ohjauspalveluja. He myös lopettavat ohjauksensa usein aikaisemmin, koska kulttuuritaustaa ei heidän kokemustensa mukaan ole aina riittävästi otettu ohjauksessa huomioon.

Erilaisten etnisten ryhmien ohjauksessa on tärkeää, että ohjaaja tuntee omaa kulttuuriaan voidakseen ymmärtää muita kulttuureja. Lisäksi on otettava huomioon ja painotettava eri ryhmien jäsenten yksilöllisiä tarpeita. Sosiaalisen inkluusion avulla on pyrittävä tukemaan maahanmuuttajien integroitumista vallitsevaan kulttuuriin. Sosiaalisen inkluusion edistämisen keskiössä on yhteiskunnallinen muutos, toisin sanoen pyrkimys muuttaa järjestelmän rakenteita, jotta kaikki ihmiset voisivat elää täysipainoista elämää. Ohjauksen asema yksilöllisissä ja yhteiskunnallisissa muutoksissa on tärkeä, joskin tämä toiminta on vielä kehittymässä. (Lairio & Leino, 2007, 49 – 50)

2.1 Monikulttuurisen ohjauksen kompetenssit

Monikulttuurinen ohjaus –teemaan liittyviä lähteitä tutkiessani mielenkiintoisimmaksi ja yhdeksi tärkeimmäksi käsitteeksi nousi monikulttuurisen ohjauksen kompetenssi. Käsite oli myös tämän työn tekijälle uusi, joten se nousi tässä raportissa keskeiseksi tarkastelun kohteeksi.

Ohjattavan maailmankatsomuksen ymmärtäminen edellyttää tietoa ohjattavan elämänhistoriasta ja nykyisestä elämäntilanteesta sekä siitä, millaisille kulttuurisille käsityksille toisen yksilön käyttäytyminen ja maailmankuva perustuvat. Kulttuuristen arvojen huomioon ottaminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ohjattavaa arvioidaan kulttuuristen stereotypioiden varassa. Lisäksi tarvitaan selvä ja eksplisiittinen ymmärrys ja tietämys ohjauksen yleisestä luonteesta, ohjausperiaatteiden ja –menetelmien kulttuurisidonnaisuudesta sekä taitoa soveltaa ja kehittää ohjattavan kulttuuritaustaan sopivia toimintaperiaatteita ja -menetelmiä. (Alitolppa-Niitamo 1993, 168-169; Lairio & Leino, 2007)

Kulttuurien välisistä eroista saa ja pitääkin keskustella, mutta arvottamatta yhtä kulttuuria toista paremmaksi. Oman kulttuurin ymmärtäminen tekee uuden kulttuurin kohtaamisen helpommaksi.

Rautiainen (2004, 27 – 28) on Pro Gradu tutkielmaansa tuonut Sodowsky ym. esittämän yleisen monikulttuurisen kompetenssin mallin (kuvio 1), jonka mukaan monikulttuurinen kompetenssi muodostuu monikulttuurisista ohjaustaidoista ja ohjaustiedoista sekä monikulttuurisesta tietoisuudesta ja ohjaussuhteesta. Monikulttuuriset ohjaustaidot ja tiedot sekä monikulttuurinen tietoisuus (tarkoittaa uskomuksia ja asenteita). Tämän mallin mukaan monikulttuurisen ohjauskompetenssin saavuttamiseksi ohjaajan on ymmärrettävä myös ohjaajan ja ohjattavan suhteen dynamiikkaa. Ohjaajan suhtautuminen on ratkaisevaa siinä, miten ohjattava asennoituu ohjausprosessiin. Monikulttuurinen ohjaussuhde kuvaa ihmisten välistä vuorovaikutusta monikulttuurisessa ohjauksessa.

Yleinen monikulttuurinen kompetenssi

  • Monikulttuuriset ohjaustaidot
  • Monikulttuuriset ohjaustiedot
  • Monikulttuurinen tietoisuus
  • Monikulttuurinen ohjaussuhde

 Monikulttuurisen ohjauskompetenssin tekijät

Lairion & Leinon (2007, 49 – 50) mukaan ohjaajan monikulttuurinen tietoisuus sisältää tietoisuuden omista olettamuksista, arvoista ja ennakkoluuloista ja siihen sisältyy kaksi ohjauksen haastetta: 1) tietoisuus siitä, miten omat kulttuurisidonnaiset arvot ja asenteet vaikuttavat ajatteluun ja ohjauskäytänteisiin sekä 2) erilaisten ajattelu- ja toimintatapojen hyväksyminen eli suvaitsevaisuus. Suvaitsevaisuuden haasteen tarkastelukulmana voi olla myös kulttuurirelativismi ja moniarvoisuus. Kulttuurirelativistisen näkökulman mukaan kaikki erilaiset toimintatavat pitää hyväksyä, koska ne nähdään samanarvoisina. Moniarvoisen näkökulman mukaan jotkin kulttuurin piirteet voidaan yhteisellä sopimuksella kyseenalaistaa. Lairion & Leino (2007, 49 – 50) ovat todenneet, että opinto-ohjaajat tiedostavat meillä melko hyvin omia kulttuurisidonnaisia arvojaan ja asenteitaan sekä niiden vaikutusta ohjaukseensa. Lisäksi he pyrkivät välttämään ohjattavan stereotypisointia pelkästään oman kulttuurinsa edustajaksi.

Kulttuurierojen tuntemus on keskeinen lähtökohta toteutettaessa monikulttuurista ohjausta ja siinä tavoitteena on ohjaajan hyvä ymmärrys kulttuurisesti erilaisen ohjattavan maailmankatsomuksesta. Ohjaajalla tulee olla tietoa ohjattavan tyypillisestä käyttäytymisestä, odotuksista, normeista, asenteista ja arvostuksista.

Ohjaajan tulisi myös pystyä vertaamaan ohjattavan ja hänen perheensä toimintaa heidän kulttuurissaan ominaiseen käyttäytymiseen. Toimintaa tulee verrata vain toissijaisesti kohdemaassa ominaiseen käyttäytymiseen. Lairion 2001 (tutkimus ?) tekemässä tutkimuksessa valtaosa haastatelluista opinto-ohjaajista piti tärkeänä maahanmuuttajien ohjaamista heidän omasta kulttuuritaustastaan käsin, jolloin ohjaajan on entistä tärkeämpää välttää oman, suomalaiseen kulttuuriin sidotun maailmankuvansa välittämistä ohjattavalle. Ohjauksessa tulisi ottaa huomioon mm. seuraavia kulttuurien välisiä viestintäeroja: monitulkintaisuuden sietokyky; ilmeillä, eleillä, kehon asennolla ja fyysisellä etäisyydellä viestiminen; fyysisen kontaktin merkitys sekä katsekontaktin tärkeys. Kulttuurien väliset arvokonfliktit voivat liittyä myös eri kulttuureissa erilaiseen naisen ja miehen aseman arvostukseen, auktoriteettien kunnioittamiseen ja perhearvoihin. (Lairio & Leino, 2007, 51 – 52)

Monikulttuurisissa ohjauskäytännöissä kulttuurierojen tuntemus on tärkeä lähtökohta pyrittäessä kehittämään sopivia interventioita ja ohjausmenetelmiä. Kulttuurin huomioon ottaminen käytännön ohjaustyössä on kuitenkin monesti vaikeaa. Ohjaajien työaika ei useinkaan riitä ohjattavien kulttuuriin tutustumiseen. Resurssien rajallisuudesta huolimatta ohjaaja voi lisätä kulttuuritietämystään esimerkiksi keskustelemalla ohjattavien ja heidän perheidensä kanssa heidän kulttuuritaustastaan. Opinto-ohjaajat voisivat olla aloitteentekijöinä esimerkiksi oppilaitoksensa monikulttuurisuuspäivien järjestämisessä. Kulttuurien välistä tietämystä voidaan edistää myös eri kulttuureja käsittelevien luentojen ja kirjallisuuden avulla. (Lairio & Leino, 2007, 52)

Kulttuuritietämyksen ja monikulttuurisen tietoisuuden lisääminen antaa kaikille ohjattaville – myös suomalaisille – entistä laajemmat mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen. Lisäksi maahanmuuttajien ja kulttuuristen vähemmistöjen ohjaus tarjoaa ohjaajalle tilaisuuden laajentaa näkemystään maailmasta. Kuten Sarvola (1999, 103 – 105) toteaa, maahanmuuttajien ohjaus on keino rikastuttaa omaa elämää ja tutustua uusiin kulttuureihin. Tätä mahdollisuutta ei edes koulun kiireisen arjen ja taloudellisten resurssien vähyyden vuoksi kannata jättää käyttämättä.

Syyrakki (2005, 18) toteaa työssään, että monikulttuurisen ohjauksen arvopohjan tulee olla pluralistinen. Se tarkoittaa, että maahanmuuttajaopiskelijan ei vain sallita säilyttää omaa kulttuuriaan vaan häntä rohkaistaan tekemään niin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi ohjaamista oman äidinkielen tunneille. Yksilöohjauksessa on selvitettävä, miten opiskelija oikeastaan määrittää oman identiteettinsä.

Esimerkiksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksen maahanmuuttajaopiskelijat elävät monet kotona kotimaansa (Venäjä) kulttuuria, koulussa he ovat ”sakkilaisia”, inarilaisia nuoria. Opiskelijan arvomaailma saattaa olla hyvin toisenlainen kuin opettajan. Se on kuitenkin olemassa oleva lähtökohta kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Pluralistinen käsitys on, että ihmiset ovat sekä keskenään sekä samanlaisia että erilaisia. Monikulttuurisessa ohjauksessa haastavaa on se, että koko ajan täytyy välttää stereotypioita. En voi opettajana kohdata venäläisnuorta, vaan kohtaan venäläistaustan omaavia yksilöitä, jotka saattavat määrittää identiteettinsä keskenään hyvin eri tavalla.

2.2 Monikulttuurisuus koulutuksessa

Monikulttuurisen ohjauksen kehittäminen on ajankohtainen haaste suomalaisessa yhteiskunnassa.  Työperäisen maahanmuuton vahvistamisen kautta maahanmuuttajien määrä tulee jatkuvasti kasvamaan. Monikulttuurisen ohjauksen/eritysiopetuksen tutkimista tarvitaan ja myös monikulttuurisen ohjauksen huomioimista erityisopettajien koulutuksessa.

Peavy (1999) painottaa mm. seuraavia näkökohtia maahanmuuttajien parissa työskentelevien ohjauksessa:

• Kulttuurinen tietämys etniseltä taustaltaan erilaisista asiakkaista on tärkeämpi kuin ne taidot, joita “normaali” ohjaajakoulutus tuottaa.

• Ohjaajien tulisi tutustua maahanmuuttajien elinympäristöön.

• Maahanmuuttajien ohjauksessa, ohjaussuhteella, kommunikaatiolla ja sisällöllä on ratkaiseva merkitys.

• Yksilöpsykologia ei tarjoa riittävää perustaa maahanmuuttajien ohjaukseen.

• On tarkoituksenmukaista kouluttaa maahanmuuttajista ohjaajia, jotka tulevat itse ohjaamaan omaan vähemmistöryhmäänsä kuuluvia asiakkaita.

• Ohjaus tulee mieltää kulttuuriseksi toiminnaksi, jossa käytetään kulttuurista tietämystä ja oivallusta.

Monikulttuurista ohjausta käsittelevissä tutkimuksissa ja artikkeleissa ja todennäköisesti myös ohjaajakoulutuksessa on viime vuosina korostettu riittävää monikulttuuristen kompetenssien ja niiden kehittämisen huomioon ottamista.

3. Pohdinta

Tänä syksynä aloittaneena opinto-ohjaajana on ollut mielenkiintoista ja antoisaa ohjata ulkomaalaistaustaisia nuoria.  Saamelaisista nuorista minulla on kokemusta koko Sakk:n opettajaurani ajalta, heitä Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta löytyy lähes jokaisesta opiskelijaryhmästä. Saamelaisnuoret ovat kuitenkin myös suomalaisia, Suomessa syntyneitä ja moni myös suomea toisena äidinkielenään puhuvia, joten lähtökohta on hieman erilainen verrattuna ulkomailta tulleisiin opiskelijoihin.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa monikulttuurinen opiskelija-aines on niin uusi asia, että oppilaitoksessa on selkeästi sopeutuminen ja pelisääntöjen selkeyttäminen ulkomaalaisten opiskelijoiden ohjauksen suhteen vielä meneillään. Monikulttuurisuuden pelisääntöjen (mm. ohjauskysymykset, sopeutumista ja perehtymistä helpottavat opintojaksot yms.) selkeyttämisestä on paljon puhuttu, mutta kun kaikilla on paljon töitä, saattaa käydä niin, että monikulttuurisuusteema jää muiden kiireiden jalkoihin. Vaikka halua esim. opiskelijoiden auttamiseen ja tukemiseen olisi, ei aika tahdo riittää. Kun olen keskustellut asiasta opettajien kanssa, kuvaa moni tilannetta oppilaitoksessamme ”sekavaksi” ja moni tuntee myös riittämättömyyttä työskennellessään vaihto-opiskelijoiden tai maahanmuuttaja-/ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa.

Muutokset eivät meillä – eikä muuallakaan – tapahdu hetkessä, mutta ne voivat tapahtua hallitusti, jos tarvittava resurssi asioiden hyvin suunnitteluun ja toteuttamiseen on (olisi) olemassa. Tarvitaan ehdottomasti eri toimijoiden yhteistyötä. Suotavaa olisi myös, että pääsisimme tilanteeseen, jossa koulun arkityötä tekevät opettajat ja ohjaajat, todelliset asiantuntijat, otettaisiin mukaan päätöksen tekoa edeltävään suunnittelutyöhön.

Eräs juutalainen rabbi kysyi kerran oppilailtaan, kuinka voi tietää hetken,

jolloin yö päättyy ja päivä alkaa.

Onko se hetki silloin, kun jo etäältä voi erottaa lampaan koirasta, ehdotti

ensimmäinen oppilas.

Ei, ei se ole se hetki, vastasi rabbi.

Onko se silloin, kun etäältä tunnistaa viikunapuun taatelipuusta, ehdotti toinen.

Ei, ei se ole silloinkaan.

No, mutta milloin se sitten oikein voi olla, kysyi kolmas.

Se hetki on silloin, kun katsot toisen ihmisen kasvoihin ja näet siinä veljesi tai

sisaresi kasvot.

Siihen asti vallitsee täällä vielä yö.

~ Juutalainen tarina

Lähteet

 Alitolppa-Niitamo, Anne. 1993. Kun kulttuurit kohtaavat. Keuruu: Otava.

Lairio, Marjatta. & Leino, Leila. 2007. Moninaisuutta arvostava ohjaus. Teoksessa Taajamo Matti & Puukari Sauli (toim.) Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos. http://ktl.jyu.fi/img/portal/7775/G036.pdf luettu 29.10.2012/TN

Lapin koulutusstrategia vuoteen 2010

www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/C1746A7E3DAEA865C2256CB40026C892/$file/Koulutusstrategia%202003.doc luettu 28.10.2012/TN

Peavy, R. Vance. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Suomentanut Petri Auvinen. Työministeriö. Helsinki. Psykologien Kustannus.

Rautiainen, Aino. 2005. Ammatillinen tieto monikulttuurisen ohjauksen resurssina. Ammatillisen tiedon sosiaalinen rakentuminen vuorovaikutussuhteiden verkostossa. Kasvatussosiologian pro gradu –tutkielma. Joensuun yliopisto: Kasvatustieteiden tiedekunta. http://www.joensuu.fi/ohjaus/tutkimus/pdf/rautiainen_g.pdf luettu 30.10.2012/TN

Saamelaisaluleen koulutuskeskuksen kv-strategia 2012.

Sarvola, Irma. 1999. Kokemuksia suvaitsevaisuuskasvatuksesta Rovaniemellä. Teoksessa S.Honkala (toim.) Solmut auki. Näkemyksiä ja kokemuksia monikulttuurisesta koulutyöstä. Helsinki: Opetushallitus.

Syyrakki, Satu. 2005. Ohjauksen kehittämishankkeita ja käytänteitä. ISSN 1796 – 4717. Monikulttuurisuus haasteena Jyväskylän Cygnaeus-lukiossa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos.