Erityistä tukea tarvitseva nuori työssä oppimassa Espanjassa

Nuorten halu ja kiinnostus ulkomaan vaihdoista ja työmahdollisuuksista on kasvanut viime vuosina todella paljon. Omassa oppilaitoksessani yhteistyötä mm. Saksaan, Norjaan, Tanskaan ja Espanjaan lisätään ja kehitetään kokoajan, joten myös mahdollisuudet päästä ulkomaille ovat lisääntyneet. Erityistä tukea tarvitseva nuori voi lähteä siinä missä muutkin työssä oppimaan ulkomaille kunhan vain kaikki puitteet sen mahdollistavat.

Naantalin ammattiopiston 1. vuoden kokki-opiskelija halusi lähteä ensimmäiseen työssä oppimiseensa Espanjaan. Opiskelijan oma halu ja aktiivisuus olivat koko prosessin lähtökohtana. Meidän oppilaitoksesta ei vielä 1. vuoden opiskelija saa matkaansa rahoitusta, mutta silloin kun oma rahoitus järjestyy lähdölle ei ole estettä.

Kartoitimme aluksi työpaikkojen tarjontaa asuinpaikan ympäristöstä Torremolinoksesta, kulkuyhteyksiä sekä ravintoloiden toimintojen vastaavuutta työssäoppimiselle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Kaikki tämä tehtiin internetiä hyväksi käyttäen, mutta korvaamaton apu tuli myös opiskelijan vanhemmilta jotka olivat silloin Espanjassa ja kävivät tutustumassa monien ravintoloiden toimintaan paikanpäällä. Pelkän internetin varassa olisimme olleet aika köyhän tiedon varassa. Yhden haasteen paikanvalintaan asetti myös työssäoppimisen ajankohta, joka sijoittui tammi – helmikuulle, jolloin alueella jossa opiskelijan majoituspaikka sijaitsi oli hiljaisimmillaan. Piti löytää paikka jossa olisi tekemistä ja pääsisi oppimaan paljon uusia asioita. Oman vaikeuden asetti myös yrityksistä puuttuvat sähköpostiosoitteet ja asioinnissa piti käyttää puhelinyhteyttä, eikä asianomaisia tavoittanut kovinkaan hyvin. Lisäksi heidän puhekielenään oli espanja ja englanti sujui varsin heikosti.

Löysimme ravintolan joka vastasi suurimmalta osaltaan vaatimuksiamme ja lisäksi siellä työskenteli suomalainen nainen ja hänen kanssaan oli helppo hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän käänsi espanjaksi myös työssäoppimisasiakirjat ravintolan muulle henkilökunnalle, jotta ohjaus ja työtehtävät vastaisivat tavoitteita. Opiskelija itse osasi myös hieman espanjaa ja hän lähetti etukäteen esittelyn itsestään, jossa kertoi oppimisen vaikeuksistaan ja niistä tukitoimista joita hän tarvitsee työssäoppimisensa aikana ja miten oppimisvaikeudet näkyvät hänen työssään. Tämä oli yksi tärkeimmistä vaiheista työssäoppimisen onnistumiseksi ja oli hienoa nähdä kuinka hyvin ja rehellisesti opiskelija itse toi vaikeutensa esille. Hän myös koki sen olevan tärkeää oman oppimisensa kannalta.

Kun kaikki oli muuten valmista teimme tarkan kartoituksen niistä ammattiosaamisen näytön osista joita siellä suoritettaisiin ja täydennyssuunnitelman niiltä osin joita ei siellä pystynyt toteuttamaan.

Työssäoppiminen eteni ja kaikki sujui hyvin. Ainoa ongelma oli yhteydenpito työpaikan ja oppilaitoksen välillä, juuri sähköpostin puuttumisen takia. Oli todella vaikeaa saada yhteyttä puhelimitse ja tavoittaa sellaisia henkilöitä joilla olisi ollut tietoa opiskelijan työssäoppimisen etenemisestä. He eivät myöskään soittaneet koskaan takaisin. Sähköpostilla asiat olisi voinut hoitaa silloin kun itsellä olisi ollut aikaa. Yhteydenpito kulki pääasiassa opiskelijan ja tämän suomalaisen naisen kautta vaikka hän ei opiskelijan ohjaajana toiminutkaan. Koko työssäoppimisen ajan opiskelija piti työssäoppimispäiväkirjaa ja kuvasi tekemiään töitä, joiden avulla hän sitten työsti raportoinnin työssäoppimisestaan ja esitteli sen myös opiskelutovereilleen kannustimena muitakin lähtemään ulkomaille jos vain mahdollista. Suurimpana asiana opiskelijan  esityksestä näkyi oma kiinnostus ja aktiivisuus, mutta myös se valtava kasvu uuden ja haasteellisen kokemuksen kautta. Oppimisvaikeudet eivät haitanneet hänen suoriutumistaan, sillä työpaikalla tiedettiin millaisia vaikeuksia hänellä on ja kuinka he voivat tukea oppimista, tähän he olivat myös sitoutuneet ottaessaan hänet työssä oppimaan ja se myös oli toiminut. Opiskelija sai sieltä myös kesätöitä ja on nyt palannut sinne hakemaan uusia kokemuksia kesän ajaksi, josta palaa kouluun taas syksyllä monia tietoja ja taitoja rikkaampana.

Kirjoittaja Mirka Kempas, opiskelija, ammatillinen erityisopettajankoulutus, AOKK, Jyväskylän ammattikorkeakoulus