Seurauspedagogiikka – mitä se on?

Eila Burns, Anna Kaukanen, Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu

Auditoriossa tunnelma oli varsin tiivis, kun lähes kaksisatapäinen yleisö osallistui Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa maaliskuun lopulla pidettyyn seurauspedagogiikka –teemapäivään. Valtiotieteiden tohtori Sonja Kurtén-Vartio valotti innokkaalle kuulijakunnalle, mitä seurauspedagogiikka oikeastaan tarkoittaa. Lyhyesti sen voisi kiteyttää niin, että omista valinnoista seuraa aina jotain ja jokaisesta valinnasta on kannettava vastuu.

Seurauspedagogiikka on eksistentialistiseen filosofiaan perustuva kasvatus ja opetusmenetelmä tai työskentelytapa.  Pedagogiikan kehittäjä, Jens Bay, halusi vuonna 1974 kokeilla voitaisiinko ongelmallisten nuorten kanssa työskenneltäessä saavuttaa parempia tuloksia kasvatuksellisin keinoin, kuin rangaistusten, hoitojen tai sosiaalityön menetelmin.  Hänen mielestään vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksesta on siirretty vanhemmilta päiväkodeille, kouluille ja ammattiauttajille. Jokainen toimija luulee, että joku toinen hoitaa asian ja lopputuloksena on ongelmallinen normittomuus ja juurettomuus.

Jensin ajattelun mukaan, nuoret eivät ole pahoja, siksi heitä ei tule rangaista. He eivät ole sairaita, siksi heitä ei tule hoitaa. Se mitä heillä ei ole, ovat kasvatus, käytöstavat ja ammattitaito, kaikki puutteita, jotka syrjäyttävät heitä yhteiskunnasta ja työelämästä. Jens painottaa sitä, että nuorille tulee antaa käsitys siitä miten yhteiskunnassa tulee käyttäytyä ja toimia.  Seurauspedagogiikka pohjautuu siihen, että jokainen ihminen on vapaa tekemään oman elämänsä valinnat, joita kunnioitetaan, mutta vastuuta valinnoista ei voi paeta.  Asiantuntijat, ”auttajat” eivät voi valita nuorten puolesta, muuten ”autettavalta” viedään vapaus ja vastuu sekä vaatimus omaan ajatteluun. Nuorille on tehtävä näkyväksi mitä erilaisista valinnoista seuraa. Kaikki valinnat näkyvät tekoina – nuori siis on sitä, mitä teoillaan näyttää. Jonkun on kerrottava miltä nuoren valinnat ja sitä kautta teot näyttävät muiden silmissä ja mitä ne kertovat hänestä itsestään.

Kurtén-Vartion mielestä seurauspedagogiikan toteuttamisen avain on työvaltainen oppiminen.  Seurauspedagogiikkaa toteuttavissa tanskalaisissa kouluissa nuoret kouluttautuvat yksinkertaisiin, perusammatteihin. Ammatin hallinta antaa heille osaamista, joka avaa ovia työelämään ja sitä kautta positiiviseen yhteiskunnassa toimimiseen.  Näissä tanskalaisissa kouluissa opiskelijoilta vaaditaan paljon, usein enemmän kuin mihin he ovat tottuneet. Koulussa ollaan kiinnostuneita vain opiskelijoiden tulevaisuudesta – ei menneisyydestä.  Menneisyyttä ei voida muuttaa, mutta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla ja teoilla. Koulun henkilökuntaa yhdistää yhteinen toimintatapa, sillä jokaisen on toimittava pedagogiikkaan kuuluvan filosofisen ajattelutavan mukaisesti ja opiskelijan tekemät valinnat ja sen seuraukset on aina pantava käytäntöön.  Onnistuminen edellyttää myös sitä, että henkilökunta uskaltaa ottaa riskin siitä, että opiskelija voi myös epäonnistua.

Miksei Suomessa?

Tanskassa on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka tukevat ja mahdollistavat seurauspedagogisen toiminnan täydellisen soveltamisen. Suomen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia seurauspedagogiikan täydelliseen toteuttamiseen, mutta maassamme on kuitenkin toimijoita, jotka osittain soveltavat seurapedagogisia menetelmiä.  Jens Bayn mukaan menetelmän vähäinen käyttö tuottaa vähäisiä tuloksia, suuria tuloksia voidaan saavuttaa vain seurauspedagogiikan täydellisellä soveltamisella. Seurauspedagogiikan sovellettavuus on koettu varsin vaativaksi ja rankaksi, koska jokaiseen asiaan pitää reagoida heti ja johdonmukaisesti. Myös työyhteisöltä vaaditaan paljon, kaikkien työyhteisön jäsenten on toimittava samalla tavalla, heidän on toteuttava yhtä filosofiaa ja pedagogiikkaa.

Seurauspedagogiset koulut Tanskassa

• Træningsskolens arbejdsmarkeds uddanelser = TAMU
• Kuusi yksikköä eri puolilla Tanskaa
• Noin 500 opiskelijaa/vuosi
• Käytännön ammatillista opetusta joissa filosofialla ja kasvatuksella on leijonanosa
• Hakeutuminen koulutukseen vapaaehtoista
• Koulutusajalta maksetaan minimipalkka
• Vaatimukset täysin samat kuin avoimilla työmarkkinoilla
• Henkilökunta ei moralisoi, tekee vain hyviä kysymyksiä, joihin opiskelijoiden on itse vastattava
• Opiskelija voidaan lähettää pois koulusta
• Opettajilla suuremmat valtuudet kuin Suomessa

Kenelle?

• Henkilöt joilla on lukuisia epäonnistumisia
• ”Huonoimmilla” etusija koska he tarvitsevat koulua eniten
• Vaatimuksena tahto elämänmuutokseen koulutusten, työsuhteiden, ihmissuhteiden ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuyrityksissä

Kuinka työskentely tapahtuu käytännössä?

• Oikean työn puitteet tarjoavat areenan pedagogiselle työlle
• Henkilökunta esittää koko ajan kysymyksiä, jotka pakottavat

  

  tilanteen arviointiin, kannanottoon ja valintoihin

• Henkilökunta tekee näkyväksi, mitä eri valinnoista seuraa
• Kaikista valinnoista seuraa aina jotain – hyvää tai huonoa
• Konfrontaatiot ovat jokapäiväisiä ja välttämättömiä
• Valintojen seuraukset on aina pantava täytäntöön
• Positiivisia asioita ei koskaan unohdeta
• Dialogin on oltava elävää ja jatkuvaa