Miten ulkomaalaiset ja vähemmistöryhmät otetaan huomioon aikuiskoulutuksessa?
Mauri Moilanen, ammatillinen erityisopettajankoulutus, Jyväskylä AOKK
Johdanto
Aiheeni kansainvälisyysteemassa kohdistuu maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmien (johon sisältyvät myös henkilöt, joilla on henkisiä tai fyysisiä ongelmia selviytyä arkipäivän ongelmista) kohteluun suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Pureudun tämän pohdinnan myötä lähinnä aikuisten ammatilliseen opetukseen ja näyttötutkintojärjestelmään maahanmuuttajien osalta.
Tutkittuani lähteitä, löysin seuraavaa:
”Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskus on jäsenmaidensa perustama riippumaton ja hallinnollisesti itsenäinen organisaatio, joka toimii erityisopetuksen alan yhteistyöfoorumina. Sitä ylläpitävät jäsenmaiden (Euroopan unionin jäsenmaat, Islanti, Norja ja Sveitsi) opetusministeriöt ja Euroopan unionin toimielinten sekä EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluvan Jean Monnet -ohjelman tukema organisaatio.”
Kehittämiskeskus kerää, käsittelee ja jakaa eurooppalaista ja maakohtaista tietoa sekä tarjoaa jäsenmailleen edellytykset oppia toinen toiseltaan monipuolisesti vaihtamalla tietoja ja kokemuksia. Keskuksen pitkän ja lyhyen aikavälin ohjelmat peilaavat sekä jäsenmaiden painotuksia että EU:n yhteisiä linjauksia erityistä tukea tarvitsevista oppijoista ja heidän yleisopetukseen integroimiseensa tähtäävien toimien edistämisestä. Lopullisena tavoitteena on edistää koulutuspolitiikkaa ja -käytäntöjä, jotka vastaavat erilaisten – myös erityistä tukea tarvitsevien – oppijoiden tarpeisiin. Toiminnassa otetaan huomioon erityisopetusta tarvitsevien oppijoiden yhtäläiset mahdollisuudet, esteettömyys, inklusiivinen koulutus ja laadukkaan koulutuksen edistäminen ottaen huomioon eri maiden erilaiset poliittiset linjaukset, käytännöt ja koulutusolot.” Lähde http://www.edu.fi/erityinen_tuki/euroopan_erityisopetuksen_kehittamiskeskus
Olen työssäni monien vuosien ajan törmännyt maahanmuuttajiin ja vähemmistökansalaisiin. Miten hoidan heidät? Onko tehtäväni olla yleiskouluttaja vai todellinen ohjaaja, miten työnantajani suhtautuu erilaisuuteen? Mitä on erilaisuus?
Useilla aloilla on ollut vuosien mittaan työvoimapulaa, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita tulee enenemissä määrin eri kulttuureista. Jotta voisimme vastata työvoimakysyntään ja varmistaa samalla oman paikkamme koulutusalalla aktiivisena toimijana, olemme tulleet siihen, että eri etnisistä lähtökohdista tulevia ihmisiä aloittaa alkavissa koulutuksia, mikäli meillä on valmiuksia vastata näihin haasteisiin. Kielikysymykset tulevat eteen. Opetushallitus ohjeistaa siten, että aikuiskoulutukseen liittyvät näyttötutkintoperusteiset tutkinnot tulee pystyä hoitamaan siten, että he saavat näyttötutkintojen ohjeistuksen omalla kielellään. Varmasti venäjän kielen ja ruotsin kielen taitajia löytyy, entäpä aasialaiset ja afrikkalaiset? Löytyykö maastamme resursseja ja osaajia, jotka tämän voivat tarvittaessa tehdä? Mistä löytyvät rahat?
Lähtökohtana aloillani on ollut, se että oppilaani kykenevät selviytymään arkipäivän töistään. Toki ensimmäinen tehtävä on laatia henkilökohtaistamissuunnitelma. Mikä on sinun todellinen osaaminen, miten maasi säännökset poikkeavat meidän säännöksistämme? Selviytyäkseen henkilöiden on tehtävä kielikokeet: olemmeko me suomen- vai kaksikielisen alueen vyöhykkeellä? Voitko toimia palveluammatissa kaksi – tai jopa kolmikielisellä alueella? Voidaanko ulkomaalaisten peruskoulutus hyväksyä meidän opetusnormien mukaiseksi? Usein kuitenkin suomen kielikokeen hyväksytysti suorittaneen henkilön valmius suomalaisen tutkinnon suorittamiseen katsotaan käytännössä riittäväksi perusteeksi hyväksyä hänet koulutukseen.
Oppilainani on maahanmuuttajia, jotka ovat tehneet omissa kotimaissaan tutkinnot heidän maidensa vaatimusten mukaan. Tulee selvittää pätevyyskysymykset meidän lainsäädäntöjemme mukaan. Suomen koulutusjärjestelmä ei kaikilla aloilla hyväksy muiden maiden oppiohjelmia, oma lainsäädäntömme ohjaa omaa koulutusjärjestelmäämme EU:sta huolimatta.
Johtopäätökset
Opetushallituksen julkaisussa ”Arvioinnin opas 2012:9”, selkeytetään maahanmuuttajien tutkintojen suoritusten käytännön järjestelyjä. Heille tulisi olla oman kielensä mukaiset ohjeet (mistä resurssit?). Antaako HOJKS-käytäntö tähän riittävät resurssit? Nykyinen rahoitusjärjestelmämme ei kestä useiden kouluttajien ja asiantuntijoiden palkkaamista yhden oppilaan, kurssin tai koulutuksen resursointiin.
Vanha sääntöhän oli, että mm. LUKI -häiriöisille tulee antaa lisää aikaa tutkinnonsuoritus tilanteessa, mutta monikulttuurisuuden näkökulmasta tilanne on monijakoinen: ammattitaidon voi osoittaa käden taidoilla, mutta tutkinnoissa, joissa tulee tehdä dokumentteja (mm. tarjouksia, hoitoraportteja, työsuunnitelmia ja tekniikan alalla tärkeitä asennusdokumentointeja) on kirjallisen taidon oltava ymmärrettävää.
Olemme nyt tilanteessa, jossa meidän tulevien erityisopettajien tulee tehdä lujasti töitä aikuiskoulutuksen alalla, jotta voisimme turvata oman maamme riittävän osaamisen tulevaisuudessa. Omassa työssäni olen havainnut, että eri etnisistä (ihonväri, uskonto) kulttuureista tulevat henkilöt ajautuvat omiin piireihinsä. Ensimmäisenä koulupäivänä nämä henkilöt istuvat automaattisesti viereisiin pulpetteihin. Kun ryhdymme töihin, lähdemme tekemään ”parin vaihtoa”. Työssäni on tärkeätä se, että saatan eri ryhmät yhteen tekemään työtä yhdessä. Kaikilla on annettavaa toisilleen, pidämme yhteisiä kahvitaukoja ja oppilaanohjaustunteja (pääkouluttajan tunnit). Pitää muistaa aina se, että mekin olemme ulkomaalaisia, aina kun olemme rajojemme ulkopuolella.
Nykyajan lapset (ala-asteikäiset, ylä-asteikäiset, lukiolaiset) onneksi ymmärtävät monikulttuurisuuden yleensä aika hyvin, koska he ovat eläneet modernissa Suomessa, jossa elää monta kulttuuria. Ei ole kummallista, että joku käy rukoilemassa Mekkaan päin tiettyyn aikaan vuorokaudesta, joku ei syö sianlihaa, jonkun ihon väri on tumma tai keltainen. Meidän tulevien erityisopettajien tehtävänä on myös kouluttaa jälkipolvemme kansainvälisyyteen: jokainen ihminen on tärkeä. Suvaitsevaisuutta tulee ”opettaa” myös opettajien ja muun henkilökunnan keskeisyydessä. On havaittu tilanteita, joissa opettajahenkilökunta jättää kielivaikeuksien tai muun syyn takia erilaisia ihmisiä syrjään, jolloin he eivät tasa-arvoisia muiden opiskelijoiden kanssa. Erityisopettajuus ei siis mielestäni ole pelkästään oppijoiden ohjaamista, vaan myös työyhteisön ohjaamista.