Pohjois-Savon opiston erityisopetussuunnitelmaprojekti

Koulutus on hyvinvoinnin perusta. Tämä on jo vähintään 150 vuotta näkynyt suomalai-sessa hyvinvoinnissa, vaikka vieläkään emme ole päässeet sataprosenttiseen kouluttautu-miseen. Pääsemmekö koskaan? Noin 17 pro-sentilta alle 25-vuotiaita vielä puuttuu perus-asteen jälkeinen tutkinto (OKM 2011, 7). Täydelliseen kouluttautumiseen pääsisimme varmimmin panostamalla koulutuksen laadulliseen kehittämiseen siten, että se todellisesti vastaisi koko ikäluokan tarpeita. Myös oppimisen valmiuksien kehittäminen on tärkeää, sillä suomalaisten luku- ja kirjoitustaidot ovat hukkaantumassa pikkuhiljaa. Eeva Kurttila-Matero (2012) Oulun yliopistosta sanookin, että kirjoitetun tekstin ymmärrys, käyttö ja arviointi ovat heikentyneet, ja tarinoiden kirjoittaminen on hyvin vaikeaa. Erityisen tärkeää peruskoulutuksen jälkeinen opetus olisi nuorille, joilla on oppimisessa tai elämisen taidoissa ongelmia (Miettinen 2003, 1).

Ammattitutkinnon suorittaminen on joillekin normaalia vaikeampaa. Heitä voidaan silloin tukea opinnoissaan ammatillisen erityisopetuksen keinoin. Erityisopetuksen järjestämisestä säädetään ammatillista koulutusta kos-kevan lain (L1998/630) pykälässä 20, jonka mukaan vammaisuuden sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus- ja oppilashuoltopalveluja tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena. Opetussuunnitelman perusteissa korostetaan kaikkien yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua ammatilliseen koulutukseen sekä sijoittua työhön ja yhteiskuntaan täysivaltaisena kansalaisena. Yhdenvertaisuusperiaatteeseen sisältyy integraatioperiaate, jonka mukaan erityistä tukea tarvitsevien ammatillinen koulutus tulee toteuttaa ensisijaisesti tavallisissa ammattioppilaitoksissa samoissa ryhmissä muiden kanssa tai erityisryhmissä tai kum-missakin. (OPH 2011, 4). Opiskelijan terveydentila ei kuitenkaan saa estää ammattiin opiskelua tai siinä toimimista. (Jauhola & Miettinen 2012, 7.)

Pienuus on vahvuutta

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrän kasvu on huomattu myös Pohjois-Savon opistossa. Pohjois-Savon opisto on pieni yksityinen kansanopisto, jolla on yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tehtävä. Opisto tarjoaa monipuolista yleissivistävää ja ammatillista perus-, sekä lisäkoulutusta erityisalanaan viittomakieli. Viittomakielisen ohjauksen ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa (120 ov) opiskelee vuosittain n. 60 viittomakielen ohjaajaopiskelijaa. Talosta valmistuu paitsi viittomakielen ohjaajia myös HUMAKin kouluttamia viittomakielen tulkkeja. (Pohjois-Savon opisto 2012.)

Oppilaitoksessa erityisopetuksen ja opiskelijan erityisen tuen kehittämiseen on tartuttu nyt yhdessä tuumin. Sen edistäminen nähdään myös koulutuksellisena kilpailuvalttina. Pohjois-Savon opisto kouluttaa erityisosaajia viittomakielialalle ja näin ollen erityisen tuen antaminen sitä tarvitseville opiskelijoille kuuluu luonnollisena osana oppilaitoksen arkea.

Pohjois-Savon opistossa koko henkilökunta toimii erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tukena ja tuottaa mielekkäitä oppimiskokemuksia turvallisessa oppimisympäristössä. Pienen oppilaitoksen toiminnan vahvuutena on nopea muuntautumiskyky, joustavuus, sisäisen yhteistyön helppous sekä opettajien ja opiskelijoiden avoin vuorovaikutusmahdol-lisuus.

Pohjois-Savon opistossa on tähän asti annet-tu yksilöllistä oppimisen sekä ohjauksen tu-kea ilman erillistä ammatillisen erityisopetuk-sen suunnitelmaa tai käsikirjaa. Pienessä oppilaitoksessa opiskelijan yksilöllistämisen tarpeet ja mahdollisuudet on osattu huomioida, vaikka opettajilla onkin aika ajoin ollut vaike-uksia jäsentää opiskelijoille annettavaa erityistä opetusta. Erityisopetuksen suunnitelmaa tehdessämme moni hyväksi koettu ja jo vuosia käytetty oppimisen sekä ohjauksen tuki on käsitteellistetty ja saatettu osaksi eri-tyisopetuksen suunnitelmaa.

Pohjois-Savon opistossa on nyt vuoden verran tutkittu ja kehitetty erityisopetuksen käytänteitä. Erityisopetuksen suunnitelmaa tehdessämme on koettu tärkeäksi tiedostaa op-pimisympäristön nykyiset, hyvät käytännöt ja ymmärtää niiden merkitys erityisopetuksen kehittämisen näkökulmasta. Yhteinen hyvien opetuskäytäntöjen levittäminen on ollut pie-nen oppilaitoksen vahvuus yli 10-vuotisen viittomakielisen ohjaajakoulutuksen ajan.

VOPEOPS-projekti

Kehitystehtävämme mukaisesti erityisopetusta lähdettiin kehittämään Pohjois-Savon opistossa erillisen VOPEOPS-projektin kautta (VOPEOPS = viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon erityisopetussuunnitelma). Projekti oli ammatilliseen erityisopettajankoulutukseen kuuluva kehittämistehtävämme, jonka tavoitteena oli kehittää Pohjois-Savon opiston erityisopetusta valmistelemalla sellainen suunnitelma, joka helpottaisi erityisopetustyötä. Suunnitelmamme toimii käsikirjana ja työkaluna erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opintojen suunnittelussa, toteuttamisessa ja opiskelijan tukemisessa selkeyttäen mm. annettavan erityisen tuen laatua ja HOJKS-käytäntöjä. Suunnitelma sisältää viittomakielisen ohjauksen perustutkintokoulutuksen alakohtaiset erityisopetuksen tavoiteet ja ohjeet ja se on yksi osa koulutusohjelman yleisiä tutkinnon perusteita. VOPEOP-siin on kirjattu ne Pohjois-Savon opiston erityisopetustyön arvot ja periaatteet, joissa painottuvat yksilöllisyys, ohjauksellisuus, sosiaalisuus ja käytännönläheisyys sekä työskentelytapojen ja -käytänteiden jatkuva arviointi.

VOPEOPSin tarkoituksena jatkossa on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa opiskelijoiden oppimisen edellytyksiä. VOPEOPS toimii myös työkaluna koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa, mitä myös laki vaatii. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (L1998/630) 24 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua myös ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

Työskentelymme lähti liikkeelle puhtaasti Pohjois-Savon opiston tarpeesta kehittää erityisopetustyötään. Alustavien keskustelujen ja tilanteen kartoituksen pohjalta teimme oman työskentelysuunnitelmamme ja asetimme omat oppimisen tavoitteemme. Tavoitteinamme ovat olleet tietoisuuden lisääntyminen erityisopetuksen moninaisuudesta ja sen rajattomien mahdollisuuksien ymmärtäminen. Tavoitteena on myös ollut auttaa opistoa erityisopetuksen asiantuntemuksessa, ohjata huomaamaan, miten erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita voitaisiin vielä paremmin tukea, sekä avartaa näkemyksiä ja kokemuksia. Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä Pohjois-Savon opiston opettajien ja johdon kanssa sekä haastaneet itseämme ja heitä miettimään ja kielellistämään opistossa tehtävää opetustyötä. Projekti on tuottanut itsemme lisäksi opiston opetushenkilöstölle lisää tietoisuutta erityisopetuksen tukitoimi-en olemassa olosta sekä niiden kehittämisen tarpeista. Lyhyesti sanottuna: työmme on konkretisoinut oppilaitoksen erityisopetuksen käytäntöjä.

Projektin alussa perehdyimme erityisopetuksen perusteisiin ja periaatteisiin kirjallisuuden, lainsäädännön sekä käytännön työn kautta. Hankimme tietoa myös haastattelemalla alan asiantuntijoita ja opetusharjoittelupaikkojemme erityisopettajia, tutustumalla työyhteisöjen käytäntöihin sekä verkostoyhteistyön kautta. Tutustuimme aikaisempiin tutkimus- ja hankeraportteihin sekä useiden eri ammatillisten oppilaitosten erityisopetussuunnitelmiin. Näitä polkuja myöten löysimme hyviä malleja erityisopetussuunnitelmien yleisistä ominaisuuksista.

Tehtävämme tarkoituksena ei ole ollut tehdä VOPEOPSista perusteellista tai syvälle menevää opusta, vaan enemmänkin suuntaviivoja antava ja joustava erityisopetuksen peruspaketti, jota Pohjois-Savon opiston väki voi itse edelleen kehittää haluamallaan tavalla. Työmme on sekoitus perinteistä ja suppeaa opetussuunnitelmaa, jossa yhdistyvät erityisopetustyön käytännön linjaukset muuhun opetustyöhön yhdistettynä. Laatimassamme suunnitelmassa erityisopetukselle ei luoda omaa erillistä järjestelmää, vaan se rakentuu niistä elementeistä, jotka kattavat opiskelijal-le tarjottavat palvelut Pohjois-Savon opistos-sa. VOPEOPSiin on koottu jo aikaisemmin hyviksi todettuja käytänteitä sekä uusia toi-mintaideoita selkeäksi ja yhtenäiseksi toimintamalliksi.

Erityisopetussuunnitelman myötä myös joitakin uusia työskentelytapoja tullaan ottamaan käyttöön. VOPEOPSin liitteeksi olemme luvalla saaneet liittää TOKKA2 -projektissa kehitellyn HOJKS -kortiston, joka toimii erinomaisen nopeana apuvälineenä opettajille ja työpaikkaohjaajille erityisopiskelijan oppimisen ohjaamisessa.

Erityisopetuksen järjestämistapoja

Pohjois-Savon opistossa erityisopetus alkaa opiskelijan opiskelumahdollisuuksien järjestämisellä. Tämä tarkoittaa opiskeluympäristön esteettömyyttä eli niiden erityisten opetus- tai opiskelijahuoltopalvelujen saatavuu-ta, joita opiskelija tarvitsee opinnoista selviytyäkseen. Erityisopetuspäätöksen ja -opetuksen perustaksi tehdään jokaiselle opiskelijalle ns. lähtötasotesti, jonka jälkeen hänelle aletaan rakentaa sellaista oppi-misympäristöä, jossa hän voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Oppimisen tueksi laaditaan HOJKS, johon kirjataan erityisopetuksen toteutuksen päälinjat. HOPS sisällytetään HOJKSiin, mikäli ammattitaitovaatimuksia mukautetaan. HOPSissa määritellään tarkemmin ne opiskelijan yksilölliset oppimisen tavoitteet, jotka perustuvat tutkinnon perus-teisiin. Mukautusta voidaan tehdä mukaut-tamalla joko kaikkia opetuksen tavoitteita tai vain osaa tutkinnon tavoitteista. (OPH 2011, 11.) Opetuksessa keskitytään opiskelijan vah-vuusalueiden tukemiseen.

Pohjois-Savon opistossa erityisopetusta järjestetään yleisimmin tavallisiin ryhmiin integroituna. Opetusta voidaan tarvittaessa myös eriyttää joustavasti erilaisilla opetuksellisilla ratkaisuilla. Käytännön tekeminen näyttäytyy vahvana viittomakielisen ohjauksen koulutuksessa, onhan ammatti pitkälti konkreettista käsillä tekemistä. Koulutuksessa järjestetään mm. erilaisia projekteja, joiden kautta opiskelijat saavat oppia opiskelijatovereiltaan sekä samalla ryhmän tukea. Opintojen alkuvaiheessa ryhmäytymistä tukeviin tempauk-siin kiinnitetään opettajakunnassa suurta huomiota.

Erityisopetuksen työtapoja ja menetelmiä on lukuisia. Voidaan ajatella, että vain mielikuvitus on rajana siinä, miten opiskelijaa voidaan opettaa ja tukea. Tavallisia menetelmiä ovat edellä mainittujen lisäksi pienryhmäopetus, tuki- ja lukiopetus, pajaopetus sekä opetusmenetelmien ja -materiaalien sekä yksilöllisten oppimistavoitteiden mukauttaminen. Myös opiskelijan oppimisstrategioita voidaan kehittää sellaisiksi, joista hän eniten hyötyy. Erityisopettajan antama tuki on tärkeää, mutta ei pidä unohtaa vertaistuen järjestämistäkään. Opintokokonaisuuksista vapauttamista harkitaan vain äärimmäisissä tapauksissa. (OPH 2005, 18–19.)

Erityisopetus vaatii jonkin verran opettajien työskentelymahdollisuuksien uudelleen järjestämistä. Tämä tarkoittaa opettajien lisäkouluttautumista ja -pätevyyden hankkimista, sekä niitä erityisiä opetusjärjestelyjä ja -välineitä, joita erityisopetuksen laadukas to-teuttaminen edellyttää. Luovassa käytössä ovat kaikki ne samat pedagogiset menetelmät kuin missä tahansa muussa opetuksessa. Niitä ovat mm. havainnollistamisen keinot, motivointi, hauskuuden ja leikkimielisyyden sisällyttäminen asiallisten aiheiden opiskeluun, soveltuvien esimerkkien käyttäminen ja demonstraatiot, muistisäännöt, suulliset näytöt ja työkokeet kirjallisten kokeiden lisäksi sekä oma- ja ryhmäkohtainen asioiden tutkiminen. Opetukseen sisällytetään aina yksiselitteiset, selkeäkieliset ohjeet ja työtavat, jotka toistuvat opetuksen aikana. (OPH 2005, 18–19.)

Opiskelijan ohjaukseen osallistuu Pohjois-Savon opiston koko henkilökunta. Ohjauksen keskeisin toiminta-ajatus on itseohjautuvuus ja toimijana siis opiskelija itse. Jokaiselle opiskelijaryhmälle on nimetty oma ryhmävas-taavana toimiva opettaja. Opiskelijan tukena toimii myös moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä eli opiskelijahuoltoryhmä (OHR), joka tarvittaessa arvioi opiskelijaryhmien ja yksittäisten opiskelijoiden psyykkisen, sosiaalisen tai yhteisöllisen tuen tarvetta. OHR:n ja erityisopetuksen tuella opiskelijaa autetaan kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti omaksumaan koulutuksen aikana ne tiedot ja taidot, joita hän ammatissaan tulee tarvitsemaan. Näin turvataan henkilökohtaisiin edellytyksiin perustuva oppiminen, itsensä kehit-täminen ja ihmisenä kasvaminen. Tämän lisäksi OHR toimii myös opetus- ja ohjaustoiminnan kehittäjänä ja varhaisen puuttumisen edistäjänä. Tämän projektin myötä OHR:n merkitys erityisopetuksen tärkeimpänä tukijana, sekä opettajien että opiskelijoiden tiedon välittämisen ja työn tekemisen turvana on vahvistunut entisestään. Pohjois-Savon opiston opiskelijahuoltosuunnitelma on vahvistettu syksyllä 2012 ja sen arvioinnista sekä päivittämisestä vastaa OHR.

Opiskelijaksi ottamisen rajoitukset

Opiskelijaksi hakeutuvan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle, mutta opiskelijan on kyettävä terveydeltään ja toimintakyvyltään toimimaan turvallisesti opintoihin liittyvissä käytännön tehtävissä ja työelämäs-sä (OPH 2011, 12). Seuraavassa ne terveydentilavaatimukset, jotka voivat olla opiskeli-jaksi ottamisen esteenä viittomakielisen oh-jauksen perustutkinnossa:

• sellainen psyykkinen tai fyysinen sairaus tai vamma, joka estää käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen osallistumisen, kuten psykoottistasoinen oireilu tai vakavasti toimintakykyä laskeva masennus, vakava sosiaalisten tilanteiden pelkotila tai viittomisen estävä sairaus tai vamma;

• muu sairaus tai vamma, joka vaarantaa opiskelijan oman tai muiden käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen osallistuvien tai niissä työskentelevien terveyden tai turvallisuuden;

• päihteiden ongelmakäyttö tai päihderiippuvuus. (OPH 2011, 18.)

Opiskelijaksi otetun terveydentilaa ja toimintakykyä tuetaan ja edistetään Pohjois-Savon opistossa hänen yksilöllisten tarpeittensa mukaisilla tuki- ja ohjaustoimilla, monipuolisilla arviointimenetelmillä sekä muilla opinto-jen onnistumista edistävillä toimintatavoilla.

Oman työskentelyn arviointia

Olemme työskennelleet yhdessä eri opiskeluprojekteissa viimeiset kolme-neljä vuotta, kun yhteinen harrastuksemme, opiskelu, saattoi meidät uudelleen samoille työkentille. Olemme tunteneet toisemme jo paljon pidempään toimiessamme samalla alalla viit-tomakielen tulkkeina.

Kehittämistehtäväprojektissamme olemme voineet syventyä erityisopettajan ammatilliseen kehitykseen hyvinkin monimuotoisesti. Aineistoa kerätessämme ja työskentelyn tuoksinassa parasta antia ovat olleet pitkät keskustelut elämästä ja erityisopetuksesta, joita olemme käyneet yhteisillä automatkoillamme lähiopetusjaksoille Jyväskylään tai puhelimitse kotona oppimistehtävien lomassa. Hyviä keskusteluja saimme aikaiseksi myös työyhteisöissämme ja harjoittelupaikoissamme. Opettajat ja ryhmänohjaajat kautta linjan ovat hienosti ohjanneet työtämme eteenpäin antamalla meille erinomaisia neuvoja ja valaneet meihin uskoa työmme onnistumiseksi. Keskustelujen merkitys on ollut erittäin suuri. Niin kehittämistehtävässämme kuin myös muissa oppimistehtävissämme reflektointi on laajentanut oman kas-vumme mahdollisuutta uusia haasteita sisältävän ammatillisen erityisopettajan työssä. Koemme kehittämistehtävämme tulokseksi myös sen, että ammatillisen dialogin ja kollegiaalisen vertaistuen avulla voimme tuloksellisesti edistää omaa työssä jaksamistamme sekä ammatissa kehittymistämme. Pari- ja ryhmätyönä tekemämme kehittämistehtävä on ollut mitä antoisin ja opettavaisin työmuoto, jota tulisi hyödyntää enemmänkin eri koulutuksissa. Hyvät kokemukset ohjaavat käyttämään tätä samaa menetelmää myös oman opetuksemme kehittämisessä. Yhdessä tehty projektityö tuottaa iloa sekä osaamista ja mahdollistaa erilaisten oppijoiden kuin myös oppimismuotojen yhdistämisen hyvinkin tuottavalla tavalla.

Kehittämistehtävän onnistumisen kannalta oli tärkeää, että yhteinen projektimme lähti Pohjois-Savon opiston aloitteesta sekä oppilaitoksen aidosta tarpeesta erityisopetus-suunnitelman kehittämiseksi. Aikaisempaa erityisopetuksen suunnitelmaa oppilaitoksella ei ollut ja opettajakunta teki erityisopetukseen kuuluvia tehtäviä niin pitkän työkokemuksen, monipuolisen ammattitaidon kuin myös intuition pohjalta. Erityistä tukea tarvit-sevien opiskelijoiden opettamisessa ja tukemisessa on käytetty mm. yksilöllistämistä sekä tarpeenmukaista lisäohjausta.

Kehittämistehtävämme vastasi käytännön tarpeisiin ja oli erityisopetuksen kehittämisen kannalta varsin ajankohtainen. Ilman kehittämistehtäväprojektia erityisopetuksen systemaattinen kehittäminen ei Pohjois-Savon opistossa olisi ollut mahdollista näin nopealla aikataululla. Opiskelijatyönä tehty projekti oli oiva keino sekä tarpeellinen lisäresurssi oppi-laitoksen erityisopetuksen kirjaamiseksi sekä sen kehittämiseksi.

Yhteistyössä tehty

Kehittämistehtävän tekemistä helpotti koko projektinmittainen oppilaitoksen johdon tuki ja positiivinen asenne. Voidaan sanoa, että tämä projekti on yhteistyössä tehty ja palvelee koko työyhteisöä myös projektin loputtua. Kaiken kaikkiaan projektimme koettiin hyväksi, koska se on jo nyt antanut mahdollisuuden syventyä niihin erityisopetuksen asioihin, joihin ei ilman projektin tukea olisi samalla tavalla ollut mahdollisuuksia. Keskusteluja on käyty kaikkien opettajien kuin myös johdon kanssa ja kommentteja sekä palautetta on kerätty koko matkan ajalta.

Yhteinen kiinnostuksemme erityisopetusta kohtaan on lisääntynyt entisestään. Kehittämistehtävämme on antanut koko Pohjois-Savon opiston työyhteisölle mahdollisuuden kehittää erityisopetuksen osaamistaan. Eri-tyisopetuksen suunnitelmassa on nyt konkre-tisoitu hyvät yhteiset käytänteet ja se, että erityisopetus on kaikkien opettajien asia, eikä vain erityisopettajan tehtävä. Kaikkien opet-tajien välinen yhteistyö on jo nyt edistynyt ja kaikkien sitouttamista erityisopetuksen asialle jatketaan edelleen. Nyt mm. tiedostetaan paremmin, mitä kaikkea on aikaisemmin tehty, mutta virallisten kirjausten puuttumisen takia sitä ei vain ole nähty.

Aikaisemmin tehdyn opetustyön ja opiskelijalle annettavan tuen kielellistäminen on ollut yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää, mutta valmiista materiaalista saa nyt nauttia iso joukko ihmisiä. Asioiden sanominen ääneen ja niiden kirjoittaminen näkyville ovat tuottaneet tie-toisuuden erityisopetuksesta, sen toimintamalleista ja työskentelytavoista sekä niiden kehittämistarpeista unohtamatta opiskelijan kokonaisvaltaista tukemista.

Projektin loppu on uuden alku

Erityisopetuksen suunnitelma on ensimmäi-nen laatuaan tässä oppilaitoksessa. Kehittämistehtävämme perimmäisenä tarkoituksena on ollut antaa alkusysäys oppilaitoksen erityisopetuksen käytäntöjen suunnitteluun, ja opiston tehtävänä on nyt jatkaa siitä, mihin työmme jätämme. Olemme saaneet aikaiseksi oikeanmallisen erityisopetuksen suunnitelman, virallisen asiakirjan, jonka koulutuk-sen järjestäjä voi joko sellaisenaan tai täydennettynä hyväksyä opetuskäyttöön. Mielestämme olemme onnistuneet selkeyttämään ja yhtenäistämään ammatillisen erityisopetuksen käsitteitä ja tuomaan opistolle sellaista erityisopetuksen asiantuntijuutta, mitä tehtävällä lähdettiin tekemäänkin. Tuotokseemme olemme varsin tyytyväisiä.

Työskentelyprosessi on haastanut meitä miettimään erityisopetuksen käytäntöjä muuallakin kuin Pohjois-Savon opistossa. Olemme joutuneet pohtimaan ja reflektoimaan erityisopetusta laajemmin valtakunnallisesti ja vertailun vuoksi eri oppilaitosten välillä. Saimme havaita, miten erilaisia toimintakulttuureja oppilaitoksissa onkaan. Olemme pyrkineet löytämään parhaimmat käytännöt omaan projektiimme ja sitä kautta antamaan hyvin päivitetyn työkalun Pohjois-Savon opiston opetushenkilöstön käyttöön.

Kehittämistehtävämme on auttanut ymmärtämään erityisopetuksen merkityksen osana muuta opetustyötä, sen eri osa-alueita ja vaiheita, käytäntöjä, mahdollisuuksia sekä vaatimuksia. Myös ymmärrys koulutuksellisen tasa-arvoisuuden merkityksestä on lisääntynyt. Projekti on vahvistanut rooliamme erityisopettajana ja kasvattanut ammatti-identiteettiämme. Ja mikä parasta, olemme luoneet tulevan työelämän kannalta erityisen tärkeitä yhteistyön verkostoja sekä oppineet hahmottamaan erityisopetuksen moniamma-tillista kenttää sekä sen muuttuvia haasteita.

Selkeät käytännöt HOJKS-työskentelyyn

Laatimamme erityisopetuksen suunnitelma antaa Pohjois-Savon opistolle selkeät käytännön ohjeet HOJKSien tekoon. Käytännön mallit ja asiasisällöt ohjaavat opettajia HOJKSien tekemisessä ja liitteestä löytyy vielä valmis HOJKS-lomake, jonka pohjalta oppilaitos voi alkaa työstämään opiskelijakohtaisia suunnitelmia.

Työskentelymme ohessa olemme joutuneet eri näkökulmista pohtimaan tarkasti erityisopetuksen resursseja oppilaitoksessa. HOJKSien tekeminen on nyt suunnitelmassa selk-ästi ohjeistettu, ja kirjattu käytäntö tarjoaa mahdollisuuden opiskelijan monipuoliseen tukemiseen. Erityisopetuksen suunnitelma haastaa oppilaitosta jatkossa ottamaan huomioon erityisopetuksen tarpeet opetuksen vuosisuunnittelussa sekä resursoinnissa. Opistossa joudutaan mahdollisesti luomaan uusia toimintamalleja erityisopetuksen hallinnolliselle organisoinnille ja resursoinnille.