Havaintojani Itävaltalaisesta erityisopetuksesta

 

 

Alkuperäinen tarkoitukseni ja toiveeni oli haastatella opettajaa, joka kertoisi erityisopetuksesta Itävallassa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan toteutunut, koska itävaltalaiset ovat aika pidättyväinen kansa ja yhteisen kielen löytäminen toi haasteita lisää. Minä en puhu Saksaa kovinkaan sujuvasti ja heillä taas englanti ei ole kovin vahvaa.

Tehtävääni varten kokosin aineistoa muun muassa valokuvaamalla ja haastattelemalla vuokranantajaamme. Tein havaintoja erityisopetuksesta ja vajaakuntoisten työllistämisestä  ja pohdin tämän maan tapaa toimia. Keskustelin vuokranantajamme kanssa erityisen tuen tarpeen omaavien henkilöiden elämästä Itävallassa.Vuokranantajamme kertoi, että kesäleirit ovat hyvin yleisiä erityislapsille sekä nuorille. Kesäleirien pituus vaihtelee viikosta aina kuukauteen.

Kouluvuosi Itävallassa

Lapset aloittavat koulun täytettyään seitsemän, kuten meillä Suomessa. Koulu alkaa syyskuussa ja lukuvuosi kestää heinäkuu puoleen väliin saakka. Kesäloma on heinäkuun toisesta viikosta syyskuun toiselle viikolle. Vuonna 2012 kesäloma loppui syyskuun 9.päivä. Joululoma on kuten meillä Suomessa, mutta syysloma on joillakin kouluilla lokakuun lopussa viikon mittainen, joillakin ei ole syyslomaa ollenkaan. Syysloma on koulu kohtainen, jonka koulut päättävät itse. Koulupäivä alkaa kello 7.45 kestäen kello 14.00 tai 15.00. Oppivelvollisuus on ensimmäisestä luokasta kymmenenteen luokkaan, jonka jälkeen nuori lähtee jatkamaan joko ammattiopistoon, lukioon tai yliopistoon. Ammattiopistot ovat samankaltaisia kuin meillä Suomessa.

Erityinen tuki Itävallassa

Itävallassa on erityisen tuen tarpeen omaavia henkilöitä kuten muissakin maissa. Heidän   koulutusjärjestelmässään on sekä samankaltaisia erityisluokkia kuten meillä, että erityiskouluja. Peruskoulussa on erityisluokkaopetusta eniten tukea tarvitseville ja toisella asteella on myös erityisopetusta. Tuki on tuen tarpeen mukaista yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Yleinen tuki on kaikille suunnattua tukea. Luokanopettajat antavat tukiopetusta ja erityisopettaja voi antaa jaksottaista tukea. Tehostettu tuki on säännöllisempää ja pitkäkestoisempaa. Integraatio on myös itävaltalaisille ajankohtainen, niin perusopetuksessa, kuin myös toisella asteella opiskelijat ovat samassa luokassa yhdessä yleisen opetussuunnitelman mukaan opiskelevien kanssa.

Vammaisille on tuettuja asumismuotoja ja palvelukoteja. Olimme Wörlg-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee lähellä ”kotikyläämme” Sölliä. Siellä oli ryhmä kehitysvammaisia henkilöitä päiväretkellä yhdessä ohjaajiensa kanssa. Tapa on hyvin samankaltainen tapa kuin meillä täällä Suomessa, että palvelukeskuksesta tehdään retkiä paikallisille nähtävyyksille. Ryhmässä oli kymmenen henkilöä ja kolme ohjaajaa. Voi, kuinka he nauttivatkaan retkestä.

Kiinnitin huomiota jo kesällä 2009 siihen, että niin Itävallassa kuin Saksassakin vajaakuntoisia on todella paljon työssä. Huoltoasemia on molemmissa maissa todella paljon ja näissä työskenteli melkein jokaisessa yksi vajaakuntoinen. Huoltoasemat olivat ns. kylmäasemia, joissa oli kuitenkin myyjä, jolle maksettiin tankattu bensa. Bensa-asemalla oli puomi, joka aukeni kun bensa oli maksettu myyjälle. Näitä tehtäviä hoiti monella asemalla vajaakuntoinen työntekijä. Kyllä meilläkin riittäisi työntekijöitä tälläisiin malleihin! Kaupoissa he ovat avustavissa työtehtävissä, keräävät kärryjä, pitävät kaupan siistinä irtoroskista ja auttavat ostoskassien täyttämisestä. Huolto-asemien vessat ovat poikkeuksellisesti maksullisia, varsinkin Saksassa ja työntekijät siistivät vessoja jokaisen käytön jälkeen. Loistavaa, Suomeenkin samankaltainen käytäntö! He ovat äärimmäisen tarkkoja ja hyviä työntekijöitä.

Kulttuuriin sopeutuminen

Kulttuuriin sopeutuminen oli ainakin minun perheelleni helppoa. Söllissä vanhemmat ihmiset puhuivat ainoastaan Saksaa, mutta nuorempi polvi jo hyvinkin englantia. Televisio-ohjelmat ovat kaikki ”dupattu” saksaksi, johtuukohan juuri tästä, ettei englannin kielen taito ole kovin hyvä yleisesti ajateltuna. Suomessa ihmisillä on todella hyvä kielitaito verrattuna moneen eurooppalaiseen maahan.Ystävällisyys on sana, jota peräänkuulutan Suomessa. Kylällä jokainen vastaantulija tervehti toista, niin pienet kuin vanhemmatkin ihmiset. Teitittely kuuluu asiaan, hyvät ystävätkin teitittelevät toisiaan. Sinuttelu on varmaankin sallittua ainoastaan perhepiirissä.