Kansainvälistyvä ammatillinen erityisopettaja

Erkki Saari, ammatilliseksi erityisopettajaksi opiskeleva,  Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Viestintä maahanmuuttotaustaisen opiskelijan kanssa

Viestintä on maahanmuuttajaopiskelijan opettajan suurimpia haasteita. Opettajan täytyy saada opetettava aihe opetettua ymmärrettävästi maahanmuuttajaopiskelijalle, vaikka opiskelijan suomen kielen ymmärtämisen ja puhumisen taito ei ole kovin hyvä. Kirjallisissa tehtävissä ja kokeissa tulee vastaan maahanmuuttajaopiskelijan heikko suomen kielen kirjoittamisen taito. Kirjallinen materiaali täytyy olla ehdottomasti selkokielistä.

Ymmärtämisen esteitä

Kielitaidon osa-alueita ovat puhuminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja lukeminen. Eri ihmiset oppivat vierasta kieltä eri tavoin. Joku oppii ensin puhumaan sujuvasti, mutta kirjoittaminen tuntuu työläältä; toinen taas ymmärtää kielen rakenteet ja kirjoittaa hyvin, mutta puhumaan oppiminen on hidasta ja samoin puhutun kielen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia.Vierasta kieltä opeteltaessa opitaan yleensä ensi kirjakieli ja vasta sitten asuinalueella käytettävä puhekieli. Tämän lisäksi tulee myös oman ammattialan virallinen ammattisanasto.  Lisäksi me kaikki puhumme äidinkieltään omalla tavallaan, joten maahanmuuttajan ei ole aina helppoa ymmärtää eri tavoin, eri tilanteissa puhuttua suomea, vaikka hänen peruskielitaitonsa olisikin suhteellisen hyvä.

Maahanmuuttajan kanssa keskusteltaessa on otettava huomioon, että vaikka hänellä on ”näennäisesti” hyvä suomen kielen taito, saattaa vaikeuksia olla ymmärtää joko puhuttuja tai kirjoitettuja viestejä. Varsinkin, jos viestin ymmärtäminen vaatii suomalaisen kulttuurin tai tietyn koulun toimintatapojen tuntemusta, voi puuttuva taustatieto haitata ymmärtämistä.

Kielellinen viestintä

Suomea vieraana kielenä puhuvat opiskelijat ymmärtävät helpotettua ja selkeää kieltä paremmin kuin normaalia koulussa käytettävää puhekieltä. Koulussa käytetty kieli saattaa olla paikallista murretta ja oman ammattialan slangia. Siksi puhuttaessa henkilölle, jonka äidinkieli ei ole suomi, on käytettävä selkokieltä.

Käytännön ohjeita selkokielen käyttäjälle

  • puhu hitaasti
  • äännä selvästi
  • vältä pitkiä sanoja
  • käytä lyhyitä lauseita, kussakin lauseessa vain yksi tärkeä asia
  • etene johdonmukaisesti
  • käytä kuitenkin aikuista kieltä, sillä naiivi tai holhoava sävy aliarvioi kuuntelijaa ja vähentää hänen motivaatiotaan
  • rajaa aihe ja kerro asian ydin, mutta vältä sirpaletietoa
  • käytä suoraa sanajärjestystä (ensin kuka tekee, sitten mitä tekee, sitten missä, milloin ja miten)
  • käytä yksinkertaisia, konkreettisia esimerkkejä
  • kuuntele tavallista tarkemmin
  • ota selvää, ymmärtääkö kuulija puhekieltä vai yleiskieltä
  • käytä yleisesti tunnettuja puhekielen sanoja, mutta älä murreilmaisuja
  • toista sama asia eri tavoin
  • käytä myönteisiä ilmaisuja (esim. tee tämä työ näin vrt. älä tee näin)
  • havainnollista (näytä miten työ tehdään, käytä esimerkkejä, kuvia jne.)
  • tarkista, että tulit ymmärretyksi – pyydä maahanmuuttajaa toistamaan se, mitä hän on ymmärtänyt puheestasi

Selkeä ääntäminen

Äänenkäytössä on huomioitava selkeä ääntäminen. Eri kieltä kuin suomea äidinkielenään puhuvat eivät hahmota esimerkiksi eroja Ä:n ja E:n välillä, tai jos sanoissa on kaksi eri vokaalia vierekkäin esim. ÄY, ÖY, ÖI, ÄI. Lisäksi kaksi vokaalia kuten sanoissa tuuli ja tuli tai kaksi konsonanttia, kuten sanoissa palo ja pallo, ovat suomea vieraana kielenään puhuvalle ongelmallisia ymmärtämisen kannalta. Siksi äidinkielenään suomea puhuvan on äännettävä sanat selkeästi ja hitaasti.

Havainnollistaminen

Ammattisanoja ja -käsitteitä käytettäessä viestin ymmärtämistä helpottavat erilaiset havainnollistamismenetelmät. Näiden menetelmien avulla voidaan edistää viestin perillemenoa, konkretisoida asiaa sekä helpottaa asian omaksumista. Esimerkkejä, vastakohtia, rinnastuksia, vertauksia, kysymyksiä ja toistoa käyttämällä voidaan havainnollistaa monia asioita. Usein saman asian toistaminen vähän eri tavalla helpottaa ymmärtämistä.

Asioita voidaan havainnollistaa samanaikaisesti näyttämällä ja nimeämällä koneita, laitteita, erilaisia työvälineitä sekä niiden osia ja toimintaa.  Opettaja näyttä ensin miten pitää toimia, kuuntelijat kertovat mitä tekevät ja kokeilevat opettajan katsoessa. Huonosti suomea puhuva ei aina välttämättä kerro totuudenmukaisesti onko hän ymmärtänyt asian oikein. Varsinkin vaarallisissa työtehtävissä opettajan on syytä tarkistaa asia käytännössä, että ymmärsikö opiskelija opetettavan asian.

Puheessa voi käyttää seuraavia menetelmiä ja apuvälineitä, jotka helpottavat asian hahmottamista

  • kuvat ja piirrokset
  • taulukot
  • videot
  • ilmeet ja eleet, jotka tukevat puhuttua asiaa
  • kertaus, samoin asian kertominen eri tavoin
  • tauotus, hidastus ja painotus puhuttaessa (tärkeät kohdat esiin)
  • olennaiset asiat esille, ei liikaa yksityiskohtia

Tekstiin voi sisällyttää erilaisia havainnollistavia asioita, kuten

  • kuvat
  • sanastot
  • kaaviot, taulukot
  • alleviivaus
  • vahvennus
  • värit
  • sisennys

 

Maahanmuuttajaa opetettaessa on tärkeää suora, selkeä ja yksiselitteinen sanallinen ilmaisu, vaikka se tapahtuisikin joskus hienotunteisuuden kustannuksella. Kiertoteitse ilmaisut ohjeet tai palautteet eivät yleensä tule ymmärretyksi. Vaikka maahanmuuttaja tuntuu osaavan suomea hyvin, on kuitenkin tärkeää käydä läpi kaikki uudet asiat selkokielen avulla ja jopa näyttämällä käytännössä. Tärkeiden ohjeiden ymmärtäminen olisikin hyvä tarkistaa kysymällä tai pyytämällä maahanmuuttajaopiskelijaa näyttämään miten ko. tilanteessa tulee toimia.

Lähteet

https://publications.theseus.fi/handle/10024/19509