Liikunta positiivisena haasteena monikulttuurisuus ryhmissä

Erityisopettajaopiskelija Anne Heikkilä, Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa

Koulu voi parhaimmillaan olla tukemassa ja vaikuttamassa positiivisesti maahanmuuttajaryhmien asennoitumiseen suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan. Koulun oppiaineet voivat auttaa ymmärtämään suomalaisten ihmisten tapoja ja kulttuuria ja sitä myöten saamaan positiivisia vaikutuksia eri kulttuurien molemmin puolin. Erityisesti sosiaaliset ja taidolliset aineet, kuten liikunta voi mahdollistaa suhtautumista ja suvaitsevuutta oppijoiden kesken, auttaa ymmärtämään toisia paremmin ja löytämään omia vahvuusalueitaan. Maahanmuuttajien oma kulttuuri voi myös jalostua suomalaisten keskuudessa ja saada uusi vivahteita, ainakin parhaimmillaan.

Monikulttuurisuus ryhmässä tulee ottaa huomioon monia asioita kuten voiko nainen ja mies liikkua samassa tilassa, voiko toiseen ihmiseen koskea ja ymmärretäänkö sääntöjä samalla tavalla. Huomioonottamisessa kannattaa kysyä heiltä itseltään, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Tutustuin maahanmuuttajaryhmään opettaessani arjentaitokurssin kokonaisuutta heille, johon oli sisällytetty liikunnan kurssi. Ryhmässä oli aikuisia; venäläisiä, kiinalaisia, afrikkalaisia, somalialaisia ja japanilaisia mukana. Oli opettavaista huomata liikuntatuntien alussa se, että he olivat jo täydessä vauhdissa keksineet keskenään tekemistä. He eivät odottaneet istumassa penkillä tai saapuneet sisään, kun tunti oli alkamassa, vaan he olivat täydessä vauhdissa. Oma suhtautuminen monikulttuurisuuteen on hyvin suvaitsevainen ja avoin ja tämä johtuu varmasti kasvatuksestani, jossa opetettiin, että jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja pitää tasa-arvoisena. Tarkoitus olikin luoda heille myönteinen ilmapiiri oppimiseen ja suhtautua jokaiseen heistä yksilönä, ihmisarvoa kunnioittaen.

Heidän suhtautuminen liikkumiseen oli hyvin myönteistä ja luontevaa. He kertoivat kurssin alussa miten heidän kulttuurissaan liikutaan ja usein se heijastui myös heidän arkeensakin. Tämä heidän sanallinen ilmaisu johtui varmasti rohkaistumisesta jutella taideaineen ollessa kyseessä, koska tässä aineessa ollaan vapaammassa sosiaalisesti aktivoivassa tilassa, liikutaan, ei istuta luokassa. Tilanne auttaa rohkaistumaan myös sanalliseen viestintään paremmin.

Käytöstavat tunneilla olivatkin heillä erinomaiset. Heidän kunnioitus opettajaa kohtaa näkyi teitittelynä, vaikka olinkin pyytänyt sinuttelemaan. Heidän tapansa myös keskustella toisten kanssa oli hyvin ymmärtäväistä ja he pitivät yhteyttä toisiinsa myös koulun ulkopuolella.

Eri kulttuurien liikuntatottumuksiin kuului eri liikuntamuotoja: jokapäiväinen aamuvoimistelu, perheen kanssa monipuolista liikuntaa aina sunnuntaisin, uintivuoro kerran viikossa sukulaisten kesken, jooga tai kävely luonnossa. Liikunnasta ei tehty sen kummempaa ohjelmanumeroa, vaan heidän kulttuureissaan se kuului osaksi arkea. Liikuntaan ei tarvinnut ”erikseen ottaa aikaa. ” Tässä meillä suomalaisilla voisi olla oppimisen  paikka, jotta osaisimme mieltää liikkumisen osaksi arjen touhuja.

Erityisesti liikunnan kilpailu- ja leikkimielisyys näkyivät tunneilla. He halusivat usein haastaa toisiaan ja ottaa kontaktia kaveriin. Myös kannustus ja voiton merkit kosketusten tavoin kuuluivat toimintatapohin. Onnistumista ei välttämättä sanottu, vaan näytettiin peukkua, iskettiin silmää, läpsäytettiin käsiä yhteen tai taputettiin olkapäälle.

Tunnit olivat hyvin välittömän tuntuisia ja sujuivat. Ei kysytty sen koommin kun tunnit aloitettiin; mitä tehdään, miksi en pysty tai tuleeko hiki, vaan tehtiin omalla tavoin. Tämä oppimiskeino olikin paras, koska päästiin heti konkreettisesti tekemään, koska kyseessä oli liikuntatunti. Kehon liikuttaminen taidollisesti ei ollut mielestäni ongelma. Jos liikkeitä ei osattu täydellisesti, kuitenkin yritettiin. Ei hävetty epäonnistumista tai sitä kun ei tarpeeksi hyvin osattu tehdä opettajan näyttämiä liikkeitä.

Myös musiikilla oli keskeinen merkitys tunneilla. Kun musiikki alkoi soimaan, saattoi osa ryhmäläisistä ilostua ja innostua siitä niin, että alkoi liikkumaan omin tavoin. Tämä oli minusta ihanaa, että he heittäytyivät tuntiin. He olivat hyvin oma-aloitteisia toiminnoissaan. Tähän soveltukin keksimisen ja käyttämällä konkretiaa –teoria, jota maahanmuttajien oppimisen tehostamisessa kannattaa käyttää.

Kirjoittaminen tuotti haasteita heille, koska pidimme ruokapäiväkirjaa kurssin ajan. Kirjoittamisen sijaan päiväkirjaa sai esittää kuvallisessa muodossa, piirtää ruuan kuvia. Suomenkielen kaksoiskonsonantit saatoivat vaikuttaa kirjotetun tekstin kirjoittamiseen ja tuottaa sitä myöten haasteita. Tämähän voi toki johtua myös lukivaikeudesta, joka onsynnynnäinen. Tämän toteaminen vaatii taas resurssia, jotta löytyy sellainen henkilö, jonka äidinkieli on sama kuin maahanmuuttajan. Tärkeäähän on kuitenkin löytää jollain lailla keinot, jolla oppilas oppii ja miten häntä tulee opettaa.  Liikuntahan voi parhaimmillaan auttaa pohtimaan omaa elämää ja elämän osa-alueiden kehittymistä, puhumattakaan ulkoisen maailman rakenteiden käsittelystä.
Lähteet

Erilaisten oppijoiden liitto. 2007. Erilaisen oppijan käsikirja s. 382- 386.

Koponen H., Monikulttuurikasvatus ja monikulttuurinen koulu.

http://www.vink.helsinki.fi/files/Theoria_monikult.html Viitattu 30.3.2011

Jätä kommentti